Univaje ja sokerikoukku

Univaje vaikuttaa ihmisiin hyvin eri tavoilla. Toisinaan univaje aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja sen takia joillain saattaa jopa pudota paino, kun vauva valvottaa. Huomattavasti yleisempää kuitenkin tuntuu olevan unenpuutteen ruokahalua lisäävä vaikutus joka kohdistuu monilla etenkin sokeriin ja ylipäätään nopeisiin hiilihydraatteihin.

Usein puhutaan raskauskiloista ja joillekin niitä tuleekin reilusti, toisille taas ei yhtään. On hyvin yksilöllistä, kuinka raskaushormonit vaikuttavat ruokahaluun, turvotuksiin ja muuhun. Toisilla raskauskilot jäävät laitokselle, toisilla ne jämähtävät kroppaan lopullisesti. Ja kaikkea näiden väliltä.

Painoa ei kuitenkaan tuo pelkkä raskaus vaan ehkä jopa yleisempää lienee vauva-aikana kertyvät univajekilot. Joillakin tämä univajekausi saattaa kestää vuosia, jos perheessä on useampia pieniä lapsia. Aina vuoronperään jotakuta imetetään, joku on korvatulehduksessa tai muussa lastentaudissa ja siksi öisin ei nukuta.

Olen aina tykännyt suolaisesta enemmän kuin makeasta. Suklaastakin uppoaa paremmin vähäsokerisemmat raakasuklaat ja tummat suklaat. Mutta siinä vaiheessa, kun en ollut yli vuoteen nukkunut kunnolla ja univaje on äitynyt krooniseksi, muuttui elimistön toiminta ihan muuksi, kuin koskaan ennen.

Valvominen alkoi jo raskauden aikana (pahoinvointi, liitoskivut, helvetillinen hepatoosikutina) ja jatkui reilu puoli vuotta synnytyksen jälkeen, niin kauan, kun yösyötöt olivat mukana. Eihän niissä yösyötöissä mitään ongelmaa olisi, jos osaisi itse nukkua samalla mutta jos herää täysin virkeäksi keskellä yötä aina, kun vauvakin herää, univajetta kertyy kuukausien aikana liikaa. Päiväunia en myöskään osaa nukkua.

Univaje sai niin ylikierroksille, etten lopulta osannut nukkua, kuin muutaman tunnin vuorokaudessa. Väsyneet ja ylikuormittuneet aivot huusivat sokeria ja sitä oli saatava pysyäkseni tajuissani. Refluksin takia kahvi tai muut kofeiinipitoiset juomat eivät olleet vaihtoehto. Loppuraskaudesta refluksikin oli niin paha, että elin viimeiset kuukaudet pelkällä jäätelöllä ja närästyslääkkeillä, eikä se loppunut synnytykseen, koska vatsahapot olivat korventaneet kurkkutorven kroonisesti karrelle.

Vauvan ollessa puolivuotias, tultiin siihen tulokseen, että näin ei voi jatkua ja öisin on pakko alkaa nukkumaan. Päädyimme toteuttamaan yövierotuksen tassu-unikoululla, kun poika oli n.7kk ja sen jälkeen ollaankin sitten nukuttu 7-9h yössä. Ei niitä yösyömisiä ollut aiemminkaan, kuin 1-2 keskimäärin mutta ongelma oli tosiaan se, kun en osannut itse nukkua.

Jäätelöä siis kului. Sen sokeri piristi ja kylmä maitotuote helpotti refluksiani. Sokerin tuoma virkeys tosin oli vain hetkellistä ja kohta aivot taas huusivat lisää sokeria. Sokerikoukku oli valmis. Tässä tapauksessa ei voida puhua myöskään tunnesyömisestä, koska univaje on fyysinen tila, ei tunne. Aivojen tarve toimia on fyysinen fakta, kroonistuneessa unenpuutteessa ei auta vaikka suhde ruokaan olisi muuten kuinka terveellä pohjalla tahansa.

