Ennen ja jälkeen

Wau mikä upea muutos! Hän sankarilaihdutti kymmeniä kiloja! Katso ennen ja jälkeen -kuvat. Näitä on lehdet pullollaan. Hienoa kaikille, jotka ovat onnistuneet elämäntapamuuutoksessa mutta itse odotan vielä sitä päivää, kun otsikot olisivat hieman erilaisia.

84% laihduttaneista lihoo kaiken takaisin kahdessa vuodessa, 94% vähän pidemmässä ajassa. Lähes kaikki siis. Oikeasti uutisoimisen arvoista olisi se, jos joku saa pidettyä pudotetut kilot pois 10 vuotta tai yli. Siihen pystyy vain muutama prosentti ihmisistä. Se on harvinaisuudessaan osastoa yksisarviset ja muut satuolennot.

Missä siis otsikot: ”Hän on edelleen samassa painossa!”

Pakko hieman paukutella henkseleitä tässä siitä, että itsehän kuulun tähän yksisarvis-osastoon. Noin 10 vuotta sitten elopainoa oli noin 10% enemmän kuin nyt. Ja tässä välissä olen synnyttänyt kahdesti. Raskaus ja imetykset aiheuttivat jonkin verran painonvaihtelua mutta nyt kun viimeinenkin imetys on lopetettu pari kuukautta sitten, olen ihan samoissa lukemissa, kuin ennen näitä raskauksia.

Mitään en ole tehnyt asian eteen. En ole laihduttanut, en ottanut itseäni niskasta kiinni, en harjoittanut itsekuria tai mitään muutakaan vastaavaa. Syön silloin kun on nälkä ja liikun lähinnä nostelemalla herroja 11kg ja 14kg. Sitä tulee toki tehtyä aika paljon ja päivittäin.

Ihmisiä tuntuu kiinnostavan muutos. Mitä painoon tulee, ei väliä kumpaan suuntaan se on liikkunut, mitä isompi muutos, sitä enemmän ihmisiä kiinnostaa. Tässä suhteessa kirjoitan varmaan maailman epäkiinnostavinta blogia. Mikään ei muutu, varsinkaan paino. Eikä tarvitsekaan. Mulle riittää se, että pudotettu 10% pysyy poissa, hautaan asti. Jos näin ei käy, sekään ei ole maailmanloppu.

Tässäpä näitä sensaatiomaisia ”ennen ja jälkeen” -kuvia.Kaksi on otettu 2013 ennen raskauksia, yksi 2014 synnytyksen jälkeen ja yksi tänään. En kerro missä järjestyksessä kuvat ovat. Saa arvailla.

Yhdellä kuvista osallistuin myös Vaakakapinan #lupanäkyä haasteeseen. Koska meillä kaikilla on lupa näkyä uimapuvussa rannoilla myös selluliitteinemme, makkaroinemme ja raskausarpinemme.

Hauskaa juhannusta!

 

 

 

Mainokset

Ihana nainen -kuvaukset

Mut pyydettiin tässä keväällä Ihana nainen -kuvauksiin. http://ihananainen.fi/

Idea kuvauksissa on se, että paikalle saavutaan omassa normilookissa ja sen jälkeen ammattimeikkaaja/kampaaja loihtii sinulle kaksi upeaa tyyliä, jotka ammattikuvaaja kuvaa studiossa.

Esitin toiveen, että haluaisin ensimmäisen tyylini olevan sellainen, jonka voisin laittaa profiilikuvaksi vaikka Linkediniin. Asiallinen mutta sellainen, joka tuo oman persoonani esiin. Laitettuna ja hyvässä studiovalaistuksessa ammattilaisten käsissä jokaisesta saa hyviä kuvia.

Tässä ensimmäinen tyyli.

