Univaje ja sokerikoukku

Univaje vaikuttaa ihmisiin hyvin eri tavoilla. Toisinaan univaje aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja sen takia joillain saattaa jopa pudota paino, kun vauva valvottaa. Huomattavasti yleisempää kuitenkin tuntuu olevan unenpuutteen ruokahalua lisäävä vaikutus joka kohdistuu monilla etenkin sokeriin ja ylipäätään nopeisiin hiilihydraatteihin.

Usein puhutaan raskauskiloista ja joillekin niitä tuleekin reilusti, toisille taas ei yhtään. On hyvin yksilöllistä, kuinka raskaushormonit vaikuttavat ruokahaluun, turvotuksiin ja muuhun. Toisilla raskauskilot jäävät laitokselle, toisilla ne jämähtävät kroppaan lopullisesti. Ja kaikkea näiden väliltä.

Painoa ei kuitenkaan tuo pelkkä raskaus vaan ehkä jopa yleisempää lienee vauva-aikana kertyvät univajekilot. Joillakin tämä univajekausi saattaa kestää vuosia, jos perheessä on useampia pieniä lapsia. Aina vuoronperään jotakuta imetetään, joku on korvatulehduksessa tai muussa lastentaudissa ja siksi öisin ei nukuta.

Olen aina tykännyt suolaisesta enemmän kuin makeasta. Suklaastakin uppoaa paremmin vähäsokerisemmat raakasuklaat ja tummat suklaat. Mutta siinä vaiheessa, kun en ollut yli vuoteen nukkunut kunnolla ja univaje on äitynyt krooniseksi, muuttui elimistön toiminta ihan muuksi, kuin koskaan ennen.

Valvominen alkoi jo raskauden aikana (pahoinvointi, liitoskivut, helvetillinen hepatoosikutina) ja jatkui reilu puoli vuotta synnytyksen jälkeen, niin kauan, kun yösyötöt olivat mukana. Eihän niissä yösyötöissä mitään ongelmaa olisi, jos osaisi itse nukkua samalla mutta jos herää täysin virkeäksi keskellä yötä aina, kun vauvakin herää, univajetta kertyy kuukausien aikana liikaa. Päiväunia en myöskään osaa nukkua.

Univaje sai niin ylikierroksille, etten lopulta osannut nukkua, kuin muutaman tunnin vuorokaudessa. Väsyneet ja ylikuormittuneet aivot huusivat sokeria ja sitä oli saatava pysyäkseni tajuissani. Refluksin takia kahvi tai muut kofeiinipitoiset juomat eivät olleet vaihtoehto. Loppuraskaudesta refluksikin oli niin paha, että elin viimeiset kuukaudet pelkällä jäätelöllä ja närästyslääkkeillä, eikä se loppunut synnytykseen, koska vatsahapot olivat korventaneet kurkkutorven kroonisesti karrelle.

Vauvan ollessa puolivuotias, tultiin siihen tulokseen, että näin ei voi jatkua ja öisin on pakko alkaa nukkumaan. Päädyimme toteuttamaan yövierotuksen tassu-unikoululla, kun poika oli n.7kk ja sen jälkeen ollaankin sitten nukuttu 7-9h yössä. Ei niitä yösyömisiä ollut aiemminkaan, kuin 1-2 keskimäärin mutta ongelma oli tosiaan se, kun en osannut itse nukkua.

Jäätelöä siis kului. Sen sokeri piristi ja kylmä maitotuote helpotti refluksiani. Sokerin tuoma virkeys tosin oli vain hetkellistä ja kohta aivot taas huusivat lisää sokeria. Sokerikoukku oli valmis. Tässä tapauksessa ei voida puhua myöskään tunnesyömisestä, koska univaje on fyysinen tila, ei tunne. Aivojen tarve toimia on fyysinen fakta, kroonistuneessa unenpuutteessa ei auta vaikka suhde ruokaan olisi muuten kuinka terveellä pohjalla tahansa.

Nyt kun olen saanut muutaman viikon nukkua pääsääntöisesti 7-9h yössä, alan huomata, miten sokerikoukkukin alkaa pikkuhiljaa irrottaa otettaan. Enää yliväsyneet aivot eivät huuda niin lujaa sokeria, kun öisin saa nukkua.

Yövierotus saattaa vähentää maidontuotantoa niin, että imetys loppuu jo ennen aikojaan. Jos tavoitteena on taaperoimetys, kannattaa yövieroitusta harkita tarkkaan. Oma tavoitteeni oli imettää vähintään 6kk, joten kun se rajapyykki oli ohitettu, ei olisi ollut katastrofi, jos imetys olisi hyytynyt yövieroituksiin.

Tässä nyt kuitenkin vielä imetetään kun poika on 8,5kk. Vähentynyt se on mutta ei kokonaan tyssännyt. Itse olen tyytyväinen ja vauvallekin maistuu onneksi hyvällä ruokahalulla lähes kaikki ruoka, mitä tarjotaan.

Tämän oman kokemuksen pohjalta pistää miettimään, kuinka monella, ei vain pikkulasten vanhemmilla, sokerikoukku johtuu unenpuutteesta. Tietokoneen ja kännykän piristävässä valossa kukutaan liian myöhään (teen sitä itsekin) ja unen laatu on siksi huonoa.

Ei sitä ihan huvikseen sanota, että uni ja lepo ovat painonhallinnan ja hyvinvoinnin kulmakiviä. Kun tuo, ehkä oleellisin tukijalka lähtee alta, menee syöminen ihan hulluksi ja painonhallinta lähes mahdottomaksi. Syömisiä on ihan turha yrittää korjata järkevämmiksi, jos aivot eivät saa riittävästi lepoa.

