Mitä vyötärönympärys kertoo oikeasti?

Olemme saaneet lukea paljon siitä, miten lihavuus on terveysriski mutta se on etenkin sitä, jos rasvaa on kertynyt keskivartaloon ja nimenomaan sisäelinten ympärille kertyväksi viskeraalirasvaksi. Esimerkiksi naisille tyypillisesti reisiin ja pakaroihin kertyvä rasva ei ole vaarallista vaan hormonaalisista ja muista terveydellisistä syistä sitä on hyvä jonkin verran ollakin.

Sisäelinrasvan vaarallisuus on tieteellisesti niin vedenpitävästi perusteltu, että sitä en lähde kyseenalaistamaan ollenkaan. Mutta toinen asia onkin se, mistä me voimme tietää, onko sisäelintemme ympärillä liikaa rasvaa vai ei.

Terveydenhuolto tarjoaa meille näppärää tapaa tätä mitata: mittaamalla vyötärönympäryksen mittanauhalla. Oheisessa artikkelissa Suomen johtava lihavuustutkija Aila Rissanen kertoo, että mittanauha on terveyden kannalta tärkeämpi työkalu kuin vaaka.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/laihdutus/vyotaronymparys_kertoo_enemman_kuin_vaaka

Terveellinen mitta on naisella alle 80cm, jos mitta on yli 90cm, riski on suurentunut ja jos yli metrin, on riski jo todella suuri. Nämä suositusmitat ovat samat kaikille naisille, oli pituutesi sitten 150cm tai 185cm ja luustosi mittasuhteet mitkä tahansa. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa siihen ovatko suositusmitat järkevät kaikille vai eivät. Siitä joskus toiste lisää.

Vyötärönympäryksen mittaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin luulisi. Työssäni vaatesuunnittelijana olen mitannut ihmisiä yli 20 vuotta ja olen huomannut, että valtaosa ihmisistä ei tiedä missä vyötärö oikeasti sijaitsee. Etenkin keskivartalolihavalta ihmiseltä on melko vaikea hahmottaa vyötärön paikkaa, kun sitä ei aina selkeästi näy. Moni tulkitsee vyötärön olevan jossain siinä navan kohdilla suunnilleen.

Virallinen vyötärönympärys niin vaatetusmittauksessa kuin terveydellisessäkin on suoliluun yläpuolella ja kylkiluiden alapuolella. Jos ihmisen vyötärö ei näy, pitäisi koittaa tunnustella missä kohdassa kylkiluut loppuvat ja suoliluu alkaa. Jos keskivartalolla on paljon rasvaa, sen käsin tunteminenkin on melko haastavaa. Niinpä mittanauha usein terveysalan ammattilaistenkin toimesta huiskitaan vähän jonnekin sinnepäin.

Itselläni esim. napa on melko alhaalla ja siitä kohtaa mitattuna ollaan selkeästi suoliluun harjanteiden leveimmässä kohdassa ja mittakin on jo 10cm isompi kuin muutaman sentin ylempänä, oikeassa vyötärön paikassa.

Jos kuitenkin on tarkoitus mitata tapahtuvaa muutosta, esim. laihtumista, on se ja sama ottaako mitan vyötäröltä, lantiosta vai vaikka reidestä, rasva lähtee useimmilla tasaisesti ympäri kehoa ja muutoksen yleensä huomaa mistä tahansa kohdasta mitattuna, kunhan se mittanauha laitetaan aina täsmälleen samaan kohtaan.

Paitsi silloin jos keskivartalolla tapahtuu jotain muuta mikä vaikuttaa vyötärönympärykseen. Näitä voi olla mm. vatsalihasten erkauma ja erinäiset vatsavaivojen mm. refluksin tai IBSin aiheuttamat turvotukset. Naisilla myös kuukautisturvotus saattaa muuttaa vyötärönympärystä kierron eri kohdissa. Ja yksi erittäin ikävä syy voi olla myös keskivartalossa sijaitseva kasvain.

Refluksikoilla ja ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla voi vyötärönympärys vaihdella vuorokauden aikana jopa kymmeniä senttejä riippuen siitä mitä on syönyt samana ja edeltävinä päivinä. Myös vatsalihasten erkauma voi olla yli 10cm ja jos erkauman lisäksi on raskauksissa tapahtunut muutakin vatsalihasten venymistä, voi vyötärönympärys olla jotain ihan muuta kuin ennen raskauksia. Monissa vatsavaivoja käsittelevissä blogeissa ja someryhmissä näytetään paljon kuvapareja missä on kuvia ennen turvotusta ja turvotuksen aikana. Moni näyttää siltä kuin olisi viimeisillään raskaana.

Summa summarum, näiden asioiden vuoksi vyötärönympärys voi kasvaa rajustikin vaikkei keskivartaloon olisi tullut grammaakaan lisää rasvaa. Koska mittanauhalla mittaaminen on niin surkea keino selvittää sisäelinten ympärillä olevan rasvan tilannetta, millä asiaa pystyy sitten selvittämään?

