Kivuliasta treenaamista

Keväällä kuopus täytti 1v. ja aloitin ohjatut salitreenit. Ohjatut siksi, että mun selkä on edelleen niin huonossa kunnossa, että katsoin järkevämmäksi, että siellä salilla on joku, joka katsoo vähän perään, mitä touhuan.

Siitä huolimatta joka kerta mun selkä on treenin jälkeen kipeä, vaikka jätän tietysti kokonaan tekemättä kaikki liikkeet, jotka on kielletty niiltä joilla on vatsalihasten erkauma. Silti selkä kipeytyy. Viimeksi kipeytyi niin, että vielä melkein viikko treenin jälkeen selkä huutaa hoosiannaa.

Tilanne on aika masentava. Jotakuinkin kaikki liikunta aiheuttaa kipua. Ainoastaan lyhyet 15min kävelyt tai pyöräilyt selkä kestää siedettävän kivun tasolla, sen pidempiä ei. Käytännössä mulle järkevintä olisi siis saada pieniä pyrähdyksiä useamman kerran päivässä.

Ongelma on vaan se, että mun pää ei meinaa kestää ajatusta ”pienistä pyrähdyksistä” tai ”varoivaisesta aloituksesta”. Olen kaikki tai ei mitään tyyppi. Jos en saa treenata täysiä, mun mielenkiinto treenaamista kohtaan hiipuu hyvin nopeasti. Kuntouttava hissuttelu ei ole yhtään mun juttu. Pitäisi päästä haastamaan itseään, mutta nyt ei vaan voi ja se todellakin syö naista.

Mä kaipaan aikaa 4 vuotta sitten, jolloin pystyin tekemään mitä vaan ilman kipua. Jokapäiväisessä elämässä läsnä oleva kipu on henkisesti aika raskasta. En aiemmin edes ymmärtänyt millaista kroonisen kivun kanssa eläminen on, kun ei mulla sellaista koskaan ollut. Ei juurikaan edes tavallisia päänsärkyjä tai kuukautiskipuja. Olin niin tottunut kivuttomaan elämään, että pidin sitä itsestäänselvyytenä.

Mun kipukynnys on melko korkea silloin, kun pitää sietää hetkellistä kipua. Esim. hammaslääkäri ei ole koskaan ollut mulle mikään big deal. Mutta krooninen kipu on eri juttu. Mä unelmoin, että joskus tulee taas aika, jolloin saa elää ilman kipua.

 

Mainokset

Viimeisimmät InBodyt

Edellisestä InBodystä oli kulunut jo melkein 6kk, joten tartuin tarjoukseen, kun Eiran sairaalassa mittaus maksoi 20€ (tämä ei ole mainos, kuten ei juuri mikään muukaan tässä blogissa, maksan yleensä kaiken suosittelemani omasta pussistani). Käyntiin kuului myös 45min konsultaatio, jossa käydään läpi erittäin seikkaperäisesti jokainen mittauksen lukema. Itse olen käynyt niin monta kertaa, että lukujen selostuksia en tarvinut, joten käytin ajasta vain noin puolet. Mittaaja oli tosi asiallinen, omalle kohdalleni ei epäasiallista mittaajaa ole koskaan sattunutkaan.

Mitä mittauksessa selvisi? Ei mitään uutta ja mullistavaa, painoa oli hiukan lähtenyt kevääseen verrattuna. En ole tehnyt yhtään mitään painon lähtemisen eteen, ainoastaan makeanhimo on hieman pienempi kuin imetysaikana, mutta laihduttaut en ole, enkä aiokaan. Olen lähes täsmälleen samoissa lukemissa nyt kuin 2012, jolloin menimme mieheni kanssa naimisiin (kaikki vanhat InBody tulokset on säästössä, niitä on hauska vertailla) ja itseasiassa myös samoissa kuin vuonna 2004-2006. Vuosina 2007-2010 olin nykyistä painavampi. Huippulukemissani olin 2008, silloin olin 15% painavampi, kuin nyt.

Erikoista oli lähinnä se, että lihasprosenttini oli lähes sama, kuin tuolloin 5 vuotta sitten, vaikka treenasin silloin paljon kovempaa. En oikein tiedä miten suhtautuisin asiaan. Onko se positiivista vai ei. Paino oli 100g tarkkuudella sama, mutta lihasta oli silloin 100g enemmän ja vastaavasti rasvaa 100g vähemmän. Eli paino sama mutta nykyinen kehonkoostumukseni on ihan hitusen huonompi. Oikeastaan häkellyttävän vähän huonompi, olisin kuvitellut, että ero olisi isompi. Mittausten perusteella vaikuttaa siis siltä, että himotreenaaminen vaikuttaa enemmän kuntooni ja suorituskykyyni kuin kehonkoostumukseeni.