Eikä pahassa univajeessa treenaaminenkaan ole järkevää. Kun uni saadaan kuntoon, alkavat muutkin asiat loksahdella paikoilleen melkein itsestään. Tämän asian suhteen ei todellakaan kannata mennä puuhun pylly edellä. Ensin nukkuminen kuntoon, sitten vasta treenit ja syömiset.

Oman kokemukseni perusteella voin siis suositella yövieroitusta ja vauvaystävällistä tassu-unikoulua. Unikouluohjeita on netti pullollaan mutta huudatusunikoulua ei nykypäivänä enää suositella. Eikä alle puolivuotiaalle suositella yhtään mitään unikoulua.

Jos toivotte tarkempaa postausta unikoulun ja yövierotuksen toteuttamisesta, laittakaa alle tai heftyn facebookiin kommenttia.

https://www.facebook.com/Heftytraining

IMG_0882

 

Joogakärpäsen kosto

Nyt onnistuttiin tekemään se, mistä edellisessä postauksessa haaveilin. Pääsin nimittäin livahtamaan vauvan päikkäriaikaan Ladylinen Hot joogaan. Edellisestä joogasta on varmaan melkein vuosi jo. Alkuraskaudesta oli tilauksessa Yoogaian nettitreenit mutta sitä tilausta ei tullut jatkettua raskauspahoinvoinnin ja massiivisen väsymyksen vuoksi.

Kuudennella kuulla oli vähän helpompaa ja siinä kohtaa kävin salilla ja tehtiin myös pitkiä pyörälenkkejä mutta sitten loppuraskaus alkoi olla liian tukalaa tehdä mitään muuta kuin kävelylenkkejä. Maha oli valtava ja sitten iski sama vaiva kuin ekassa raskaudessanikin eli raskaushepatoosi.

Hepatoosi on sappihappojen ja maksan toimintahäiriö loppuraskaudesta. Geneettinen juttu joka tulee 50-70% todennäköisyydellä joka raskaudessa jos on alttius sille. Siihen ei pysty vaikuttamaan mitenkään elintavoilla, koska johtuu siitä, että elimistö ei kestä raskauden hormonimuutoksia. Tämän vaivan omaavilta on kielletty siksi myös kaikki hormonaalinen ehkäisy. Hepatoosi aiheuttaa sietämätöntä koko vartalon kutinaa etenkin öisin ja pahimmillaan voi tappaa vauvan kohtuun. Vaiva on siis vakava ja vaatii yleensä sairaalahoitoa. Näin mullakin oli sekä tässä että ensimmäisessäkin raskaudessani.

Mutta vaikka raskaus ja synnytys olivat vaikeita, hepatoosi kuitenkin päättyy aina synnytykseen. Minä ja vauva ollaan perusterveitä ja voidaan nyt oikein mainiosti. Omia imetyksestä johtuvia selkävaivoja lukuunottamatta ei ole ollut isompia ongelmia. Vaikea raskaus ja synnytys ottavat toki silti veronsa ja lepoa tarvitaan enemmän kuin normaaleissa raskausissa. Olin kuitenkin jo ennen synnytystä valvonut hepatoosikutinoiden takia viikkokausia, joten synnytyksen jälkeen olin jo valmiiksi väsynyt. Ja pieni vauva tietysti valvottaa myös. Mutta se nyt on toki ihan normaalia.

Olin hieman kauhuissani, että miten jooga sujuu vielä kaiken tämän jälkeen. Oli pieni kynnys lähteä treeneihin, kun ajattelin, että keskivartalon hallinta on jo täysin menetetty. Pelkäsin, että mun treenistä tulee varsinainen joogakärpäsen kosto ja kaatuilen asanoista pitkin lattioita. Mutta ei se ollut ollenkaan niin kamalaa. Tasapainokin oli lähes ennallaan, mitä ihmettelen suuresti, koska raskaus löysyttää keskivartalon lihakset ja niiden palatuminen voi olla tosi hidastakin.

Nyt sen Yoogaian kyllä voisi tilata taas. Vauvan kanssa on helpointa joogata kotona ja Yoogaiassa on se hyvä puoli, että ohjaaja tulee netin kautta kotiisi. Ihan ässä vaihtoehto kaikille äitiyslomalaisille. Eilisen Hot joogan jälkeen lähti testaukseen myös pari heraproteiinijäätelöä: WheyHey vanilja ja suklaa. Oli ihan yllättävän hyviä! Hauska vaihtoehto palautusjuomalle ja terveellisempi vaihtoehto jäätelölle. 2015-01-07-4213 Näistä mikään ei ollut maksettu mainos, kuten ei yleensäkään tässä blogissa. Nekään mainokset mitä WordPress pyörittää tuossa alhaalla ei tuota  mulle mitään vaan mun pitäisi maksaa jotta pääsisin niistä eroon. Joten käyttäkää Adblockia jos häiritsee. Itseäni häiritsee myös.

Ladylinellä kävin, koska siellä oli avoimien ovien päivät. Normaalisti käytän lähisalejani, koska kotini lähellä on kolme kaupungin salia ja ne on hyvin edullisia. Ladylinen valtti on kuitenkin noi hot tunnit, mistä tykkään kovasti ja yritän aina napata tarjouksia jotta pääsen välillä myös noille tunneille. Etenkin näin talvisin tykkään niistä. Kylmänkankeat lihakset vetreytyvät paremmin siellä lämpimässä huoneessa. Kommentoikaahan alle tai facebookiin, onko joogakärpänen puraissut tai kostanut ja millä tavalla.