Väärin laihduttu vol.2

Toukokuu ehti vierähtää ilman ainuttakaan postausta mutta nyt on taas asiaa. Olin viikonloppuna sappileikkauksessa. Kuten olen useasti kertonut, minulla oli jokaisessa raskaudessa hepatogestoosi, eli sapen ja maksan toimintahäiriö, geneettinen vika joka on n.1%lla kaikista naisista. Nuo hepatogestoosit altistavat sappivavoille ja mitä useampia niitä on ollut, sen pahempi.

Itselläni alkoi sappivaivat kuopuksen syntymän jälkeen. Kovia vatsakipukohtauksia tuli säännöllisesti. Moni ruoka aiheutti kipuja, joten jouduin rajoittamaan syömisiäni oireita helpottaakseni. Ruokien rajoittaminen on johtanut painon putoamiseen, en ole mitenkään yrittänyt laihduttaa.

Sappivaivojen lisäksi mulla on refluksi ja IBS, joten melkoinen vatsavaivojen värisuora. Sukuvika. Nuo aiheuttavat sitten vielä omat ruokarajoitteensa. Ruokavaliosta huolimatta sappeni tulehtui ja se piti leikkauksella poistaa.

Sairaalassa lääkäri taas kerran mainitsi laihtumisen tärkeydestä ja kerroin hänelle, että olen kyllä laihtunut mutta oireeni vain pahenivat. Lääkäri ei sanonut tähän mitään. Myöskään laihdutuskehotusten lisäksi ei kysytty aiemmasta painonhallintahistoriasta eikä annettu mitään ohjeita laihduttamiseen.

Lääkärit on vain määrätty papukaijamaisesti jankuttamaan laihduttamisen tärkeydestä mutta mitään konkreettista apua ja neuvoa siihen ei saa. He sanovat myös, että jo 5-10% painonpudotuksella on merkittäviä terveysvaikutuksia mutta sitten kun olet laihtunut yli 10% ja siitä on seurannut terveyskatastrofi, he edelleen jankuttavat, että laihduttaa pitäisi vieläkin. Lähtee vähän pohja pois tältä 5-10% pudotuskehotukselta, kun se ei sitten kuitenkaan riitä, ellet ole sen jälkeen BMI alle 25.

Kaikista eniten pielessä ylipainon hoidossa on se, että kehotetaan laihduttamaan muttei anneta siihen mitään eväitä tai työkaluja. Oletetaan, että kaikkihan nyt tietävät miten laihdutetaan: syö vähemmän, liiku enemmän. Mutta tämähän ohje on oikeasti aivan väärä ja saa ihmiset pikemminkin lihomaan. Omakin ylipainoni ensisijainen syy on ollut vääränlainen laihduttaminen.

Nykymuodossaan lihavuuden hoito menee vähän niin kuin näin:

”Hei sun pitäis nyt opetella toi kiinan kieli.”

”Okei, oisko jotain kurssia tai muuta opetusta”

”Ei ole. Pärjäile! Moi Moooi!”

Kaikki lihavuustutkijat tietävät missä ongelman ydin on, mutta miksi heidän tieto-taitoaan ei edelleenkään saada jalkautettua lääkärikuntaan? Jos on kiire, lääkäreillä voisi olla edes vaikka painonhallintatalon esite (nettipohjainen lihavuustutkijoiden kehittämä painonhallintajärjestelmä, joska löytyy paljon ilmaisia ohjeita mutta varsinaiseen neuvontaan tarvitaan lääkärin lähete).

https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta

Itselläni on edelleen refluksin ja IBSin takia ruokarajoitteita, joten saattaa olla, että laihdun niiden takia hiljalleen edelleen. Jos pitäisi alkaa ihan laihduttamalla laihduttamaan, menisi yhtälö niin monimutkaiseksi, että tuskin olisi koulutetulle ravitsemusterapeutillekaan ihan helppo nakki. Siitä huolimatta ravitsemukseen liittyvästä ammattiavusta olisi itselleni ja monelle muullekin hyötyä.

