Väärin laihdutettu?

Lähes joka kerta kun kirjoitan siitä, miten en enää laihduta ja keskityn mieluummin pitämään pysyvästi pudottamani painon pois, se on jollekin ongelma. Koska en ole normaalipainossa eli alle BMI 25, moni katsoo, että painonpudotusta ei saisi vielä lopettaa, ennenkuin tuo maaginen raja on ylitetty. Väärin laihdutettu siis.

Olen nyt 9 vuotta pitänyt pudottamani kilot poissa, kun välissä olleita raskausaikoja ei lasketa. Kun kerron, että en laihduta vaan keskityn nyt pysyvään painonhallintaan saan kuulla, että ”ihannoin lihavuutta”, tai ”kehotan ihmisiä olla tekemättä ylipainolleen mitään”. Myös kerrotaan, että elintavoissani täytyy olla jotain vikaa, kun en ole kaikkea ylipainoa laihduttanut pois. Ja tehdään myös selväksi, että en voi olla terve, ennenkuin BMI on alle 25 (Newsflash: olen metabolisesti täysin terve, sokereissani, verenpaineessani tai kolesterolissani ei ole mitään vikaa)

Hassua on se, että jos keskittyy pitämään pudotetut kilot pois eli panostaa pysyvään painonhallintaan laihduttamisen sijaan, koetaan, että ”ei tee ylipainolleen mitään”. Että ainoastaan aktiivinen laihduttaminen lasketaan ylipainolle jotain tekemiseksi.

Kuitenkin tilastollinen fakta on, että 80-95% laihduttaneista lihoo kaiken takaisin. On varsin harvinaista, että ihminen, joka on pudottanut yli 10% painostaan, pitää pudotetun painon lopullisesti tai edes useita vuosia poissa.

Omalla kohdallani itse laihtuminen on melkein aina ollut helppoa, sen pudotetun painon pois pitäminen taas ollut huomattavasti vaikeampaa, välillä melkein mahdotonta. Nyt kun olen 9 vuotta pitänyt pudotetut kilot poissa, en voi väittää, että se edelleenkään kävisi itsestään. Joudun aika usein miettimään omaa ruokasuhdettani, harjoittelemaan intuitiivista syömistä jne.

Jää nähtäväksi joudunko tekemään tätä koko ikäni, jos haluan, että pudotetut kiloni pysyvät poissa vai tuleeko tästä lopulta automaatio. 9 vuodenkaan painonhallinnan jälkeen siitä ei ole tullut itsestäänselvää automaatiota ja tämä lienee syy miksi valtaosa laihduttaneista lihoo kaiken takaisin.

Pysyvää painonhallintaa kun ei voi tehdä itsekurin avulla, kukaan ei ”pidä itseään kiinni niskasta” lopun elämäänsä vaan pitää todella oppia ja sisäistää uusia toiminta- ja ajatusmalleja

Näiden syiden takia tuntuu todella absurdilta, että joidenkin mukaan ”en tee asialle mitään”, koska itseasiassa teen aika paljonkin.

Jos nyt jättäisin pysyvän painonhallinnan oppimisprosessin kesken ja lähtisin edelleen pudottamaan painoani, osaisinko pitää pudotettua painoa poissa vai tulisiko jälleen kerran kaikki kilot korkojen kera takaisin? Pidän tätä vaihtoehtoa valitettavasti erittäin todennäköisenä.

Mitään akuuttia terveydellistä pakkoa itselläni tällä hetkellä ei painon pudotukseen. Myöskään mitään muita lihavuuteen liittyviä vaivoja ja ongelmia ei ole. (Ne kivut, mistä tällä hetkellä kärsin, ovat tulleet painonpudotuksen jälkeen ja pahentuneet painon pudotessa lisää. Näin ollen kyseisillä kivuilla ei ole mitään tekemistä painon kanssa vaan ne johtuvat ihan muista syistä.)

Omien voimavarojensa suhteen tulee myös olla realistinen. Jos elää ruuhkavuosien huippua pienten lasten valvottaessa, on jo lihomisen estäminenkin  monelle saavutus. Etenkin silloin jos taustalla on suuria painonvaihteluja ja geneettistä altiutta ylipainoon. Ruokahalu ei ole pelkästään opittua eikä varsinkaan tahdonalaista. Ihmisen nälkä- ja kylläisyysmekanismit ovat vahvasti geneettisiä ja se hyvin pitkälti selittää isot erot yksilöiden välisissä painoissa. Geneettisistä syistä painonhallinta on toisille todella paljon vaikeampaa kuin toisille. Tämän allekirjoittanee kuka tahansa lihavuustutkijakin.

