Ylistys omalle kropalle

Naistenlehdissä usein kerrotaan, miten tulisi korostaa vartalonsa parhaita puolia, arvostaa kauneuttaan ja ulkonäköään. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta miksi keskittyä vain vartalon ulkonäköön, kun paljon kiinnostavampaa on se, mitä kropalla pystyy tekemään.

Niinpä haastan nyt jokaisen miettimään ja listaamaan niitä asioita, joista itse tykkää omassa vartalossaan ja nimenomaan sen toiminnassa, ei ulkonäössä. Unohdetaan nyt siis ne pitkät sääret ja muut länsimaiset kauneusihanteet ja keskitytään oleelliseen.

Oma listani on tässä:

-Mun kroppa on hyvä palautumaan. Oli sitten kysymys isosta leikkauksesta tai vaikeasta synnytyksestä, olen päässyt jalkeille ja palautunut toimintakykyiseksi nopeasti. Kudostyyppini on helposti elpyvää laatua.

-Olen vahva. Pystyn nostamaan ja liikuttamaan tarvittaessa lähes 100 kiloista ihmistä, aktiivisella treenillä varmasti painavampaakin. Saan melko helposti lisättyä voimaa ja kerättyä lihasmassaa.

-Hyvä peruskunto. Pitkienkin treenitaukojen jälkeen pystyn aina palauttamaan kuntoni entiselle tasolleen kohtuullisessa ajassa. Niin kestävyyden kuin lihaskunnonkin. Elämään on mahtunut aktiivisia jaksoja ja suvantovaiheita, eikä suvantovaiheissa ole koskaan tuntunut siltä, että hyvä kunto olisi menetetty lopullisesti. Sieltä on noustu niin monta kertaa, että asiaa ei tarvise enää epäillä.

-Notkeus. Vaikka yliliikkuvista nivelistä on haittaakin, on silti monessa suhteessa ihan kiva olla notkea. Liikkuvuudesta on paljon apua monessa lajissa.

-Koordinaatiokyky. Olen tanssinut yli 30 vuotta on/off. Tanssi, rytmitaju ja koordinaatiokyky ovat verissä, vaikka harrastuksen aktiivisimmista päivistä olisi aikaakin. Myös laskettelusuksilla pääsen mäet kaatumatta vaikka tätäkin lajia tulee harrastettua ehkä kerran kolmessa vuodessa. Asiat pysyvät lihasmuistissa yllättävän pitkään.

-Pystyn imettämään. Ei se mitään helppoa ollut mutta kuitenkin mahtavaa, että oma kroppa pystyy tuottamaan lapselle sellaista superfoodia.

-Olen perusterve. Refluksia ja muita pikkuvikoja lukuunottamatta olen pääsääntöisesti terve ja hyvinvoiva ihminen.

Tässä ne mitkä ensimmäisenä tulivat mieleen. Millainen sinun listasi olisi? Mistä jutuista olet tyytyväinen ja kiitollinen oman kroppasi toimintakyvyssä?

Asiaa kannattaa miettiä, koska meillä on vain tämä yksi elämä ja yksi kroppa. Se on tarkoitettu toimimaan ja tekemään asioita, eikä näyttelykappaleeksi. Arvosta sitä, mikä siinä toimii hyvin nyt. Jonain päivänä, kun olemme vanhempia, sen toimintakyky ei ole enää niin itsestäänselvää. Haluanko silloin havaita, että koko elämä meni kropan ulkonäköä ja muita epäoleellisuuksia murehtiessa, kun olisin voinut olla kiitollinen ja ihan fiiliksissä niin monista tärkeämmistäkin asioista.

IMG_1373

 

Kankeat ja notkeat osa 2

Bloggasin huhtikuussa joogateemaan liittyen liikkuvuudesta: https://heftytraining.wordpress.com/2013/04/11/kankeat-ja-notkeat/

Tämä aihe tuli taas mieleen kun kävin tässä hiljattain hierojalla ja hän kyseli, venyttelenkö tarpeeksi. Ennenkuin ehdin vastata, hän sanoi: ”tunnusta pois, siinä olisi parantamisen varaa”. No pakkohan se oli tunnustaa, sitäpaitsi hieroja varmaan huomasi sen jo mun juntturassa olevista lihaksistani.

Notkeuteen vaikuttaa lihasten joustavuuden lisäksi nivelten liikkuvuus. Mulla on tietyt nivelet jopa vähän yliliikkuvat, joka antaa illuusion notkeudesta. Lihakset sen sijaan ovat useinkin aika jumissa. Etenkin istumatyöläisen tyyppivika: niska-selkä-hartia -osasto.

Mulla on myös toinen akilleenkantapää liikkuvuuden suhteen nimittäin paradoksaalisesti juuri akillesjänteet. Ne on suhteessa muun kropan liikkuvuuteen auttamattoman kankeat ja siihen on looginen selitys: liiallinen korkokengillä kävely. Korkokengillä kävely nimittäin lyhentää akillesjännettä. Ne on varmaan jo luonnostaakin jäykät mulla mutta korkokengät ovat tehneet niistä ihan ennätyskireät. Tämä vaikeuttaa etenkin syväkyykyn tekemistä. Liike jota tarvitaan ainakin tanssissa, painonnostossa ja joogassa.

Akillesjänteiden kireys on monessa suhteessa hyvin rajoittava tekijä. Yläselän jumituksista on haittaa itseasiassa ihan samoissa lajeissa, tosin joogalla ja venyttelyllä tuota aluetta saan sentään jotenkin kuntoon. Akillesjänteet taas ovat niin kroonisessa tilassa, että en usko niiden ikinä venyvän edes siedettävälle tasolle.

Siippani välillä ihmettelee miksi minun täytyy venytellä, kun olen jo valmiiksi niin notkea. Tässä nyt tuli muutama syy. Ja sitten myös se, että notkeus on varsin suhteellista. Jos joskus on päässyt kaikenmaailman spagaatit ja sillat, niin siihen verrattuna nykyinen olotila tuntuu notkealta kuin rautakanki. Se on aika ankeaa.

David2 (2)

Kuvassa aerobicin SM Laura Vihervä. Hyvin notkea ihminen.

Kuva: Thomas Broumand