Hefty 3v. ja kotiutuminen

Blogi täytti 3 vuotta ja eilen kotiuduin vauvan kanssa sairaalasta. Synnytys meni paremmin kuin viimeksi, koska tällä kertaa pitkälliset käynnistykset eivät päätyneet sektioon. ”Tää olis nyt 8cm auki.” on ehkä kauneimmat sanat, jotka olen vähään aikaan kuullut, viimeksi kun tuo jäi kuulematta. Jokainen arvaa kuinka turhauttavaa se on kolmen päivän käynnistysyritysten jälkeen.

Tällä kertaa siis tuntui lähes lottovoitolta, että käynnistykset onnistuivat. Ja käynnistysten syy oli se sama hepatogestoosi kuin viimeksikin. Yhdessäkään raskaudessa siltä en ole välttynyt. Kyseessä on siis raskausajan maksahäiriö, joka pahaksi yltyessään voi aiheuttaa vauvalle sydänvian tai jopa äkillisen sikiökuoleman. Häiriön syy on geneettinen.

Ei siis mikään ihan läpihuutojuttu ja huomattavasti harvinaisempi raskausajan vaiva kuin esim. raskausmyrkytys tai raskausdiabetes. Onneksi nykylääketiede, tarkka raskauden seuranta ym. vaikuttavat siihen, että pahempia ongelmia tämänkään vaivan kanssa ei pääse juuri syntymään. Tähän tautiin ei vaikuta myöskään odottajan ikä tai paino. Ensimmäisessä raskaudessani nuorena ja hoikkana, vaiva olikin pahempi, kuin näissä kahdessa viimeisessä. Lisätietoa hepatogestoosista (aka. hepatoosi, raskauskolestaasi) löydät googlaamalla.

Vauvan kanssa ollaan siis kotona ja kaikki on hyvin paitsi kuten arvata saattaa, oma selkäni. Ounastelin jo etukäteen, että koska sekävaivoja oli jo edellisen synnytyksen jälkeen ja koska raskauksien väli oli aivan liian lyhyt selän kunnon palautumiselle, olisi entistä isompia selkävavoja tiedossa.

Blogissa saattanee olla taas selkäaiheisia postauksia tiedossa. Hierojalle, fyssarille ja osteopaatille varaan ajan heti kun lapsivuodeaika on ohi ja koitan jo nyt tehdä jotain pientä lihaksia herättelevää jumppaa, joihin sain fyssarilta ohjeita jo edellisen synnytyksen jälkeen.

Blogi täytti siis 3 vuotta. Tämä on ajanjakso jonka aikana on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Isoimpana se, että olen blogin alusta lähtien ollut miltei koko ajan raskaana, yhteensä kolme kertaa kolmen vuoden aikana. Ensimmäinen tosin päättyi 2013 alkukesästä keskenmenoon, josta olenkin aiemmissa postauksissa kertonut jo.

Muutaman kerran olenkin ihmetellyt, mikä järki oli perustaa treeniblogi tällaiseen ajanjaksoon, kun perhe/lapsi- tai raskausblogi olisi ollut ajankohtaisempi. Kaikista aktiivisimman treenaamisen kauteni jäi taka-alalle juuri kun blogia aloittelin. Siinä vaiheessa en olisi arvannut, että raskaudun liukuhihnalta, kun oletus oli pikemminkin se, että yli 35-vuotiaalle raskaaksi tuleminen ei ole enää niin helppoa.

Kaikenlaista muutakin on tapahtunut tämän kolmen vuoden aikana eri elämänalueilla. Niistä kaikista asioista ja aiheista olisi melkein saanut jo oman bloginsa. Hyvinvointiaiheiden ympäriltä on kuitenkin juttua kiitettävästi irronnut vaikka postaustahtini ei olekaan niitä tiheimpiä. Samalla säännöllisen epäsäännöllisellä linjalla jatketaan. Kiitos kaikille, jotka olette pysyneet matkassa mukana 🙂 Ja iloista pääsiäistä!

