Mitä vyötärönympärys kertoo oikeasti?

Olemme saaneet lukea paljon siitä, miten lihavuus on terveysriski mutta se on etenkin sitä, jos rasvaa on kertynyt keskivartaloon ja nimenomaan sisäelinten ympärille kertyväksi viskeraalirasvaksi. Esimerkiksi naisille tyypillisesti reisiin ja pakaroihin kertyvä rasva ei ole vaarallista vaan hormonaalisista ja muista terveydellisistä syistä sitä on hyvä jonkin verran ollakin.

Sisäelinrasvan vaarallisuus on tieteellisesti niin vedenpitävästi perusteltu, että sitä en lähde kyseenalaistamaan ollenkaan. Mutta toinen asia onkin se, mistä me voimme tietää, onko sisäelintemme ympärillä liikaa rasvaa vai ei.

Terveydenhuolto tarjoaa meille näppärää tapaa tätä mitata: mittaamalla vyötärönympäryksen mittanauhalla. Oheisessa artikkelissa Suomen johtava lihavuustutkija Aila Rissanen kertoo, että mittanauha on terveyden kannalta tärkeämpi työkalu kuin vaaka.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/laihdutus/vyotaronymparys_kertoo_enemman_kuin_vaaka

Terveellinen mitta on naisella alle 80cm, jos mitta on yli 90cm, riski on suurentunut ja jos yli metrin, on riski jo todella suuri. Nämä suositusmitat ovat samat kaikille naisille, oli pituutesi sitten 150cm tai 185cm ja luustosi mittasuhteet mitkä tahansa. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa siihen ovatko suositusmitat järkevät kaikille vai eivät. Siitä joskus toiste lisää.

Vyötärönympäryksen mittaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin luulisi. Työssäni vaatesuunnittelijana olen mitannut ihmisiä yli 20 vuotta ja olen huomannut, että valtaosa ihmisistä ei tiedä missä vyötärö oikeasti sijaitsee. Etenkin keskivartalolihavalta ihmiseltä on melko vaikea hahmottaa vyötärön paikkaa, kun sitä ei aina selkeästi näy. Moni tulkitsee vyötärön olevan jossain siinä navan kohdilla suunnilleen.

Virallinen vyötärönympärys niin vaatetusmittauksessa kuin terveydellisessäkin on suoliluun yläpuolella ja kylkiluiden alapuolella. Jos ihmisen vyötärö ei näy, pitäisi koittaa tunnustella missä kohdassa kylkiluut loppuvat ja suoliluu alkaa. Jos keskivartalolla on paljon rasvaa, sen käsin tunteminenkin on melko haastavaa. Niinpä mittanauha usein terveysalan ammattilaistenkin toimesta huiskitaan vähän jonnekin sinnepäin.

Itselläni esim. napa on melko alhaalla ja siitä kohtaa mitattuna ollaan selkeästi suoliluun harjanteiden leveimmässä kohdassa ja mittakin on jo 10cm isompi kuin muutaman sentin ylempänä, oikeassa vyötärön paikassa.

Jos kuitenkin on tarkoitus mitata tapahtuvaa muutosta, esim. laihtumista, on se ja sama ottaako mitan vyötäröltä, lantiosta vai vaikka reidestä, rasva lähtee useimmilla tasaisesti ympäri kehoa ja muutoksen yleensä huomaa mistä tahansa kohdasta mitattuna, kunhan se mittanauha laitetaan aina täsmälleen samaan kohtaan.

Paitsi silloin jos keskivartalolla tapahtuu jotain muuta mikä vaikuttaa vyötärönympärykseen. Näitä voi olla mm. vatsalihasten erkauma ja erinäiset vatsavaivojen mm. refluksin tai IBSin aiheuttamat turvotukset. Naisilla myös kuukautisturvotus saattaa muuttaa vyötärönympärystä kierron eri kohdissa. Ja yksi erittäin ikävä syy voi olla myös keskivartalossa sijaitseva kasvain.