Kehonkoostumusmittaukset ovat yksi keino. Itselleni eri kehonkoostumusta mittaavat laitteet ovat antaneet hyvin erilaisia arvioita sisäelinrasvani määrästä. Näistä kuitenkin melko luotettavana pidetään InBodya mutta siinäkin tulisi mittausolosuhteet olla erittäin tarkasti vakioidut. InBodystä olen kirjoittanut useasti aimminkin ja ne postaukset löytyvät hakutoiminnolla. Vielä tarkempaa tietoa saisi sairaaloissa käytettävällä DXA laitteella, mutta yksityisellä lääkäriasemalla se mittaus maksaa satoja euroja.

Vatsan alueen ultrassa pystytään katsomaan mm. maksan rasvan tilanne. Kun viimeksi kävin itse vatsavaivojeni takia ylävatsan ultrassa, kysyin samalla, miltä maksani rasvatilanne näyttää ja mittaaja kertoi, että ihan normaalilta. Rasvoittunut maksa olisi kuulemma suurempi ja näkyisi vaaleampana. Rasvamaksa olisi myös havaittavissa verikokeilla ja niissäkään ei itseltäni löytynyt poikkeavuuksia.

Olen käynyt InBodyssä viimeksi kuukausi sitten, kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut vuosi. Sitä ennen kävin loppuvuodesta 2013 juuri ennen kahta edellistä raskauttani. InBodyn mukaan viskeraalirasvani määrä oli vähentynyt vaikka vyötärönympärykseni on viimeisen kolmen vuoden ja kahden raskauden aikana suurentunut melkoisesti. Kuukausi sitten painoni oli 2kg enemmän, kuin ennen raskauksia, tänään tuo viimeinenkin 2kg on lähtenyt ja paino on täsmälleen sama kuin ennen raskauksia. InBodyn mukaan myös lihasmassa on nyt lähes täsmälleen samoissa, kuin ennen raskauksia, heittoa oli jokunen sata grammaa.

Miten on siis mahdollista, että vyötärönympärys on kasvanut vaikka keskivartaloni viskeraalirasva on vähentynyt? Siksi, että vatsavaivojen takia vatsani on jatkuvasti turvoksissa, eikä vatsalihasten erkaumakaan pääse umpeutumaan, kun koko ajan pömpöttää.

Vatsan kivuille ja/tai turvotuksille voi olla lukemattomia eri syitä: voi olla refluksia, sappirefluksia, hapotonta vatsaa, keliakiaa, helikobakteeria, ärtynyttä suolta, laktoosi-intoleranssia, sappikiviä, maitoproteiiniallergiaa, mahalaukun tulehdusta ja lukematon määrä erilaisia eri allergioita. Ja pahimpana tietysti vakavammat sairaudet kuten syöpä. Itseltäni on osa asioista tutkittu, esim. helikobakteeria, keliakiaa tai sappikiviä minulla ei ole. Mutta kaikkia allergioita ei ole vielä selvitetty.

Sisäelinrasvani vähenemisen looginen selitys on se, etten ole ollut yli kolmeen vuoteen humalassa, alkoholia on viimeisen kolmen vuoden aikana kulunut vain muutamia annoksia. Alkoholi on yksi isoimmista sisäelinrasvan määrään vaikuttavista tekijöistä. Ennen vuotta 2014 join melko säännöllisesti, ainakin muutaman lasillisen viikottain ja humalassa olin keskimäärin kerran kuussa. Nuoruuden biletysvuosina sitäkin useammin.

Mittanauhalla vyötärönympäryksen mittaaminen saattaa siis kertoa lisääntyneistä terveysriskeistä tai sitten ei. Ja koska oikean mittauskohdan löytäminen on kelle tahansa ammattilaisellekin haastavaa, ei voida puhua mistää eksaktista ja täysin luotettavasta mittaustavasta siksikään.

Jos on varma, että elintavat ovat menneet parempaan suuntaan mutta vyötärönympärys on kasvanyt silti, kannattaa yrittää selvittää vatsalihasten, vatsalaukun ja suoliston tilanne. Aina se ei kaikista tutkimuksistakaan huolimatta silti selviä.

Suurentunut vyötärönympärys saattaa kertoa, että jotain terveydellistä ongelmaa keskivartalon alueella on, mutta aina se ongelma ei liity sisäelinrasvaan, eikä näin ollen kerro lisääntyneestä riskistä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kyseessä voi olla jotain aivan muuta. Aina ei kannata tyytyä siihen, että lääkäri vain patistaa laihduttamaan, kannattaa vaatia muitakin tutkimuksia.

Kuvassa vatsani reilu vuosi sitten, viimeisilläni raskaana. Näky on toisinaan samankaltainen vielä nykyäänkin vaikka raskaudet ovat jo kaukainen muisto ja painokin sama, kuin ennen raskauksia.

