Laihduin 30kg ja pidän edelleen laihdutuskulttuuria haitallisena

Some ja muu media on täynnä sankarilaihduttajien ennen ja jälkeen -kuvia. Laihduttamista ja laihtuneita ihaillaan. Laihtuneisiin liitetään mielikuvia kovasta itsekurista ja muista positiiviseksi koetuista luonteenlaaduista.

Olin 12 vuotta sitten (2008-2010) n. 30kg painavampi kuin nyt. About, koska ihan tarkkaa tietoa korkeimmasta painolukemasta ei ole. Olin silloin 32-34 vuotias. Aikaa jolloin olin päätynyt korkeimpaan painooni, oli edeltänyt 20 vuotta, jolloin paino oli sahannut alas-ylös-alas-ylös lukuisien extreme-dieettien ja pikadieettien takia. Olin tuona aikana saanut yhden lapsen, mutta raskauskilot eivät olleet oleellisin syy loputtomasti jatkuvalle lihomis-laihtumis -kierteelle. Suurin syyllinen lihomiseeni oli kristallin kirkas: laihduttaminen.

Totuus valkeni itselleni joskus tuossa 2010 kieppeillä. Ymmärsin, että olen jojo-laihduttamisella sopeuttanut lepokulutustani yhä alemmalle ja alemmalle tasolle. Olin jokaisessa laihdutuksessa menettänyt sekä rasvaa että lihasta, mutten missään vaiheessa ollut tajunnut, että menetetyt lihakset tulisi hankkia takaisin, jotta lepokulutus ja yleinen jaksaminen pysyy mielekkäällä tasolla.

Tulin siihen tulokseen, että kaikki täytyy tehdä nyt toisin. Jos haluan pysyviä tuloksia aineenvaihduntaan, täytyy keskittyä lepokulutuksen lisäämiseen enemmän kun energiansaannin vähentämiseen. Syömättä oleminen oli itselleni liiankin helppoa, jopa addiktoivaa. Jos halusin, pystyin kyllä kieltämään itseltäni kaiken salaatinlehteä energiatiheämmän. Mutta se oli johtanut vain siihen, että olin opettanut kehoni hämmästyttävän energiatehokkaaksi. Jopa niin tehokkaaksi, että 1600 kcal päivittäisellä energiasaannilla, en laihtunut enää grammaakaan. Jojolaihdutuksilla metabolinen adaptaatio oli viritetty huippuunsa.

Selvää oli, että lepokulutusta on helpointa lisätä hankkimalla rajusti lisää lihasmassaa. Hankin salikortin ja menin painonnoston ja voimanoston peruskursseille. En laskenut kaloreita, enkä makroja. Koitin suunnilleen pysyä lautasmallin mukaisessa syömisessä ja treenasin kovaa. 2011-2012 paino putosi 12-16kg suunnilleen, koska tarkka lähtölukema ei ollut tiedossa.

Keväällä 2013 tulin raskaaksi, otin treenien kanssa hillitymmin. Sain keskenmenon. 2013-2014 vuodenvaihteessa tulin uudelleen raskaaksi ja vaikka treenaamisella ei ollut varmasti mitään vaikutusta aiempaan keskenmenooni, liikuin alitajuisesti hillitymmin. 2014-15 imetin ja valvoin yöt. 2015 olin uudestaan raskaana ja 2016 syntyi kuopus, ja taas imetin ja valvoin. Pudotetusta painosta tuli raskauksien myötä muutama kilo takaisin. Lopulta melko vähän kuitenkin, ennen raskauksia hankitun lihasmassan ja siitä johtuneen vilkastuneen lepokulutuksen ansiosta.

Lyhyellä aikavälillä ja vanhemmalla iällä tapahtuneiden raskauksien sekä rotevien vauvojen takia tuli vatsalihasten erkauma, joka heikensi liikuntakykyä merkittävästi. Sen lisäksi kamppailin kovien raskauksiin liittyneeseen tulehdukseen johtaneiden kipujen kanssa, jotka johtivat leikkaukseen 2018. Näistä on blogissa tarkemmin useita postauksia, joten tässä kohdassa ei sen enempää.

Käytännössä en nukkunut 2013-2018 yhtään kokonaista yötä ja liikuntakykyni oli terveysongelmien takia merkittävästi rajoittunut. Ennen raskauksia tapahtuneesta laihtumisesta huolimatta. 2016-2018 laihduin lisää tulehduksellisen terveysongelmani takia n. 6-10kg. En kyennyt syömään kunnolla kipujen takia. En ole pitänyt kovin tarkkaa kirjaa painonvaihteluista, joten kilomäärät karkeita arvioita.

