Kehonkoostumusmittauksen, kuntotestien ym. uusimmat tulokset

Nyt hiljattain mulle on tehty jos jonkinlaista tutkimusta ja testiä. mm. verikokeita, UKK lihaskuntotestiä ja InBody kehonkoostumusmittausta. Jälkimmäisissä oon käynyt jo 10 vuoden ajan säännöllisesti.

Kehonkoostumus eli impedanssi-laitteissa on isoja laitekohtaisia eroja, joten niitä käytettäessä on oleellista, että tehdään aina samalla laitteella, vakioiduissa olosuhteissa (mielellään aamulla paastossa, naisilla huomioidaan myös kierron ajankohta jne.) tällöin saadaan vertailukelpoista dataa henkilökohtaisesta kehityksestä eli esim. lihasmassan kasvusta.

Kävi ilmi, että UKK lihaskuntotestissä tulos oli edelleen erinomainen, oli sitä myös ennen sektioita ja vatsalihasten erkaumaa. Ts. erkauman ja vatsalihasten puukotusten aiheuttamat tuhot eivät ole aiheuttaneet merkittävää laskua mitattavassa lihaskunnossa.

Veriarvot olivat loistavat, kolesterolit, sokerit ym. mitattava terveys. Ainoa petrattava oli varastorauta, joka vaatii jatkuvaa valmisteen käyttöä.

Kehonkoostumusmittaus kertoi, että lihasmassaa on tullut reilu pari kiloa lisää 2 vuoden aikana (rasvaa lähtenyt sama määrä), joka on varsin hyvin siihen nähden, että erkauman jälkeen tuli rajoituksia moniinkin eri voimaliikkeisiin, esim. aiemmin vakiosettiin kuulunut mave oli jätettävä pois.

Voimantuoton kannalta vaurioituneet keskivartalon lihakset ovat haaste. Lihasmassaa on hulppeasti yli viitearvojen mutta pelkkä massan kasvu ei muutu merkittäväksi voimatasojen kasvuksi ilman keskivartalon vaurioiden korjaamista / korjaantumista.

Olen nyt hakenut ja saanut ko. asioihin apua kovan luokan asiantuntijoilta. Erkauman suhteen kuulemma Suomen parasta (ei toki halpaa). Joten näistä ilahduttavista tuloksista mennään vielä eteenpäin.

Niin ja jos joku synnyttänyt ei ole vielä kuullut vatsalihasten erkaumasta, niin ota nyt hyvä ihminen Google käteen ja ota asiasta selvää. Erään suomalaisen kirurgin sanoin ”ei ole olemassakaan 3 lasta synnyttänyttä naista, jonka vatsalihaksissa ei olisi erkaantumaa.

Se voi tulla jollekin jo yhdestäkin lapsesta. Kaksosraskauksissa tulee todennäköisesti ja lyhyillä ikäeroilla saatujen lasten suhteen riski myös isompi jne. Jos sulla on selkäkipuja, ne voi hyvin todennäköisesti johtua tästä. Jos näin niin hae ja vaadi apua.

Perusterveydenhuolto tunnetusti aika kökkö näissä jutuissa, esim. Suomessa ei rutiinisti jälkitarkastuksessa erkaumaa tutkita, se pitää itse osata kysyä ja selvittää.

Kuva on vuodelta 2013 eli ajalta ennen erkaumaa.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Koska tämä blogi ei ole kaupallinen, sen yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Erkauma-expertin metsästystä ja löytymistä

Huhuilin tässä yks päivä Facebookissa, että tarvitsen henkilökohtaisen valmentajan, joka ymmärtää vatsalihasten erkauman kuntoutuksen päälle. Itsehän olen nyt jo 4 vuotta kuntouttanut erkaumaa mm. Hypopressiven, fysioterapian ja mukautetun salitreenin avulla. Edistystä on tapahtunut ja erkaumaa on enää puolet jäljellä siitä mitä se oli aluksi. Mutta erkaumaa edeltävälle tasolle en meinaa millään konstilla päästä omin avuin. Toiminnallista haastetta on enemmän kuin itse erkauma antaisi ymmärtää.