Toisen tyylin halusin olevan jotain aivan muuta. Ihana nainen -konseptiin kuuluu yleensä kauniit kuvat, joissa  kuvattava stailataan tylleillä ja upeilla koruilla. Koska kyseinen tyyli ei ole oma juttuni, kysyin, voidaanko mulle tehdä aivan överi look. Soul diiva meets drag queen. Ja kyllähän se onnistui. Asu löytyi omasta kaapistani ja muuten tyyli laitettiin kasaan paikan päällä. Ja tyylistä tuli täsmälleen sitä, mitä olin toivonut: perinteisiä kauneuskäsityksiä rikkovaa, hulluttelevaa tyyliä.

Suosittelen lämpimästi Ihana nainen -elämystä jokaiselle, etenkin jos on yhtään kamerakammoinen tai kokee aina epäonnistuvansa kuvissa. Näissä kuvauksissa onnistuu varmasti ja on myös mahdollista kokeilla jotain sellaista tyyliä, mitä ei ole koskaan aiemmin kehdannut kokeilla.

Ihanat ammattikuvaajat Mikku Merimaa ja Niina Stolt saavat jokaisen rentoutumaan kameran edessä ja auttavat kuvattavaa päästämään sisäisen valokuvamallinsa vapaaksi.

 

Riski bisnes

Olen huomannut, että terveyskeskustelussa ei täysin ymmärretä, mitä sana riski tarkoittaa. On fakta, että lihavuuteen liittyy kohonnut riski sairastua. Tämä usein ymmärretään niin, että lihavuus automaattisesti tarkoittaa sairautta. Riski tarkoittaa kuitenkin sitä, että osalle tulee lihavuuden takia terveysongelmia ja osalle ei mitään.

Myös tupakointi on terveysriski, joka saattaa aiheuttaa keuhkosyöpää. Kaikki tupakoitsijat eivät silti sairastu siihen tai mihinkään muuhunkaan tupakointiin liitettyyn sairauteen. Kohonnut riski tarkoittaa ainoastaan sitä, että on todennäköisempää, että sairastuu.

Ihmiset ottavat erilaisia terveyteen liityviä riskejä, yksi tupakoi, toinen juo alkoholia, kolmas syö paljon sokeria, neljäs ottaa liikaa aurinkoa, viides ajaa ilman pyöräilykypärää, kuudes ei käytä autossa turvavyötä, seitsemäs ei harrasta ollenkaan liikuntaa, kahdeksas kävelee heikoilla jäillä ja yhdeksäs punaisia päin. Nämä kaikki ovat riskejä terveydelle ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Useimmat näistä riskeistä ovat sellaisia, missä ihminen voi aiheuttaa haittaa vain itselleen. Esim. tupakoinnilla ja alkoholia juomalla saattaa aiheuttaa riskejä myös muille, riippuen vähän paikasta ja tilanteesta. Kännykän näpyttely autolla ajaessa on myös yleistä, vaikka siinä on iso riski tappaa itsensä lisäksi myös muita.

Mutta riski mistä eniten meuhkataan on lihavuus. Sitä jaksetaan kauhistella ja paheksua enemmän kuin mitään muuta riskinottoa. Jos ihminen ottaa terveyteensä kohdistuvia riskejä ajamalla ilman pyöräilykypärää, harva edes noteeraa ja vielä harvempi jaksaa mennä nettiin kauhistelemaan ja paheksumaan asiaa.

Edes tupakoinnista ei kirjoitella samaan sävyyn kuin lihavista. ”Kun menin kaupungille, siellä oli ihmisiä syöpäkääryle huulessa. Kyllä mua niin oksetti, eikö ne yhtään ajattele terveyttään? Jos syöpään sairastuvat, ei ainakaan mun verorahoilla niiden hoitoja maksella. Ne haiseekin niin kuvottavalle ja rumia ovat, ihot harmaita ja kynnet keltaisia. En kyllä panis semmoista tuhkakupille haisevaa luuseria.”

