Kivuliasta treenaamista

Keväällä kuopus täytti 1v. ja aloitin ohjatut salitreenit. Ohjatut siksi, että mun selkä on edelleen niin huonossa kunnossa, että katsoin järkevämmäksi, että siellä salilla on joku, joka katsoo vähän perään, mitä touhuan.

Siitä huolimatta joka kerta mun selkä on treenin jälkeen kipeä, vaikka jätän tietysti kokonaan tekemättä kaikki liikkeet, jotka on kielletty niiltä joilla on vatsalihasten erkauma. Silti selkä kipeytyy. Viimeksi kipeytyi niin, että vielä melkein viikko treenin jälkeen selkä huutaa hoosiannaa.

Tilanne on aika masentava. Jotakuinkin kaikki liikunta aiheuttaa kipua. Ainoastaan lyhyet 15min kävelyt tai pyöräilyt selkä kestää siedettävän kivun tasolla, sen pidempiä ei. Käytännössä mulle järkevintä olisi siis saada pieniä pyrähdyksiä useamman kerran päivässä.

Ongelma on vaan se, että mun pää ei meinaa kestää ajatusta ”pienistä pyrähdyksistä” tai ”varoivaisesta aloituksesta”. Olen kaikki tai ei mitään tyyppi. Jos en saa treenata täysiä, mun mielenkiinto treenaamista kohtaan hiipuu hyvin nopeasti. Kuntouttava hissuttelu ei ole yhtään mun juttu. Pitäisi päästä haastamaan itseään, mutta nyt ei vaan voi ja se todellakin syö naista.

Mä kaipaan aikaa 4 vuotta sitten, jolloin pystyin tekemään mitä vaan ilman kipua. Jokapäiväisessä elämässä läsnä oleva kipu on henkisesti aika raskasta. En aiemmin edes ymmärtänyt millaista kroonisen kivun kanssa eläminen on, kun ei mulla sellaista koskaan ollut. Ei juurikaan edes tavallisia päänsärkyjä tai kuukautiskipuja. Olin niin tottunut kivuttomaan elämään, että pidin sitä itsestäänselvyytenä.

Mun kipukynnys on melko korkea silloin, kun pitää sietää hetkellistä kipua. Esim. hammaslääkäri ei ole koskaan ollut mulle mikään big deal. Mutta krooninen kipu on eri juttu. Mä unelmoin, että joskus tulee taas aika, jolloin saa elää ilman kipua.

 

Kipuja

Kävin eilen osteopaatilla ja nyt selkä on, jos mahdollista, vieläkin kipeämpi. Kaikki keinot on nyt otettu käyttöön: fysioterapia, hieronta, osteopatia ja tukivyö. Mutta mainittavaa iloa näistä mistään ei ole ollut. Lähestulkoon kaikissa asennoissa sattuu ja kipu valvottaa välillä öisinkin. Kipujen syistä kirjoitin edellisessä ja muutamassa aiemmassakin postauksesta. https://heftytraining.wordpress.com/2016/09/10/piiitkan-tauon-jalkeen/

Nyt viimeisen viikon ajan on tullut kannettua tavaraa ja lapsia kannan tietysti päivittäin muutenkin. Mun elämä on aina ollut sellaista, että jatkuvasti kannan jotain paikasta A paikkaan B ja siksi olisi ihan kiva, että selkä olisi kunnossa. Ja liikuntaakin olisi kiva vihdoin päästä harrastamaan, siis muutakin kuin fysioterapeutin määräämiä jumppaliikkeitä, joissa ei kauheasti oikeastaan edes liikuta mihinkään.

Tähän asti olen viettänyt varsin kivutonta elämää. Mulla ei ole usein päänsärkyjä ja lapsuudesta asti vaivannut refluksikin on valtaosin ollut ruokavaliolla ja satunnaisilla lääkkeillä hoidettavissa. Tosin nyt alkusyksystä sekin paheni vatsalaukun tulehdustilaksi asti mutta on tullut jo pikkuhiljaa parempaan kuntoon. Naisten vakiovitsaus eli kuukautiskivutkin ovat aina olleet tosi lievät, eikä migreenikään ole koskaan vaivannut.

Selkä sen sijaan ei ota parantuakseen. Sen kanssa on kärvistelty jo kaksi vuotta ja kärsivällisyys ei enää tahdo riittää. Istumatyöläisenä olen tosin tyytyväinen, että istuminen on vähiten kivulias asento. Blogia ei huvita kauheasti päivittää, kun mitään uutta ei ole juuri ollut, tätä samaa selkäkipua vain.

Mietin, että laittaisin kuvia niistä liikkeistä, joita fyssari on määrännyt tekemään. Mutta koska niistä ei ole mitenkään ihan huikeaa apua ole ollut, koen senkin vähän turhaksi.

Tätäkin kirjoittaessa teen syvien vatsalihasten pitoa, teen sitä nykyään kaupan kassajonossa, autolla ajaessa ja ihan joka välissä missä vaan pystyn. Lantionpohjalihakset on nekin treenattu jo kramppiin asti. Silti lantio on edelleen virheasennossa eikä muutosta parempaan näy.

Osteopaatti sanoi, että SI-nivelen alueella on mulla todella pahat jumit, jotka ovat tulleet pitkään jatkuneesta lantion virheasennosta. Siksi fyssarin määräämillä liikkeilläkään ei ole niin suurta vaikutusta, kuin voisi toivoa.

Mutta onneksi tämä selkäkipu on vain yksi pieni osa elämää ja ilonaiheita riittää kivuista huolimatta. Yksi niistä on tällä hetkellä kurpitsan satokausi, kurpitsalyhdyt, keitot- ja piirakat.

2014-10-17-3439