Kukka Laakso mulle sitten vinkkasi Sara Kivimäestä, joka on erkaumiin perehtynyt valmentaja, kontaktoin häntä ja ensi viikolla päästään kartoittamaan tilannetta. Hyviä erkaumiin perehtyneita valmentajia on nykyään paljon muitakin toki ja Facebookin erkaumaryhmästä löytyy paljon erkaumaan perehtyneitä äitiysfyssareita ja valmentajia.

Haluan valmentajan avulla saada selville, onko vielä jotain, mitä en ole itse hoksannut tehdä asialle. Tää on oikeastaan mun viimeinen oljenkorsi, koska seuraava vaihtoehto on sitten leikkaus. Haluan vielä kerran kääntää jokaisen kiven omalla treenillä tehtävän kuntoutumisen suhteen, ennen kuin alan varailla leikkausaikaa.

Mun kriteerit olivat siis seuraavat:

– Mulla on säännöllistä salitreenitaustaa toistakymmentä vuotta ja tanssitaustaa lähes 40 vuotta, perusjutut on hyvin hallussa mutta…

– Mulla on 2014-16 tullut vatsalihasten erkauma ja siitä johtuva lantion virheasento. Valmentajan pitää ymmärtää, miten tämä vaikuttaa valmentamiseen.

– Laihduttamisesta tai kaloreista en halua kuulla sanaakaan. Tavoitteena EI OLE painonpudotus.

– Tavoitteena on voiman ja kestävyyden vieminen nextille levelille revenneistä vatsalihakssista huolimatta, aiemmat kuntotestit tehty ennen erkaumaa ja silloin sekä lihaskunto ja aerobinen kunto olivat hyvät/erinomaiset. Erkauman jälkeen ei ole testattu.

– Mua ei tarvitse motivoida, liikunta on kuulunut aina mun elämään, eikä mulle ole mikään ongelma saada itseäni treenaamaan vaikkapa kuutena päivänä viikossa, mitä teen jo nyt.

– Nivelissä yliliikkuvuutta mutta istumatyö on kadottanut aiemman notkeuden tipotiehen ja nyt ollaan tasoa rautakanki.

– Olen tiedeuskovainen ja mulle menee perille vain tieteeseen perustuvat perustelut. Esim. Juha Hulmi, Timo Haikarainen, Jeff Nippard ja Stephanie Buttermore ovat mulle kiinnostavia valmentajia.

Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että Sara pystyy mua auttamaan. Ja vaikka lopulta kuitenkin päätyisin puukon alle, olen varma, että tulen silti saamaan Saralta paljonkin hyviä juttuja, joista on varmasti apua. Tulen raportoimaan tänne, miten homma etenee.

Koska tämä blogi ei ole kaupallinen, en siis tee kaupallista yhteistyötä kenenkään kanssa, eli Sarankin palveluista maksan omalla rahalla.

,

,

,

,

,

,

,

,

,

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Kommentointia salilla

Palasin salitreeniin vajaa vuosi sitten, silloin kun kuopus täytti 1v. Treenaaminen ei erkauman takia ole enää yhtään samanlaista, kuin se oli ennen näitä kahta viimeisintä raskautta mutta näillä mennään nyt.

Koska vatsanpeitteet ovat lopullisesti vaurioituneet, eivätkä palaudu enää millään jumpalla, se on otettava treenatessa huomioon. Mm. kaikki suoria vatsalihaksia kuormittava on jätetty pois. Poikittaisen vatsalihaksen tuki on muodostunut oleellisemmaksi kuin koskaan ja kaikki liikkeet täytyy tehdä sen ehdoilla.

Kaikki voimantuotto lähtee keskivartalosta ja kun keskivartalo on vaurioitunut, se vaikuttaa automaattisesti voimantuottoon. En voi nostaa enää sellaisia kuormia kuin 4 vuotta sitten. Valitettavasti en lähellekään.