Rajun kuuloista tekstiä, vai mitä? Tällainen retoriikka on kuitenkin ihan tavallista, jopa hyväksyttävää lihavista puhuttaessa. Lihavia pitää ”herätellä”, kun eivät muuten tajua lihavuuttaan. Ja paheksuminen ja kauhisteleminen verhotaan huolestumiseksi. ”Olen niin huolissani lihavien terveydestä”. Oikeasti kyse on vain siitä, että kauhistelemalla ja olemalla ”huolissaan” yhdestä ryhmästä, halutaan asettautua heidän yläpuolelleen ja korostaa omaa erinomaisuuttaan.

Ihmiset ottavat elämässään erilaisia ja eri tasoisia riskejä. Elämä itsessään on riski. Siitä ei ole vielä kukaan selvinnyt hengissä.

Heikot jäät. Se on riski.

Mitä vyötärönympärys kertoo oikeasti?

Olemme saaneet lukea paljon siitä, miten lihavuus on terveysriski mutta se on etenkin sitä, jos rasvaa on kertynyt keskivartaloon ja nimenomaan sisäelinten ympärille kertyväksi viskeraalirasvaksi. Esimerkiksi naisille tyypillisesti reisiin ja pakaroihin kertyvä rasva ei ole vaarallista vaan hormonaalisista ja muista terveydellisistä syistä sitä on hyvä jonkin verran ollakin.

Sisäelinrasvan vaarallisuus on tieteellisesti niin vedenpitävästi perusteltu, että sitä en lähde kyseenalaistamaan ollenkaan. Mutta toinen asia onkin se, mistä me voimme tietää, onko sisäelintemme ympärillä liikaa rasvaa vai ei.

Terveydenhuolto tarjoaa meille näppärää tapaa tätä mitata: mittaamalla vyötärönympäryksen mittanauhalla. Oheisessa artikkelissa Suomen johtava lihavuustutkija Aila Rissanen kertoo, että mittanauha on terveyden kannalta tärkeämpi työkalu kuin vaaka.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/laihdutus/vyotaronymparys_kertoo_enemman_kuin_vaaka

Terveellinen mitta on naisella alle 80cm, jos mitta on yli 90cm, riski on suurentunut ja jos yli metrin, on riski jo todella suuri. Nämä suositusmitat ovat samat kaikille naisille, oli pituutesi sitten 150cm tai 185cm ja luustosi mittasuhteet mitkä tahansa. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa siihen ovatko suositusmitat järkevät kaikille vai eivät. Siitä joskus toiste lisää.

Vyötärönympäryksen mittaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin luulisi. Työssäni vaatesuunnittelijana olen mitannut ihmisiä yli 20 vuotta ja olen huomannut, että valtaosa ihmisistä ei tiedä missä vyötärö oikeasti sijaitsee. Etenkin keskivartalolihavalta ihmiseltä on melko vaikea hahmottaa vyötärön paikkaa, kun sitä ei aina selkeästi näy. Moni tulkitsee vyötärön olevan jossain siinä navan kohdilla suunnilleen.

Virallinen vyötärönympärys niin vaatetusmittauksessa kuin terveydellisessäkin on suoliluun yläpuolella ja kylkiluiden alapuolella. Jos ihmisen vyötärö ei näy, pitäisi koittaa tunnustella missä kohdassa kylkiluut loppuvat ja suoliluu alkaa. Jos keskivartalolla on paljon rasvaa, sen käsin tunteminenkin on melko haastavaa. Niinpä mittanauha usein terveysalan ammattilaistenkin toimesta huiskitaan vähän jonnekin sinnepäin.

Itselläni esim. napa on melko alhaalla ja siitä kohtaa mitattuna ollaan selkeästi suoliluun harjanteiden leveimmässä kohdassa ja mittakin on jo 10cm isompi kuin muutaman sentin ylempänä, oikeassa vyötärön paikassa.