Tulehduksesta johtuneet kivut päättyivät 2018 leikkauspöydälle mutta vatsalihasten erkaumasta johtuvat selkäkivut jatkuivat aina 2020 asti. Fyssarit, hypopressivet ja kaikki oli käyty ja kokeiltu. Niistä oli hieman apua, muttei tarpeeksi. Alkuvuodesta 2021 hommasin erkaumaan erikoistuneen valmentajan, joka teki rankan treeniohjelman, jonka seurauksena keskivartalon lihakset tulivat huomattavasti parempaan kuntoon ja sen lisäksi laihduin myös yli 10kg. Valmennusohjelma ei sisältänyt toiveestani minkäänlaisia ruokavalio-ohjeita, vain treeniä.

Näin olin siis 12 vuoden aikana laihtunut n. 30kg yhteensä, n. 10 kg erissä. 2014-2020 mulla siinsi mielessä tavoite, että haluan selkäni kuntoon ja vielä päästä tekemään maastavetoa ja treenaamaan muutenkin kovaa. Halusin päästä kunnolla taas treenaamaan tanssilajeja, joita olen harrastanut alakoulusta lähtien. Mulle oli aivan yks hailee minkä painoinen olen tai miltä kroppa näyttää. Kaikista eniten halusin takaisin sen toimintakyvyn mikä mulla vielä 2013 ja sitä ennen oli.

Halusin myös saada syömiseni tasapainoon ilman perinteisiä laihdutuskuureja ja siksi perehdyin intuitiiviseen syömiseen. 2017 alkuvuodesta perustin Facebookin Intuitiivisen syömisen vertaistuki -nimisen ryhmän. https://www.facebook.com/groups/190478598358826

Koko tämän 2013-2021 välisen ajan olen ollut vahvasti mukana myös kehorauhan asialla. Tämä blogi on alusta lähtien, vuodesta 2013 alkaen ollut HAES (Health At Every Size) blogi. Blogissa on vastustettu laihdutuskulttuuria ja blogin kuvauksessa on alusta asti lukenut: ”

Anarkiaa blogissa on se, että hyvinvoinnin tavoitteita ja edistymistä ei määritä peili tai vaaka. Tavoitteet asetetaan vain ja ainoastaan kehon ja mielen suorituskyvylle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, ei kehon painolle, koolle tai ulkonäölle.

Tässä blogissa ei kieltäydytä herkuista tai ruikuteta peilin edessä vyötärömakkaroista, ei kärsitä kitudieeteillä, pyritä ”kesäkuntoon” tai mihinkään muuhunkaan sesonkikohtaiseen olotilaan. Heftytraining ei ole vain väliaikainen kuntoiluprojekti tai laihdutusblogi vaan pysyvä, hyvinvointiin tähtäävä elämäntapa. Blogi noudattaa HAES (Health At Every Size) periaatteita.”

Blogi on nyt 8 vuotias ja sen alkuperäinen linja ei HAESin suhteen ei ole muuttunut mihinkään. 30kg on pudonnut siksi, että olen kamppaillut toimintakykyni, liikuntakykyni ja terveyteni säilyttämisen takia. Laihtuminen on ollut tämän kamppailun sivutuote, ei pääasia. Ja juuri siksi en edelleenkään usko laihduttamiseen tai laihdutuskulttuuriin ylipäätään.

Mun toimintakykyni parani sitkeän elämäntapatyön ansioista, eikä laihtumisella ole mitään tekemistä asian kanssa. Toimintakyky parani, koska tein töitä fyysisen ja henkisen kunnon, palautumisen ja jaksamisen eteen. Vaikken olisi laihtunut grammaakaan, toimintakyvyn muutos parempaan olisi tapahtunut silti.

Laihdutuskulttuurin ongelma on, että siinä keskitytään kiloihin ja fokus on siinä, että ne kilot menevät alaspäin, usein jopa keinolla millä hyvänsä ja muun terveyden kustannuksella. Laihdutusbisnes on maailmanlaajuisesti miljardibisnes, jonka ainoa tarkoitus on, että ihmiset saavat nopeita tuloksia, mutta myös menettävät tulokset nopeasti vain palatakseen uudestaan ja uusimman laihdutuskikan pariin. Laihdutusbisneksellä on tässä mielessä hyvin paljon samaa huumebisneksen kanssa. Ihmiset koukutetaan ja saadaan palaamaan takaisin yhä uudestaan aina paremman fixin toivossa.

Paitsi laihdutusbisnes myös muoti- ja kauneusbisnes pyörivät sen ehdoilla, että ihmiset ovat loputtoman tyytymättömiä itseensä. Tämän takia kehopositiivisuus on vaarallinen ilmiö. Mitä ihmettä voidaan myydä ihmisille, jotka jo ovat itseensä tyytyväisiä?