Silti nostamani painot jaksavat kanssatreenaajia välillä ihmetyttää. Käyn ohjatussa salitreenissä, jossa on n. 30-65 vuotiaita naisia. Jokainen tekee omaa yksilöllistä ohjelmaansa ja ryhmäläisten ohjelmissa ei ole välttämättä mitään yhteistä keskenään. Paikalla on valmentaja, joka auttaa jokaista hänen henkilökohtaisissa tavoitteissaan. Tosi hyvä juttu siis.

Melkein joka kerta, joku ryhmäläisistä päivittelee, kuinka raskaita painoja nostan. Se ei itseäni haittaa mitenkään mutta tuntuu hassulta, kun 4 vuotta sitten pystyin nostamaan paljon raskaampia painoja ja nykyinen meno lähinnä takapakkia itseni mielestä.

Kommentointi lopulta vain osoittaa itselleni sen, että painavuus, keveys, edistyminen ja takapakki ovat suhteellisia asioita ja riippuvat näkökulmasta mistä niitä tarkastellaan.

Normaalisti salietikettiin ei toisen treenin kommentointi ehkä kuulu mutta kun on kyse ryhmästä, on sosiaalinen koodistokin kenties vapaampaa sen suhteen. Ja kyseiset kommentit tarkoitettu varmasti vain kannustaviksi, joten asia itselleni ok. Itse olen sen verran pidättyväinen, etten muiden treenejä kommentoi, enkä niitä juuri edes noteeraa, kun olen niin keskittynyt omaan touhuuni.

Mitä mieltä olette, onko kommentointi salilla hyvä vai huono juttu? Kaipaako salietiketti enemmän kommunikointia ja positiivista kommentointia vai onko kivempi olla vaan omissa oloissaan?

 

Kivuliasta treenaamista

Keväällä kuopus täytti 1v. ja aloitin ohjatut salitreenit. Ohjatut siksi, että mun selkä on edelleen niin huonossa kunnossa, että katsoin järkevämmäksi, että siellä salilla on joku, joka katsoo vähän perään, mitä touhuan.

Siitä huolimatta joka kerta mun selkä on treenin jälkeen kipeä, vaikka jätän tietysti kokonaan tekemättä kaikki liikkeet, jotka on kielletty niiltä joilla on vatsalihasten erkauma. Silti selkä kipeytyy. Viimeksi kipeytyi niin, että vielä melkein viikko treenin jälkeen selkä huutaa hoosiannaa.

Tilanne on aika masentava. Jotakuinkin kaikki liikunta aiheuttaa kipua. Ainoastaan lyhyet 15min kävelyt tai pyöräilyt selkä kestää siedettävän kivun tasolla, sen pidempiä ei. Käytännössä mulle järkevintä olisi siis saada pieniä pyrähdyksiä useamman kerran päivässä.

Ongelma on vaan se, että mun pää ei meinaa kestää ajatusta ”pienistä pyrähdyksistä” tai ”varoivaisesta aloituksesta”. Olen kaikki tai ei mitään tyyppi. Jos en saa treenata täysiä, mun mielenkiinto treenaamista kohtaan hiipuu hyvin nopeasti. Kuntouttava hissuttelu ei ole yhtään mun juttu. Pitäisi päästä haastamaan itseään, mutta nyt ei vaan voi ja se todellakin syö naista.

Mä kaipaan aikaa 4 vuotta sitten, jolloin pystyin tekemään mitä vaan ilman kipua. Jokapäiväisessä elämässä läsnä oleva kipu on henkisesti aika raskasta. En aiemmin edes ymmärtänyt millaista kroonisen kivun kanssa eläminen on, kun ei mulla sellaista koskaan ollut. Ei juurikaan edes tavallisia päänsärkyjä tai kuukautiskipuja. Olin niin tottunut kivuttomaan elämään, että pidin sitä itsestäänselvyytenä.

Mun kipukynnys on melko korkea silloin, kun pitää sietää hetkellistä kipua. Esim. hammaslääkäri ei ole koskaan ollut mulle mikään big deal. Mutta krooninen kipu on eri juttu. Mä unelmoin, että joskus tulee taas aika, jolloin saa elää ilman kipua.