Jos kuitenkin on tarkoitus mitata tapahtuvaa muutosta, esim. laihtumista, on se ja sama ottaako mitan vyötäröltä, lantiosta vai vaikka reidestä, rasva lähtee useimmilla tasaisesti ympäri kehoa ja muutoksen yleensä huomaa mistä tahansa kohdasta mitattuna, kunhan se mittanauha laitetaan aina täsmälleen samaan kohtaan.

Paitsi silloin jos keskivartalolla tapahtuu jotain muuta mikä vaikuttaa vyötärönympärykseen. Näitä voi olla mm. vatsalihasten erkauma ja erinäiset vatsavaivojen mm. refluksin tai IBSin aiheuttamat turvotukset. Naisilla myös kuukautisturvotus saattaa muuttaa vyötärönympärystä kierron eri kohdissa. Ja yksi erittäin ikävä syy voi olla myös keskivartalossa sijaitseva kasvain.

Refluksikoilla ja ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla voi vyötärönympärys vaihdella vuorokauden aikana jopa kymmeniä senttejä riippuen siitä mitä on syönyt samana ja edeltävinä päivinä. Myös vatsalihasten erkauma voi olla yli 10cm ja jos erkauman lisäksi on raskauksissa tapahtunut muutakin vatsalihasten venymistä, voi vyötärönympärys olla jotain ihan muuta kuin ennen raskauksia. Monissa vatsavaivoja käsittelevissä blogeissa ja someryhmissä näytetään paljon kuvapareja missä on kuvia ennen turvotusta ja turvotuksen aikana. Moni näyttää siltä kuin olisi viimeisillään raskaana.

Summa summarum, näiden asioiden vuoksi vyötärönympärys voi kasvaa rajustikin vaikkei keskivartaloon olisi tullut grammaakaan lisää rasvaa. Koska mittanauhalla mittaaminen on niin surkea keino selvittää sisäelinten ympärillä olevan rasvan tilannetta, millä asiaa pystyy sitten selvittämään?

Kehonkoostumusmittaukset ovat yksi keino. Itselleni eri kehonkoostumusta mittaavat laitteet ovat antaneet hyvin erilaisia arvioita sisäelinrasvani määrästä. Näistä kuitenkin melko luotettavana pidetään InBodya mutta siinäkin tulisi mittausolosuhteet olla erittäin tarkasti vakioidut. InBodystä olen kirjoittanut useasti aimminkin ja ne postaukset löytyvät hakutoiminnolla. Vielä tarkempaa tietoa saisi sairaaloissa käytettävällä DXA laitteella, mutta yksityisellä lääkäriasemalla se mittaus maksaa satoja euroja.

Vatsan alueen ultrassa pystytään katsomaan mm. maksan rasvan tilanne. Kun viimeksi kävin itse vatsavaivojeni takia ylävatsan ultrassa, kysyin samalla, miltä maksani rasvatilanne näyttää ja mittaaja kertoi, että ihan normaalilta. Rasvoittunut maksa olisi kuulemma suurempi ja näkyisi vaaleampana. Rasvamaksa olisi myös havaittavissa verikokeilla ja niissäkään ei itseltäni löytynyt poikkeavuuksia.

Olen käynyt InBodyssä viimeksi kuukausi sitten, kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut vuosi. Sitä ennen kävin loppuvuodesta 2013 juuri ennen kahta edellistä raskauttani. InBodyn mukaan viskeraalirasvani määrä oli vähentynyt vaikka vyötärönympärykseni on viimeisen kolmen vuoden ja kahden raskauden aikana suurentunut melkoisesti. Kuukausi sitten painoni oli 2kg enemmän, kuin ennen raskauksia, tänään tuo viimeinenkin 2kg on lähtenyt ja paino on täsmälleen sama kuin ennen raskauksia. InBodyn mukaan myös lihasmassa on nyt lähes täsmälleen samoissa, kuin ennen raskauksia, heittoa oli jokunen sata grammaa.