En laita tähän nyt ennen kuvia. Eikä nykyinen ole mikään ”jälkeen” kuva. Se on vaan kuva tästä hetkestä. Ei mikään ”uusi parempi minä” tai muuta vastaavaa bullshittiä. Olin ihan yhtä hyvä ennenkin. Vanhoja kuvia löytyy blogista yllin kyllin, jos jotakuta kiinnostaa. Olen niihin kaikkiin erittäin tyytyväinen. Näytän ihan yhtä hyvältä myös niissä kuvissa, joissa olen n. 30kg painavampi. Ja hyvältä näytän mielestäni edelleen, muiden mielipiteistä en piittaa. In your face laihdutuskulttuuri, pitäkää kuurinne ja ihmedieettinne, en tarvitse niitä. Olen tyytyväinen itseeni ollut aina. Multa ette saa penniäkään.

Erkauma-expertin metsästystä ja löytymistä

Huhuilin tässä yks päivä Facebookissa, että tarvitsen henkilökohtaisen valmentajan, joka ymmärtää vatsalihasten erkauman kuntoutuksen päälle. Itsehän olen nyt jo 4 vuotta kuntouttanut erkaumaa mm. Hypopressiven, fysioterapian ja mukautetun salitreenin avulla. Edistystä on tapahtunut ja erkaumaa on enää puolet jäljellä siitä mitä se oli aluksi. Mutta erkaumaa edeltävälle tasolle en meinaa millään konstilla päästä omin avuin. Toiminnallista haastetta on enemmän kuin itse erkauma antaisi ymmärtää.

Kukka Laakso mulle sitten vinkkasi Sara Kivimäestä, joka on erkaumiin perehtynyt valmentaja, kontaktoin häntä ja ensi viikolla päästään kartoittamaan tilannetta. Hyviä erkaumiin perehtyneita valmentajia on nykyään paljon muitakin toki ja Facebookin erkaumaryhmästä löytyy paljon erkaumaan perehtyneitä äitiysfyssareita ja valmentajia.

Haluan valmentajan avulla saada selville, onko vielä jotain, mitä en ole itse hoksannut tehdä asialle. Tää on oikeastaan mun viimeinen oljenkorsi, koska seuraava vaihtoehto on sitten leikkaus. Haluan vielä kerran kääntää jokaisen kiven omalla treenillä tehtävän kuntoutumisen suhteen, ennen kuin alan varailla leikkausaikaa.

Mun kriteerit olivat siis seuraavat:

– Mulla on säännöllistä salitreenitaustaa toistakymmentä vuotta ja tanssitaustaa lähes 40 vuotta, perusjutut on hyvin hallussa mutta…

– Mulla on 2014-16 tullut vatsalihasten erkauma ja siitä johtuva lantion virheasento. Valmentajan pitää ymmärtää, miten tämä vaikuttaa valmentamiseen.

– Laihduttamisesta tai kaloreista en halua kuulla sanaakaan. Tavoitteena EI OLE painonpudotus.

– Tavoitteena on voiman ja kestävyyden vieminen nextille levelille revenneistä vatsalihakssista huolimatta, aiemmat kuntotestit tehty ennen erkaumaa ja silloin sekä lihaskunto ja aerobinen kunto olivat hyvät/erinomaiset. Erkauman jälkeen ei ole testattu.

– Mua ei tarvitse motivoida, liikunta on kuulunut aina mun elämään, eikä mulle ole mikään ongelma saada itseäni treenaamaan vaikkapa kuutena päivänä viikossa, mitä teen jo nyt.

– Nivelissä yliliikkuvuutta mutta istumatyö on kadottanut aiemman notkeuden tipotiehen ja nyt ollaan tasoa rautakanki.

– Olen tiedeuskovainen ja mulle menee perille vain tieteeseen perustuvat perustelut. Esim. Juha Hulmi, Timo Haikarainen, Jeff Nippard ja Stephanie Buttermore ovat mulle kiinnostavia valmentajia.

Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että Sara pystyy mua auttamaan. Ja vaikka lopulta kuitenkin päätyisin puukon alle, olen varma, että tulen silti saamaan Saralta paljonkin hyviä juttuja, joista on varmasti apua. Tulen raportoimaan tänne, miten homma etenee.

Koska tämä blogi ei ole kaupallinen, en siis tee kaupallista yhteistyötä kenenkään kanssa, eli Sarankin palveluista maksan omalla rahalla.