Pelkkä papukaijamainen kehoitus laihduttamiseen on vain todella turhauttavaa, uskon, että se on sitä lääkäreille itselleenkin. He itsekin sanovat nykyään, että heidät on määrätty mainitsemaan ylipainosta kaikille, joilla sitä vähääkään on. En vaan näe, mikä tämän jankutuksen teho todellisuudessa on, kun tilastot kertovat karua kieltään siitä, että kansakunta lihoo edelleen.

Aletaanko niitä hyvän painonhallinnan työkaluja antamaan vasta sitten kun puolet kansasta on jo sairaalloisen lihavia vai eikö koskaan? Jotain pitäisi tapahtua ja pian.

Mainokset

Riski bisnes

Olen huomannut, että terveyskeskustelussa ei täysin ymmärretä, mitä sana riski tarkoittaa. On fakta, että lihavuuteen liittyy kohonnut riski sairastua. Tämä usein ymmärretään niin, että lihavuus automaattisesti tarkoittaa sairautta. Riski tarkoittaa kuitenkin sitä, että osalle tulee lihavuuden takia terveysongelmia ja osalle ei mitään.

Myös tupakointi on terveysriski, joka saattaa aiheuttaa keuhkosyöpää. Kaikki tupakoitsijat eivät silti sairastu siihen tai mihinkään muuhunkaan tupakointiin liitettyyn sairauteen. Kohonnut riski tarkoittaa ainoastaan sitä, että on todennäköisempää, että sairastuu.

Ihmiset ottavat erilaisia terveyteen liityviä riskejä, yksi tupakoi, toinen juo alkoholia, kolmas syö paljon sokeria, neljäs ottaa liikaa aurinkoa, viides ajaa ilman pyöräilykypärää, kuudes ei käytä autossa turvavyötä, seitsemäs ei harrasta ollenkaan liikuntaa, kahdeksas kävelee heikoilla jäillä ja yhdeksäs punaisia päin. Nämä kaikki ovat riskejä terveydelle ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Useimmat näistä riskeistä ovat sellaisia, missä ihminen voi aiheuttaa haittaa vain itselleen. Esim. tupakoinnilla ja alkoholia juomalla saattaa aiheuttaa riskejä myös muille, riippuen vähän paikasta ja tilanteesta. Kännykän näpyttely autolla ajaessa on myös yleistä, vaikka siinä on iso riski tappaa itsensä lisäksi myös muita.

Mutta riski mistä eniten meuhkataan on lihavuus. Sitä jaksetaan kauhistella ja paheksua enemmän kuin mitään muuta riskinottoa. Jos ihminen ottaa terveyteensä kohdistuvia riskejä ajamalla ilman pyöräilykypärää, harva edes noteeraa ja vielä harvempi jaksaa mennä nettiin kauhistelemaan ja paheksumaan asiaa.

Edes tupakoinnista ei kirjoitella samaan sävyyn kuin lihavista. ”Kun menin kaupungille, siellä oli ihmisiä syöpäkääryle huulessa. Kyllä mua niin oksetti, eikö ne yhtään ajattele terveyttään? Jos syöpään sairastuvat, ei ainakaan mun verorahoilla niiden hoitoja maksella. Ne haiseekin niin kuvottavalle ja rumia ovat, ihot harmaita ja kynnet keltaisia. En kyllä panis semmoista tuhkakupille haisevaa luuseria.”

Rajun kuuloista tekstiä, vai mitä? Tällainen retoriikka on kuitenkin ihan tavallista, jopa hyväksyttävää lihavista puhuttaessa. Lihavia pitää ”herätellä”, kun eivät muuten tajua lihavuuttaan. Ja paheksuminen ja kauhisteleminen verhotaan huolestumiseksi. ”Olen niin huolissani lihavien terveydestä”. Oikeasti kyse on vain siitä, että kauhistelemalla ja olemalla ”huolissaan” yhdestä ryhmästä, halutaan asettautua heidän yläpuolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan.

Ihmiset ottavat elämässään erilaisia ja eri tasoisia riskejä. Elämä itsessään on riski. Siitä ei ole vielä kukaan selvinnyt hengissä.

Heikot jäät. Se on riski.