 

Ihmiskokeen yllättävät tulokset

Tämä blogi ei varsinaisesti kannata mitään jatkuvaa mittaamista ja punnitsemista, etenkään jos sillä on enemmän negatiivinen lopputulos kuin positiivinen. Jos epämieluisan vaakalukeman tai kehonkoostumusmittauksen jälkeen tekee mieli alkaa kitukuurille tai lopettaa syöminen kokonaan, mittaaminen ja punnitseminen voi olla järkevää jättää väliin.

Mutta tämän ihmiskokeen nimissä, olen tehnyt poikkeuksen ja mitannut ja punninnut itseäni erinäisillä laitteilla. Syy on se, että haluan osoittaa, miksi ihan kaikkien mittausten tuloksista ei kannata lähteä repimään pelihousujaan vaikka mittauksen tulos näyttäisi hyvinkin epämieluisalta.

Parissa edellisessä postauksessani olen kirjoittanut InBody mittauksesta, jossa kävin, sekä yleisesti erilaisten kehonkoostumusmittareiden luotettavuudesta ja epäluotettavuudesta. Mikään kehonkoostumusta mittaava laite ei anna absoluuttista totuutta kehon koostumuksesta. Osa laitteista antaa tarkemman arvion ja osa pikemminkin arvauksen.

Tällä kertaa testasin Omronin kehonkoostumusvaakaa. Laitteeseen syötetään oma pituus ja ikä, sitten laite punnitsee ja kertoo lihasprosentin, rasvaprosentin ja sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrän. Laitevalmistaja väittää, että kehonkoostumus mitataan bioimpedanssimenetelmällä eli laitteesta kulkee heikko sähkövirta kehon läpi, jonka olisi tarkoitus arvioida kehon lihaksen ja rasvan määrä.

Tämän paikkaansapitävyys on helppo testata näin: syötät laitteeseen pituutesi ja ikäsi, ja suoritat normaalin mittauksen ja saat tuloksen. Sitten toistat mittauksen täsmälleen samalla tavalla mutta kiinnität kehoosi esim. 2,5kg:n täysmetallisen tai minkä tahansa painon.

Rautapainon kanssa punnittuna olin tietenkin siis 2,5kg painavampi kuin ilman painoa. Mutta miten laite tulkitsi tuon lisäpainon? Yllätys yllätys, laite tulkitsi sen rasvaksi! Ja vieläpä enimmäkseen sisäelinten ympärillä olevaksi viskeraalirasvaksi! Henkilö, kenen kanssa mittausta tein, sanoi, että laite antaa myös paremman kehonkoostumuksen tuloksen, mikäli syötät siihen iäksesi 10 tai 20 vuotta vähemmän, vaikka siis mitataan samaa henkilöä samoissa olosuhteissa.

Laitteen mukaan silloin kun mittauksessa oli mukana rautapaino, kehossani olisi ollut vähemmän lihasta ja enemmän rasvaa, kuin ilman painoa. Ylläolevassa kuvassa vasemmalla ylhäällä on mittauksessa käyttämäni paino. Ihan täyttä rautaa se on, kuten kuvasta näkyy mutta Omronin kehonkoostumusmittarin mukaan se oli rasvaa. Tämä ”laardi” ehkä levittyisi hieman huonosti leivälle.

Omronin kehonkoostumusvaaka ei siis oikeasti mittaa kehon koostumusta. Se antaa vain tilastoihin perustuvan arvion siitä, millainen kehonkoostumus ikäiselläsi, pituisellasi ja painoisellasi ihmisellä on keskimäärin. Oma todellinen kehonkoostumuksesihan voi poiketa keskimääräisestä huomattavastikin.

InBodyn tulos taas perustuu oikeasti kehon sähkönjohtavuuteen ja näin ollen tuloskin saattaa päästä lähemmäksi totuutta ja vastata paremmin todellista kehonkoostumusta. Mutta siinäkin laite todellakin vain tulkitsee sähkönjohtavuutta, eikä sekään ole siksi mikään absoluuttinen totuus.

Kaikista tarkimmat tulokset saadaan vain laboratorio-olosuhteissa mutta tavalliselle tallaajalle riittää InBodynkin arvio, mikäli haluaa jotain suuntaa-antavaa osviittaa kehonsa koostumuksesta. Näillä Omronin ja vastaavilla kehokoostumusvaaoilla voit sen sijaan heittää vesilintua, ne eivät kerro sen tarkempaa tietoa kuin tavallinenkaan vaaka. Melkein voitaisiin jo puhua kuluttajan harhaanjohtamisesta.

Heftyn ihmiskokeet tulevat vielä jatkumaan, aion pureutua vielä mm. mittanauhalla mittaamisen ongelmakohtiin. Sillä välin: uskotaan ennemmin sitä omaa oloa ja jätetään mittausten ja punnitusten tulokset omaan arvoonsa. Kannattaa kiinnittää ennemmin huomiota siihen miten syö, liikkuu ja nukkuu, ne ovat paljon oleellisempia asioita, kuin mikään vaa’an, mittarin tai painoindeksin lukema.