Refluksikoilla ja ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla voi vyötärönympärys vaihdella vuorokauden aikana jopa kymmeniä senttejä riippuen siitä mitä on syönyt samana ja edeltävinä päivinä. Myös vatsalihasten erkauma voi olla yli 10cm ja jos erkauman lisäksi on raskauksissa tapahtunut muutakin vatsalihasten venymistä, voi vyötärönympärys olla jotain ihan muuta kuin ennen raskauksia. Monissa vatsavaivoja käsittelevissä blogeissa ja someryhmissä näytetään paljon kuvapareja missä on kuvia ennen turvotusta ja turvotuksen aikana. Moni näyttää siltä kuin olisi viimeisillään raskaana.

Summa summarum, näiden asioiden vuoksi vyötärönympärys voi kasvaa rajustikin vaikkei keskivartaloon olisi tullut grammaakaan lisää rasvaa. Koska mittanauhalla mittaaminen on niin surkea keino selvittää sisäelinten ympärillä olevan rasvan tilannetta, millä asiaa pystyy sitten selvittämään?

Kehonkoostumusmittaukset ovat yksi keino. Itselleni eri kehonkoostumusta mittaavat laitteet ovat antaneet hyvin erilaisia arvioita sisäelinrasvani määrästä. Näistä kuitenkin melko luotettavana pidetään InBodya mutta siinäkin tulisi mittausolosuhteet olla erittäin tarkasti vakioidut. InBodystä olen kirjoittanut useasti aimminkin ja ne postaukset löytyvät hakutoiminnolla. Vielä tarkempaa tietoa saisi sairaaloissa käytettävällä DXA laitteella, mutta yksityisellä lääkäriasemalla se mittaus maksaa satoja euroja.

Vatsan alueen ultrassa pystytään katsomaan mm. maksan rasvan tilanne. Kun viimeksi kävin itse vatsavaivojeni takia ylävatsan ultrassa, kysyin samalla, miltä maksani rasvatilanne näyttää ja mittaaja kertoi, että ihan normaalilta. Rasvoittunut maksa olisi kuulemma suurempi ja näkyisi vaaleampana. Rasvamaksa olisi myös havaittavissa verikokeilla ja niissäkään ei itseltäni löytynyt poikkeavuuksia.

Olen käynyt InBodyssä viimeksi kuukausi sitten, kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut vuosi. Sitä ennen kävin loppuvuodesta 2013 juuri ennen kahta edellistä raskauttani. InBodyn mukaan viskeraalirasvani määrä oli vähentynyt vaikka vyötärönympärykseni on viimeisen kolmen vuoden ja kahden raskauden aikana suurentunut melkoisesti. Kuukausi sitten painoni oli 2kg enemmän, kuin ennen raskauksia, tänään tuo viimeinenkin 2kg on lähtenyt ja paino on täsmälleen sama kuin ennen raskauksia. InBodyn mukaan myös lihasmassa on nyt lähes täsmälleen samoissa, kuin ennen raskauksia, heittoa oli jokunen sata grammaa.

Miten on siis mahdollista, että vyötärönympärys on kasvanut vaikka keskivartaloni viskeraalirasva on vähentynyt? Siksi, että vatsavaivojen takia vatsani on jatkuvasti turvoksissa, eikä vatsalihasten erkaumakaan pääse umpeutumaan, kun koko ajan pömpöttää.

Vatsan kivuille ja/tai turvotuksille voi olla lukemattomia eri syitä: voi olla refluksia, sappirefluksia, hapotonta vatsaa, keliakiaa, helikobakteeria, ärtynyttä suolta, laktoosi-intoleranssia, sappikiviä, maitoproteiiniallergiaa, mahalaukun tulehdusta ja lukematon määrä erilaisia eri allergioita. Ja pahimpana tietysti vakavammat sairaudet kuten syöpä. Itseltäni on osa asioista tutkittu, esim. helikobakteeria, keliakiaa tai sappikiviä minulla ei ole. Mutta kaikkia allergioita ei ole vielä selvitetty.

