Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Comeback?

Pientä rimakauhua olen potenut tuon nostamisen suhteen. Loppuraskaus ja synnytys niksauttivat lantion virheasentoon, staattinen imetysaika pahensi kipuja entisestään. Ajattelin, että tuleekohan tästä naisesta kalua enää ollenkaan.

Ongelma slow food -vauvan kanssa on siis ollut tuo liian pitkiä aikoja paikoillaan olo. Ei väärät asennot, eikä lihasten huono kunto, vaan staattisuus. Sen vaikutusta ei voi ymmärtää kukaan, joka ei ole koskaan joutunut olemaan 16h/vrk täysin liikkumatta. Monet vauvat ovat tuollaisia ensimmäiset viikot mutta sitten, kun tilanne jatkuu puoli vuotta, on jumi niin paha, ettei siihen kotijumpat ja venyttelyt enää auta.

Hierojalla on käyty ja kiropraktikolle varattu aika. Vaunulenkit ovat auttaneet hetkellisesti. Päätin nyt kuitenkin ottaa härkää sarvista ja kokeilla tuntumaa tuollaiseen 30 kilon painoon. Onhan tässä tietty tuota vauvaa nosteltu ja kanniskeltu useita kertoja päivässä, 7kk ajan ja hän painaa nyt yli 8kg, joten jotain rasitusta lihakset ovat väkisinkin saaneet. Mutta maastaveto 85 kilolla tuntuu tällä hetkellä edelleen aika kaukaiselta ja jokseenkin hasardilta touhulta.

Joten aloitetaan maltilla. Tekniikka oli ihan hukassa. Ensin en meinannut saada nostettua tuota pään ylle, mutta kyllä se sitten meni, kun liikerata palautui mieleen jostain selkäytimen uumenista. Ruosteessa oli painot ja nostaja. Lukotkin puuttuivat päistä. Mies pyöritteli päätään, kun rouva alkoi nahkatakissa nostelemaan ja varoitteli, etten satuttaisi itseäni. Sekään ei olisi ollut ensimmäinen kerta.

Mutta mitäpä tuosta. Treeni se on tuokin vaikka omalla pihalla, nahkatakissa ja ruosteisilla painoilla. Konstit on monet. En satuttanut itseäni, tiputtanut painoja päähäni tai niksauttanut selkää vielä pahempaan kuntoon. Ihmeiden aika ei ole ohi.

IMG_1272 IMG_1288IMG_1348 IMG_1351IMG_1316 IMG_1373IMG_1384 IMG_1391

Prässienkka! Ja kun salilla eivät painot riitä

Tällainenkin ongelma voi tulla eteen jos harrastaa maksimivoimatreenausta naisten salilla. Tänään tein jalkaprässiä 175,5 kilolla ja se on Töölön Motivuksessa isoin mahdollinen prässipaino, sen enempää ei laitteessa ole. Koita tässä nyt sitten enää kehittyä. No, onneksi maastavetoon vielä riittää painoja.

Naisten saleilla on yleensä runsaasti erilaisia cardiolaitteita: juoksumattoja, kuntopyöriä ja crosstrainereita. Karrikoidusti monen naisen kuntosalitreeni on: 45minuuttia juoksumatolla, vähän vatsoja ja sitten ulos. Steffit blogissa siis oltiin tätä mieltä: http://www.steffit.com/2013/03/naisten-tyypillinen-virhe-salilla.html

Toisaalta ymmärrän sen, koska maratoonille treenaaminen on tällä hetkellä niin suosittua, että aerobinen treeni on monelle naiselle intohimo. Jos kestävyystreeni on se oma juttu ja tärkein harrastus, se vaatii oman aikansa. Lihaskunnon treenaaminen ei välttämättä vain mahdu enää aikatauluun ja se söisi liikaa energiaa juoksutreenistä. On vaikeaa olla yhtäaikaa maratoonari ja voimanostaja.

Moni nainen myös pelkää isoja lihaksia ja luulee, että kropasta tulee miehekkään lihaksikas jos vähänkään isompia painoja nostelee. Tämä huoli on täysin turha. Naisen lihasmassa kasvaa tooodeeella hitaaasti. Isojen lihasten eteen joutuu paiskimaan hommia niin paljon, että kenenkään peruskuntoilijan ei tarvitse pelätä, että sillä 8kg kahvakuulalla mitään lihaksia tulee. Tuollaisella paperipainolla tehdään kestävyystreeniä. Kyllä sillä energiaa saa kulumaan ja lihakset maitohapoille kun tarpeeksi kauan tekee, ei siinä mitään. Mutta lihasmassa sillä ei kasva.

Itselläni on parhaillaan meneillään maksimivoiman hankinta ja voin sanoa, että mitään näkyviä lihaksia ei ole ollut maisemissa vaikka nostan penkistä melkein 50kg ja maasta yli 80kg. Lihaserottuvuuteen vaikuttaa paljon enemmän ihonalaisen rasvan määrä. Jos ihon alla on rasvaa, ei isotkaan lihakset erotu sieltä kovin selvästi. Toisaalta taas herneenkin kokoiset lihakset näyttävät isoilta jos päällä ei ole nimeksikään rasvaa.

Valtaosalle naisistä tärkeintä on rasvamassan määrä tai lähinnä sen pienentäminen. En tunne itseni lisäksi ketään, ketä kiinnostaa enemmän voiman saaminen kuin rasvaprosentin pienentäminen. Olen treenaavaksi naiseksi todella outolintu. Tämän takia myös naisten salit eivät palvele kovin hyvin omia tarkoituksiani. Monilla naistensaleilla ei voimatreenille ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Painot loppuvat kesken juuri kun on päässyt treenissä vasta alkuun.

Mutta pakko treenata tuolla kun en voi treenata ilman kaveria. Tänäänkin heti kun kaverin silmä vältti, meinasin teloa itseni, kun tein penkkinpunnerruksen lämmittelyjä. Älkää edes kysykö miten. Jotenkin vaan osaan aina koheltaa. Kuvassa pikkupainot eli 30kg nostettu pään päälle. Vielä hymyilyttää. En pudottanut niitä sentään päähäni.

IMAG0860