Totuuden hetki InBodyssa

Kuopus täytti maaliskuussa yksi vuotta ja viimeisetkin imetykset on nyt taputeltu. Tuli aika kartoittaa mitä yli kolme vuotta kestänyt raskaus-imetys-raskaus-imetys rumba on tehnyt keholle. Suuntasin siis http://monnatreenaa.fitfashion.fi/ blogin PT Monnan InBody kehonkoostumusmittaukseen.

Olen käynyt Monnan InBody-mittauksessa viimeksi syksyllä 2012 ja sen jälkeen kävin loppuvuodesta 2013 Kisakallion InBodyssä, noiden välissä kehonkoostumus mitattiin Tanita laitteella (vähän vastaava impedanssilaite kuin InBody) jonkun kuntotestin yhteydessä. Viimeisimmästä mittauksesta on siis se 3,5 vuotta.

Tämä väliaika on tosiaan mennyt raskauksissa ja imetyksissä, jolloin mittaaminen on aika turhaa, kun mitään vertailukelpoisia tuloksia ei voi saada. Mulla esim. imetys pitää kehossa ylimääräistä 5kg nestevarastoa, joten tulos ei ole silloin luotettava. Kaikilla raskaudet ja imetykset vaikuttavat yksilöllisesti kehon nesteisiin, painoon yms.

Tämän viimeisen kolmen vuoden aikana olen siis raskauksissa saanut pahan vatsalihasten erkauman, lantion virheasennon, ärtyneen suolen oireyhtymän ja pahentuneen refluksin. Ja näiden myötä krooniset kovat selkä- ja vatsakivut. En ole nukkunut kunnolla kolmeen vuoteen pääasiassa em. syistä ja tietysti valvomista on tullut vauva-aikoina, lasten sairastellessa jne. Näillä spekseillä lienee selvää, että treenaaminen ei ole ollut samanlaista, kuin ennen raskauksia.

Kaikki katastrofin ainekset kehonkoostumuksen huonontumiselle olisivat siis kasassa. Mutta kuinka kävikään? Mittaukseen mennessäni olin ihan varma, että kaikki lihakset olisivat kadonneet. Mutta ei. Ihan hitunen oli jalkojen lihaksista kadonnut, muuten oltiin täysin samoissa lihasmassoissa, kuin silloin kun treenasin 5 kertaa viikossa.

Miten tämä on mahdollista? Jos 365 päivää vuodessa nostelee kymmeniä kertoja päivässä 14 kiloista taaperoa ja/tai 10 kiloista vauvaa, ei ne lihakset välttämättä täysin katoa vaikka muuten treenaaminen olisikin tauolla. Mun keskivartalon ja yläkropan lihakset olivat täysin samoissa massoissa, kuin silloin kun penkistä nousi 50kg. Nyt ei nouse mutta se johtuu enemmänkin lihasten hermotuksista, tekniikan ruostumisesta ja harjoituksen puutteesta.

Mitä muuta yllättävää tuloksista näkyi? Painoa oli tullut näiden raskauksien aikana lisää 2kg, pelkkää rasvaa siis, koska lihasmassa oli samoissa. Ei paljon mielestäni, ottaen huomioon, kuinka paljon varsinainen treenaaminen on vähentynyt.

Isoin muutos oli tapahtunut vyötärönympäryksessä, joka oli melkoisesti kasvanut erkauman takia mutta yllättävää oli, että viskeraalisen, eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrä oli vähentynyt. Rasvaa koko kehoon on siis tullut 2kg lisää mutta se on tullut kaikki ihon alle, mikä ei ole sillä tapaa vaarallista, kuin sisäelinrasva.

Tämä siis kertoo lähinnä siitä, että vyötärönympäryksen kasvaminen johtuu täysin vatsalihasten venymisestä ja repeämisestä. Ärtyvän suolen ja refluksin aiheuttamat ”viimeisillään raskaana” -vatsaturvotus vain pahentaa erkaumaa ja estää lihaksia palautumasta.

Mitkä ovat fiilikset mittauksen jälkeen? Todella positiiviset! Olin erittäin ilahtunut huomatessani, että lihakseni eivät ole kadonneet minnekään, rasvaa ei ole tullut juurikaan ja etenkään yhtään sitä vaarallista sisäelinrasvaa. Vyötärön tilanne on erkauman suhteen yhtä paha kuin viimeiset 2 vuotta ja sen kuntoutumisen ennuste on aika huono, niin kauan kuin IBS ja refluksi pitävät sen kroonisesti turvonneessa ja venyneessä tilassa. Mutta näillä mennään. Ainakin tiedän, että olen tehnyt terveyteni eteen sen, mitä tässä tilanteessa ja näillä voimavaroilla on mahdollista. Sen on riitettävä.

