Mitä intuitiivinen syöminen ei ole

Törmäsin erittäin hyvään kysymykseen siitä, mikä luokitellaan laihdutusbisnekseksi ja mikä ei. Intuitiivisessa syömisessä raja vedetään siihen, että jos on kyseessä ”intentional weightloss” eli tarkoituksellinen ja tavoitteellinen painonpudotus niin silloin kyse on laihduttamisesta.

Ei laihduttamisessa sinänsä ole mitään pahaa tai väärin, monet ihmiset sitä haluavat tehdä silti vaikka tuntisivatkin tilastot ja todennäköisyydet eli sen, että 80-95% laihduttaneista lihoo kaiken takaisin ja moni korkojen kera. Jokainen saa loppupeleissä tehdä kehollaan mitä ikinä haluaa.

Laihdutusalan yrittäjissäkin on enemmän ja vähemmän vastuullisia. Ala tarjoaa monille työtä ja monilla alan yrittäjillä on hyvät tarkoitukset ja uskovat asiaansa aidosti, eikä vain ”rahat pois” -meiningillä. Osa laihdutusalan yrittäjistä on varsin lähellä intuitiivistä syömistä, toiset taas todella kaukana.

Moni ravitsemusterapeuttikin on siinä mielessä rajatapaus, että jos asiakas haluaa syödä intuitiivisesti, he tukevat ja ohjaavat siinä, mutta jos asiakas haluaa välttämättä pudottaa painoaan, ko. ammattilainen sen palvelun myös tarjoaa mutta hyvä terapeutti pyrkien siihen, että palvelussa olisi mahdollisimman vähän elementtejä jotka haittaisivat esim. myöhempää intuitiiviseen syömiseen palaamista tai siirtymistä. Valitettavan suuri enemmistö laihdutusbisneksestä ei kuitenkaan tällasia ole.

Toivottavasti muutosta on tulossa. Nyt kuitenkin tuntuu olevan liikkeellä aika paljon palveluja, jotka ratsastavat intuitiivisella syömisellä mutta tähtäävät kuitenkin tarkoitukselliseen painonpudotukseen ja näitä kahta asiaa ei mun mielestä pidä sotkea keskenään, koska silloin intuitiivinen syöminen menettää perimmäisen merkityksensä.

Intuitiivinen syöminen tarkoittaa kirjaimellisesti tilaa, jossa ei pyritä tarkoitukselliseen ja tavoitteelliseen painonpudotukseen. Jos pudotat tavoitteellisesti painoasi ja vaikka tekisit sen kuinka fiksusti tahansa, se ei ole nimeltään intuitiivista syömistä. Intuitiivisen syömisen kehittäjät Tribole ja Resch vetävät tähän selkeän rajan.

Jos haluat tietää lisää intuitiivisesta syömisestä, suosittelen tutustumaan Tribole & Reschin kirjaan aiheesta ja liittymään https://www.facebook.com/groups/190478598358826

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Vuoden päättömin dieetti -palkinto

Olen miettnyt, että Heftytraining voisi alkaa jakamaan vuosittaista vuoden päättömin dieetti palkintoa. Joka vuosi tulee joku uusi muotidieetti, johon porukka hurahtaa uskonnon lailla. Joskus oli kaalikeittodieettiä, näkkileipäkuuria ja lentoemäntädieettiä

Luulin, että olen muinaisina syömissekoilujen vuosinani kokeillut kaikki maailman hulluimmatkin dieetit mutta ilmeisesti en. Tutustuin hiljattain dieetteihin nimeltä Carnivore ja OMAD.

Carnivoressa syödään käytännössä vain eläimiä, eli ei mitään muuta kuin lihaa, kalaa, munia jne. OMAD dieetissa saa syödä mitä vaan, mutta siinä syödään vain kerran päivässä eli on ns. pätkäpaaston extreme muoto. Jos oikein hulluksi haluaa vetää, noi kaksi voi yhdistää ja syödä vain kerran päivässä vain eläimiä 😳

En tiedä voiko näitä kutsua edes dieeteiksi. Enemmänkin on kyse ohjeistetuista syömishäiriöistä.

Nuo kaksi dieettiä voisivat olla ehdolla Heftyrainingin vuoden 2020 päättömimmäksi dieetiksi. Voitais pitää vaikka äänestys ja vuoden lopussa virtuaalinen palkintojenjakogaala. Miltä kuulostais?

