Huomauttelu tappaa

Ajauduin hiljattain keskusteluun siitä, onko toisen ihmisen elintavoista huomauttaminen järkevää vai ei. Vastapuoli oli sitä mieltä, että moni ihminen ei huomaa tai tajua huonoja elintapojaan, ellei joku niistä huomauta. Itse olin vahvasti eri mieltä.

Oli sitten kyse päihdeongelmista, lihavuudesta tai mistä tahansa elintapoihin liittyvästä asiasta, uskon, että valtaosa tietää mikä on terveellistä ja mikä ei. Vai tunteeko joku vielä ihmisen, joka ei tietäisi, että tupakointi, alkoholi ja lihavuus ovat terveysriskejä?

Olen sitä mieltä, että elintavoista huomauttelu todennäköisesti vain ajaa syöpön syömään salaa ja juopon juomaan kaappiin. Ja salaa syödessään tai juodessaan tai tupakoidessaan tai vaikkapa heroiinia tykittäessään, ihminen ajautuu entistä kauemmaksi niistä sosiaalisista yhteyksistä, joista olisi hänelle apua.

Väitettäni pidettiin kyynisenä. Minulle se on elämässäni tapahtunutta realismia. Lähestulkoon jokainen suomalainen tuntee jonkun päihdeongelmaisen. Alkoholismi on todella yleistä, nykyään myös lääkeriippuvuudet ja huumeongelmat. Omasta tuttavapiiristäni on löytynyt ja löytyy edelleen näitä kaikkia tapauksia.

Joidenkin kohdalla olen uskonut, että tomera ”herättely” ja suoraan sanominen saa riippuvaisen katsomaan peiliin, tajuamaan ongelmansa ja lopettamaan. Todellisuudessa niin ei ole käynyt vaan käytännössä herättelyni jälkeen, ongelma on vain salattu minulta entistä huolellisemmin ja näin päädytty yhä kauemmas avusta ja ongelman ratkaisusta.

Monet näistä, joita olen itse tai joku muu on herätellyt, on nyt haudassa. Mitään apua herättelystä ei siis ollut, eikä mikään saa näitä ihmisiä enää takaisin. Pahensiko se ongelmaa, vai pitikö vain ennallaan, sitä emme saa koskaan tietää mutta pelkkä ajatuskin siitä, että olen saattanut huomauttelullani pahentaa jonkun ongelmaa tai pahimmassa tapauksessa olla osasyyllinen jonkun kuolemaan, on aika raskas taakka kantaa.

Huomauttelu, liittyi se sitten lihavuuteen, alkoholiin tai mihin tahansa elintapaan, ei ole vain haitallista, se voi jopa tappaa. Jos et halua olla osasyyllinen jonkun kuolemaan, lopeta huomauttelu ja keksi muita keinoja auttaa. Mitä ne keinot ovat: kuuntele, älä huomauttele. Ole läsnä, älä tuomitse. Niin yksinkertaista se on, kunpa olisin itsekin tämän tajunnut ennen kuin oli liian myöhäistä.

Jokainen kuitenkin kuuntelee ja on läsnä omien voimavarojensa puitteissa. Jos läheinen on liian syvällä addiktiossa voi hänen kuuntelunsa viedä kuuntelijan omankin mielenterveyden ja se on liian kova hinta.

 

 

 

 

Mainokset

Kauhistelu on suurin terveysriski

Kaikki olemme nähneet kirkuvia otsikoita siitä kuinka paljon ihmisiä kuolee päihteisiin, lihavuuteen tai milloin mihinkin ongelmaan. On myös häkellyttävän yleistä ruotia toisten ihmisten painoa, ruokailu- tai juomatottumuksia. Myös ihmiset itse nimittelevät itseään mitä rujoimmilla ilmaisuilla aina läskikasasta luuseriin, laiskuriin tai mätisäkkiin.

Kaikki tämä nimittely ja kauhistelu on niin yleistä, että emme edes noteeraa sitä tai pidä mitenkään erikoisena. Joskus jopa ajattelemme, että ihminen, jolla on joku ongelma, täytyy ”ravistella” huomaamaan totuus. Kuvittelemme, että autamme ihmistä pakottamalla hänet ”katsomaan peiliin” ja olemalla heille ”rehellisiä”.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan kauhistelu ja negatiiviset asenteet aiheuttavat terveyshaittoja. Mitä enemmän jotain asiaa demonisoidaan, sitä suurempi ongelma siitä tulee. Tulipa kauhistelu sitten yhteiskunnan, median tai ihmisen itsensä puolelta, se on haitallista joka tapauksessa.

Itse ongelma voi olla mitä tahansa ylipainosta erilaisiin riippuvuuksiin, lopputulos on aina sama. Kauhistelu pahentaa ongelmaa. Ohessa tutkimusdataa mm. siitä miten esimerkiksi lihavuuteen liittyvät negatiiviset asenteet aiheuttavat lihavalle stigman, joka ihan fyysisesti ja mitattavasti huonontaa terveyttä.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/oby.21716/abstract

Media luo mielikuvaa lihavista makkaravuoria ja roskaruoka-annoksia ahmivina sohvaperunoina, jotka kuolevat lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin hetkenä minä hyvänsä. Takavuosina Helsingin Sanomilla oli juttusarja tai kampanja nimeltään läskisota. Silloin keksittiin toinen toistaan rajumpia otsikoita siitä, miten lihavat tekevät kovasti töitä pysyäkseen lihavina.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002659105.html

Paitsi otsikko, myös jutun kalorilaskelmat olivat harhaanjohtavia ja lihavuutta tarkoituksellisesti demonisoivia. En edelleenkään ymmärrä, miten lihavuuteen yleensä ymmärtäväisesti suhtautuva professori Mustajoki oltiin saatu juttuun poseeraamaan makkarakasojen äärelle.

Kirjoitin jo tuolloin kyseisestä lehtijutusta postauksen.

https://heftytraining.wordpress.com/?s=n%C3%A4in+meit%C3%A4+huijataan&submit=Haku

Hesarin läskisota on hiljalleen hiipunut ja lihavuuteen liittyvien juttujen kulma ei ole enää ollenkaan niin syyllistävä tai raflaava, kuin takavuosina. Mitään hyötyä kauhistelusta ei ollut. Suomalaisten lihavuus ei kääntynyt kirjoittelun ansiosta laskuun. Pahaa oloa se varmasti lisäsi. Hesari syyllistyi jutuillaan suoranaiseen shamingiin.

En tarkoita sitä, että lihavuutta tulisi alkaa ihannoimaan yhtään sen enempää kuin mitään muutakaan olomuotoa. Neutraali suhtautuminen riittää. Toki neutraalilla otsikoinnilla ei klikkauksia kerätä. Jos halutaan ihannoida jotain, ihannoidaan hyvää oloa ja terveyttä, terveellistä syömistä ja liikkumista. Jokaista pientäkin tekoa terveyden ja hyvinvoinnin eteen.

Positiivisuudella ja kannustamisella on paljon suurempi voima kuin kauhistelulla. Seuraavan kerran kun tekee mieli ”herätellä” jotakuta ongelmansa suhteen tai sättiä itseä itsekurin puutteesta, koita vaihteeksi ihan toista kulmaa: empatiaa.

2015-01-10-4220