 

 

 

Hefty 3v. ja kotiutuminen

Blogi täytti 3 vuotta ja eilen kotiuduin vauvan kanssa sairaalasta. Synnytys meni paremmin kuin viimeksi, koska tällä kertaa pitkälliset käynnistykset eivät päätyneet sektioon. ”Tää olis nyt 8cm auki.” on ehkä kauneimmat sanat, jotka olen vähään aikaan kuullut, viimeksi kun tuo jäi kuulematta. Jokainen arvaa kuinka turhauttavaa se on kolmen päivän käynnistysyritysten jälkeen.

Tällä kertaa siis tuntui lähes lottovoitolta, että käynnistykset onnistuivat. Ja käynnistysten syy oli se sama hepatogestoosi kuin viimeksikin. Yhdessäkään raskaudessa siltä en ole välttynyt. Kyseessä on siis raskausajan maksahäiriö, joka pahaksi yltyessään voi aiheuttaa vauvalle sydänvian tai jopa äkillisen sikiökuoleman. Häiriön syy on geneettinen.

Ei siis mikään ihan läpihuutojuttu ja huomattavasti harvinaisempi raskausajan vaiva kuin esim. raskausmyrkytys tai raskausdiabetes. Onneksi nykylääketiede, tarkka raskauden seuranta ym. vaikuttavat siihen, että pahempia ongelmia tämänkään vaivan kanssa ei pääse juuri syntymään. Tähän tautiin ei vaikuta myöskään odottajan ikä tai paino. Ensimmäisessä raskaudessani nuorena ja hoikkana, vaiva olikin pahempi, kuin näissä kahdessa viimeisessä. Lisätietoa hepatogestoosista (aka. hepatoosi, raskauskolestaasi) löydät googlaamalla.

Vauvan kanssa ollaan siis kotona ja kaikki on hyvin paitsi kuten arvata saattaa, oma selkäni. Ounastelin jo etukäteen, että koska sekävaivoja oli jo edellisen synnytyksen jälkeen ja koska raskauksien väli oli aivan liian lyhyt selän kunnon palautumiselle, olisi entistä isompia selkävavoja tiedossa.

Blogissa saattanee olla taas selkäaiheisia postauksia tiedossa. Hierojalle, fyssarille ja osteopaatille varaan ajan heti kun lapsivuodeaika on ohi ja koitan jo nyt tehdä jotain pientä lihaksia herättelevää jumppaa, joihin sain fyssarilta ohjeita jo edellisen synnytyksen jälkeen.

Blogi täytti siis 3 vuotta. Tämä on ajanjakso jonka aikana on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Isoimpana se, että olen blogin alusta lähtien ollut miltei koko ajan raskaana, yhteensä kolme kertaa kolmen vuoden aikana. Ensimmäinen tosin päättyi 2013 alkukesästä keskenmenoon, josta olenkin aiemmissa postauksissa kertonut jo.

Muutaman kerran olenkin ihmetellyt, mikä järki oli perustaa treeniblogi tällaiseen ajanjaksoon, kun perhe/lapsi- tai raskausblogi olisi ollut ajankohtaisempi. Kaikista aktiivisimman treenaamisen kauteni jäi taka-alalle juuri kun blogia aloittelin. Siinä vaiheessa en olisi arvannut, että raskaudun liukuhihnalta, kun oletus oli pikemminkin se, että yli 35-vuotiaalle raskaaksi tuleminen ei ole enää niin helppoa.

Kaikenlaista muutakin on tapahtunut tämän kolmen vuoden aikana eri elämänalueilla. Niistä kaikista asioista ja aiheista olisi melkein saanut jo oman bloginsa. Hyvinvointiaiheiden ympäriltä on kuitenkin juttua kiitettävästi irronnut vaikka postaustahtini ei olekaan niitä tiheimpiä. Samalla säännöllisen epäsäännöllisellä linjalla jatketaan. Kiitos kaikille, jotka olette pysyneet matkassa mukana 🙂 Ja iloista pääsiäistä!

IMG_0722

Uusia uutisia ja vanhoja paljastuksia

Aloitin tämän blogin maaliskuussa 2013, joten ensi maaliskuussa tulee kolme vuotta täyteen. Alunperin oli tarkoitus pitää treeniblogia mutta sitten aiheet alkoivat pyöriä enemmän vartalopositiivisuuden ja yleisen hyvinvoinnin ympärillä.