Sisäelinrasvani vähenemisen looginen selitys on se, etten ole ollut yli kolmeen vuoteen humalassa, alkoholia on viimeisen kolmen vuoden aikana kulunut vain muutamia annoksia. Alkoholi on yksi isoimmista sisäelinrasvan määrään vaikuttavista tekijöistä. Ennen vuotta 2014 join melko säännöllisesti, ainakin muutaman lasillisen viikottain ja humalassa olin keskimäärin kerran kuussa. Nuoruuden biletysvuosina sitäkin useammin.

Mittanauhalla vyötärönympäryksen mittaaminen saattaa siis kertoa lisääntyneistä terveysriskeistä tai sitten ei. Ja koska oikean mittauskohdan löytäminen on kelle tahansa ammattilaisellekin haastavaa, ei voida puhua mistää eksaktista ja täysin luotettavasta mittaustavasta siksikään.

Jos on varma, että elintavat ovat menneet parempaan suuntaan mutta vyötärönympärys on kasvanyt silti, kannattaa yrittää selvittää vatsalihasten, vatsalaukun ja suoliston tilanne. Aina se ei kaikista tutkimuksistakaan huolimatta silti selviä.

Suurentunut vyötärönympärys saattaa kertoa, että jotain terveydellistä ongelmaa keskivartalon alueella on, mutta aina se ongelma ei liity sisäelinrasvaan, eikä näin ollen kerro lisääntyneestä riskistä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kyseessä voi olla jotain aivan muuta. Aina ei kannata tyytyä siihen, että lääkäri vain patistaa laihduttamaan, kannattaa vaatia muitakin tutkimuksia.

Kuvassa vatsani reilu vuosi sitten, viimeisilläni raskaana. Näky on toisinaan samankaltainen vielä nykyäänkin vaikka raskaudet ovat jo kaukainen muisto ja painokin sama, kuin ennen raskauksia.

 

Mainokset

Piiitkän tauon jälkeen

Nyt pääsi vierähtämään blogitauko pitkäksi. Niin moni muu asia menee prioriteettilistalla tämän kirjoittamisen ohi, ettei vaan ole ollut aikaa. Mietin välillä, että lopetanko kokonaan, kun en ehdi kirjoittamaan mutta moni lukija varmaan jo tottunut harvaan postaustahtiin.

Mitä kuuluu siis nyt? Vatsalihasten erkauman ja siitä johtuvien selkäkipujen kanssa taistellaan edelleen. Olen käynyt nyt fyssarilla muutaman kuukauden. Sieltä tuli aluksi ihan väärät treeniohjeet, kunnes fyssari konsultoi Kätilöopiston kollegaansa asiassa. Nyt ollaan vihdoin oikeilla jäljillä.

Synttärilahjaksi toivoin myös hierontalahjakortteja ja niitä sain useammankin, samoin lahjakortteja osteopaatille. Näihin nyt siis aikoja varailemaan.

Selän lisäksi myös vatsa on vaivannut synnytyksestä lähtien mutta se on ihan oma stoorinsa. Lasten suhteen kävi uskomaton tuuri siinä, että nukkuvat yöt mutta ei siitä juuri ole iloa ollut, kun itse valvon omien kipujeni takia.

Mulla ei koskaan aiemmin ole ollut mitään selkäkipuja eikä juuri muitakaan kipuja kuten päänsärkyjä, migreenejä tms. Luulin, että mulla on jotenkin erityisen vahva selkä, kun ikinä ei mitään ongelmia vaikka istumatyötäkin olen ehtinyt toistakymmentä vuotta tekemään. Mutta sitten kun tarpeeksi monen asian summa osuu kohdalle, kamelinkin selkä katkeaa näemmä.

Erkauma-asiasta löytyy todella kirjavaa tietoa netistä ja jopa asiantuntijoilta. Fyssarikin laittoi lankuttamaan, no kyllähän se onnistui ihan reiluja pätkiäkin vielä, mutta teki hallaa niin selälle kuin erkaumallekin.