,

,

,

,

,

,

,

,

,

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Turistina toisten kulttuurissa

Olen harrastanut eri tanssilajeja lähes 40 vuotta. Eri katutansseja, latinalaisen Amerikan tanssilajeja, afrikkalaisia tansseja, ballroom skenen tansseja. Olen vähintään kokeillut lähestulkoon kaikkia maailman tansseja paitsi kansantanhuja.

Mulle on ollut aina selvää, että useimmissa tanssilajeissa joita harrastan, olen turistina toisten kulttuurissa. Ja asiaan on kuulunut aina myös opiskelu ko. kulttuuriin liittyvistä asioista. Se, että on mahdollisuus päästä tutustumaan toisiin kulttuureihin mm. tanssilajien kautta, on etuoikeus.

Voguing tuli itselleni tutuksi ensimmäisen kerran 1989 Malcolm McLarenin Deep in Vogue kappaleesta ja sen musiikkivideosta. Madonnan Vogue seurasi heti perästä. Samoihin aikoini sain myös käsiini ballroom kulttuurista kertovan Paris is burning dokumenttielokuvan ja olin myyty.

Alusta lähtien oli selvää, että Madonna ei ole ko. tanssilajia keksinyt vaan tyyli tulee seksuaalivähemmistöiltä, vaikka valtaväestö tunteekin tanssityylin pääosin ainoastaan Madonnan kautta. Välillä turhauttaa, kun selitän Voguingista ja esim. Pose TV-sarjaankaan viittaaminen ei soita ihmisillä mitään kelloja vaan vasta Madonnan Voguen mainitseminen sytyttää jonkun himmeän lampun kuulijan päässä.

Suomessa ei tietääkseni 90-luvulla kukaan vielä opettanut ko. lajia vaan opettelin liikeitä itse videoilta. Vasta 2010 bongasin Venla Vuorion Voguing tunnit Helsingissä ja aloin treenaamaan lajia. Olen käynyt jotakuinkin kaikkien helsinkiläisten Voguing-opettajien tunneilla vuosien varrella. Viimeksi Lydia Ofimjan. Ofimja kävi silloin 2010 mun kanssa samaan aikaan Venlan tunneilla ja nyt hän opettaa lajia. Itse en ole edistynyt lajissa yhtä rivakasti (lue: ollenkaan).

2013-2018 mulla oli tauko ko. lajeista, koska elämä vauvojen ja taaperoiden kanssa ei antanut siihen mahdollisuutta. Mutta toissa talvena palasin taas lajin pariin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tänä vuonna korona on iskenyt kapuloita tanssiharrastusten rattaisiin. Mutta Voguingin lisäksi olen silti ehtinyt käymään myös Runway ja Bedroom style tunneilla, joista jälkimmäinen on Ballroom skenen tanssijoiden: Amandan ja Lydian itse kehittämä laji.

Istumatyön kangistuttama kroppa myös taipuu vuosi vuodelta huonommin dippeihin ja duck walkeihin mutta Ballroom lajeista en aio luopua. Enkä muistakaan lajeista, joissa olen perus turistina ja tiedostan etuoikeuteni asian suhteen.

Ohessa kuvakaappauksia videolta, jonka otin Chairlesque -treeneissä. Ko. tanssilajissa en ole toisten kulttuurissa turistina. Harvinaisen tyhmiä ilmeitä, sori siitä.

Oheisessa YLE:n artikkelissa lisää aiheesta.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/21/kommentti-keskustelu-tinzesta-ja-twerkista-paljastaa-etta-juuri-tanssin-parissa?fbclid=IwAR18k25WXhHGe_WalRtJcQ1CrY4aEzSb9IiILTwHw08htTnjsYNdFgw0ZrY

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Matalan kynnyksen koronajumppaa

Viime vuosina on perustettu ryhmäliikuntatunteja ja kuntosaleja, joihin pääsee vain isommat ihmiset. Tarkoitus on ollut madaltaa plus size -kokoisten ihmisten kynnystä osallistua liikuntapalveluihin. Itse en ole näitä palveluja käyttänyt tai kokenut tarvitsevani vaan olen mennyt itseäni puolta nuorempien ja puolta pienempien fitnessihmisten ja ammattitanssijoiden sekaan ihan ilman mitään ongelmia. Kukaan ei ole koskaan kommentoinut mitään negatiivista.

Ymmärrän silti, että kyseisille palveluille on tarvetta, koska olen kuullut, että negatiivista ja epäasiallista kommentointia tapahtuu paljon. Tosin itse olen sitä mieltä, että ensisijaisesti ongelma ratkaistaan sillä, että epäasialliseen käytökseen puututaan. Näin ei jostain syystä kuitenkaan ole tapahtunut ja siksi ko. palveluille on tarvetta.