Jokainen yksilö saa toki syödä just kuten huvittaa. Jos sun juttusi on kerran päivässä syöminen tai pelkkien eläinten syöminen, anna palaa, en arvostele tai moralisoi sinua millään tavalla. En edes pelkkien eläinten syömisestä, koska joo, onhan se epäekologista, mutta sorrun eläinten syömiseen itsekin, joten mulla ei ole varaa moralisoida siitä asiasta ketään. Enemmän ihmettelen näiden dieettien keksijöitä ja sitä millä ihmeellä he selittävät näiden dieettien terveellisyyden.

Miten olis tämmönen ateria joka päivä mutta ei mitään muuta lisäksi? En lähde kokeilemaan.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Turistina toisten kulttuurissa

Olen harrastanut eri tanssilajeja lähes 40 vuotta. Eri katutansseja, latinalaisen Amerikan tanssilajeja, afrikkalaisia tansseja, ballroom skenen tansseja. Olen vähintään kokeillut lähestulkoon kaikkia maailman tansseja paitsi kansantanhuja.

Mulle on ollut aina selvää, että useimmissa tanssilajeissa joita harrastan, olen turistina toisten kulttuurissa. Ja asiaan on kuulunut aina myös opiskelu ko. kulttuuriin liittyvistä asioista. Se, että on mahdollisuus päästä tutustumaan toisiin kulttuureihin mm. tanssilajien kautta, on etuoikeus.

Voguing tuli itselleni tutuksi ensimmäisen kerran 1989 Malcolm McLarenin Deep in Vogue kappaleesta ja sen musiikkivideosta. Madonnan Vogue seurasi heti perästä. Samoihin aikoini sain myös käsiini ballroom kulttuurista kertovan Paris is burning dokumenttielokuvan ja olin myyty.

Alusta lähtien oli selvää, että Madonna ei ole ko. tanssilajia keksinyt vaan tyyli tulee seksuaalivähemmistöiltä, vaikka valtaväestö tunteekin tanssityylin pääosin ainoastaan Madonnan kautta. Välillä turhauttaa, kun selitän Voguingista ja esim. Pose TV-sarjaankaan viittaaminen ei soita ihmisillä mitään kelloja vaan vasta Madonnan Voguen mainitseminen sytyttää jonkun himmeän lampun kuulijan päässä.

Suomessa ei tietääkseni 90-luvulla kukaan vielä opettanut ko. lajia vaan opettelin liikeitä itse videoilta. Vasta 2010 bongasin Venla Vuorion Voguing tunnit Helsingissä ja aloin treenaamaan lajia. Olen käynyt jotakuinkin kaikkien helsinkiläisten Voguing-opettajien tunneilla vuosien varrella. Viimeksi Lydia Ofimjan. Ofimja kävi silloin 2010 mun kanssa samaan aikaan Venlan tunneilla ja nyt hän opettaa lajia. Itse en ole edistynyt lajissa yhtä rivakasti (lue: ollenkaan).

2013-2018 mulla oli tauko ko. lajeista, koska elämä vauvojen ja taaperoiden kanssa ei antanut siihen mahdollisuutta. Mutta toissa talvena palasin taas lajin pariin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tänä vuonna korona on iskenyt kapuloita tanssiharrastusten rattaisiin. Mutta Voguingin lisäksi olen silti ehtinyt käymään myös Runway ja Bedroom style tunneilla, joista jälkimmäinen on Ballroom skenen tanssijoiden: Amandan ja Lydian itse kehittämä laji.

Istumatyön kangistuttama kroppa myös taipuu vuosi vuodelta huonommin dippeihin ja duck walkeihin mutta Ballroom lajeista en aio luopua. Enkä muistakaan lajeista, joissa olen perus turistina ja tiedostan etuoikeuteni asian suhteen.

Ohessa kuvakaappauksia videolta, jonka otin Chairlesque -treeneissä. Ko. tanssilajissa en ole toisten kulttuurissa turistina. Harvinaisen tyhmiä ilmeitä, sori siitä.