 

Viimeisimmät InBodyt

Edellisestä InBodystä oli kulunut jo melkein 6kk, joten tartuin tarjoukseen, kun Eiran sairaalassa mittaus maksoi 20€ (tämä ei ole mainos, kuten ei juuri mikään muukaan tässä blogissa, maksan yleensä kaiken suosittelemani omasta pussistani). Käyntiin kuului myös 45min konsultaatio, jossa käydään läpi erittäin seikkaperäisesti jokainen mittauksen lukema. Itse olen käynyt niin monta kertaa, että lukujen selostuksia en tarvinut, joten käytin ajasta vain noin puolet. Mittaaja oli tosi asiallinen, omalle kohdalleni ei epäasiallista mittaajaa ole koskaan sattunutkaan.

Mitä mittauksessa selvisi? Ei mitään uutta ja mullistavaa, painoa oli hiukan lähtenyt kevääseen verrattuna. En ole tehnyt yhtään mitään painon lähtemisen eteen, ainoastaan makeanhimo on hieman pienempi kuin imetysaikana, mutta laihduttaut en ole, enkä aiokaan. Olen lähes täsmälleen samoissa lukemissa nyt kuin 2012, jolloin menimme mieheni kanssa naimisiin (kaikki vanhat InBody tulokset on säästössä, niitä on hauska vertailla) ja itseasiassa myös samoissa kuin vuonna 2004-2006. Vuosina 2007-2010 olin nykyistä painavampi. Huippulukemissani olin 2008, silloin olin 15% painavampi, kuin nyt.

Erikoista oli lähinnä se, että lihasprosenttini oli lähes sama, kuin tuolloin 5 vuotta sitten, vaikka treenasin silloin paljon kovempaa. En oikein tiedä miten suhtautuisin asiaan. Onko se positiivista vai ei. Paino oli 100g tarkkuudella sama, mutta lihasta oli silloin 100g enemmän ja vastaavasti rasvaa 100g vähemmän. Eli paino sama mutta nykyinen kehonkoostumukseni on ihan hitusen huonompi. Oikeastaan häkellyttävän vähän huonompi, olisin kuvitellut, että ero olisi isompi. Mittausten perusteella vaikuttaa siis siltä, että himotreenaaminen vaikuttaa enemmän kuntooni ja suorituskykyyni kuin kehonkoostumukseeni.

Toinen merkillepantava asia verrattaessa 2012 tehtyä ja viimeisintä mittausta oli se, että viskeraalirasvani on pienempi, kokonaisrasvani oli siis lähes sama, mutta nyt sitä on hieman vähemmän sisäelinten ympärillä. Tämän selittää, kuten jo aiemminkin kerroin, se, etten ole 4 vuoteen käyttänyt alkoholia juurikaan. InBody mittaa myös vyötärönympäryksen ja vatsalihasten erkaumasta ja suolisto-ongelmistani johtuen se on edelleen isompi kuin mittauksissa ennen raskauksia. Tämä siitä huolimatta, että ihonalainen rasva ei ole lisääntynyt ja sisäelinrasva jopa vähentynyt. Tämä siis todistaa sen, että vyötärönympärysmitasta ei voida aina päätellä muutosta keskivartalorasvan suhteen, mikäli muutoksen syynä on suolisto- tai vatsavaivat ja/tai vatsalihasten erkauma. Itsellänihän siis nämä kaikki ja näillä näkymin tila on pysyvä.

Monilla erkauma on kuntoutuksella korjattavissa, omalla kohdallani muutosta parempaan ei ole tapahtunut fysioterapiasta, osteopatiasta ym. kuntoutuksista huolimatta. Joillekin valitettavasti käy niin, että ainoaksi ja viimeiseksi korjausmahdollisuudeksi jää leikkaus tai sitten elämä kipujen kanssa. Itse en vielä ole päättänyt kumman valitsen. Julkinen puoli ei erkaumien leikkausia tietääkseni rahoita.