Miten on siis mahdollista, että vyötärönympärys on kasvanut vaikka keskivartaloni viskeraalirasva on vähentynyt? Siksi, että vatsavaivojen takia vatsani on jatkuvasti turvoksissa, eikä vatsalihasten erkaumakaan pääse umpeutumaan, kun koko ajan pömpöttää.

Vatsan kivuille ja/tai turvotuksille voi olla lukemattomia eri syitä: voi olla refluksia, sappirefluksia, hapotonta vatsaa, keliakiaa, helikobakteeria, ärtynyttä suolta, laktoosi-intoleranssia, sappikiviä, maitoproteiiniallergiaa, mahalaukun tulehdusta ja lukematon määrä erilaisia eri allergioita. Ja pahimpana tietysti vakavammat sairaudet kuten syöpä. Itseltäni on osa asioista tutkittu, esim. helikobakteeria, keliakiaa tai sappikiviä minulla ei ole. Mutta kaikkia allergioita ei ole vielä selvitetty.

Sisäelinrasvani vähenemisen looginen selitys on se, etten ole ollut yli kolmeen vuoteen humalassa, alkoholia on viimeisen kolmen vuoden aikana kulunut vain muutamia annoksia. Alkoholi on yksi isoimmista sisäelinrasvan määrään vaikuttavista tekijöistä. Ennen vuotta 2014 join melko säännöllisesti, ainakin muutaman lasillisen viikottain ja humalassa olin keskimäärin kerran kuussa. Nuoruuden biletysvuosina sitäkin useammin.

Mittanauhalla vyötärönympäryksen mittaaminen saattaa siis kertoa lisääntyneistä terveysriskeistä tai sitten ei. Ja koska oikean mittauskohdan löytäminen on kelle tahansa ammattilaisellekin haastavaa, ei voida puhua mistää eksaktista ja täysin luotettavasta mittaustavasta siksikään.

Jos on varma, että elintavat ovat menneet parempaan suuntaan mutta vyötärönympärys on kasvanyt silti, kannattaa yrittää selvittää vatsalihasten, vatsalaukun ja suoliston tilanne. Aina se ei kaikista tutkimuksistakaan huolimatta silti selviä.

Suurentunut vyötärönympärys saattaa kertoa, että jotain terveydellistä ongelmaa keskivartalon alueella on, mutta aina se ongelma ei liity sisäelinrasvaan, eikä näin ollen kerro lisääntyneestä riskistä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kyseessä voi olla jotain aivan muuta. Aina ei kannata tyytyä siihen, että lääkäri vain patistaa laihduttamaan, kannattaa vaatia muitakin tutkimuksia.

Kuvassa vatsani reilu vuosi sitten, viimeisilläni raskaana. Näky on toisinaan samankaltainen vielä nykyäänkin vaikka raskaudet ovat jo kaukainen muisto ja painokin sama, kuin ennen raskauksia.

 

Ihmiskokeen yllättävät tulokset

Tämä blogi ei varsinaisesti kannata mitään jatkuvaa mittaamista ja punnitsemista, etenkään jos sillä on enemmän negatiivinen lopputulos kuin positiivinen. Jos epämieluisan vaakalukeman tai kehonkoostumusmittauksen jälkeen tekee mieli alkaa kitukuurille tai lopettaa syöminen kokonaan, mittaaminen ja punnitseminen voi olla järkevää jättää väliin.

Mutta tämän ihmiskokeen nimissä, olen tehnyt poikkeuksen ja mitannut ja punninnut itseäni erinäisillä laitteilla. Syy on se, että haluan osoittaa, miksi ihan kaikkien mittausten tuloksista ei kannata lähteä repimään pelihousujaan vaikka mittauksen tulos näyttäisi hyvinkin epämieluisalta.

Parissa edellisessä postauksessani olen kirjoittanut InBody mittauksesta, jossa kävin, sekä yleisesti erilaisten kehonkoostumusmittareiden luotettavuudesta ja epäluotettavuudesta. Mikään kehonkoostumusta mittaava laite ei anna absoluuttista totuutta kehon koostumuksesta. Osa laitteista antaa tarkemman arvion ja osa pikemminkin arvauksen.

