Piiitkän tauon jälkeen

Nyt pääsi vierähtämään blogitauko pitkäksi. Niin moni muu asia menee prioriteettilistalla tämän kirjoittamisen ohi, ettei vaan ole ollut aikaa. Mietin välillä, että lopetanko kokonaan, kun en ehdi kirjoittamaan mutta moni lukija varmaan jo tottunut harvaan postaustahtiin.

Mitä kuuluu siis nyt? Vatsalihasten erkauman ja siitä johtuvien selkäkipujen kanssa taistellaan edelleen. Olen käynyt nyt fyssarilla muutaman kuukauden. Sieltä tuli aluksi ihan väärät treeniohjeet, kunnes fyssari konsultoi Kätilöopiston kollegaansa asiassa. Nyt ollaan vihdoin oikeilla jäljillä.

Synttärilahjaksi toivoin myös hierontalahjakortteja ja niitä sain useammankin, samoin lahjakortteja osteopaatille. Näihin nyt siis aikoja varailemaan.

Selän lisäksi myös vatsa on vaivannut synnytyksestä lähtien mutta se on ihan oma stoorinsa. Lasten suhteen kävi uskomaton tuuri siinä, että nukkuvat yöt mutta ei siitä juuri ole iloa ollut, kun itse valvon omien kipujeni takia.

Mulla ei koskaan aiemmin ole ollut mitään selkäkipuja eikä juuri muitakaan kipuja kuten päänsärkyjä, migreenejä tms. Luulin, että mulla on jotenkin erityisen vahva selkä, kun ikinä ei mitään ongelmia vaikka istumatyötäkin olen ehtinyt toistakymmentä vuotta tekemään. Mutta sitten kun tarpeeksi monen asian summa osuu kohdalle, kamelinkin selkä katkeaa näemmä.

Erkauma-asiasta löytyy todella kirjavaa tietoa netistä ja jopa asiantuntijoilta. Fyssarikin laittoi lankuttamaan, no kyllähän se onnistui ihan reiluja pätkiäkin vielä, mutta teki hallaa niin selälle kuin erkaumallekin.

Kun erkauman tilasta ei meinattu saada kunnolla käsitystä, pyysin ultraamaan sen samalla, kun olin muiden vatsavaivojen takia ultrassa (etsittiin siis sappikiviä mutta niitä ei ollut). Ja sitten meni treenikin ihan uusiksi, kun todettiin, että kyllä siellä ihan selkeä erkauma on.

Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, havaittiin, että kontakti syviin vatsalihaksiin oli kadonnut. 2014  sektion jälkeen mulla ei ole juuri ollut alavatsassa tuntoa. Jotain hermoyhteyksiä siellä silloin leikkauksessa katkennut, joten nyt aluksi yritetään luoda uusi yhteys aivojen ja poikittaisen vatsalihaksen välille. Se on vähän kuin joutuisi opettelemaan uudestaan kävelemään, hidasta ja vaatii täyttä keskittymistä. Keskittyminen onkin sitten oma haasteensa pikkulapsiperheessä.

Kaikki muu treenaaminen on aikalailla katkolla niin kauan, kunnes jotain edistystä tapahtuu erkauman suhteen. Vesijuoksuvyön kävin ostamassa, koska se on yksi harvoista liikuntamuodoista, joita tämän vaivan kanssa voi harrastaa.

Että näin. Ehkä vaihdan väliaikaisesti blogin nimeksi HeftyKuntoutus.

Kuva on talvinen mutta jotenkin tuosta jäärailosta tulee tämä erkauma mieleen. Tämmöinen aasinsilta sitten.

IMG_0649

 

Fysioterapiaa ja kinesioteippausta

Näillä on nyt viimeksi koitettu saada selkä-lantio aluetta kuntoon. Fyssari päivitteli samaa kuin osteopaattikin, yliliikkuvuuteni on niin älytöntä, että kun keskivartalon lihastuki on loppuraskaudesta venähtänyt, on lantio niksahtanut virheasentoon ja siitä kivut.

Työkaverini totesi tähän, että 40 ikävuoteen asti yliliikkuvista nivelistä on hyötyä ja sen jälkeen vain haittaa. Hän lienee ihan oikeassa. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että haitat ovat konkretisoituneet, vaikka en 40 ikävuoden rajapyykkiä olekaan vielä ylittänyt.

Miten tästä eteenpäin? Fysioterapeutti laittoi kinesioteipit alaselkään ja suositteli niiden käytön jatkamista. Sain myös jumppaohjeet ja suosituksen palata taas pilateksen pariin. Osteopaatti suositteli vesijuoksua. Kumpikin olivat sitä mieltä, että maastavedot täytyy nyt siirtää jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen, samoin juokseminen ja muu tärähtelevä liikunta. No, juoksija en ole koskaan ollutkaan, satunnaisia intervallilenkkejä lukuunottamatta. Mutta tanssitreeneistä täytyy ilmeisesti myös unohtaa nyt hyppelehtivät lajit, kuten House dancing ja moni muu.

Pilates on ollut mulle ihan ok oheislaji mutta en ole koskaan innostunut siitä tosissani. Siis samalla tavalla, kuin vaikka tanssista ja voimailusta. Se on vähän liian rauhallista luonteelleni. Sama vika joogan kanssa. Tykkään joo, mutta vastapainoksi tarvitsisin jotain vähemmän rauhallista. Ja juuri sellaiset lajit ovat nyt pannassa.

Koskaan aiemmin en ole ollut vastaavassa tilanteessa. Aina olen voinut harrastaa juuri sitä, mikä milloinkin on ollut kaikista kiinnostavinta. Mulla motivaatio liikkumiseen on aina tullut siitä, että joku laji on siinä vaiheessa ollut vaan siisteintä ikinä ja se on sitten vain vienyt mukanaan. Nyt pitäisi sitten motivoitua jostain kuntoutussyistä. Blaah, miten ankeaa ja mummoa.

Kuva ei varsinaisesti liity tapaukseen, paitsi mulle siitä tulee mieleen selkävaivat. Että sellainen aasinsilta tällä kertaa.IMG_3915