Nyt kun olen saanut muutaman viikon nukkua pääsääntöisesti 7-9h yössä, alan huomata, miten sokerikoukkukin alkaa pikkuhiljaa irrottaa otettaan. Enää yliväsyneet aivot eivät huuda niin lujaa sokeria, kun öisin saa nukkua.

Yövierotus saattaa vähentää maidontuotantoa niin, että imetys loppuu jo ennen aikojaan. Jos tavoitteena on taaperoimetys, kannattaa yövieroitusta harkita tarkkaan. Oma tavoitteeni oli imettää vähintään 6kk, joten kun se rajapyykki oli ohitettu, ei olisi ollut katastrofi, jos imetys olisi hyytynyt yövieroituksiin.

Tässä nyt kuitenkin vielä imetetään kun poika on 8,5kk. Vähentynyt se on mutta ei kokonaan tyssännyt. Itse olen tyytyväinen ja vauvallekin maistuu onneksi hyvällä ruokahalulla lähes kaikki ruoka, mitä tarjotaan.

Tämän oman kokemuksen pohjalta pistää miettimään, kuinka monella, ei vain pikkulasten vanhemmilla, sokerikoukku johtuu unenpuutteesta. Tietokoneen ja kännykän piristävässä valossa kukutaan liian myöhään (teen sitä itsekin) ja unen laatu on siksi huonoa.

Ei sitä ihan huvikseen sanota, että uni ja lepo ovat painonhallinnan ja hyvinvoinnin kulmakiviä. Kun tuo, ehkä oleellisin tukijalka lähtee alta, menee syöminen ihan hulluksi ja painonhallinta lähes mahdottomaksi. Syömisiä on ihan turha yrittää korjata järkevämmiksi, jos aivot eivät saa riittävästi lepoa.

Eikä pahassa univajeessa treenaaminenkaan ole järkevää. Kun uni saadaan kuntoon, alkavat muutkin asiat loksahdella paikoilleen melkein itsestään. Tämän asian suhteen ei todellakaan kannata mennä puuhun pylly edellä. Ensin nukkuminen kuntoon, sitten vasta treenit ja syömiset.

Oman kokemukseni perusteella voin siis suositella yövieroitusta ja vauvaystävällistä tassu-unikoulua. Unikouluohjeita on netti pullollaan mutta huudatusunikoulua ei nykypäivänä enää suositella. Eikä alle puolivuotiaalle suositella yhtään mitään unikoulua.

Jos toivotte tarkempaa postausta unikoulun ja yövierotuksen toteuttamisesta, laittakaa alle tai heftyn facebookiin kommenttia.

https://www.facebook.com/Heftytraining

IMG_0882

 

Elintarvikeyhtiöt haluavat vauvatkin sokerikoukkuun

Koin ahaa-elämyksen hiljattain, kun meidän vauva aloitti maistelemaan kiinteitä. Todella monet vauvojen hedelmä- ja kasvissoseet sisältävät kaikkea muuta höttöä, kuin mitä purkin etupuolella lukee.

En ollut tällaiseenkaan asiaan kiinnittänyt mitään huomiota aiemmin. Esikoisen ollessa pieni, ei edes vielä ymmärretty lisätyn fruktoosin vaaroja, joten heräsin tähän vauvanruoka-asiaan mattimyöhäsenä vasta nyt.

Ennen luulin, että koska fruktoosi on hedelmäsokeria ja koska hedelmät ovat terveellisiä, ei fruktoosikaan voi niin vaarallista olla. Vähänpä tiesin.

http://www.hs.fi/ilta/04022015/a1305924614281?ref=hs-art-suositellut

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi kakkostyypin diabetes lisääntyy.

Jotenkin olin ajatellut, että edes vauvojen ruokien kanssa oltaisiin skarpattu tässä viimeisen 15 vuoden aikana, mutta ei. Tuntuu, etteivät elintarvikeyhtiöt opi mitään, vaikka Nestlén korvike-fiaskostakin on jo 40 vuotta.