Tällä kertaa testasin Omronin kehonkoostumusvaakaa. Laitteeseen syötetään oma pituus ja ikä, sitten laite punnitsee ja kertoo lihasprosentin, rasvaprosentin ja sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrän. Laitevalmistaja väittää, että kehonkoostumus mitataan bioimpedanssimenetelmällä eli laitteesta kulkee heikko sähkövirta kehon läpi, jonka olisi tarkoitus arvioida kehon lihaksen ja rasvan määrä.

Tämän paikkaansapitävyys on helppo testata näin: syötät laitteeseen pituutesi ja ikäsi, ja suoritat normaalin mittauksen ja saat tuloksen. Sitten toistat mittauksen täsmälleen samalla tavalla mutta kiinnität kehoosi esim. 2,5kg:n täysmetallisen tai minkä tahansa painon.

Rautapainon kanssa punnittuna olin tietenkin siis 2,5kg painavampi kuin ilman painoa. Mutta miten laite tulkitsi tuon lisäpainon? Yllätys yllätys, laite tulkitsi sen rasvaksi! Ja vieläpä enimmäkseen sisäelinten ympärillä olevaksi viskeraalirasvaksi! Henkilö, kenen kanssa mittausta tein, sanoi, että laite antaa myös paremman kehonkoostumuksen tuloksen, mikäli syötät siihen iäksesi 10 tai 20 vuotta vähemmän, vaikka siis mitataan samaa henkilöä samoissa olosuhteissa.

Laitteen mukaan silloin kun mittauksessa oli mukana rautapaino, kehossani olisi ollut vähemmän lihasta ja enemmän rasvaa, kuin ilman painoa. Ylläolevassa kuvassa vasemmalla ylhäällä on mittauksessa käyttämäni paino. Ihan täyttä rautaa se on, kuten kuvasta näkyy mutta Omronin kehonkoostumusmittarin mukaan se oli rasvaa. Tämä ”laardi” ehkä levittyisi hieman huonosti leivälle.

Omronin kehonkoostumusvaaka ei siis oikeasti mittaa kehon koostumusta. Se antaa vain tilastoihin perustuvan arvion siitä, millainen kehonkoostumus ikäiselläsi, pituisellasi ja painoisellasi ihmisellä on keskimäärin. Oma todellinen kehonkoostumuksesihan voi poiketa keskimääräisestä huomattavastikin.

InBodyn tulos taas perustuu oikeasti kehon sähkönjohtavuuteen ja näin ollen tuloskin saattaa päästä lähemmäksi totuutta ja vastata paremmin todellista kehonkoostumusta. Mutta siinäkin laite todellakin vain tulkitsee sähkönjohtavuutta, eikä sekään ole siksi mikään absoluuttinen totuus.

Kaikista tarkimmat tulokset saadaan vain laboratorio-olosuhteissa mutta tavalliselle tallaajalle riittää InBodynkin arvio, mikäli haluaa jotain suuntaa-antavaa osviittaa kehonsa koostumuksesta. Näillä Omronin ja vastaavilla kehokoostumusvaaoilla voit sen sijaan heittää vesilintua, ne eivät kerro sen tarkempaa tietoa kuin tavallinenkaan vaaka. Melkein voitaisiin jo puhua kuluttajan harhaanjohtamisesta.

Heftyn ihmiskokeet tulevat vielä jatkumaan, aion pureutua vielä mm. mittanauhalla mittaamisen ongelmakohtiin. Sillä välin: uskotaan ennemmin sitä omaa oloa ja jätetään mittausten ja punnitusten tulokset omaan arvoonsa. Kannattaa kiinnittää ennemmin huomiota siihen miten syö, liikkuu ja nukkuu, ne ovat paljon oleellisempia asioita, kuin mikään vaa’an, mittarin tai painoindeksin lukema.