Toinen merkillepantava asia verrattaessa 2012 tehtyä ja viimeisintä mittausta oli se, että viskeraalirasvani on pienempi, kokonaisrasvani oli siis lähes sama, mutta nyt sitä on hieman vähemmän sisäelinten ympärillä. Tämän selittää, kuten jo aiemminkin kerroin, se, etten ole 4 vuoteen käyttänyt alkoholia juurikaan. InBody mittaa myös vyötärönympäryksen ja vatsalihasten erkaumasta ja suolisto-ongelmistani johtuen se on edelleen isompi kuin mittauksissa ennen raskauksia. Tämä siitä huolimatta, että ihonalainen rasva ei ole lisääntynyt ja sisäelinrasva jopa vähentynyt. Tämä siis todistaa sen, että vyötärönympärysmitasta ei voida aina päätellä muutosta keskivartalorasvan suhteen, mikäli muutoksen syynä on suolisto- tai vatsavaivat ja/tai vatsalihasten erkauma. Itsellänihän siis nämä kaikki ja näillä näkymin tila on pysyvä.

Monilla erkauma on kuntoutuksella korjattavissa, omalla kohdallani muutosta parempaan ei ole tapahtunut fysioterapiasta, osteopatiasta ym. kuntoutuksista huolimatta. Joillekin valitettavasti käy niin, että ainoaksi ja viimeiseksi korjausmahdollisuudeksi jää leikkaus tai sitten elämä kipujen kanssa. Itse en vielä ole päättänyt kumman valitsen. Julkinen puoli ei erkaumien leikkausia tietääkseni rahoita.

Vatsalihasten erkaumat ovat melko yleisiä synnyttäneillä naisilla, etenkin niillä joilla useampia lapsia. Erkaumat aiheuttavat kroonisia selkäkipuja mutta näitä kipuja on aina aiemmin pidetty täysin normaalina, synnyttäneiden naisten elämään kuuluvana asiana. Vuosituhansia kroonisten kipujen kanssa on vain eletty. Nykyinen kivuttomuuteen tähtäävä elämä on varsin uusi ilmiö. Koko erkauma-asiaa ei vielä muutamia vuosia sitten edes tunnettu tai haluttu noteerata mitenkään.

Kehonkoostumuksen ja painoindeksin suhteen ei siis juuri mitään eroa tähän 5 vuotta sitten otettuun kuvaan. Ja se on ihan OK. Erkauma-asia taas ei ole edelleenkään OK.

 

Totuuden hetki InBodyssa

Kuopus täytti maaliskuussa yksi vuotta ja viimeisetkin imetykset on nyt taputeltu. Tuli aika kartoittaa mitä yli kolme vuotta kestänyt raskaus-imetys-raskaus-imetys rumba on tehnyt keholle. Suuntasin siis http://monnatreenaa.fitfashion.fi/ blogin PT Monnan InBody kehonkoostumusmittaukseen.

Olen käynyt Monnan InBody-mittauksessa viimeksi syksyllä 2012 ja sen jälkeen kävin loppuvuodesta 2013 Kisakallion InBodyssä, noiden välissä kehonkoostumus mitattiin Tanita laitteella (vähän vastaava impedanssilaite kuin InBody) jonkun kuntotestin yhteydessä. Viimeisimmästä mittauksesta on siis se 3,5 vuotta.

Tämä väliaika on tosiaan mennyt raskauksissa ja imetyksissä, jolloin mittaaminen on aika turhaa, kun mitään vertailukelpoisia tuloksia ei voi saada. Mulla esim. imetys pitää kehossa ylimääräistä 5kg nestevarastoa, joten tulos ei ole silloin luotettava. Kaikilla raskaudet ja imetykset vaikuttavat yksilöllisesti kehon nesteisiin, painoon yms.

Tämän viimeisen kolmen vuoden aikana olen siis raskauksissa saanut pahan vatsalihasten erkauman, lantion virheasennon, ärtyneen suolen oireyhtymän ja pahentuneen refluksin. Ja näiden myötä krooniset kovat selkä- ja vatsakivut. En ole nukkunut kunnolla kolmeen vuoteen pääasiassa em. syistä ja tietysti valvomista on tullut vauva-aikoina, lasten sairastellessa jne. Näillä spekseillä lienee selvää, että treenaaminen ei ole ollut samanlaista, kuin ennen raskauksia.

Kaikki katastrofin ainekset kehonkoostumuksen huonontumiselle olisivat siis kasassa. Mutta kuinka kävikään? Mittaukseen mennessäni olin ihan varma, että kaikki lihakset olisivat kadonneet. Mutta ei. Ihan hitunen oli jalkojen lihaksista kadonnut, muuten oltiin täysin samoissa lihasmassoissa, kuin silloin kun treenasin 5 kertaa viikossa.