Vatsalihasten erkaumat ovat melko yleisiä synnyttäneillä naisilla, etenkin niillä joilla useampia lapsia. Erkaumat aiheuttavat kroonisia selkäkipuja mutta näitä kipuja on aina aiemmin pidetty täysin normaalina, synnyttäneiden naisten elämään kuuluvana asiana. Vuosituhansia kroonisten kipujen kanssa on vain eletty. Nykyinen kivuttomuuteen tähtäävä elämä on varsin uusi ilmiö. Koko erkauma-asiaa ei vielä muutamia vuosia sitten edes tunnettu tai haluttu noteerata mitenkään.

Kehonkoostumuksen ja painoindeksin suhteen ei siis juuri mitään eroa tähän 5 vuotta sitten otettuun kuvaan. Ja se on ihan OK. Erkauma-asia taas ei ole edelleenkään OK.

 

Totuuden hetki InBodyssa

Kuopus täytti maaliskuussa yksi vuotta ja viimeisetkin imetykset on nyt taputeltu. Tuli aika kartoittaa mitä yli kolme vuotta kestänyt raskaus-imetys-raskaus-imetys rumba on tehnyt keholle. Suuntasin siis http://monnatreenaa.fitfashion.fi/ blogin PT Monnan InBody kehonkoostumusmittaukseen.

Olen käynyt Monnan InBody-mittauksessa viimeksi syksyllä 2012 ja sen jälkeen kävin loppuvuodesta 2013 Kisakallion InBodyssä, noiden välissä kehonkoostumus mitattiin Tanita laitteella (vähän vastaava impedanssilaite kuin InBody) jonkun kuntotestin yhteydessä. Viimeisimmästä mittauksesta on siis se 3,5 vuotta.

Tämä väliaika on tosiaan mennyt raskauksissa ja imetyksissä, jolloin mittaaminen on aika turhaa, kun mitään vertailukelpoisia tuloksia ei voi saada. Mulla esim. imetys pitää kehossa ylimääräistä 5kg nestevarastoa, joten tulos ei ole silloin luotettava. Kaikilla raskaudet ja imetykset vaikuttavat yksilöllisesti kehon nesteisiin, painoon yms.

Tämän viimeisen kolmen vuoden aikana olen siis raskauksissa saanut pahan vatsalihasten erkauman, lantion virheasennon, ärtyneen suolen oireyhtymän ja pahentuneen refluksin. Ja näiden myötä krooniset kovat selkä- ja vatsakivut. En ole nukkunut kunnolla kolmeen vuoteen pääasiassa em. syistä ja tietysti valvomista on tullut vauva-aikoina, lasten sairastellessa jne. Näillä spekseillä lienee selvää, että treenaaminen ei ole ollut samanlaista, kuin ennen raskauksia.

Kaikki katastrofin ainekset kehonkoostumuksen huonontumiselle olisivat siis kasassa. Mutta kuinka kävikään? Mittaukseen mennessäni olin ihan varma, että kaikki lihakset olisivat kadonneet. Mutta ei. Ihan hitunen oli jalkojen lihaksista kadonnut, muuten oltiin täysin samoissa lihasmassoissa, kuin silloin kun treenasin 5 kertaa viikossa.

Miten tämä on mahdollista? Jos 365 päivää vuodessa nostelee kymmeniä kertoja päivässä 14 kiloista taaperoa ja/tai 10 kiloista vauvaa, ei ne lihakset välttämättä täysin katoa vaikka muuten treenaaminen olisikin tauolla. Mun keskivartalon ja yläkropan lihakset olivat täysin samoissa massoissa, kuin silloin kun penkistä nousi 50kg. Nyt ei nouse mutta se johtuu enemmänkin lihasten hermotuksista, tekniikan ruostumisesta ja harjoituksen puutteesta.

Mitä muuta yllättävää tuloksista näkyi? Painoa oli tullut näiden raskauksien aikana lisää 2kg, pelkkää rasvaa siis, koska lihasmassa oli samoissa. Ei paljon mielestäni, ottaen huomioon, kuinka paljon varsinainen treenaaminen on vähentynyt.

Isoin muutos oli tapahtunut vyötärönympäryksessä, joka oli melkoisesti kasvanut erkauman takia mutta yllättävää oli, että viskeraalisen, eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrä oli vähentynyt. Rasvaa koko kehoon on siis tullut 2kg lisää mutta se on tullut kaikki ihon alle, mikä ei ole sillä tapaa vaarallista, kuin sisäelinrasva.