Tämä elämänvaihe olisi puhtaalle treeniblogille ollut aivan älytön, koska olen valtaosan blogin olemassaoloajasta ollut raskaana ja muutenkin tiiviisti vauvaelämässä. Ekan kerran olin raskaana silloin, kun aloitin blogin eli maalis-toukokuun 2013. Se raskaus meni kesken.

Olin huonovointinen ja hyvin väsynyt silloin alkuraskaudesta mutta treenasin entiseen malliin. Treenaamalla ei toki keskenmenoa voi aiheuttaa mutta kyllä siitä sellainen fiilis jäi, että jos on todella väsynyt ja huonovointinen, kannattaisi suosiolla ottaa vähän iisimmin, eikä repiä viimeisillä voimillaan salilla mave-enkkoja.

Samaan syssyyn keskenmenon kanssa muutimme uuteen asuntoon ja aloimme remontoimaan sitä. Hakkasin kylppärin laattoja irti samalla, kun vuosin lammikoittain. Tätä kaikkea seurasi äärimmäisen raskas elämänvaihe, kun monta muutakin paskaa sattui osumaan tuulettimeen samalla kertaa. Meinasin lopettaa blogin siihen.

Mutta sitten asiat alkoivat selviämään ja vuodenvaihteessa 2013-14 raskauduin uudestaan. Tuolloin olin myös väsynyt ja pahoinvoiva mutta raskaus muuten sujui ihan hyvin loppuvaiheen hepatoosia lukuunottamatta ja terve lapsi syntyi syyskuun lopulla. Toisen raskauden aikana tajusin myös jättää raskaamman treenaamisen johonkin suotuisampaan elämänvaiheeseen.

Sitten alkoikin ympärivuorokautisen imettämisen aika, jota kesti monta kuukautta. Tänä aikana sain selkäni pahasti jumiin ja kaiken vauvanhoidolta liikenevän ajan käytin työntekoon. Kesällä 2015 alkoi imetys harvenemaan ja sitten heinäkuussa olinkin taas uudestaan raskaana

Kyllä, luit oikein, olen taas raskaana ja vauva syntyy 2016 maaliskuun lopulla. Sitten kun blogi on 3v. vanha, olen sen historian aikana ollut yhteensä melkein 2 vuotta raskaana ja imettänyt melkein vuoden ja sen lisäksi toipunut synnytyksistä ja keskenmenosta.

Että pidä näillä spekseillä nyt sitten jotain treeniblogia! No, onneksi kirjoitettavaa asiaa on ollut muistakin aiheista ja on näitä joku tässä vuosien saatossa käynyt lukemassakin, että ehkä tämä aiheen vierestä kirjoittaminen ei ole niin haitannut. Harvasta postaustahdista on tosin valitettu mutta näillä mennään.

Nyt näyttää siltä, että meikäläisen seuraava rankemman ja intensiivisemmän treenaamisen kausi tulee sijoittumaan jonnekin 2020-luvulle. Että jos joku on ollut pettynyt, kun tässä blogissa käsitellään aika vähän itse treenaamista, niin sori siitä.

Hyvin on ollut pullat uunissa.

IMG_2814

 

 

Odottajan treenivaatteet

Kuva

Odottajan treenivaatteet

Kävimme taas salilla, tällä kertaa koko perheen voimin ja ennen treeniä otettiin muutamasta asusta kuvat. Eli tässä tulee nyt se luvattu postaus odottajan treenivaatteista. Sattuneesta syystä omistan pelkästään Davidin treenivaatteita ja kokosin muutaman eri sesongin tuotteista settejä mitkä toimivat raskausmahan kanssa. Kuvissa olevien vaatteiden koot ovat David Plussassa 44-46 ja David Sportswearin tuotteissa 42/XL.

Käytännössä kaikki David Plus tuotteiden yläosat toimivat raskausvatsan kanssa. Kaikki tuotteet ovat tarpeeksi väljiä vyötäröltä ja pituuttakin on riittävästi, jottei ala rullaamaan mahan yli kainaloihin paidat. Plussaa saa naisten kokoon 54 asti joten vaihtoehtoja kyllä riittää isollekin vatsalle.

Ainoa dilemma on housut. Davidillä ei ole varsinaisia äitiystreenihousuja joissa olisi erityinen raskausvatsalle tarkoitettu vyötärörakenne. Normaali kuminauhavyötärö on ison vatsan kanssa usein ahdistava.