Miten tämä on mahdollista? Jos 365 päivää vuodessa nostelee kymmeniä kertoja päivässä 14 kiloista taaperoa ja/tai 10 kiloista vauvaa, ei ne lihakset välttämättä täysin katoa vaikka muuten treenaaminen olisikin tauolla. Mun keskivartalon ja yläkropan lihakset olivat täysin samoissa massoissa, kuin silloin kun penkistä nousi 50kg. Nyt ei nouse mutta se johtuu enemmänkin lihasten hermotuksista, tekniikan ruostumisesta ja harjoituksen puutteesta.

Mitä muuta yllättävää tuloksista näkyi? Painoa oli tullut näiden raskauksien aikana lisää 2kg, pelkkää rasvaa siis, koska lihasmassa oli samoissa. Ei paljon mielestäni, ottaen huomioon, kuinka paljon varsinainen treenaaminen on vähentynyt.

Isoin muutos oli tapahtunut vyötärönympäryksessä, joka oli melkoisesti kasvanut erkauman takia mutta yllättävää oli, että viskeraalisen, eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrä oli vähentynyt. Rasvaa koko kehoon on siis tullut 2kg lisää mutta se on tullut kaikki ihon alle, mikä ei ole sillä tapaa vaarallista, kuin sisäelinrasva.

Tämä siis kertoo lähinnä siitä, että vyötärönympäryksen kasvaminen johtuu täysin vatsalihasten venymisestä ja repeämisestä. Ärtyvän suolen ja refluksin aiheuttamat ”viimeisillään raskaana” -vatsaturvotus vain pahentaa erkaumaa ja estää lihaksia palautumasta.

Mitkä ovat fiilikset mittauksen jälkeen? Todella positiiviset! Olin erittäin ilahtunut huomatessani, että lihakseni eivät ole kadonneet minnekään, rasvaa ei ole tullut juurikaan ja etenkään yhtään sitä vaarallista sisäelinrasvaa. Vyötärön tilanne on erkauman suhteen yhtä paha kuin viimeiset 2 vuotta ja sen kuntoutumisen ennuste on aika huono, niin kauan kuin IBS ja refluksi pitävät sen kroonisesti turvonneessa ja venyneessä tilassa. Mutta näillä mennään. Ainakin tiedän, että olen tehnyt terveyteni eteen sen, mitä tässä tilanteessa ja näillä voimavaroilla on mahdollista. Sen on riitettävä.

 

 

 

Kipuja

Kävin eilen osteopaatilla ja nyt selkä on, jos mahdollista, vieläkin kipeämpi. Kaikki keinot on nyt otettu käyttöön: fysioterapia, hieronta, osteopatia ja tukivyö. Mutta mainittavaa iloa näistä mistään ei ole ollut. Lähestulkoon kaikissa asennoissa sattuu ja kipu valvottaa välillä öisinkin. Kipujen syistä kirjoitin edellisessä ja muutamassa aiemmassakin postauksesta. https://heftytraining.wordpress.com/2016/09/10/piiitkan-tauon-jalkeen/

Nyt viimeisen viikon ajan on tullut kannettua tavaraa ja lapsia kannan tietysti päivittäin muutenkin. Mun elämä on aina ollut sellaista, että jatkuvasti kannan jotain paikasta A paikkaan B ja siksi olisi ihan kiva, että selkä olisi kunnossa. Ja liikuntaakin olisi kiva vihdoin päästä harrastamaan, siis muutakin kuin fysioterapeutin määräämiä jumppaliikkeitä, joissa ei kauheasti oikeastaan edes liikuta mihinkään.

Tähän asti olen viettänyt varsin kivutonta elämää. Mulla ei ole usein päänsärkyjä ja lapsuudesta asti vaivannut refluksikin on valtaosin ollut ruokavaliolla ja satunnaisilla lääkkeillä hoidettavissa. Tosin nyt alkusyksystä sekin paheni vatsalaukun tulehdustilaksi asti mutta on tullut jo pikkuhiljaa parempaan kuntoon. Naisten vakiovitsaus eli kuukautiskivutkin ovat aina olleet tosi lievät, eikä migreenikään ole koskaan vaivannut.

Selkä sen sijaan ei ota parantuakseen. Sen kanssa on kärvistelty jo kaksi vuotta ja kärsivällisyys ei enää tahdo riittää. Istumatyöläisenä olen tosin tyytyväinen, että istuminen on vähiten kivulias asento. Blogia ei huvita kauheasti päivittää, kun mitään uutta ei ole juuri ollut, tätä samaa selkäkipua vain.