Tämä siis kertoo lähinnä siitä, että vyötärönympäryksen kasvaminen johtuu täysin vatsalihasten venymisestä ja repeämisestä. Ärtyvän suolen ja refluksin aiheuttamat ”viimeisillään raskaana” -vatsaturvotus vain pahentaa erkaumaa ja estää lihaksia palautumasta.

Mitkä ovat fiilikset mittauksen jälkeen? Todella positiiviset! Olin erittäin ilahtunut huomatessani, että lihakseni eivät ole kadonneet minnekään, rasvaa ei ole tullut juurikaan ja etenkään yhtään sitä vaarallista sisäelinrasvaa. Vyötärön tilanne on erkauman suhteen yhtä paha kuin viimeiset 2 vuotta ja sen kuntoutumisen ennuste on aika huono, niin kauan kuin IBS ja refluksi pitävät sen kroonisesti turvonneessa ja venyneessä tilassa. Mutta näillä mennään. Ainakin tiedän, että olen tehnyt terveyteni eteen sen, mitä tässä tilanteessa ja näillä voimavaroilla on mahdollista. Sen on riitettävä.

 

 

 

Kipuja

Kävin eilen osteopaatilla ja nyt selkä on, jos mahdollista, vieläkin kipeämpi. Kaikki keinot on nyt otettu käyttöön: fysioterapia, hieronta, osteopatia ja tukivyö. Mutta mainittavaa iloa näistä mistään ei ole ollut. Lähestulkoon kaikissa asennoissa sattuu ja kipu valvottaa välillä öisinkin. Kipujen syistä kirjoitin edellisessä ja muutamassa aiemmassakin postauksesta. https://heftytraining.wordpress.com/2016/09/10/piiitkan-tauon-jalkeen/

Nyt viimeisen viikon ajan on tullut kannettua tavaraa ja lapsia kannan tietysti päivittäin muutenkin. Mun elämä on aina ollut sellaista, että jatkuvasti kannan jotain paikasta A paikkaan B ja siksi olisi ihan kiva, että selkä olisi kunnossa. Ja liikuntaakin olisi kiva vihdoin päästä harrastamaan, siis muutakin kuin fysioterapeutin määräämiä jumppaliikkeitä, joissa ei kauheasti oikeastaan edes liikuta mihinkään.

Tähän asti olen viettänyt varsin kivutonta elämää. Mulla ei ole usein päänsärkyjä ja lapsuudesta asti vaivannut refluksikin on valtaosin ollut ruokavaliolla ja satunnaisilla lääkkeillä hoidettavissa. Tosin nyt alkusyksystä sekin paheni vatsalaukun tulehdustilaksi asti mutta on tullut jo pikkuhiljaa parempaan kuntoon. Naisten vakiovitsaus eli kuukautiskivutkin ovat aina olleet tosi lievät, eikä migreenikään ole koskaan vaivannut.

Selkä sen sijaan ei ota parantuakseen. Sen kanssa on kärvistelty jo kaksi vuotta ja kärsivällisyys ei enää tahdo riittää. Istumatyöläisenä olen tosin tyytyväinen, että istuminen on vähiten kivulias asento. Blogia ei huvita kauheasti päivittää, kun mitään uutta ei ole juuri ollut, tätä samaa selkäkipua vain.

Mietin, että laittaisin kuvia niistä liikkeistä, joita fyssari on määrännyt tekemään. Mutta koska niistä ei ole mitenkään ihan huikeaa apua ole ollut, koen senkin vähän turhaksi.

Tätäkin kirjoittaessa teen syvien vatsalihasten pitoa, teen sitä nykyään kaupan kassajonossa, autolla ajaessa ja ihan joka välissä missä vaan pystyn. Lantionpohjalihakset on nekin treenattu jo kramppiin asti. Silti lantio on edelleen virheasennossa eikä muutosta parempaan näy.