Ratkaisu on se, että valitaan malleja joissa on riittävän korkea vyötärö, jonka saa vedettyä kummun yli tai sitten väljävyötäröisempää lantiomallista esim. haaremihousua joka voi roikkua alempana lantiolla vatsan alla.

Paras vaihtoehto löytyy vain sovittamalla, mutta koska kokoja löytyy Plussassa sinne 54 asti, löytyy monelle odottajalle housu riittävän väljällä vyötärönauhallakin. Haaremimalliset housut, joissa on korkea haarakorkeus, toimivat vatsalleni parhaiten.

Kaikkia kuvassa olevia tuotteita ei ole kaupoissa enää, joten laitan loppuun linkkejä vähän vastaavista malleista, mitä nyt on saatavilla.

Koitan tehdä vielä postauksen siitä, millaiset liikkeet kuntosalilla toimivat odottajalle ja mitkä eivät toimi. Etsin asiasta itse vähän tietoa netistä ja kokeilin liikkeitä käytännössä. Siitä asiasta siis myöhemmin lisää.

Kommentteja ja keskustelua alle ja tänne: https://www.facebook.com/Heftytraining?ref_type=bookmark Tykkäämällä Heftyn fbook sivusta, saat tiedon uusimmista postauksista newsfeediisi.

2014-06-29-2148

 

2014-06-29-2137

2014-06-29-2169

http://www.davidcollection.net/plus/

http://www.davidcollection.net/midseason/

https://www.hobbyhall.fi/web/store/pukeutuminen/david/david-paita-koralli-koot-40-54?

http://www.prisma.fi/fi/prisma/david-plus-3-4-fitnesspaita

https://www.hobbyhall.fi/web/store/david-pirates-housut-musta-koot-40-54

http://www.sportstore.fi/tuote/david-plus-tee-/0I5051/

 

Raskaana salilla, uhka vai mahdollisuus?

Kuva

Raskaana salilla, uhka vai mahdollisuus?

Huonovointisessa alkuraskaudessa ajattelin, että tässä tulee nyt helposti vuoden tauko, ettei salille kykene ollenkaan. Olo alkoi kuitenkin kohentua kuudennella kuulla ja ollaan pystytty tekemään jopa yli 20km pyörälenkkejäkin. Nyt uskaltauduin vihdoin kokeilemaan, miten salilla sujuu näin pitkän tauon jälkeen.

Ja ihan yllättävän hyvin meni. Yläkropan voimat olivat melkein ennallaan. Tein ojentajat, hauikset ja olat. Prässissä ja soutaessa maha oli pahasti tiellä, samoin vatsalihaslaitteessa. Mutta sain silti tehtyä prässissäkin lämmittelysarjojen jälkeen 3×8 sarjat 100kg painolla. On tuo toki kaukana maksimeista, joka taisi olla jossain vaiheessa 160-180kg välillä mutta tässä tilassa ei viitsi aiheuttaa itselleen ylimääräisiä supistuksia tai muita komplikaatioita.

Kyykkyä, penkkiä ja maastavetoa en lähtenyt vielä kokeilemaan. Penkki olisi varmaan onnistunutkin mutta penkkauspaikalla oli ruuhkaa. Kyykyn ja maven kanssa olisi ollut mahan kanssa säätämistä. Jalat saa laittaa aika leveälle ja tehdä sumona nuo, jotta onnistuisi.

Mutta kaikenkaikkiaan ihan hyvä homma, että vaihteeksi on sellainen olo, että pystyy liikkumaan. Täytyy ottaa ilo irti näistä kerroista nyt vielä kun voi. Pari viimeistä kuukautta kun voivat olla jokseenkin tukalampia ja synnytyksen jälkeen pelkkä kävely ja istuminenkin on jonkin aikaa haastavaa.

Kuvan treenivaatteet ovat David Plussaa koko 44-46 joka toimii pallomahankin kanssa yllättävän hyvin. Mutta raskausajan treenivaatteista voisin tehdä ihan kokonaan oman postauksenkin tässä vielä.

Mutta kommentteja alle ja tänne https://www.facebook.com/Heftytraining?ref_type=bookmark Mitä mieltä olet, onko viimeisillään raskaana treenaaminen hyvä vai huono idea? Tästä aiheesta on kovasti väännetty ja rankkaa treenaamista raskaana kritisoitu kovinkin sanakääntein. Itse olen sitä mieltä, että kehoa kuunnellen ja maltilla.

Hauskaa Juhannusta! Otetaan rennosti ja nautitaan, vaikka sää ei olekaan ihan optimaalisin.