Oheisessa YLE:n artikkelissa lisää aiheesta.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/21/kommentti-keskustelu-tinzesta-ja-twerkista-paljastaa-etta-juuri-tanssin-parissa?fbclid=IwAR18k25WXhHGe_WalRtJcQ1CrY4aEzSb9IiILTwHw08htTnjsYNdFgw0ZrY

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Ikuisesti aloittelija?

Koska en ole kisakireässä fitness-kunnossa ollut koskaan ja hoikkakin joskus vuosikausia sitten, tehdään ulkoisesta olemuksestani helposti johtopäätöksiä, että en ole harrastanut koskaan mitään liikuntaa ja lähinnä maannut elämäni vain sohvalla. 

Se huomaa esim. tilanteissa kun kerron olevani menossa salille, mua huonommin tunteva ihminen kommentoi heti: ”Ai säkin oot alkanut harrastamaan liikuntaa, hieno homma.” Noh, olen käynyt salilla säännöllisesti toistakymmentä vuotta mutta ei sitä vissiin sitten lasketa liikunnaksi, kun olemus ei ole muuttunut vastaamaan stereotyyppistä fitness-kroppaa. 

Tai kun postaan someen tanssitunnista, kommentti on ”Ai sulla on kuntoprojekti menossa.” Noh, enhän mä olekaan tanssinut kuin 36 vuotta mutta jos en ole huudellut siitä somessa tai joka käänteessä, sitä ei ilmeisesti ole tapahtunut. Tiedättehän sen vitsin: Mistä tunnistat triahtlonistin / maratoonarin / crossfittaajan / etc.? Hän kyllä kertoo sinulle. Eli jos et jatkuvasti kuuluta kaikille liikuntaharrastuksistasi, ota selfieitä liikuntapaikoilla ym. sitä ei ole tapahtunut. Pics or didn’t happen.

Mä en juuri koskaan ota kuvia itsestäni liikuntapaikoilla, joten ainoat kuvat missä teen jotain liikunnallista, on erinäisistä lehtiartikkeleista joissa on kirjoitettu siitä, että harrastan liikuntaa ilman laihtumistavoitetta tai oikeastaan ilman mitään muutakaan tavoitetta.

Onhan se nyt aikamoinen shokkiuutinen, että joku ei-hoikka ihminen ei ole asettanut laihtumista tärkeimmäksi elämäntehtäväkseen. Ja mitä se sellainen liikunta edes on jos ei saman tien laihduta kymmeniä kiloja tai tähdätä joihinkin kisoihin? Varmaan käy vaan istuskelemassa niissä laitteissa. News flash: liikuntaa voi harrastaa ihan vaan huvin vuoksi.

Silti vain tavoitteellisuutta arvostetaan. Mulla on ollut elämässäni paljon tavoitteita ja olen saavuttanut paljon. Olen perusluonteeltani suorittajatyyppi. Se, että tarkoituksella en aseta tavoitteita liikkumiselleni, on osoitus ennen kaikkea itselleni siitä, että elämän ei ole pakko olla pelkkiä tavoitteita ja saavutuksia. On ihan tervettä tehdä asioita myös intuitiivisesti: ilman jatkuvaa suunnittelua, laskemista ja tavoitteiden asettamista.

Kuva HS

 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

 

Matalan kynnyksen koronajumppaa

Viime vuosina on perustettu ryhmäliikuntatunteja ja kuntosaleja, joihin pääsee vain isommat ihmiset. Tarkoitus on ollut madaltaa plus size -kokoisten ihmisten kynnystä osallistua liikuntapalveluihin. Itse en ole näitä palveluja käyttänyt tai kokenut tarvitsevani vaan olen mennyt itseäni puolta nuorempien ja puolta pienempien fitnessihmisten ja ammattitanssijoiden sekaan ihan ilman mitään ongelmia. Kukaan ei ole koskaan kommentoinut mitään negatiivista.

Ymmärrän silti, että kyseisille palveluille on tarvetta, koska olen kuullut, että negatiivista ja epäasiallista kommentointia tapahtuu paljon. Tosin itse olen sitä mieltä, että ensisijaisesti ongelma ratkaistaan sillä, että epäasialliseen käytökseen puututaan. Näin ei jostain syystä kuitenkaan ole tapahtunut ja siksi ko. palveluille on tarvetta.