Osalle ihmisistä kynnyksenä on jo pelkkä katseiden kohteena oleminen omalla epämukavuusalueella, eli esim. liikkuessa. Kyseessä ei aina ole toisten ihmisten negatiivinen käytös. Tanssitunnille voi olla kynnys osallistua jos kokee, ettei ole rytmitajua ja omistaa kaksi vasenta jalkaa. Alkeistunnillekin meneminen voi olla silloin kynnys. Tätä ongelmaa on toki koosta ja painosta riippumatta. On vain häpeäntunne siitä, ettei osaa.

Nyt koronan aikana videopuhelusovellusten avulla järjestettävien ryhmäliikuntatuntien tarjonta on räjähtänyt. Lähestulkoon kaikkea ryhmäliikuntaa joogasta kahvakuulaan ja tanssitunteihin voi nyt testata oman kodin rauhassa videopuhelun välityksellä. Ei tarvitse enää miettiä miltä näyttää, kun kukaan ei katsele.

Toivon, että nämä uudet palvelut rohkaisevat ihmisiä kokeilemaan uusia lajeja ja etäkokeilujen jälkeen itsevarmuutta uhkuvat ihmiset suuntaavat sankoin joukoin myös livenä liikuntapalvelujen pariin sitten, kun tartunnan riski on pienempi.

Katutanssien ystävänä tykkään tästä tanssikoulusta https://www.saiffa.fi/fi/kesa2020 tämä ei ole blogiyhteistyö, enkä saa suosittelemisesta itse mitään, vaan suosittelen ihan vaan omakohtaisesta positiivisesta kokemuksesta.

img_0612

(kuva Joonas Loueranta / Biancaneve)

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.
.
.
.
.
.
.
.
.

10 lajia, joita treenaisin 2020

Jos aikaa olisi rajattomasti, treenaisin vuonna 2020 näitä lajeja joka viikko. Mutta koska ei ole, joudun pääsääntöisesti tyytymään työpaikan saliin (toki luksusta sekin, että sellainen ylipäätään on). Mutta jos 2020 aikana pääsisin käymään edes kerran näissä jokaisessa, olisin ihan tyytyväinen siitäkin. Näiden järjestys on ihan random.

1. Bedroom style by Amanda & Lydia. Heels tanssituntien alalaji, jossa panostetaan erityisesti lattialiikkeisiin ja itseilmaisuun. Hidasta ja viekoittelevaa.

2. Hypopressive. Tätä treenasin ohjatusti yli vuoden ja vihdoin hallitsen tekniikan niin hyvin, että pystyn tekemään itsenäisesti. Pyrin tekemään 3-4 kertaa viikossa 1-2 Hypopressive pitoa corelihasten ylläpitämiseksi. Ei vie paljon aikaa ja voi tehdä missä tahansa.

3. Fustra. Kävin testaamassa viime vuonna ja tykkäsin. Yksilöohjattua kehonpainotreeniä. Voi tuntua kalliilta mutta yksilöohjattu treeni harvemmin on ihan halpaakaan.

4. Voguing. Erityisesti Runway. Kävellään catwalkia päästä päähän ihan oman elämänsä huippumalleina. Poseerataan.

5. Hot tunnit. Mikä tahansa hot tunti käy, jooga, pilates tai venyttely. Erityisesti talvella, kun on kylmä ja erityisesti istumatyöläiselle, jolla on paikat jumissa. Kaikki paikat. Aina.

6. Krumping. Tätä oon halunnut kokeilla jo vuosia. Los Angelesissa vuosituhannen alussa kehitetty aggressiivinen katutanssi. Tällä saa tilaa klubeilla jos tanssilattialla alkaa olemaan liian ahdasta.

7. Höntsävoimailu. Voimailu on hauskaa mutta olen liikkujana enemmän elämyshakuinen kuin tavoitekeskeinen. En ole kiinnostunut tekemään joka viikko jonkun ohjelman mukaisesti samoja asioita, mutta välillä on mukava ylittää itsensä ja kiskaista maksimit.

8. Popping aka electric boogie. My old friend. Tätä oon tanssinut ekan kerran varmaan jo 80-luvulla ala-asteella. Ohjatusti viimeksi vuosia sitten. Sisäinen B-girlini ikävöi näitä mooveja.

9. Heels by Yanis Marshal. Sama tyyppi kuin 2018 käymässäni workshopissa. Tai käy kuka tahansa muukin tähtitanssija maailmalta. Myös Aisha Francis kiinnostaa. Jonkun staran tanssiworkshop joka tapauksessa olis super.