Kun erkauman tilasta ei meinattu saada kunnolla käsitystä, pyysin ultraamaan sen samalla, kun olin muiden vatsavaivojen takia ultrassa (etsittiin siis sappikiviä mutta niitä ei ollut). Ja sitten meni treenikin ihan uusiksi, kun todettiin, että kyllä siellä ihan selkeä erkauma on.

Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, havaittiin, että kontakti syviin vatsalihaksiin oli kadonnut. 2014  sektion jälkeen mulla ei ole juuri ollut alavatsassa tuntoa. Jotain hermoyhteyksiä siellä silloin leikkauksessa katkennut, joten nyt aluksi yritetään luoda uusi yhteys aivojen ja poikittaisen vatsalihaksen välille. Se on vähän kuin joutuisi opettelemaan uudestaan kävelemään, hidasta ja vaatii täyttä keskittymistä. Keskittyminen onkin sitten oma haasteensa pikkulapsiperheessä.

Kaikki muu treenaaminen on aikalailla katkolla niin kauan, kunnes jotain edistystä tapahtuu erkauman suhteen. Vesijuoksuvyön kävin ostamassa, koska se on yksi harvoista liikuntamuodoista, joita tämän vaivan kanssa voi harrastaa.

Että näin. Ehkä vaihdan väliaikaisesti blogin nimeksi HeftyKuntoutus.

Kuva on talvinen mutta jotenkin tuosta jäärailosta tulee tämä erkauma mieleen. Tämmöinen aasinsilta sitten.

IMG_0649

 

Odottajan treenivaatteet

Kuva

Odottajan treenivaatteet

Kävimme taas salilla, tällä kertaa koko perheen voimin ja ennen treeniä otettiin muutamasta asusta kuvat. Eli tässä tulee nyt se luvattu postaus odottajan treenivaatteista. Sattuneesta syystä omistan pelkästään Davidin treenivaatteita ja kokosin muutaman eri sesongin tuotteista settejä mitkä toimivat raskausmahan kanssa. Kuvissa olevien vaatteiden koot ovat David Plussassa 44-46 ja David Sportswearin tuotteissa 42/XL.

Käytännössä kaikki David Plus tuotteiden yläosat toimivat raskausvatsan kanssa. Kaikki tuotteet ovat tarpeeksi väljiä vyötäröltä ja pituuttakin on riittävästi, jottei ala rullaamaan mahan yli kainaloihin paidat. Plussaa saa naisten kokoon 54 asti joten vaihtoehtoja kyllä riittää isollekin vatsalle.

Ainoa dilemma on housut. Davidillä ei ole varsinaisia äitiystreenihousuja joissa olisi erityinen raskausvatsalle tarkoitettu vyötärörakenne. Normaali kuminauhavyötärö on ison vatsan kanssa usein ahdistava.

Ratkaisu on se, että valitaan malleja joissa on riittävän korkea vyötärö, jonka saa vedettyä kummun yli tai sitten väljävyötäröisempää lantiomallista esim. haaremihousua joka voi roikkua alempana lantiolla vatsan alla.

Paras vaihtoehto löytyy vain sovittamalla, mutta koska kokoja löytyy Plussassa sinne 54 asti, löytyy monelle odottajalle housu riittävän väljällä vyötärönauhallakin. Haaremimalliset housut, joissa on korkea haarakorkeus, toimivat vatsalleni parhaiten.

Kaikkia kuvassa olevia tuotteita ei ole kaupoissa enää, joten laitan loppuun linkkejä vähän vastaavista malleista, mitä nyt on saatavilla.

Koitan tehdä vielä postauksen siitä, millaiset liikkeet kuntosalilla toimivat odottajalle ja mitkä eivät toimi. Etsin asiasta itse vähän tietoa netistä ja kokeilin liikkeitä käytännössä. Siitä asiasta siis myöhemmin lisää.

Kommentteja ja keskustelua alle ja tänne: https://www.facebook.com/Heftytraining?ref_type=bookmark Tykkäämällä Heftyn fbook sivusta, saat tiedon uusimmista postauksista newsfeediisi.