Osalle ihmisistä kynnyksenä on jo pelkkä katseiden kohteena oleminen omalla epämukavuusalueella, eli esim. liikkuessa. Kyseessä ei aina ole toisten ihmisten negatiivinen käytös. Tanssitunnille voi olla kynnys osallistua jos kokee, ettei ole rytmitajua ja omistaa kaksi vasenta jalkaa. Alkeistunnillekin meneminen voi olla silloin kynnys. Tätä ongelmaa on toki koosta ja painosta riippumatta. On vain häpeäntunne siitä, ettei osaa.

Nyt koronan aikana videopuhelusovellusten avulla järjestettävien ryhmäliikuntatuntien tarjonta on räjähtänyt. Lähestulkoon kaikkea ryhmäliikuntaa joogasta kahvakuulaan ja tanssitunteihin voi nyt testata oman kodin rauhassa videopuhelun välityksellä. Ei tarvitse enää miettiä miltä näyttää, kun kukaan ei katsele.

Toivon, että nämä uudet palvelut rohkaisevat ihmisiä kokeilemaan uusia lajeja ja etäkokeilujen jälkeen itsevarmuutta uhkuvat ihmiset suuntaavat sankoin joukoin myös livenä liikuntapalvelujen pariin sitten, kun tartunnan riski on pienempi.

Katutanssien ystävänä tykkään tästä tanssikoulusta https://www.saiffa.fi/fi/kesa2020 tämä ei ole blogiyhteistyö, enkä saa suosittelemisesta itse mitään, vaan suosittelen ihan vaan omakohtaisesta positiivisesta kokemuksesta.

img_0612

(kuva Joonas Loueranta / Biancaneve)

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.
.
.
.
.
.
.
.
.

Läskifobiset koronameemit

Kuluneet viikot some on ollut täynnä ”hassuja” meemejä siitä, miten koronakaranteenissa lihotaan ja kun päästään pois, ollaan lihavampia kuin koskaan.

Joku lihoo, joku laihtuu, joku pysyy samana. Mitä sitten? Eikö pääasian pitänyt olla se, että ollaan edelleen elossa ja terveenä ja kiitollisia siitä. Pienet on murheet, jos tässä tilanteessa eniten huolettaa mahdollisesti lisääntyvät kilot. Ymmärrän kyllä jos lihominen huolettaa oman terveyden kannalta mutta meemit viittaavat puhtaasti ulkonäkökulmaan.

Tein tällaisen vastameemin, jonka voi halutessaan kopsata ja iskeä vastaukseksi jokaiseen läskifobiseen koronameemiin. Mulla on oikeudet vain kuvan tekstiin, itse kuva on lainattu The Sun lehdestä. Tuskin haastavat oikeuteen, ellei kaupalliseen tarkoitukseen käytä.

Alkuperäisessä meemissä oli vain kuva ja ensimmäinen lause kolmeen pisteeseen asti.

Rantakunto

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Et tarvitse itsekuria mihinkään

Jos kaipasit alkuvuoteen inspiroivaa huoneentaulua, minä: Pakilan Paulo Coelho askartelin sinulle sellaisen. Kas tässä:

Itsekuri on niille, joilla ei ole motivaatiota. Joku saattaa tässä kohtaa kysyä, että mitähän hittoa nyt taas, mutta minäpä selitän.

En usko itsekuriin, koska itselläni ei ole sellaista lainkaan. Olen äärimmäisen mukavuuden- ja nautinnonhaluinen. Tyypillinen hedonisti siis. Silti olen saavuttanut elämässäni vaikka millaisia tavoitteita ja tiedän, että pystyn saavuttamaan mitä tahansa, jos tavoite innostaa, inspiroi, kiinnostaa ja motivoi tarpeeksi.

Hulluinta on se, että mukavuudenhalu voi ajaa tekemään asioita, jotka näennäisesti vaikuttavat itsekurin aikaansaannoksilta. Mutta totuus on se, että esim. treeneihin meno on mulle monen muun asian lisäksi ”omaa aikaa”, kuten kivapuheen henkeen on tapana nykyään sanoa. Suoraan ja rehellisesti sanottuna se on tapa saada hetken rauhaa kiljuvilta kakaroilta eli rakkaalta jälkikasvultani.