 

 

Epäluotettavat mittaukset

Kirjoitin eilen InBody kehonkoostumusmittauksesta. Tavikselle tarjolla olevista vaihtoehdoista InBody impedanssimittaus lienee yksi tarkimmista ja luotettavimmista tavoista mitata kehonkoostumusta vaikka sekin on vain arvio, joka perustuu kehon rasvan ja nesteen sähkönjohtavuuteen. Siinäkin tulee silti ottaa muutamia seikkoja huomioon.

Jotta tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia, mittaukseen olisi hyvä mennä aamulla ennen kuin on syönyt tai suuremmin juonutkaan mitään. Naisten olisi hyvä mennä aina samassa kohdassa kuukautiskiertoa. Myöskään mittaukseen ei kannata mennä jos edellisenä iltana on juhlittu tai vedetty poikkeuksellinen tehotreeni tai syöty todella suolaista tai muuta poikkeavaa. Kun nämä asiat on vakioitu, saadaan melko tarkkoja ja vertailukelpoisia tuloksia, riittäviä ainakin taviksen tarpeisiin.

InBodyä käytetään monissa liikuntakeskuksissa ja jopa sairaaloissa ja lääkäriasemilla. Markkinoilla on monenmoista muutakin kuluttajalle myytävää kehonkoostumusvaakaa ja niiden tulokset eivät ole edes InBody-mittauksen tasoa tarkkuudessaan.

Moni ns. kehonkoostumusvaaka ei mittaa oikeasti kehon rasvan ja lihaksen määrää, vaan se laskee painoon ja pituuteen perustuvien keskiarvojen mukaisen lihaksen ja rasvan suhteen, ei mitattavan todellista kehonkoostumusta. Saadut lukemat voivat heittää melkoisestikin impedanssiin perustuvasta kehonkoostumusmittauksesta.

Itse testasin mm. hiljattain Omronin kehonkoostumusvaakaa, joka väitti lihasta olevan kehossani jopa 30% vähemmän kuin usealla eri InBody tai vastaavalla tarkemmalla impedanssimittarilla mitattuna. Noin merkittävä lihaskato olisi jo todella huolestuttavaa, eikä sellaiseen välttämättä pääsisi edes vuosien vuodelevossa.

Kannattaa siis suhtautua suurella varauksella kehonkoostumusvaakoihin, joita joillain liikunta- ja terveysalan ammattilaisillakin on käytössä. Ne eivät välttämättä kerro kehon todellista tilannetta. Eikä InBody tai vastaavatkaan mittarit mitään absoluuttisia totuuksia ole.

http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/ala-tuhlaa-rahojasi-kuluttaja-lehti-testasi-17-alyvaakaa-suuri-osa-alyttomia/5708592

Kriittisen näkökulman kehonkoostumuksen mittaamiseen voit lukea mm. Patrik Borgin blogista. Siellä myös selitetään tarkemmin impedanssimittareiden toimintaperiaate, mikäli se ei ole vielä tuttu.

http://patrikborg.blogspot.fi/2011/05/rasvaprosentti-motivointia-vai.html

Pääsiäinen on täällä taas!

 

Totuuden hetki InBodyssa

Kuopus täytti maaliskuussa yksi vuotta ja viimeisetkin imetykset on nyt taputeltu. Tuli aika kartoittaa mitä yli kolme vuotta kestänyt raskaus-imetys-raskaus-imetys rumba on tehnyt keholle. Suuntasin siis http://monnatreenaa.fitfashion.fi/ blogin PT Monnan InBody kehonkoostumusmittaukseen.

Olen käynyt Monnan InBody-mittauksessa viimeksi syksyllä 2012 ja sen jälkeen kävin loppuvuodesta 2013 Kisakallion InBodyssä, noiden välissä kehonkoostumus mitattiin Tanita laitteella (vähän vastaava impedanssilaite kuin InBody) jonkun kuntotestin yhteydessä. Viimeisimmästä mittauksesta on siis se 3,5 vuotta.