2014-06-29-2148

 

2014-06-29-2137

2014-06-29-2169

http://www.davidcollection.net/plus/

http://www.davidcollection.net/midseason/

https://www.hobbyhall.fi/web/store/pukeutuminen/david/david-paita-koralli-koot-40-54?

http://www.prisma.fi/fi/prisma/david-plus-3-4-fitnesspaita

https://www.hobbyhall.fi/web/store/david-pirates-housut-musta-koot-40-54

http://www.sportstore.fi/tuote/david-plus-tee-/0I5051/

 

Siinä maha missä painitaan

Maha, tuo ihmisen rakastetuin ja vihatuin ruumiinosa. Tissit on käsitelty, nyt on vatsan vuoro. Suurin osa meistä suomalaisista on keskivartalolihavia joten varmasti aika moni on törmännyt ongelmaan: maha on tiellä treenatessa. Itseasiassa ei tarvitse edes olla valtavan ylipainoinen mutta jos makkaroita on kertynyt nimenomaan vyötärölle, ne ovat usein joogassa ja venyttelyssä tiellä. Tai sitten voi olla vaan niin turvoksissa, että maha pullottaa kuin olisi ilmapallo nielaistu. Activia auttaa tai sitten ei.

Tilastojen http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/ohjelmat/kansallinen_lihavuusohjelma_2012_2015/luvut/yleisyys_suomessa   valossa oletan, että valtaosa suomalaisista on jonkun tuon tyyppisen ongelman kanssa paininut joskus. Mahan tiellä oleminen tulee etenkin joogassa ja venyttelyssä mutta myös juoksussa hölskyvä maha on ihan yhtä kamala kuin hölskyvät tissitkin. Pömpöttävä maha myös muuttaa ihmisen painopistettä, mikä hankaloittaa esim. tanssia. Pirueteissa on vaikeampi pysyä pystyssä. Itseasiassa painopistettä muuttaa myös iso ahteri mutta palataan siihen sitten joskus myöhemmin.

Joogan suhteen meille vastauksen antaa taas Lotta kuurtokoski Moolasta: ”Kaikkia asanoita voi modifioida. Jos vatsa on tiellä, avataan jalkoja enemmän auki.” Kokeilin tätä itse esimerkiksi lapsen lepoasennossa (nyt en virallista asanan nimeä osaa tähän antaa) ja se on todellakin niin, että selälle tulee heti paljon parempi asento, kun jalkoja vähän avaa.

Tanssin suhteen en keksi muuta lääkettä kuin kehittää keskivartalon syviä lihaksia. Joogaharjoitus auttaa tähän toki mutta sitten voi tehdä ihan myös perinteistä lankkua. Erilaiset core- ja tasapainoharjoitukset kahvakuulan kanssa tai ilman ovat omia lemppareitani.

Laihduttaminen toki auttaa ongelmaan tiettyyn pisteeseen asti mutta kuten kaikki tiedämme: rasvaa ei voi polttaa paikallisesti. Tällöin käy yleensä niin, että jos sitä rasvaa on eniten juuri vatsassa, se myös lähtee sieltä viimeisenä. Vyötärölihava ihminen joutuisi käytännössä kuihduttamaan itsensä nyljetty orava -osastoon ja siltikin sinne vyötärölle saattaa makkaraa jäädä. Missään muualla ei mitään rasvaa, mutta mahassa silti snadi pömppä.

Tästä syystä olen itse katsonut parhaaksi vaihtoehdoksi pitää lihaskunnon hyvänä. Kun on vahvat lihakset, ei niiden päällä oleva rasvakaan ole niin ongelmallinen. Kukka Laaksoa mukaillen: tarvitsen voimaa enemmän kuin laihuutta. Tai laajemmin: tarvitsen hyvää kuntoa enemmän kuin laihuutta.

Tässä lankkua kyynärpäiden varassa ja käsien varassa. Itse suosin ensimmäistä. Ei joudu ranteet niin lujille. Teen yleensä minuutin pätkiä tuota muutaman kerran. 2 minuuttiakin onnistuu jos haluan mennä irvistelyn puolelle.

venyttely 002

Pahoittelut urpoista ilmeistä

venyttely 003