Ja totuus on myös se, että valtaosa lajeista, joita olen treenannut, ei edes tunnu miltään treeniltä (korkeitaan ehkä seuraavina päivinä). Sillä hetkellä kun sitä tekee, laji vie niin mukanaan, että tunnin lopussa on ihan että äh, nytkö se jo loppui.

Jos teet sitä mitä rakastat ja rakastat sitä mitä teet, et tarvitse itsekuria. Niille jotka eivät ole löytäneet omaa lajiaan, neuvon vielä etsimään ja kokeilemaan. Mielikuvaa liikunnasta kannattaa myös avartaa. Jos intohimosi on esim. valokuvaaminen luonnossa, saatat huomaamattasi kävellä kymmeniä kilometrejä viikossa.

Mieti millaiset asiat on sun mielestä siisteintä, mitä ihminen voi tehdä housut jalassa ja integroi siihen mukaan liikettä tavalla tai toisella. Ilman housuja tehtävät asiatkin toki ovat useimmiten liikunnallisia. Housuilla tai ilman, saatat nyt jo salaliikkua enemmän kuin olet tiedostanut.

Pakkopullan suorittamiseen tarvitaan itsekuria ja jos itsekuria ei ole, on helpompi vaan vältellä asioita, jotka tuntuvat pakkopullalta. Miten tehdä pakkopullalta tuntuvista asioista kiinnostavia?

Otetaan vaikkapa tavaroiden järjestely; monen mielestä varmasti todella tylsää ja pakkopullaa mutta jotenkin Marie Kondo onnistui siitäkin tekemään kiinnostavaa. Käytännössä mihin tahansa voi halutessaan ”vihkiytyä” samalla tavalla. Alat ottamaan selvää jostain kiinnostavasta ja kohta huomaat tekeväsi sitä intoa piukassa.

Ihmiset, jotka peruskoulussa vihasivat hiihtoa, ovat ostaneet suksia ja sivakoivat metsässä aina kun mahdollista. Se onkin yhtäkkiä kivaa, kun kukaan ei pakota ja kun antaa itselleen mahdollisuuden löytää asiasta uusia puolia ja näkökulmia.

Motivaatio saattaa löytyä ajattelutavan muutoksella. Kokeile vaikka.

 

 

 

 

 

Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

10 lajia, joita treenaisin 2020

Jos aikaa olisi rajattomasti, treenaisin vuonna 2020 näitä lajeja joka viikko. Mutta koska ei ole, joudun pääsääntöisesti tyytymään työpaikan saliin (toki luksusta sekin, että sellainen ylipäätään on). Mutta jos 2020 aikana pääsisin käymään edes kerran näissä jokaisessa, olisin ihan tyytyväinen siitäkin. Näiden järjestys on ihan random.

1. Bedroom style by Amanda & Lydia. Heels tanssituntien alalaji, jossa panostetaan erityisesti lattialiikkeisiin ja itseilmaisuun. Hidasta ja viekoittelevaa.

2. Hypopressive. Tätä treenasin ohjatusti yli vuoden ja vihdoin hallitsen tekniikan niin hyvin, että pystyn tekemään itsenäisesti. Pyrin tekemään 3-4 kertaa viikossa 1-2 Hypopressive pitoa corelihasten ylläpitämiseksi. Ei vie paljon aikaa ja voi tehdä missä tahansa.

3. Fustra. Kävin testaamassa viime vuonna ja tykkäsin. Yksilöohjattua kehonpainotreeniä. Voi tuntua kalliilta mutta yksilöohjattu treeni harvemmin on ihan halpaakaan.

4. Voguing. Erityisesti Runway. Kävellään catwalkia päästä päähän ihan oman elämänsä huippumalleina. Poseerataan.

5. Hot tunnit. Mikä tahansa hot tunti käy, jooga, pilates tai venyttely. Erityisesti talvella, kun on kylmä ja erityisesti istumatyöläiselle, jolla on paikat jumissa. Kaikki paikat. Aina.

6. Krumping. Tätä oon halunnut kokeilla jo vuosia. Los Angelesissa vuosituhannen alussa kehitetty aggressiivinen katutanssi. Tällä saa tilaa klubeilla jos tanssilattialla alkaa olemaan liian ahdasta.