IMG_0722

Vatsalihasten erkaantuma

Aissaakeli, se tunne, kun vatsalihakset repeävät. Nyt tuntuu ihan konkreettisesti siltä, kun suorien vatsalihasten välissä oleva kalvo venyy ja repeää yhä ylemmäksi.

Raskaus alkaa olla loppumetreillä ja lapsesta tulee arvion mukaan suunnilleen yhtä iso kuin edellisestäkin eli lähemmäs nelikiloinen. Vatsalihasten erkaantumaa tuli edellisessä raskaudessa jonkin verran, nyt veikkaan, että tilanne tulee olemaan huomattavasti vielä pahempi.

Ikä ja isohkot lapset tekevät tehtävänsä, eikä tilannetta auta yhtään se, että raskauksien väliin jäi niin lyhyt aika, ettei vatsalihakset ehtineet kuntoutua siinä välissä riittävästi.

Työkaveri kysyi, onko mun maha isompi kuin edellisessä raskaudessa. Vastasin, että vauvat ovat ainakin aikalailla samankokoisia ja kuvista päätellen maha oli valtava viimeksikin loppumetreillä.

Mutta voi kyllä olla, että vatsalihasten suuremman erkauman takia vatsa on vielä ulkonevampi kuin viimeksi. Hieman tämä hirvittää, koska jo viimeksi erkaantuma yhdistettynä staattisiin imetysasentoihin sai aikaan pirullisia selkäkipuja. Mikähän kipuhelvetti tästä nyt seuraa?

Jotkut käyttävät synnytyksen jälkeen erilaisia korsetteja ja tukiliivejä, jotkut turvautuvat fyssareiden ja personal trainereiden apuun ja jotkut hoitavat pahan erkaantuman kirurgisesti. Vaihtoehtoja siis on. Koitan olla nyt murehtimatta niistä vielä. Kaikillehan erkaantumaa ei edes tule, esim. ensimmäisen raskauteni jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Tosin olin silloin 23v. ja vauvakin oli pikkuveljiään selvästi pienempi.

Hoidetaan se synnytys tästä nyt ensin pois alta ja aletaan sen jälkeen vasta ihmetellä syntyneitä vaurioita. Ihan tarpeeksi taas jännättävää siinäkin joudunko taas osastolle ennen synnytystä, meneekö käynnistykseen ja kiireelliseen sektioon jne. Suunniteltuun sektioon ei synnytystapa-arviossa kuitenkaan päädytty. Että saas nähdä kuinka tässä taas käy.

Tässä mahan tilanne nyt. Osastoa: lihaplaneetta hyökkää.

20160302_132338

Ps. http://www.davidshop.fi/ verkkokaupasta saat 20% alennusta tarjouskoodilla VIP

Ylistys omalle kropalle

Naistenlehdissä usein kerrotaan, miten tulisi korostaa vartalonsa parhaita puolia, arvostaa kauneuttaan ja ulkonäköään. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta miksi keskittyä vain vartalon ulkonäköön, kun paljon kiinnostavampaa on se, mitä kropalla pystyy tekemään.

Niinpä haastan nyt jokaisen miettimään ja listaamaan niitä asioita, joista itse tykkää omassa vartalossaan ja nimenomaan sen toiminnassa, ei ulkonäössä. Unohdetaan nyt siis ne pitkät sääret ja muut länsimaiset kauneusihanteet ja keskitytään oleelliseen.

Oma listani on tässä:

-Mun kroppa on hyvä palautumaan. Oli sitten kysymys isosta leikkauksesta tai vaikeasta synnytyksestä, olen päässyt jalkeille ja palautunut toimintakykyiseksi nopeasti. Kudostyyppini on helposti elpyvää laatua.

-Olen vahva. Pystyn nostamaan ja liikuttamaan tarvittaessa lähes 100 kiloista ihmistä, aktiivisella treenillä varmasti painavampaakin. Saan melko helposti lisättyä voimaa ja kerättyä lihasmassaa.