Tämä väliaika on tosiaan mennyt raskauksissa ja imetyksissä, jolloin mittaaminen on aika turhaa, kun mitään vertailukelpoisia tuloksia ei voi saada. Mulla esim. imetys pitää kehossa ylimääräistä 5kg nestevarastoa, joten tulos ei ole silloin luotettava. Kaikilla raskaudet ja imetykset vaikuttavat yksilöllisesti kehon nesteisiin, painoon yms.

Tämän viimeisen kolmen vuoden aikana olen siis raskauksissa saanut pahan vatsalihasten erkauman, lantion virheasennon, ärtyneen suolen oireyhtymän ja pahentuneen refluksin. Ja näiden myötä krooniset kovat selkä- ja vatsakivut. En ole nukkunut kunnolla kolmeen vuoteen pääasiassa em. syistä ja tietysti valvomista on tullut vauva-aikoina, lasten sairastellessa jne. Näillä spekseillä lienee selvää, että treenaaminen ei ole ollut samanlaista, kuin ennen raskauksia.

Kaikki katastrofin ainekset kehonkoostumuksen huonontumiselle olisivat siis kasassa. Mutta kuinka kävikään? Mittaukseen mennessäni olin ihan varma, että kaikki lihakset olisivat kadonneet. Mutta ei. Ihan hitunen oli jalkojen lihaksista kadonnut, muuten oltiin täysin samoissa lihasmassoissa, kuin silloin kun treenasin 5 kertaa viikossa.

Miten tämä on mahdollista? Jos 365 päivää vuodessa nostelee kymmeniä kertoja päivässä 14 kiloista taaperoa ja/tai 10 kiloista vauvaa, ei ne lihakset välttämättä täysin katoa vaikka muuten treenaaminen olisikin tauolla. Mun keskivartalon ja yläkropan lihakset olivat täysin samoissa massoissa, kuin silloin kun penkistä nousi 50kg. Nyt ei nouse mutta se johtuu enemmänkin lihasten hermotuksista, tekniikan ruostumisesta ja harjoituksen puutteesta.

Mitä muuta yllättävää tuloksista näkyi? Painoa oli tullut näiden raskauksien aikana lisää 2kg, pelkkää rasvaa siis, koska lihasmassa oli samoissa. Ei paljon mielestäni, ottaen huomioon, kuinka paljon varsinainen treenaaminen on vähentynyt.

Isoin muutos oli tapahtunut vyötärönympäryksessä, joka oli melkoisesti kasvanut erkauman takia mutta yllättävää oli, että viskeraalisen, eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrä oli vähentynyt. Rasvaa koko kehoon on siis tullut 2kg lisää mutta se on tullut kaikki ihon alle, mikä ei ole sillä tapaa vaarallista, kuin sisäelinrasva.

Tämä siis kertoo lähinnä siitä, että vyötärönympäryksen kasvaminen johtuu täysin vatsalihasten venymisestä ja repeämisestä. Ärtyvän suolen ja refluksin aiheuttamat ”viimeisillään raskaana” -vatsaturvotus vain pahentaa erkaumaa ja estää lihaksia palautumasta.

Mitkä ovat fiilikset mittauksen jälkeen? Todella positiiviset! Olin erittäin ilahtunut huomatessani, että lihakseni eivät ole kadonneet minnekään, rasvaa ei ole tullut juurikaan ja etenkään yhtään sitä vaarallista sisäelinrasvaa. Vyötärön tilanne on erkauman suhteen yhtä paha kuin viimeiset 2 vuotta ja sen kuntoutumisen ennuste on aika huono, niin kauan kuin IBS ja refluksi pitävät sen kroonisesti turvonneessa ja venyneessä tilassa. Mutta näillä mennään. Ainakin tiedän, että olen tehnyt terveyteni eteen sen, mitä tässä tilanteessa ja näillä voimavaroilla on mahdollista. Sen on riitettävä.