Ylistys omalle kropalle

Naistenlehdissä usein kerrotaan, miten tulisi korostaa vartalonsa parhaita puolia, arvostaa kauneuttaan ja ulkonäköään. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta miksi keskittyä vain vartalon ulkonäköön, kun paljon kiinnostavampaa on se, mitä kropalla pystyy tekemään.

Niinpä haastan nyt jokaisen miettimään ja listaamaan niitä asioita, joista itse tykkää omassa vartalossaan ja nimenomaan sen toiminnassa, ei ulkonäössä. Unohdetaan nyt siis ne pitkät sääret ja muut länsimaiset kauneusihanteet ja keskitytään oleelliseen.

Oma listani on tässä:

-Mun kroppa on hyvä palautumaan. Oli sitten kysymys isosta leikkauksesta tai vaikeasta synnytyksestä, olen päässyt jalkeille ja palautunut toimintakykyiseksi nopeasti. Kudostyyppini on helposti elpyvää laatua.

-Olen vahva. Pystyn nostamaan ja liikuttamaan tarvittaessa lähes 100 kiloista ihmistä, aktiivisella treenillä varmasti painavampaakin. Saan melko helposti lisättyä voimaa ja kerättyä lihasmassaa.

-Hyvä peruskunto. Pitkienkin treenitaukojen jälkeen pystyn aina palauttamaan kuntoni entiselle tasolleen kohtuullisessa ajassa. Niin kestävyyden kuin lihaskunnonkin. Elämään on mahtunut aktiivisia jaksoja ja suvantovaiheita, eikä suvantovaiheissa ole koskaan tuntunut siltä, että hyvä kunto olisi menetetty lopullisesti. Sieltä on noustu niin monta kertaa, että asiaa ei tarvise enää epäillä.

-Notkeus. Vaikka yliliikkuvista nivelistä on haittaakin, on silti monessa suhteessa ihan kiva olla notkea. Liikkuvuudesta on paljon apua monessa lajissa.

-Koordinaatiokyky. Olen tanssinut yli 30 vuotta on/off. Tanssi, rytmitaju ja koordinaatiokyky ovat verissä, vaikka harrastuksen aktiivisimmista päivistä olisi aikaakin. Myös laskettelusuksilla pääsen mäet kaatumatta vaikka tätäkin lajia tulee harrastettua ehkä kerran kolmessa vuodessa. Asiat pysyvät lihasmuistissa yllättävän pitkään.

-Pystyn imettämään. Ei se mitään helppoa ollut mutta kuitenkin mahtavaa, että oma kroppa pystyy tuottamaan lapselle sellaista superfoodia.

-Olen perusterve. Refluksia ja muita pikkuvikoja lukuunottamatta olen pääsääntöisesti terve ja hyvinvoiva ihminen.

Tässä ne mitkä ensimmäisenä tulivat mieleen. Millainen sinun listasi olisi? Mistä jutuista olet tyytyväinen ja kiitollinen oman kroppasi toimintakyvyssä?

Asiaa kannattaa miettiä, koska meillä on vain tämä yksi elämä ja yksi kroppa. Se on tarkoitettu toimimaan ja tekemään asioita, eikä näyttelykappaleeksi. Arvosta sitä, mikä siinä toimii hyvin nyt. Jonain päivänä, kun olemme vanhempia, sen toimintakyky ei ole enää niin itsestäänselvää. Haluanko silloin havaita, että koko elämä meni kropan ulkonäköä ja muita epäoleellisuuksia murehtiessa, kun olisin voinut olla kiitollinen ja ihan fiiliksissä niin monista tärkeämmistäkin asioista.

IMG_1373

 

Vauvaelämää

Vauva syntyi viikko sitten 18.9. ja molemmat voimme mainiosti. Synnytys oli pitkä ja rankka mutta toipuminen on ollut yllättävän nopeaa. Ja ne kuuluisat raskauskilot, niistä valtaosa lähti saman tien, kuten ounastelinkin, joten painonpudotusaiheisia postauksia tuskin on tiedossa jatkossakaan. Mojova turvotus toki on vielä alavatsan alueella, kuten asiaan kuuluu mutta sekin laskee sitten ajallaan.

Mutta se kunto se kunto. Voin kuvitella, että voimatasot ovat romahtaneet. Luultavasti aikalailla nollasta joudun aloittamaan, sitten kun treenaamaan taas pääsen. Nyt aloitellaan vasta varovaisia kävelylenkkejä.

Mutta mitäpä tuosta, kun vieressä tuhisee maailman ihanin käärö. Se on tärkeintä ja siihen keskitytään nyt. Muulle on aikansa sitten myöhemmin.

2014-09-20-3270

Sykekäyrää ja palautumista

Heijei! Sain sen Polar Personal Trainer aplikaation nyt ja tässä eilisen treenin sykekäyrä:

Image

Onkohan kukaan muu näin innoissaan jostain käyristä ja käppyröistä? Tuosta nyt näkee, että aika moneen otteeseen mentiin maksimisykealueelle, joka siis mulla on 172-200. Tämmösiä treenejä ei voi olla viikon jokaisena päivänä, siinä on ylikunnon vaara muuten.

Mietin, miten käy palautumisen kanssa. Kaikkihan tiedämme, että lihas kasvaa ja kehittyy harjoituksen jälkeen, ei harjoituksen aikana. Jos kahtena päivänä peräkkäin tekee treenin jossa mennään maksimisykealueelle, kuinka paljon toinen treeni verottaa ensimmäisestä treenistä palautumista? Voiko eka treeni mennä ns. harakoille jos ei olla palauduttu kunnolla ja lähdetään heti huhkimaan uudestaan?

Jos treenaa kuutena päivänä viikossa, kuten minä, olisi ehkä hyvä jaksottaa rankkojen treenien väliin palauttavia treenejä: kävelyä, venyttelyä tai joogaa. Joogakin on vähän siinä rajoilla, koska rankempi Astanga-harjoitus ei välttämättä enää ole palauttava. Rennompi Hatha-jooga taas sopii paremmin palautteluun.

Ja sitten tämä voimatreenien ja rankkojen aerobisten treenien yhdistäminen on myös aika ongelmallista. Olen nyt aika monelta taholta kuullut, että mun saliohjelmassa on liikaa liikkeitä ja palautusjaksot on liian lyhyitä. Ja olis parempi tehdä vähintään kaksijakoisena eikä koko kroppaa kerralla kuten nyt teen.

Myönnän, että olen vähän kaikkitännehetimullenyt näiden treenien kanssa. Ei voi olla yhtäaikaa voimanostaja ja triathlonisti. Se on ehkä yhtä realistista kuin olla yhtä aikaa natsi ja juutalainen.

Kai se on nyt vaan koitettava uskoa, että palautuminen on välttämätöntä. Tuntuu vaan niin pöljältä, että siellä salilla pitäis istuskella tyhjänpanttina 2-3 minuuttia liikkeiden välillä. Mutta ei kai siinä muu auta.

Tänään teen nyt siis jotain palauttavaa, ehkä venyttelen tai kävelen.