7. Höntsävoimailu. Voimailu on hauskaa mutta olen liikkujana enemmän elämyshakuinen kuin tavoitekeskeinen. En ole kiinnostunut tekemään joka viikko jonkun ohjelman mukaisesti samoja asioita, mutta välillä on mukava ylittää itsensä ja kiskaista maksimit.

8. Popping aka electric boogie. My old friend. Tätä oon tanssinut ekan kerran varmaan jo 80-luvulla ala-asteella. Ohjatusti viimeksi vuosia sitten. Sisäinen B-girlini ikävöi näitä mooveja.

9. Heels by Yanis Marshal. Sama tyyppi kuin 2018 käymässäni workshopissa. Tai käy kuka tahansa muukin tähtitanssija maailmalta. Myös Aisha Francis kiinnostaa. Jonkun staran tanssiworkshop joka tapauksessa olis super.

10. Laskettelu. Pakko päästä rinteeseen edes kerran vuodessa. Tätä oon harrastanut 80-luvulta lähtien, mutta joka talvi ei ole ollut mahdollisuutta. Ehkä tänä talvena on?

Miltä sun listasi näyttäisi, jos aika tai raha eivät rajoittaisi?

Vanha kuva, en muista miltä vuodelta, Thomas Broumand ottanut.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Läpimurto! Vihdoin!

Ei ole oikein huvittanut kirjoitella tänne, koska treenirintamalla on ollut niin junnaavaa ja tuntui pitkään siltä, että mitään edistystä ei tapahdu. No kuulkaas. Nyt on tapahtunut.

Vuosi sitten aloitin hypopressiven, josta olen tännekin pariin otteeseen kirjoittanut nyt viimeisen vuoden aikana. Hypopressive on siis core-treeni, jonka avulla mm. Arnold Schwarzenegger on treenannut corensa kisakuntoon. Tekniikan avulla voi myös saada vatsalihasten erkaumaa parannettua.

Kaikki tätä blogia joskus lukeneet tietävät, että mulla on myös vatsalihasten erkauma ja olen yrittänyt sitä jo vuosia saada erilaisilla treeneillä korjattua. Erkauma ja synnytykset olivat niksauttaneet lantion virheasentoon, ja selkäkivut olivat sen takia jatkuvia ja kovia. Nyt vihdoin hypopressiven avulla on alkanut tapahtua.

Olin aloittaessani hyvin skeptinen. Lähinnä siksi, että mun suorien vatsalihasten välistä on menty puukolla (sektiota ym.) niin monesta kohdasta läpi: ylhäältä, keskeltä ja alhaalta, että olin varma, että arpikudos estää palautumisen.

Yhteys syviin vatsalihaksiin oli menetetty. Aivot eivät osanneet antaa signaalia syville vatsalihaksille toimia. En esim. lainkaan pystynyt vetämään vatsaa sisään. Näytin jatkuvasti siltä, kuin olisin kuudennella kuulla raskaana.

Tämän tekniikan avulla sain yhteyden syviin vatsalihaksiin. Vaikeaa se oli, aluksi tuntui, muutama ensimmäinen kuukausi siltä, että ei tule mitään, mutta jatkoin siitä huolimatta harjoituksia 1-3 kertaa viikossa. Kesälomalla en tehnyt mitään mutta kesäloman jälkeen, kun palasin treeneihin, huomasin, että on tapahtunut merkittävää edistystä.

Ja en siis ole laihtunut grammaakaan. BMI on täsmälleen sama, kuin vuosi sitten, ja se on ok, koska laihduttaminen nyt ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Mutta en halua kuitenkaan olla sellaisessa kunnossa, etten pysty pitämään ryhtiä, seisomaan 5 min pidempiä aikoja tai kävellä yli 100m matkoja, ilman, että selkä huutaa hoosiannaa. Tilanne oli tämä vielä 2 vuotta sitten kaikessa karuudessaan.

Hypopressiven tekniikoista voitte itse googlata lisää. Youtubesta löytyy vaikka mitä. Tähän yritin ottaa kännykän itselaukaisimella pari kökköä kuvaa, jotta saatte jotain hajua, mistä kyse. Ylemmässä kuvassa selinmakuulla saan tehokkaimmin tekniikan onnistumaan. Huomaatte sen mm. ulospäin työntyvistä alimmista kylkiluista. Kuuluu tekniikkaan.

