Viimeisimmät InBodyt

Edellisestä InBodystä oli kulunut jo melkein 6kk, joten tartuin tarjoukseen, kun Eiran sairaalassa mittaus maksoi 20€ (tämä ei ole mainos, kuten ei juuri mikään muukaan tässä blogissa, maksan yleensä kaiken suosittelemani omasta pussistani). Käyntiin kuului myös 45min konsultaatio, jossa käydään läpi erittäin seikkaperäisesti jokainen mittauksen lukema. Itse olen käynyt niin monta kertaa, että lukujen selostuksia en tarvinut, joten käytin ajasta vain noin puolet. Mittaaja oli tosi asiallinen, omalle kohdalleni ei epäasiallista mittaajaa ole koskaan sattunutkaan.

Mitä mittauksessa selvisi? Ei mitään uutta ja mullistavaa, painoa oli hiukan lähtenyt kevääseen verrattuna. En ole tehnyt yhtään mitään painon lähtemisen eteen, ainoastaan makeanhimo on hieman pienempi kuin imetysaikana, mutta laihduttaut en ole, enkä aiokaan. Olen lähes täsmälleen samoissa lukemissa nyt kuin 2012, jolloin menimme mieheni kanssa naimisiin (kaikki vanhat InBody tulokset on säästössä, niitä on hauska vertailla) ja itseasiassa myös samoissa kuin vuonna 2004-2006. Vuosina 2007-2010 olin nykyistä painavampi. Huippulukemissani olin 2008, silloin olin 15% painavampi, kuin nyt.

Erikoista oli lähinnä se, että lihasprosenttini oli lähes sama, kuin tuolloin 5 vuotta sitten, vaikka treenasin silloin paljon kovempaa. En oikein tiedä miten suhtautuisin asiaan. Onko se positiivista vai ei. Paino oli 100g tarkkuudella sama, mutta lihasta oli silloin 100g enemmän ja vastaavasti rasvaa 100g vähemmän. Eli paino sama mutta nykyinen kehonkoostumukseni on ihan hitusen huonompi. Oikeastaan häkellyttävän vähän huonompi, olisin kuvitellut, että ero olisi isompi. Mittausten perusteella vaikuttaa siis siltä, että himotreenaaminen vaikuttaa enemmän kuntooni ja suorituskykyyni kuin kehonkoostumukseeni.

Toinen merkillepantava asia verrattaessa 2012 tehtyä ja viimeisintä mittausta oli se, että viskeraalirasvani on pienempi, kokonaisrasvani oli siis lähes sama, mutta nyt sitä on hieman vähemmän sisäelinten ympärillä. Tämän selittää, kuten jo aiemminkin kerroin, se, etten ole 4 vuoteen käyttänyt alkoholia juurikaan. InBody mittaa myös vyötärönympäryksen ja vatsalihasten erkaumasta ja suolisto-ongelmistani johtuen se on edelleen isompi kuin mittauksissa ennen raskauksia. Tämä siitä huolimatta, että ihonalainen rasva ei ole lisääntynyt ja sisäelinrasva jopa vähentynyt. Tämä siis todistaa sen, että vyötärönympärysmitasta ei voida aina päätellä muutosta keskivartalorasvan suhteen, mikäli muutoksen syynä on suolisto- tai vatsavaivat ja/tai vatsalihasten erkauma. Itsellänihän siis nämä kaikki ja näillä näkymin tila on pysyvä.

Monilla erkauma on kuntoutuksella korjattavissa, omalla kohdallani muutosta parempaan ei ole tapahtunut fysioterapiasta, osteopatiasta ym. kuntoutuksista huolimatta. Joillekin valitettavasti käy niin, että ainoaksi ja viimeiseksi korjausmahdollisuudeksi jää leikkaus tai sitten elämä kipujen kanssa. Itse en vielä ole päättänyt kumman valitsen. Julkinen puoli ei erkaumien leikkausia tietääkseni rahoita.

Vatsalihasten erkaumat ovat melko yleisiä synnyttäneillä naisilla, etenkin niillä joilla useampia lapsia. Erkaumat aiheuttavat kroonisia selkäkipuja mutta näitä kipuja on aina aiemmin pidetty täysin normaalina, synnyttäneiden naisten elämään kuuluvana asiana. Vuosituhansia kroonisten kipujen kanssa on vain eletty. Nykyinen kivuttomuuteen tähtäävä elämä on varsin uusi ilmiö. Koko erkauma-asiaa ei vielä muutamia vuosia sitten edes tunnettu tai haluttu noteerata mitenkään.