-Hyvä peruskunto. Pitkienkin treenitaukojen jälkeen pystyn aina palauttamaan kuntoni entiselle tasolleen kohtuullisessa ajassa. Niin kestävyyden kuin lihaskunnonkin. Elämään on mahtunut aktiivisia jaksoja ja suvantovaiheita, eikä suvantovaiheissa ole koskaan tuntunut siltä, että hyvä kunto olisi menetetty lopullisesti. Sieltä on noustu niin monta kertaa, että asiaa ei tarvise enää epäillä.

-Notkeus. Vaikka yliliikkuvista nivelistä on haittaakin, on silti monessa suhteessa ihan kiva olla notkea. Liikkuvuudesta on paljon apua monessa lajissa.

-Koordinaatiokyky. Olen tanssinut yli 30 vuotta on/off. Tanssi, rytmitaju ja koordinaatiokyky ovat verissä, vaikka harrastuksen aktiivisimmista päivistä olisi aikaakin. Myös laskettelusuksilla pääsen mäet kaatumatta vaikka tätäkin lajia tulee harrastettua ehkä kerran kolmessa vuodessa. Asiat pysyvät lihasmuistissa yllättävän pitkään.

-Pystyn imettämään. Ei se mitään helppoa ollut mutta kuitenkin mahtavaa, että oma kroppa pystyy tuottamaan lapselle sellaista superfoodia.

-Olen perusterve. Refluksia ja muita pikkuvikoja lukuunottamatta olen pääsääntöisesti terve ja hyvinvoiva ihminen.

Tässä ne mitkä ensimmäisenä tulivat mieleen. Millainen sinun listasi olisi? Mistä jutuista olet tyytyväinen ja kiitollinen oman kroppasi toimintakyvyssä?

Asiaa kannattaa miettiä, koska meillä on vain tämä yksi elämä ja yksi kroppa. Se on tarkoitettu toimimaan ja tekemään asioita, eikä näyttelykappaleeksi. Arvosta sitä, mikä siinä toimii hyvin nyt. Jonain päivänä, kun olemme vanhempia, sen toimintakyky ei ole enää niin itsestäänselvää. Haluanko silloin havaita, että koko elämä meni kropan ulkonäköä ja muita epäoleellisuuksia murehtiessa, kun olisin voinut olla kiitollinen ja ihan fiiliksissä niin monista tärkeämmistäkin asioista.

IMG_1373

 

Just about to POP!

38. raskausviikko alkoi ja se on se viikko kun synnytin esikoiseni ja virallisesti myös ensimmäinen täysiaikainen viikko jolloin vauvan katsotaan olevan valmis, eikä siis keskonen enää. Nyt ollaan siis jännän äärellä.

Pari viikkoa sitten mahatilanne oli tämä:

2014-08-07-3002

Ja nyt mennään vielä muhkeammissa ulottuvuuksissa.

Synnytys on rankkaa puuhaa mutta onneksi on hyvä pohjakunto alla, joten sen suhteen en ole huolissani. Tsemppaan itseäni mm. tällä biisillä:

Viime viikolla mulla oli synttärit ja sitä oltiin miehen ja lapsen kanssa alkuviikosta juhlistamassa Birgitan lohiburgereilla ja Tamminiementien kahvilan antimilla. Kahvilassa miehet lauloivat mulle ja kotona odotti kukkia.

2014-08-25-3179 2014-08-25-3181 2014-08-25-3182 2014-08-25-3186

Loppuviikosta oltiin sitten kaveriporukan kanssa Tony’s delissä ja sen jälkeen pienellä baarikierroksella jossa mäkin jaksoin sinnitellä jopa yli aamu kahden alkoholittoman oluen voimalla. Tony’s delissä syötiin alku ja pääruoka ja jälkkäriks meillä oli tällainen Tiramisu-tyyppinen suklaakakku.

2014-08-30-3223

Blogin päivitys tulee olemaan jonkin aikaa melko epäsäännöllistä. En osaa yhtään arvioida jaksanko kirjoitella mitään tai sitten saatan intoutua taas toden teolla. Treenin toivon kyllä palaavan elämään taas isommin jossain kohtaa mutta nähtäväksi jää kuinka pitkä on toipuminen.

2014-08-30-3216