Alemmassa kuvassa veto on vaatimattomampi mutta olen itse jo tuostakin innoissani, koska tosiaan tilanne oli niin eri vuosi-pari sitten, jolloin en saanut vatsaa mihinkään muuhun, kuin ”näytän siltä kuin olisin raskaana” -pullotukseen.

Hypopressive-gurujen ei tarvitse nillittää vääristä asennoista tms. tiedän, että niissä on korjaamista, mutta en olekaan kenellekään opettamassa lajia vaan kertomassa, missä vaiheessa itse olen sen kanssa. Laitoin kuviin vartalonmyötäisimmät vaatteet, mitä kaapista löytyi, jotta kuvista saisi jonkun käsityksen.

Hypopressiveä vetävä ohjaaja tunnusteli mun vatsan ja kertoi, että erkauma on selvästi lähtenyt kuroutumaan umpeen. En voinut uskoa todeksi, mutta kyllä sen jo pelkkä ryhti ja olokin kertoo. Ja selkäkipujen dramaattinen väheneminen. Hypopressive For The Win!

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.

.

.

.

..

.

.

..

.

 

 

 

 

Motivaation ylläpysymisen salaisuus

Tammikuu on jo vuosia ollut kuntosalien ja liikuntakeskusten kiireisin kuukausi. Vuoden vaihtuessa iso joukko ihmisiä päättää aloittaa uuden elämän ja tehdä kuntoremontin. Tyypillisesti helmikuun lopulla saleilla on jo huomattavasti väljempää.

Miksi näin käy? Vaikka pyhästi vannotaan, että nyt elämä muuttuu, siihen ei lopulta pystytäkään kovin pitkäjännitteisesti. Sohva alkaa kutsua, aikataulut eivät natsaa ja flunssia alkaa tulla. Äkkiseltään voisi luulla, että syy tähän on itsekuri. Väitän kuitenkin, että motivaation saa pidettyä yllä jopa vuosia myös hyvin alhaisella, lähes olemattomalla itsekurilla. Itseasiassa liian hyvä itsekuri saattaa jopa olla motivaatiolle myrkkyä. Usein juuri itsekurin voimalla treeni on aloitettu aivan liian kovalla teholla. Ylimitoitetuista odotuksista tiputaan alas korkealta ja kovaa.

Liian kova teho ei vaikuta pelkästään siihen, että motivaatio ei pysy yllä, se vaikuttaa myös vastustuskykyyn niin, että alkaa tulla vähän väliä flunssia ja siihen ne treenit sitten tyssäävätkin. Ja elämäntapamuutos usein aloitetaan nimenomaan tammikuussa jolloin kaikki epidemiat jylläävät pahimmillaan. Alkuinnostuksen kourissa ihmiset eivät malta pysyä kipeinä pois salilta ja tartuttavat laitteiden kahvojen kautta muutkin.

Kroppa ei myöskään kestä liian kovaa alkua. Tulee huomattavasti helpommin revähdyksiä, nyrjähdyksiä ja muita kipuja, jotka ovat omia syömään motivaatiota tai jopa pysäyttämään uuden harrastuksen heti alkuunsa.

Itse olen harrastanut lähestulkoon koko elämäni liikuntaa. Viimeisin pidempi tauko säännöllisistä liikuntaharrastuksista oli 2007-2009 ilman mitään ihmeempää syytä ja sitten 2014-2016 raskauksien takia. Raskauksienkin aikana voi toki treenata, mikäli ne ovat helppoja, omani eivät olleet.

Salille palasin keväällä 2017, kun kuopus oli 1v. Sitä ennen olin käynyt säännöllisesti fysioterapiassa ja osteopaatilla vatsalihasten erkauman aiheuttaman lantion virheasennon ja selkäkipujen takia.

Oma oleellisin motivaationi liikkumiselle on ollut kivuton elämä. Tein valtavasti salapoliisin työtä vatsalihasten erkauman suhteen ja selvitin, mikä liikunta auttaa siihen ja mikä pahentaa tilannetta. Kahden vuoden selvittelyn jälkeen olen löytänyt hyvän kombon, millä kivut pysyvät hallinnassa. Treenejä en voi jättää väliin, koska kivut palaavat oitis.