10. Laskettelu. Pakko päästä rinteeseen edes kerran vuodessa. Tätä oon harrastanut 80-luvulta lähtien, mutta joka talvi ei ole ollut mahdollisuutta. Ehkä tänä talvena on?

Miltä sun listasi näyttäisi, jos aika tai raha eivät rajoittaisi?

Vanha kuva, en muista miltä vuodelta, Thomas Broumand ottanut.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Läpimurto! Vihdoin!

Ei ole oikein huvittanut kirjoitella tänne, koska treenirintamalla on ollut niin junnaavaa ja tuntui pitkään siltä, että mitään edistystä ei tapahdu. No kuulkaas. Nyt on tapahtunut.

Vuosi sitten aloitin hypopressiven, josta olen tännekin pariin otteeseen kirjoittanut nyt viimeisen vuoden aikana. Hypopressive on siis core-treeni, jonka avulla mm. Arnold Schwarzenegger on treenannut corensa kisakuntoon. Tekniikan avulla voi myös saada vatsalihasten erkaumaa parannettua.

Kaikki tätä blogia joskus lukeneet tietävät, että mulla on myös vatsalihasten erkauma ja olen yrittänyt sitä jo vuosia saada erilaisilla treeneillä korjattua. Erkauma ja synnytykset olivat niksauttaneet lantion virheasentoon, ja selkäkivut olivat sen takia jatkuvia ja kovia. Nyt vihdoin hypopressiven avulla on alkanut tapahtua.

Olin aloittaessani hyvin skeptinen. Lähinnä siksi, että mun suorien vatsalihasten välistä on menty puukolla (sektiota ym.) niin monesta kohdasta läpi: ylhäältä, keskeltä ja alhaalta, että olin varma, että arpikudos estää palautumisen.

Yhteys syviin vatsalihaksiin oli menetetty. Aivot eivät osanneet antaa signaalia syville vatsalihaksille toimia. En esim. lainkaan pystynyt vetämään vatsaa sisään. Näytin jatkuvasti siltä, kuin olisin kuudennella kuulla raskaana.

Tämän tekniikan avulla sain yhteyden syviin vatsalihaksiin. Vaikeaa se oli, aluksi tuntui, muutama ensimmäinen kuukausi siltä, että ei tule mitään, mutta jatkoin siitä huolimatta harjoituksia 1-3 kertaa viikossa. Kesälomalla en tehnyt mitään mutta kesäloman jälkeen, kun palasin treeneihin, huomasin, että on tapahtunut merkittävää edistystä.

Ja en siis ole laihtunut grammaakaan. BMI on täsmälleen sama, kuin vuosi sitten, ja se on ok, koska laihduttaminen nyt ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Mutta en halua kuitenkaan olla sellaisessa kunnossa, etten pysty pitämään ryhtiä, seisomaan 5 min pidempiä aikoja tai kävellä yli 100m matkoja, ilman, että selkä huutaa hoosiannaa. Tilanne oli tämä vielä 2 vuotta sitten kaikessa karuudessaan.

Hypopressiven tekniikoista voitte itse googlata lisää. Youtubesta löytyy vaikka mitä. Tähän yritin ottaa kännykän itselaukaisimella pari kökköä kuvaa, jotta saatte jotain hajua, mistä kyse. Ylemmässä kuvassa selinmakuulla saan tehokkaimmin tekniikan onnistumaan. Huomaatte sen mm. ulospäin työntyvistä alimmista kylkiluista. Kuuluu tekniikkaan.

Alemmassa kuvassa veto on vaatimattomampi mutta olen itse jo tuostakin innoissani, koska tosiaan tilanne oli niin eri vuosi-pari sitten, jolloin en saanut vatsaa mihinkään muuhun, kuin ”näytän siltä kuin olisin raskaana” -pullotukseen.

Hypopressive-gurujen ei tarvitse nillittää vääristä asennoista tms. tiedän, että niissä on korjaamista, mutta en olekaan kenellekään opettamassa lajia vaan kertomassa, missä vaiheessa itse olen sen kanssa. Laitoin kuviin vartalonmyötäisimmät vaatteet, mitä kaapista löytyi, jotta kuvista saisi jonkun käsityksen.

Hypopressiveä vetävä ohjaaja tunnusteli mun vatsan ja kertoi, että erkauma on selvästi lähtenyt kuroutumaan umpeen. En voinut uskoa todeksi, mutta kyllä sen jo pelkkä ryhti ja olokin kertoo. Ja selkäkipujen dramaattinen väheneminen. Hypopressive For The Win!

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.

.

.

.

..

.

.

..

.