Osteopaatti sanoi, että SI-nivelen alueella on mulla todella pahat jumit, jotka ovat tulleet pitkään jatkuneesta lantion virheasennosta. Siksi fyssarin määräämillä liikkeilläkään ei ole niin suurta vaikutusta, kuin voisi toivoa.

Mutta onneksi tämä selkäkipu on vain yksi pieni osa elämää ja ilonaiheita riittää kivuista huolimatta. Yksi niistä on tällä hetkellä kurpitsan satokausi, kurpitsalyhdyt, keitot- ja piirakat.

2014-10-17-3439

 

 

Video, jossa mun piti olla

Hesari pyysi mua useaan otteeseen osallistumaan tähän videoon mutta aikataulu- ja muista syistä en päässyt.

http://www.ruutu.fi/video/2638000

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1464323889275?ref=hs-art-luetuimmat-#1

Ne muut syyt tähän olivat, että videon kuvausajankohtana olin raskaana ja kärsin juuri silloin pahoinvoinnista, anemiasta ja liitoskivuista. Näiden lisäksi myös selkä ollut viimeiset 2 vuotta romuna raskauksien aiheuttaman vatsalihasten erkauman vuoksi.

Olisin niin halunnut olla mukana ja melkein lupauduinkin mutta peruin viimehetkellä, koska tajusin, että voin vammautua entistä pahemmin, jos lähden fyssarin ohjeiden vastaisesti videolle juoksemaan tai tekemään maastavetoa. Kaikki rankempi liikunta on multa kielletty, kunnes saan selän ja vatsalihasten erkauman kuntoutettua.

Video on kuitenkin hieno ja ajaa juuri sitä asiaa, mitä tällä blogillanikin ajan. Videon esikuva on tämä brittiläinen This girl can -kamppis, jonka olen linkannut useasti Heftyn Facebookiinkin.

Videon ideana on näyttää kunnon rehkimistä ja hikoilua. Sitä, että minkä ikäinen, kokoinen tai näköinen, voi tehdä sitä. Upea video ja etenkin videon viesti on hieno.

Mitä omalle kuntoutumiselleni tällä hetkellä siis kuuluu? Sain lääkäriltä taas lähetteen fyssarille. Lääkärin kannanotto oli, että mun kipujen syy ei todennäköisesti ole välilevynpullistuma vaan kipu on luultavasti lihasperäistä. Kun suorat vatsalihakset ovat revenneet, on keskivartalon tuki etupuolelta kadonnut ja alaselän lihakset joutuvat tekemään kaiken työn.

Todellakin toivon, että kipujen syy olisi tuo, eikä välilevynpullistuma, joka on vaikeampi kuntouttaa ja saattaa vaatia jopa leikkaushoitoa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Olen löytänyt hyvin tietoa, mitä ei saa tehdä, eli ei lankutuksia, ei istumaannousuja tai muita perinteisiä vatsalihasliikkeitä. Huonommin löytyy tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä. Fyssari suositteli vesijuoksua, selkä-joogaa tai selkä-pilatesta. Kaikkia jooga- tai pilatesliikkeitä ei siis voi lähteä suin päin tekemään, koska nekin sisältävät monesti noita liian rankkoja lankutustyyppisiä asentoja.

Ongelma on se, että vatsalihasten erkauman aiheuttamista ongelmista on alettu nyt vasta puhumaan enemmän ja aihealueen osaajia löytyy siksi vielä aika vähän. Virheellistä tietoa sen sijaan löytyy senkin edestä. Vaunulenkkejä esim. aika rutiinisti suositellaan mutta kun itse kävin edellisen raskauden jälkeen päivittäin vaunulenkillä monen kuukauden ajan, tuli selkä siitä vain kipeämmäksi. Enkä ihmettele: seisovissa asennoissa kaikki kropan kannattelu on pelkkien selkälihasten varassa.

Jotkut vannovat erilaisten tukiliivien nimeen, toisten mielestä ne taas hidastavat kuntoutumista. Hyvin ristiriitaista tietoa on asiaan liittyen tarjolla. Mutta tutkitaan ja hutkitaan ja laitan asiaan liittyviä linkkejä säännöllisesti myös Heftytrainingin Facebookiin.