Mielikuvaharjoittelun voimalla muutokseen

Oletteko kokeillut mielikuvaharjoittelua? Itse olen ja olin vähän yllättynyt, miten hyvin se toimi. Vaati kyllä vaan aika paljon aikaa.

Oma prosessini meni seuraavanlaisesti. 2008 olin elämäni isoimmassa painolukemassa. Rakastamani liikunta oli jäänyt ruuhkavuosien jalkoihin ja syömiset oli mitä oli. En ollut aikoihin ottanut edes juoksuaskelia, koska ajattelin, että juokseminen tuntuu niin pahalta etten edes yritä.

Sitten mietin, että mitä jos yrittäisinkin. Kuvittelin itseni ensin hölkkäämässä korttelin ympäri ja pikku hiljaa, koko ajan pidempiä ja pidempiä matkoja. Siis kuvittelin. Laitoin silmät kiinni ennen nukkumaanmenoa ja kuvittelin juoksevani. Tein tätä useamman kuukauden talvella.

Sitten koitti kevät ja lumet sulivat. Yksi kaunis päivä päätin, että kävelen 7km matkan töistä kotiin. Pari kilometriä käveltyäni, otin muutaman juoksuaskeleen ja lopulta juoksin koko loppumatkan kotiin. Tosi hitaasti hölkäten toki mutta kuitenkin.

Kotona oli melkoinen voittajaolo. Tajusin, että enhän mä siihen juoksemiseen kuolekaan, olin vaan tehnyt siitä pääni sisällä esteen, etten muka voi. Toki tiedän, ettei ole järkevää tehdä useamman kilometrin juoksulenkkiä silloin, jos ei ole aikoihin juossut mutta en vaan voinut lopettaa, kun olin aloittanut.

Siitä sitten lähti melko säännöllinen juoksentelu. Penikat vaivasivat välillä pidemmillä lenkeillä mutta intervallilenkit toimivat paremmin. Joka kerta kun lähdin ulos, tavoite oli vaan vähän happihypellä, vaikka vain korttelin ympäri. Melkein aina kuitenkin päädyin tekemään vähän pidemmän lenkin.

Kaikkein oleellisinta oli, että olin ylittänyt pääni sisällä olevan esteen. Mulle oli ihan sama kuinka paljon tai kuinka nopeasti juoksin. Juoksentelin vaan koska se oli hauskaa. Ostin silloin juoksukengätkin, ne oli noi vaaleansiniset Niket. Hyvin niillä hölkötteli, mulla on ne vieläkin.

Joskus vaan pitää ottaa hyppyä tuntemattomaan mutta ilman mielikuvaharjoittelua, en olisi sitä ehkä tullut tehneeksi. Mielen voima on ihmeellinen. Joskus vielä kokeilen sitä uudestaan. Ja silloin kun kokeilen, se ei lähde ajatuksesta ”nyt on pakko” vaan uteliaasta ajatuksesta ”mitäpä jos…”.

Blogissa näkyvät mainokset eivät ole blogin laittamia eikä hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. Niitä ei saa pois ilman lisäkuluja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.