 

 

 

 

Fustraa ja ysäri-tanssia

Kävin testaamassa Fustraa lähisalillani. Fustra tulee sanoista fusion functional training. Se on yksilöohjattua liikuntaa, jossa on vaikutteita pilateksesta ja monesta muusta funktionaalisen treenaamisen muodoista. Hyvin paljon kävimme läpi myös sellaisia liikkeitä, joita olen tehnyt aiemmin fysioterapiassa.

Fustra-treeni koostuu kolmesta osiosta, alun liikkuvuusosio, sitten tulee voimaosio ja lopuksi core-osio. Ennen treeniä lämmiteltiin crosstrainerilla ja ennen sitä tehtiin kartoitus, mitä treeniltä haen ja kerroin myös vatsalihasten erkaumasta ja lantion virheasennosta.

Koska Fustra on yksilöohjattua, siinä ohjaaja katsoo koko ajan vartalosi linjauksia ja niiden kanssa ollaan todella tarkkoja. Linjausten apuvälineinä käytetään joogasta ja pilateksestakin tuttuja palikoita. Liikkeet ovat helppoja mutta tehokkaita varsinkin kun ohjaaja katsoo koko ajan vieressä, että teet ne oikein, etkä fuskaa.

Omalla kohdalla moni liike oli sellainen, mitä olen tehnyt jo vuosia ja usein myös fysioterapeutin ohjaamana. Fustraa oli hyvä käydä kokeilemassa, jotta osaan taas kiinnittää huomiota kropan linjauksiin, kun teen noita liikkeitä itsenäisesti. En silti koe, että tarvitsisin viikottaista Fustra-ohjausta vaan teen mieluummin itse ja käyn ehkä välillä vain ”tarkastuttamassa” ohjaajalla linjaukset.

Fustra treenistä seuraavana päivänä oltiin tanssimassa Ääniwallissa ja siinä tulikin samalla monen tunnin hikijumpat. Yölläkin kuumuus oli niin kova, että vaatteista sai vääntää hikeä. Bileiden musa oli 90-luvulta, joten tyylikin oli sen mukainen. Puoliponnari ja kaikki. Ei sentään hiusdonitsilla.

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

..

.

..

.

.

.

..

.

.

.,,

,

,

,

,,

,

 

Ei tehdä siitä numeroa

Herkut ja etenkin sokeriset sellaiset jakavat ihmisiä voimakkaasti eri leireihin. Toisen ääripään mielestä sokeri on koviin huumeisiin verrattavissa oleva aine, joka pitäisi lailla kieltää. Toisen ääripään mielestä elämä on nautintoja varten ja näitä nautintoja, kuten sokerisia herkkuja, pitää saada mm. mainostaa rajoituksetta.

Tutkimusten mukaan tähän, kuten moneen muuhunkaan asiaan ei ole yksiselitteistä vastausta. Toisaalta herkkujen demonisointi antaa herkuille kielletyn hedelmän aseman, joka saattaa lisätä niiden houkuttelevuutta entisestään. Toisaalta on myös tutkimusdataa siitä, miten se, että näemme koko ajan ympärillämme kuvia herkuista mm. mainosten muodossa, lisää herkkuhimoa ja aiheuttaa tarpeettomia nälkäsignaaleja.

Tässä ensin Mustajoen näkemys:

http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/15/duo12373

”Useimmiten ensimmäinen aistihavainto ruuasta on sen näkeminen. Pelkkä näkeminen lisää todennäköisyyttä maittavien ja tiheäenergiaisten ruokien syömiseen (52). Esimerkiksi pöydällä olevasta läpinäkyvästä makeisrasiasta syödään 67 % enemmän kuin läpinäkymättömästä rasiasta (53).

Ruuan näkeminen tuo sen ajatuksiin. Jokaisella kerralla näkeminen ei johda syömiseen, mutta mitä useammin ruokaa ajatellaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se johtaa syömiseen. Taustalla saattaa olla myös fysiologisia mekanismeja, sillä herkullisen ruuan näkemisen (ja tuoksun) on todettu lisäävän nälän tunnetta ja syljen eritystä (44).”

Ja Fogelholmin näkemys:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/ravinto/professorin-5-teesia-makeanhimosta-sokeri-ei-ole-uusi-tupakka

”– Ravitsemustutkijana minua häiritsee yhden ruoka-aineen demonisointi. Se voi viedä huomion pois kokonaiskuvasta.

Erityisesti Fogelholmia häiritsee, kun sokeri asetetaan samalla viivalle tupakan kanssa.

– Ei sokeri ole uusi tupakka, kuten sanotaan. Tupakka on sellainen myrkky, että niitä ei voi verrata samana päivänäkään. Se on naurettavaa. Jos ihmisellä olisi nämä kaksi vaihtoehtoa, niin ehdottamasti sanoisin, että syö vain sokeria ja jätä tupakka.