Kehonkoostumuksen ja painoindeksin suhteen ei siis juuri mitään eroa tähän 5 vuotta sitten otettuun kuvaan. Ja se on ihan OK. Erkauma-asia taas ei ole edelleenkään OK.

 

Mainokset

Ihmiskokeen yllättävät tulokset

Tämä blogi ei varsinaisesti kannata mitään jatkuvaa mittaamista ja punnitsemista, etenkään jos sillä on enemmän negatiivinen lopputulos kuin positiivinen. Jos epämieluisan vaakalukeman tai kehonkoostumusmittauksen jälkeen tekee mieli alkaa kitukuurille tai lopettaa syöminen kokonaan, mittaaminen ja punnitseminen voi olla järkevää jättää väliin.

Mutta tämän ihmiskokeen nimissä, olen tehnyt poikkeuksen ja mitannut ja punninnut itseäni erinäisillä laitteilla. Syy on se, että haluan osoittaa, miksi ihan kaikkien mittausten tuloksista ei kannata lähteä repimään pelihousujaan vaikka mittauksen tulos näyttäisi hyvinkin epämieluisalta.

Parissa edellisessä postauksessani olen kirjoittanut InBody mittauksesta, jossa kävin, sekä yleisesti erilaisten kehonkoostumusmittareiden luotettavuudesta ja epäluotettavuudesta. Mikään kehonkoostumusta mittaava laite ei anna absoluuttista totuutta kehon koostumuksesta. Osa laitteista antaa tarkemman arvion ja osa pikemminkin arvauksen.

Tällä kertaa testasin Omronin kehonkoostumusvaakaa. Laitteeseen syötetään oma pituus ja ikä, sitten laite punnitsee ja kertoo lihasprosentin, rasvaprosentin ja sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrän. Laitevalmistaja väittää, että kehonkoostumus mitataan bioimpedanssimenetelmällä eli laitteesta kulkee heikko sähkövirta kehon läpi, jonka olisi tarkoitus arvioida kehon lihaksen ja rasvan määrä.

Tämän paikkaansapitävyys on helppo testata näin: syötät laitteeseen pituutesi ja ikäsi, ja suoritat normaalin mittauksen ja saat tuloksen. Sitten toistat mittauksen täsmälleen samalla tavalla mutta kiinnität kehoosi esim. 2,5kg:n täysmetallisen tai minkä tahansa painon.

Rautapainon kanssa punnittuna olin tietenkin siis 2,5kg painavampi kuin ilman painoa. Mutta miten laite tulkitsi tuon lisäpainon? Yllätys yllätys, laite tulkitsi sen rasvaksi! Ja vieläpä enimmäkseen sisäelinten ympärillä olevaksi viskeraalirasvaksi! Henkilö, kenen kanssa mittausta tein, sanoi, että laite antaa myös paremman kehonkoostumuksen tuloksen, mikäli syötät siihen iäksesi 10 tai 20 vuotta vähemmän, vaikka siis mitataan samaa henkilöä samoissa olosuhteissa.

Laitteen mukaan silloin kun mittauksessa oli mukana rautapaino, kehossani olisi ollut vähemmän lihasta ja enemmän rasvaa, kuin ilman painoa. Ylläolevassa kuvassa vasemmalla ylhäällä on mittauksessa käyttämäni paino. Ihan täyttä rautaa se on, kuten kuvasta näkyy mutta Omronin kehonkoostumusmittarin mukaan se oli rasvaa. Tämä ”laardi” ehkä levittyisi hieman huonosti leivälle.

Omronin kehonkoostumusvaaka ei siis oikeasti mittaa kehon koostumusta. Se antaa vain tilastoihin perustuvan arvion siitä, millainen kehonkoostumus ikäiselläsi, pituisellasi ja painoisellasi ihmisellä on keskimäärin. Oma todellinen kehonkoostumuksesihan voi poiketa keskimääräisestä huomattavastikin.

InBodyn tulos taas perustuu oikeasti kehon sähkönjohtavuuteen ja näin ollen tuloskin saattaa päästä lähemmäksi totuutta ja vastata paremmin todellista kehonkoostumusta. Mutta siinäkin laite todellakin vain tulkitsee sähkönjohtavuutta, eikä sekään ole siksi mikään absoluuttinen totuus.