Mietin, että laittaisin kuvia niistä liikkeistä, joita fyssari on määrännyt tekemään. Mutta koska niistä ei ole mitenkään ihan huikeaa apua ole ollut, koen senkin vähän turhaksi.

Tätäkin kirjoittaessa teen syvien vatsalihasten pitoa, teen sitä nykyään kaupan kassajonossa, autolla ajaessa ja ihan joka välissä missä vaan pystyn. Lantionpohjalihakset on nekin treenattu jo kramppiin asti. Silti lantio on edelleen virheasennossa eikä muutosta parempaan näy.

Osteopaatti sanoi, että SI-nivelen alueella on mulla todella pahat jumit, jotka ovat tulleet pitkään jatkuneesta lantion virheasennosta. Siksi fyssarin määräämillä liikkeilläkään ei ole niin suurta vaikutusta, kuin voisi toivoa.

Mutta onneksi tämä selkäkipu on vain yksi pieni osa elämää ja ilonaiheita riittää kivuista huolimatta. Yksi niistä on tällä hetkellä kurpitsan satokausi, kurpitsalyhdyt, keitot- ja piirakat.

2014-10-17-3439

 

 

Video, jossa mun piti olla

Hesari pyysi mua useaan otteeseen osallistumaan tähän videoon mutta aikataulu- ja muista syistä en päässyt.

http://www.ruutu.fi/video/2638000

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1464323889275?ref=hs-art-luetuimmat-#1

Ne muut syyt tähän olivat, että videon kuvausajankohtana olin raskaana ja kärsin juuri silloin pahoinvoinnista, anemiasta ja liitoskivuista. Näiden lisäksi myös selkä ollut viimeiset 2 vuotta romuna raskauksien aiheuttaman vatsalihasten erkauman vuoksi.

Olisin niin halunnut olla mukana ja melkein lupauduinkin mutta peruin viimehetkellä, koska tajusin, että voin vammautua entistä pahemmin, jos lähden fyssarin ohjeiden vastaisesti videolle juoksemaan tai tekemään maastavetoa. Kaikki rankempi liikunta on multa kielletty, kunnes saan selän ja vatsalihasten erkauman kuntoutettua.

Video on kuitenkin hieno ja ajaa juuri sitä asiaa, mitä tällä blogillanikin ajan. Videon esikuva on tämä brittiläinen This girl can -kamppis, jonka olen linkannut useasti Heftyn Facebookiinkin.

Videon ideana on näyttää kunnon rehkimistä ja hikoilua. Sitä, että minkä ikäinen, kokoinen tai näköinen, voi tehdä sitä. Upea video ja etenkin videon viesti on hieno.

Mitä omalle kuntoutumiselleni tällä hetkellä siis kuuluu? Sain lääkäriltä taas lähetteen fyssarille. Lääkärin kannanotto oli, että mun kipujen syy ei todennäköisesti ole välilevynpullistuma vaan kipu on luultavasti lihasperäistä. Kun suorat vatsalihakset ovat revenneet, on keskivartalon tuki etupuolelta kadonnut ja alaselän lihakset joutuvat tekemään kaiken työn.

Todellakin toivon, että kipujen syy olisi tuo, eikä välilevynpullistuma, joka on vaikeampi kuntouttaa ja saattaa vaatia jopa leikkaushoitoa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Olen löytänyt hyvin tietoa, mitä ei saa tehdä, eli ei lankutuksia, ei istumaannousuja tai muita perinteisiä vatsalihasliikkeitä. Huonommin löytyy tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä. Fyssari suositteli vesijuoksua, selkä-joogaa tai selkä-pilatesta. Kaikkia jooga- tai pilatesliikkeitä ei siis voi lähteä suin päin tekemään, koska nekin sisältävät monesti noita liian rankkoja lankutustyyppisiä asentoja.

Ongelma on se, että vatsalihasten erkauman aiheuttamista ongelmista on alettu nyt vasta puhumaan enemmän ja aihealueen osaajia löytyy siksi vielä aika vähän. Virheellistä tietoa sen sijaan löytyy senkin edestä. Vaunulenkkejä esim. aika rutiinisti suositellaan mutta kun itse kävin edellisen raskauden jälkeen päivittäin vaunulenkillä monen kuukauden ajan, tuli selkä siitä vain kipeämmäksi. Enkä ihmettele: seisovissa asennoissa kaikki kropan kannattelu on pelkkien selkälihasten varassa.

Jotkut vannovat erilaisten tukiliivien nimeen, toisten mielestä ne taas hidastavat kuntoutumista. Hyvin ristiriitaista tietoa on asiaan liittyen tarjolla. Mutta tutkitaan ja hutkitaan ja laitan asiaan liittyviä linkkejä säännöllisesti myös Heftytrainingin Facebookiin.