Sokeri ei ole terveydelle hyödyllistä, ja suomalaisten pitäisi vähentää sen käyttöä jonkun verran, mutta ei ole järkeä ottaa silmätikuksi yhtä ruoka-ainetta.”

Näiden kahden tutkimuslinjan perusteella voisi päätellä, että kansanterveydellisesti optimaalisinta olisi mahdollisimman neutraali ja kiihkoton suhtautuminen sokeriin ja herkkuihin. Niiden mainonnan rajoittamisesta saattaa olla hyötyä, mutta samalla voisi olla hyödyllistä myös välttää niiden demonisointia.

Joustavaan ja normaaliin ruokasuhteeseen kuuluu se, että herkkuja voi syödä hyvällä omallatunnolla ja nauttien mutta myös se, että niitä ei tarvitse ahmia huonoon oloon asti niin, kuin olisi maailman viimeisimmät herkut kyseessä. Tai varsinkaan niin, että herkuilla täytetään jotain henkistä tyhjiötä, joka vaatisi ihan muunlaista paikkaamista.

Joustavan ja ongelmattoman ruokasuhteen omaava ihminen ei himoitse jatkuvasti herkkuja eikä ajattele niiden syömistä koko ajan vaan hyvin satunnaisesti. Tähän ei tarvita minkäänlaista itsekuria silloin, kun niitä ei vaan yksinkertaisesti tee mieli kohtuutta enempää.

Kun suhde herkkuihin ja sokeriin on neutraali ja kiihkoton, ne eivät aiheuta suurempia tunteita suuntaan jos toiseenkaan, ei niiden syömisestä tai syömättömyydestäkään todennäköisesti muodostu ongelmaa.

Toisaalta ihmiset elävät elämäänsä hyvin eri tavoilla. Jotkut kokevat elävänsä täysillä vain silloin kun menevät ääripäästä toiseen, syvimmästä kuilusta korkeimpaan huippuun. Toiset taas tuntevat mukavimmaksi leppoisan ja turvallisen keskitien. Perisuomalainen ”ei tehrä siitä numeroa” -asenne voi toimia monilla mutta monille se tuntuu siltä, kuin jäisi elämää elämättä. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, mikä on oikea tai väärä tapa.

Tässä asiassa ei ole yksiä ainoita totuuksia.

TIEDOKSI: BLOGISSA PYÖRIVÄT MAINOKSET EIVÄT OLE BLOGIN LAITTAMIA, EIKÄ BLOGI SAA NIISTÄ RAHAA. PÄINVASTOIN BLOGIN PITÄISI MAKSAA WORDPRESSILLE SAADAKSEEN MAINOKSET POIS JA KOSKA KYSEESSÄ EI OLE KAUPALLINEN BLOGI, NIIDEN POISTOSTA EI OLE AIKOMUSTA MAKSAA WORDPRESSILLE. BLOGI SANOUTUU IRTI KAIKISTA BLOGIN OHESSA OLEVISTA MAINOKSISTA JA NIIDEN VIESTEISTÄ.

Rauhallista Joulua!

Kärvistelen itse tässä vielä kuumeen ja flunssan kourissa, joten jouluvalmisteluja ei ole tänä vuonna ollut ollenkaan. Vanhempani tarjoavat joulupöydän. Itse en jouluruokailuun pysty osallistumaan vatsalaukun tulehduksen takia mutta tuleehan se joulu taas ensi vuonnakin uudestaan, että sikäli ei mikään valtava menetys.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet, niistä lisää myöhemmin.

Rauhallista joulua ja valoisaa vuotta 2017!

2014-12-25-4121

About-osio päivitetty

Olikin jo korkea aika päivittää Heftytrainingin about-osio. Blogi on jo pidemmän aikaa käsitellyt enemmän kokonaisvaltaista hyvinvointia, kuin pelkkää treenaamista, joten aiempi kuvaus tuntui jo vanhentuneelta.

https://heftytraining.wordpress.com/about/

Jossain vaiheessa mietin jo blogin nimenkin vaihtamista mutta toisaalta training tarkoittaa harjoittelua, muutakin kuin vain urheiluun liittyvää. Se voi olla kaikenlaista oppimista, kasvamista ja kehittymistä. Niin henkistä kuin fyysistäkin. Ja sitä tämän blogin reilu parivuotinen taival on todella ollutkin.

Blogin nimi siis pysyköön samana, mutta pääasiallisena aihepiirinä on hyvinvointi.

2015-05-14-4738