Jos olisin varma, että pysyvä painonhallinta tulee olemaan itselleni automaattista ja itsestäänselvää ja loputkin pudotetut kilot tulisivat varmasti pysymään poissa, saattaisin ehkä alkaakin pudottamaan painoa. Nyt en ole täysin varma, joten minimoin riskit ja pysyn tässä painossa, kunnes se on helppoa ja automaattista. Meneekö siihen vuosi vai koko loppuelämä kuka tietää, eikä sillä ole väliäkään niin kauan kuin akuuttia terveydellistä pakkoa ei ole.

Ylipaino tai edes lihavuus eivät ole sairauksia, ylipainoinen ihminen voi olla metabolisesti täysin terve, eikä ylipainolle ole olemassa mitään tautiluokitusta. Lihavuus on toki riski ja riskejä välttääkseen kannattaa välttää lihomista. Jos kuitenkin lihavuuteen on johtanut nimenomaan jojolaihduttaminen, on silloin myös laihduttamisella iso riski johtaa yhä suurempaan ylipainoon.

Jokainen yksilö punnitsee omia henkilökohtaisia riskejään ja sitä miten niiden kanssa toimii. Tällä hetkellä laihduttaminen saattaa tuoda itselleni suurempia terveysriskejä kuin terveyshyötyjä, joten siksi en laihduta. En ”ihannoi ylipainoa” tai ”kehota ihmisiä olemaan tekemättä ylipainolleen mitään” tai muita vastaavia väitteitä, jotka ovat syntyneet vain siitä, että perusteluitani ei ole vaivauduttu lukemaan otsikkoa pidemmälle.

Ylipäätään se, että kerron omista henkilökohtaisista valinnoistani, ei tarkoita sitä, että olen suosittelemassa kenellekään toiselle omia elintapojani tai yhtään mitään muutakaan. Eletään kukin tavallamme. Se mikä sopii minulle, voi olla katastrofi toiselle, eikä yksilöiden tilanteet ja taustat ole välttämättä mitenkään verrattavissa toisiinsa muutenkaan.

Allaolevista kuvista ylin ja alin on otettu 2010. Tuolloin en ollut ihan huippulukemissani enää mutta ehkä noin 10kg nykyistä painavampi. Keskimmäinen kuva on tuore. Ylimmässä ja alimmassa kuvassa olin ihan yhtä terve, onnellinen ja tyytyväinen itseeni, kuin keskimmäisessäkin kuvassa. Silti vältän palaamasta tuohon painoon enää, ihan vain minimoidakseni terveysriskejä vanhemmalla iällä. Ulkonäöllisiä syitä tälle ei ole, koska en koe näyttäväni ylemmässä ja alemmassa kuvassa yhtään huonommalta kuin keskimmäisessäkään.

 

 

MindBodyBullshit

Ei ole ihme, että ihmiset ovat niin hukassa terveyteen ja painonhallintaan liittyvien asioiden kanssa, koska niihin liittyviä uskomuksia ja myyttejä on helpompi löytää netistä kuin oikeaa tietoa. Tasaisin väliajoin blogeissa ja terveyssivustoilla kiertää joku kikkakolmonen, joka muka pelastaa ihmisen terveyden ja tekee hoikaksi. Milloin se ihmeaine on etikka, milloin sitruuna.

Näitä juttuja linkitetään usein myös suomalaisille uutissivuistoille, kuten MTV3 tai iltalehtien nettiportaaleihin. Monet olettavat, että näillä sivustoilla väitetyt tai linkitetyt asiat on jotenkin tarkistettu ja siksi luotettavaa tietoa. Näin ei kuitenkaan ole.

Tässä mm. hauska esimerkki siitä, miten tiedetoimittaja huijasi mediaa ja ihmisiä uskomaan, että suklaa laihduttaa.

http://www.hs.fi/ruoka/a1432783547100

Nykypäivänä joissakin kouluissa opetetaan lähdekritiikkiä, mikä onkin internetsukupolvelle oleellinen taito. Olisi toki muillekin mutta valitettavasti valtaosa ei erota humpuukia tai suoranaisia valheita validista tiedosta. Tämän voi havaita jo vaikka MV-lehden suosiosta.

Lähdekritiikki ei ole aina helppoa niillekään, jotka sen luulevat osaavansa. Esimerkiksi pelkkä lääkärin ammatti ei kerro välttämättä kovin suuresta asiantuntijuudesta ravitsemuksen suhteen. Lääkäreiden ravitsemukseen liittyvät opinnot kun ovat melko kapeat verrattuna ravitsemustieteilijöiden koulutukseen.