Silti, vaikka tiedän, että treeneihin on pakko mennä, jos en halua kipuja, on sohvan kutsu todella kova. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja nautintokeskeinen. Miten tällainen ihminen saa silti itsensä säännöllisesti treeneihin? Salaisuuteni tähän on se, että asetan riman todella matalalle.

Joka viikko ennen salia tuntuu siltä, ettei yhtään huvita, ei vois vähempää kiinnostaa. Tiedän kuitenkin, että jos menen edes soutamaan vartiksi, saan elää selkäkivutonta elämää viikon. Laitan siis tavoitteekseni, että mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin soutaa vartti, vähän venytellä ja sit himaan. Lähes joka kerta päädyn tekemään soutamisen lisäksi aika kovatehoisen voimatreenin. En aina. Välillä ei vaan irtoa ja silloin soudan ja teen kevyemmän treenin. Sekin on ok, koska ylittää hulppeasti tavoitteeni.

Toinen mitä tällä hetkellä treenaan, on Hypopressive, se on vähän joogan ja pilateksen tyyppistä treeniä, joka keskittyy keskivartaloon ja siinä on todella ovela tekniikka. Siinä otetaan erilaisia asentoja, jännitetään vartalon muita lihaksia paitsi keskivartaloa ja luodaan erityisellä hengitystekniikalla ja hengityksen pidätyksellä alipaine vatsaan. Auttaa nimenomaan vatsalihasten erkaumaan. Mm. Schwarzenegger treenasi tällä tekniikalla keskivartalonsa kisakuntoon silloin kun kilpaili kehonrakennuksessa.

Hypopressivesta löytyy paljon tutoriaaleja YouTubesta mutta itse ymmärsin tekniikan vasta käytyäni muutaman kerran lähiohjauksessa. Suosittelen erityisesti vatsalihasten erkauman kuntoutukseen vaikka tekniikassa on myös asentoja, jotka eivät sovi erkaumalle. Perehtynyt ohjaaja neuvoo asiasta tarkemmin.

Takaisin motivaatioon. Ohjatut hypopressive-tunnit eivät ole ihan halpoja, joten se myös motivoi menemään treeneihin, koska pois jääminen ilman lääkärintodistusta olisi silkkaa rahanmenetystä. Omat treenini ovat säännöllisesti viikottain tapahtuvia, etukäteen maksettuja ja kalenteriin merkattuja. Niistä olen pois vain sairastamisten tai matkojen takia. Treenit ovat myös omaa aikaani, jota pienten lasten vanhemmilla on tunnetusti vähän.

Motivaatiota saan myös siitä, jos liikuntamuoto on erityisen hauska tai nautinnollinen esim. hot jooga talvipakkasilla tai pyöräily aurinkoisessa leudossa säässä tai tanssitunti, jossa on ihan törkeän hyvät musat. Olen hedonisti ja hyödynnän sitä sumeilematta treenejäni valitessani. Myös Hypopressive on varsin nautinnollista.

2009 kun palasin pitkän tauon jälkeen liikunnan pariin, aloitin lempeällä Hatha-joogalla. Sitä tehtyäni alkoi nälkä kasvaa syödessä ja vuosi treenitauon päättymisen jälkeen treenasin jo 6 kertaa viikossa eri lajeja, koska elämäntilanne salli sen silloin aikataulullisestikin. Nyt ei salli vielä mutta se päivä taas koittaa. Hyvää kannattaa odottaa.

Sellainen asenne, että oikeaa liikuntaa olisi vain hyperintensitycrossfittriathlonmaraton vähintään 5 kertaa viikossa, on varma kuolema motivaatiolle, etenkin jos lähtee sohvaperunatasolta. Oikeasti koiran ulos vieminenkin on liikuntaa. Lempeä alku ja rauhallinen, nautinnollinen eteneminen takaa sen, että liikunta muodossa tai toisessa jatkuu niin kauan, kuin jalka edes auttavasti nousee.

Kuva Biancaneve

 

.

.

.

.

.

.

Ps. Tuossa alla ja yllä näkyy satunnaisesti mainoksia. Ne eivät ole blogin laittamia tai hyväksymiä, eivätkä liity mitenkään blogin aiheisiin. Niiden poistamisesta pitäisi maksaa WordPressille, mitä en tee, koska kirjoitan blogia harrastuksekseni, en työkseni.

.

.

.

.

.

.