Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Fustraa ja ysäri-tanssia

Kävin testaamassa Fustraa lähisalillani. Fustra tulee sanoista fusion functional training. Se on yksilöohjattua liikuntaa, jossa on vaikutteita pilateksesta ja monesta muusta funktionaalisen treenaamisen muodoista. Hyvin paljon kävimme läpi myös sellaisia liikkeitä, joita olen tehnyt aiemmin fysioterapiassa.

Fustra-treeni koostuu kolmesta osiosta, alun liikkuvuusosio, sitten tulee voimaosio ja lopuksi core-osio. Ennen treeniä lämmiteltiin crosstrainerilla ja ennen sitä tehtiin kartoitus, mitä treeniltä haen ja kerroin myös vatsalihasten erkaumasta ja lantion virheasennosta.

Koska Fustra on yksilöohjattua, siinä ohjaaja katsoo koko ajan vartalosi linjauksia ja niiden kanssa ollaan todella tarkkoja. Linjausten apuvälineinä käytetään joogasta ja pilateksestakin tuttuja palikoita. Liikkeet ovat helppoja mutta tehokkaita varsinkin kun ohjaaja katsoo koko ajan vieressä, että teet ne oikein, etkä fuskaa.

Omalla kohdalla moni liike oli sellainen, mitä olen tehnyt jo vuosia ja usein myös fysioterapeutin ohjaamana. Fustraa oli hyvä käydä kokeilemassa, jotta osaan taas kiinnittää huomiota kropan linjauksiin, kun teen noita liikkeitä itsenäisesti. En silti koe, että tarvitsisin viikottaista Fustra-ohjausta vaan teen mieluummin itse ja käyn ehkä välillä vain ”tarkastuttamassa” ohjaajalla linjaukset.

Fustra treenistä seuraavana päivänä oltiin tanssimassa Ääniwallissa ja siinä tulikin samalla monen tunnin hikijumpat. Yölläkin kuumuus oli niin kova, että vaatteista sai vääntää hikeä. Bileiden musa oli 90-luvulta, joten tyylikin oli sen mukainen. Puoliponnari ja kaikki. Ei sentään hiusdonitsilla.

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

..

.

..

.

.

.

..

.

.

.,,

,

,

,

,,

,

 

Remontti, tuo ihana hyötyliikuntamuoto

Kuva

Remontti, tuo ihana hyötyliikuntamuoto

Mun kuntosali on viimeaikoina ollut tällainen. Remonttia siis tehdään. Aloitettiin kylpyhuoneesta josta ollaan purettu vanhat laatat ja laitetaan uudet laatat tilalle. Putkiremontti taloyhtiössä on tehty jo muutama vuosi sitten ja sen yhteydessä kylpyhuone on laitettu mutta se ei ollut itselle mieluisa, joten vaihtoon meni.

Tarkoitus on myös purkaa, ainakin osittain olohuoneen ja ruokailutilan välistä seinää. Eli leka tulee heilumaan täällä nyt kesän ajan ahkerasti.

Onneksi tuli nyt käytettyä kevään tanssiliput loppuun ja voimailutreenin teko jää remontin ajaksi nyt tauolle. Se mikä on isoin harmi on, ettei pääse nyt hyödyntämään hyviä ulkoiluilmoja siihen malliin kuin normaalisti. Olisin tässä vaiheessa kesää jo pyöräillyt satoja kilometrejä ja lenkkeillyt kymmeniä mutta nyt mennään näillä koska valmiiksihan tuo remppa on saatava.

Meillä tekee kaikki remonttia, eli ei niin, että mies tekee ja minä katson vierestä vaan työkalut kyllä pysyvät rakennusmestarin tyttären käsissä varsin hyvin. Perheen teini valjastettiin myös hommiin houkuttimena isommat viikkorahat. Siitä on varsinkin nyt suuri apu kun itsellä näyttää jotain flunssaa tai jälkitautia pukkaavan.

Tällaista täällä siis nyt ainakin vielä muutaman viikon. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta.

foto-0246

foto-0245

Huippu-urheilua ja hyötyliikuntaa

Olin eilen kuvaamassa ensi syksyn mallistoa Anjalankosken paperitehdasmuseossa ja mallinamme toimi kilpa-aerobicin SM Laura Vihervä. Ne hypyt, voltit ja punnerrukset olivat huikeaa katsottavaa. Mutta kyllä niiden eteen töitä tehdäänkin.

Laura kertoi, että hän treenaa 8-10h viikossa eli melkein joka päivä on kahdet treenit ja viikossa on yksi vapaapäivä. Lauran treenit koostuvat pääasiassa lajitreeneistä mutta mukana on myös muuta aerobista, kuten hiihtoa ja salitreeneissä taas haetaan lihasnopeutta.

Toista se on tämmöisellä istumatyön rappeuttamalla konttorirotalla jolle 6h viikkotreenimääräkin on jo kehuskelun arvoinen saavutus.

Meille konttorirotille myös hyötyliikunta eli arkiaktiivisuus on asia johon pitäisi kiinnittää huomiota. Päivittäisessä energiankulutuksessa istumatyöllä verrattuna seisomatyöhön tai varsinkin liikuvaan työhön on yllättävän suuri ero. Eron huomaa selvästi jos normaalisti tekee istumatyötä ja sitten yhtäkkiä tekeekin seisoma-, kävely-, ja roudaustyöpäivän, mitä nämä kuvauspäivät esim. itselleni ovat.

Opiskeluaikoina tein paljon kuvauspuvustusta jossa siis seisotaan, kävellään ja roudataan joka päivä. Kunto oli ilman erillisiä liikuntaharrastuksiakin varsin hyvä. Istumatyöhön päädyin 2004 eli 9 vuotta on nyt nökötetty päätteen ääressä. Tässä ajassa olen huomannut, miten tuhoisaa istuminen kropalle on. Onhan tuosta paljon tutkimuksiakin tehty. Tästä syystä istumatyöläiselle liikunnan harrastaminen on välttämätöntä.

Varsinaisten treenien lisäksi olisi hyvä lisätä myös arkiaktiivisuutta ja sen seuranta olisi varsin kätevä toteuttaa esim. askelmittarin avulla. Itsellänikin askelmittareita on ollut parikin kappaletta mutta jonnekin ovat hukkuneet. Tällä viikolla saan kuitenkin uuden Polarin sykemittarin testiin joten sykkeiden pohjalta voi arkiaktiivisuutta mitata myös. Tulen tekemään tänne blogiin vertailun istumatyöpäivän ja kuvaustyöpäivän eroista sykkeissä ja kulutuksessa. Samoin erilaisten treenien sykkeistä tulee vertailuja. Palaamme siis asiaan.