Uskomuksista voi silti olla ihmisille konkreettista apua. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja mielen vaikutus voi olla suurempi kuin arvaammekaan. Jos esimerkiksi vakaasti uskoo, että yöllä enkelit lentävät ja vievät kiloja pois, saattaa ihminen huomaamattaan alkaa tekemään ruokavaliossaan parempia valintoja ja näin laihtumaan.

Mikko Kuustonenkin sen tiesi: ”Enkelit lentää sun uniin ja tekee sinusta kauniin…”

Otsikossa on parodioitu MindBodyGreen -sivuston nimeä. Tämä on yksi monista terveyssivustoista, joka jakaa sitruunadieetin kaltaista huuhaata. Heftytrainingin Facebook-sivuilla jaoin hiljattain myös listan amerikkalaisista epäluotettavista terveys- ja laihdutussivustoista. Siihen linkki vielä tässä:

http://nutritionasiknowit.com/blog/2016/1/13/nutrition-sources-you-should-avoid

IMG_0241

 

Vuosi vaihtuu ja taas laihdutetaan

Vuodenvaihteen voi havaita taas siitä, kuinka facebookin newsfeed täyttyy laihdutusmainoksista. Sillä ja tällä ohjelmalla saat pudotettua kiloja tai kymmeniä. Hetkeäkään en epäile, etteikö saisi. Lähes millä tahansa keinolla saa kyllä painoa pudotettua, eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Itsekin olen pudottanut 20kg ainakin viisi kertaa. Jostain kumman syystä en kuitenkaan ole 100kg lähtöpainoa kevyempi, mikä on toisaalta hyvä, koska silloin olisin kuollut. Olen todistanut itselleni lukuisia kertoja, että pystyn elämään energiavajeessa kuukausia, joskus jopa vuosia.

Mutta en saa pidettyä pudotettua painoa pois kymmeniä vuosia, saati loppua elämääni. Tässä suhteessa kuulun 95% enemmistöön, koska vain 5% laihduttaneista pystyy pitämään pudotetun painon poissa pitkään tai jopa hautaan asti.

Toisaalta, ei se viisi prosenttia ihan toivoton ole. Kyllähän ihmiset lottoavatkin vaikka siinä on vielä paljon pienempi todennäköisyys onnistua. Tämän 5% toivonelättelyn ympärillä pyörii valtava bisnes.

Muutaman viikon valmennuspaketteja ja laihdutusohjelmia kaupataan taas apinan raivolla. Monet hankkivat samaa pakettia jo ties kuinka monetta kertaa, jospa se vaikka tällä kertaa toimisikin. Toiset kokeilevat jotain uutta. Kun vähärasvaiset ja vähähiillariset ohjelmat on kokeiltu, testataan seuraavaksi gluteenitonta, maidotonta tai raakavegaanista.

Eikä siinä mitään vikaa ole. Usein noista tuleekin hetkellisesti parempi ja energisempi olo, kunnes taas hiljalleen palataan vanhoihin tapoihin. Mutta elämän kai kuuluukin olla aaltoliikettä onnistumisten ja epäonnistumisten välillä.

Muutamaa uutta ohjelmaa on houkutellut itsekin kokeilla. Ei siksi, että uskoisin hetkeäkään niiden pysyvään vaikutukseen vaan ihan vain silkasta uteliaisuudesta. Että mikähän se tämän ohjelman jippo tällä kertaa on.

Mutta sitten en kuitenkaan viitsi alkaa taas kerran hämmentämään elimistöäni, se kun on pitkällä aikavälillä aina johtanut lähtötilannetta isompaan painoon. Itseäni laihdutus on lopulta vain lihottanut ja sitä riskiä en vaan enää voi ottaa. Vaikka kuinka alkaisin tällä kertaa ”tosissaan” ja ”viimeistä kertaa”, tiedän, että niin olen alkanut kaikilla edellisilläkin kerroilla.

Isoimman ja pitkäaikaisimman elämäntapamuutoksen olenkin tehnyt henkisellä tasolla jo muutama vuosi sitten. Sen elämänlaatua parantava vaikutus on ollut suurempi, kuin yhdenkään laihdutuskuurin. Olen oppinut olemaan rehellinen itselleni.

Kuva liittyy oleellisesti tämänhetkiseen ruokavaliooni.

2014-06-14-1942