Kaikista tarkimmat tulokset saadaan vain laboratorio-olosuhteissa mutta tavalliselle tallaajalle riittää InBodynkin arvio, mikäli haluaa jotain suuntaa-antavaa osviittaa kehonsa koostumuksesta. Näillä Omronin ja vastaavilla kehokoostumusvaaoilla voit sen sijaan heittää vesilintua, ne eivät kerro sen tarkempaa tietoa kuin tavallinenkaan vaaka. Melkein voitaisiin jo puhua kuluttajan harhaanjohtamisesta.

Heftyn ihmiskokeet tulevat vielä jatkumaan, aion pureutua vielä mm. mittanauhalla mittaamisen ongelmakohtiin. Sillä välin: uskotaan ennemmin sitä omaa oloa ja jätetään mittausten ja punnitusten tulokset omaan arvoonsa. Kannattaa kiinnittää ennemmin huomiota siihen miten syö, liikkuu ja nukkuu, ne ovat paljon oleellisempia asioita, kuin mikään vaa’an, mittarin tai painoindeksin lukema.

 

 

Epäluotettavat mittaukset

Kirjoitin eilen InBody kehonkoostumusmittauksesta. Tavikselle tarjolla olevista vaihtoehdoista InBody impedanssimittaus lienee yksi tarkimmista ja luotettavimmista tavoista mitata kehonkoostumusta vaikka sekin on vain arvio, joka perustuu kehon rasvan ja nesteen sähkönjohtavuuteen. Siinäkin tulee silti ottaa muutamia seikkoja huomioon.

Jotta tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia, mittaukseen olisi hyvä mennä aamulla ennen kuin on syönyt tai suuremmin juonutkaan mitään. Naisten olisi hyvä mennä aina samassa kohdassa kuukautiskiertoa. Myöskään mittaukseen ei kannata mennä jos edellisenä iltana on juhlittu tai vedetty poikkeuksellinen tehotreeni tai syöty todella suolaista tai muuta poikkeavaa. Kun nämä asiat on vakioitu, saadaan melko tarkkoja ja vertailukelpoisia tuloksia, riittäviä ainakin taviksen tarpeisiin.

InBodyä käytetään monissa liikuntakeskuksissa ja jopa sairaaloissa ja lääkäriasemilla. Markkinoilla on monenmoista muutakin kuluttajalle myytävää kehonkoostumusvaakaa ja niiden tulokset eivät ole edes InBody-mittauksen tasoa tarkkuudessaan.

Moni ns. kehonkoostumusvaaka ei mittaa oikeasti kehon rasvan ja lihaksen määrää, vaan se laskee painoon ja pituuteen perustuvien keskiarvojen mukaisen lihaksen ja rasvan suhteen, ei mitattavan todellista kehonkoostumusta. Saadut lukemat voivat heittää melkoisestikin impedanssiin perustuvasta kehonkoostumusmittauksesta.

Itse testasin mm. hiljattain Omronin kehonkoostumusvaakaa, joka väitti lihasta olevan kehossani jopa 30% vähemmän kuin usealla eri InBody tai vastaavalla tarkemmalla impedanssimittarilla mitattuna. Noin merkittävä lihaskato olisi jo todella huolestuttavaa, eikä sellaiseen välttämättä pääsisi edes vuosien vuodelevossa.

Kannattaa siis suhtautua suurella varauksella kehonkoostumusvaakoihin, joita joillain liikunta- ja terveysalan ammattilaisillakin on käytössä. Ne eivät välttämättä kerro kehon todellista tilannetta. Eikä InBody tai vastaavatkaan mittarit mitään absoluuttisia totuuksia ole.

http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/ala-tuhlaa-rahojasi-kuluttaja-lehti-testasi-17-alyvaakaa-suuri-osa-alyttomia/5708592

Kriittisen näkökulman kehonkoostumuksen mittaamiseen voit lukea mm. Patrik Borgin blogista. Siellä myös selitetään tarkemmin impedanssimittareiden toimintaperiaate, mikäli se ei ole vielä tuttu.

http://patrikborg.blogspot.fi/2011/05/rasvaprosentti-motivointia-vai.html

Pääsiäinen on täällä taas!