Vauvanruuissa on eroja: osassa on pelkkää hedelmää ja ehkä vähän vettä mutta toisissa on itse hedelmää alle puolet ja loput on tärkkelyksestä ja fruktoosista tehtyä höttöä. Tosin kaikki vauvanruuat kuumennetaan tuotannossa niin kuumiksi, että ravintoaineita ei juuri jää niihin parempiinkaan soseisiin. Puhdasta se on ja turvallista mutta se ei ole sama asia kuin terveellinen.

Sanomattakin on selvää, että itse tehdyt soseet ovat parempia. Mutta aina ei ole aikaa tai mahdollisuutta, joten en todellakaan ala sanctimommyna hurskastelemaan, ettei purkkiruokaa saa syöttää. Meilläkin sanoi sekä blenderi, että sauvavatkain työsopimuksensa irti, joten purkkiruokaan on turvauduttu. Tosin sormiruokailuakin on kokeiltu mutta en eksy sen asian suhteen nyt enempää sivuraiteille.

Miksi elintarvikeyhtiöt tekevät vauvoille huonoa ruokaa? Luultavasti tärkkelyksestä ja fruktoosista tehty mössö on halvempaa, kuin oikea hedelmä. Toinen syy on se, että vauvat ovat luontaisesti persoja makealle, joten lisätty sokeri maistuu. Sokeri myös koukuttaa, joten hyvin äkkiä vauvalle ei enää muu maistukaan.

Ja näin saamme taas uuden sokeriin addiktoidun kansalaisen, jolle elintarvikeyhtiöiden on helppo myydä lisää sokerilla kyllästettyjä tuotteita. Lopulta saamme kunnon kansalaisesta myös lääkeyhtiön asiakkaan, kun pitää hoitaa kakkostyypin diabetesta ja muita elintasosairauksia. Kuinka kätevää ja tuottoisaa bisnestä!

Tässä jutussa hyvin summataankin ajatusta, jossa valtion tulisi etsiä ylipainoon liittyvien terveysongelmien syyllisiä sylttytehtaalta eli elintarviketeollisuudesta, eikä syyllistää yksilöitä.

http://www.theguardian.com/commentisfree/2015/feb/15/corporate-greed-obese-people-conservative?CMP=fb_gu

Ylipainoepidemiaa (vihaan koko harhaanjohtavaa termiä mutta en nyt parempaakaan keksi) ei koskaan tulla selättämään sillä, että kiinnitetään huomiota niihin, jotka ovat jo ylipainoisia. Se on yksinkertaisesti liian myöhäistä. ”Vahinko” on jo tapahtunut ja ylipainoisten kyttääminen vain pahentaa ongelmaa.

Painosta syyllistämällä saadaan ihmiset vain ihmedieeteille sankarilaihduttamaan ja sitä kautta jojo-kierteeseen ja lopulta entistä sairaammiksi. Jos laihduttaminen olisi ongelman ratkaisu, koko ongelmaa ei olisi ollut enää aikoihin. Niin monta vuosikymmentä on jo eri dieettien muodossa hakattu päätä seinään.

Ainoa ja tehokkain ase on ennaltaehkäisy. Tarkempi syyni vauvanruokiin sekä päiväkotien ja koulujen ruokiin. Neuvoloissakaan ei pitäisi mainostaa elintarvikejättien fruktoosimössöjä. Tuoreet hedelmät ja kasvikset ovat nykyään myös liian kalliita verrattuna höttöhiilareihin. Holhoava valistuskaan ei saa aikaan kuin vastareaktioita. On turha jeesustella ylipainon terveysriskeistä, kun sokeriaddiktion ehkäisemiseksi ei tehdä mitään oikeasti toimivaa.

Kuvan ateria ei liity tapaukseen. Tai liittyy ehkä sitten, jos tällaisia syö liian usein. Siinäpä aasinsilta.

2014-11-08-3685