Joulu meni ja vuosi vaihtui. En tehnyt taaskaan mitään lupauksia. Vauvan kanssa ollaan päästy pulkkailemaan, hän siis makaa pulkassa, kun ei osaa kunnolla istua vielä. Mutta kääntymään on jo oppinut! Ja tietysti vaunulenkkejä halki hohtavien hankien, koska pyhien säät olivat todellista winter wonderlandia.
Minä imetän edelleen suurimman osan vuorokaudesta ja selkä on siksi kroonisesti aivan juntturassa. Tämä vauva on sellainen slow food mies, että pulloruokinta ei pidä niin tyytyväisenä, joten siksi en voi olla vauvasta erossa kuin iltapäivisin päikkäriaikaan hetken.
Jumitan siis staattisissa asennoissa tuntitolkulla, enkä voi hievahtaakaan, koska tämä vauva ei todellakaan ole mikään nopea syömäri silloin, kun saa sitä parasta superfoodia suorassa ihokontaktissa. Selkä on paljon pahemmassa jumissa, kuin ikinä istumatyötä tehdessäni ja sitäkin olen tehnyt jo sentään yli 10 vuotta.
Pari hierontalahjakorttia olisi odottamassa käyttöä mutta hieronnat ei nyt tähän vaivaan taida pelkästään ihan riittää. Selvää on, että selkä pitää saada kuntoon, ennen kuin voi alkaa taas isoja rautoja nostelemaan.
Hot jooga ja pilates siintävät haaveissani mutta jotta sellaiseen meno saadaan ajoitettua sopivasti vauvan päikkäriaikaan, on melkoinen hattutemppu. Tai se, että ylipäätään missään satuttaisiin pitämään noita tunteja juuri silloin, kun vauva nukkuu.
No, nämä haasteet lienevät kaikille vauvaperheille tuttuja ja totuushan on se, että vauva-aika on vain silmänräpäys ihmiselämässä. Kohta tämäkin vaihe on vain haikea muisto.
Mutta ennen selkäprojektia tässä joulun ja vuodenvaihteen tunnelmia kuvina:
heftytraining 