Tanssitreenejä etänä

Mun henkireikä koronaikana on ollut etänä järjestettävät tanssitreenit. Kun tautitilanne oli välillä helpompi ja raijoitukset löysemmät, kävin livetunneilla treenaamassa maskissa ja turvavälein. Kun rajoituksia tiukennettiin, pääsin treenaamaan kotona videotuntien kautta.

Lajeina ollut vuoden sisällä mm. Tuoliakrobatia / Chairlesque, Striplastique, Voguing, Runway ja Bedroom style. Kaikkia lajeja tanssitaan korkeilla koroilla, ei ole toki pakko ja moni tanssii esim. Voguingia lenkkareilla. Itselläni enimmäkseen korot.

Etätunneista huikein oli Yanis Marshalin workshop, jossa hän opetti koreografiansa Janet Jackson / Kaytranada Remix / If -kappaleeseen. Ko. tanssiguru oli Suomessa 2018 Biancaneven järjestämänä, jolloin olin livenä hänen workshopissaan, josta tarkemmin https://heftytraining.wordpress.com/2018/04/01/jaatavalla-pokalla/

Tuolloin ryhmä, jossa treenattiin If -koreografiaa, oli täynnä ja pääsin toiseen ryhmään (jonka koreografia oli upea toki myös). Mutta jäin haaveilemaan silti Janet -koreon oppimisesta ja nyt korona-aikana siihen vihdoin oli videoyhteydellä mahdollisuus.

Kyseinen koreografia on älyttömän nopea, minuuttiin mahtuu miljoona liikettä ja sen jälkeen tuntui, kuin olisi juossut satasen aidat koroilla. Mutta kyllä kannatti. Voit tsekata tuolta ja koittaa tehdä perässä https://www.youtube.com/watch?v=l4BIkzQMc5s

Valmentajani Sara (ei tanssivalmentaja vaan muun treenin) ihmetteli, että eikö noin korkeilla koroilla ole aika iso loukkaantumisriski. Epäilemättä on, näitä lajeja tanssitaan selkeästi esim. kilpatanssikorkoja korkeammilla koroilla. Stripplastiquessa on kaikista korkeimmat, lähes 20cm korot ja päkiän alla paksu platform.

Eli kyllä, riskejä on. Mutta mitä muutakaan voit olettaa ihmiseltä, jonka blogin alaotsikko on ”Anna treenaa, se on riski”?

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään

Ikuisesti aloittelija?

Koska en ole kisakireässä fitness-kunnossa ollut koskaan ja hoikkakin joskus vuosikausia sitten, tehdään ulkoisesta olemuksestani helposti johtopäätöksiä, että en ole harrastanut koskaan mitään liikuntaa ja lähinnä maannut elämäni vain sohvalla. 

Se huomaa esim. tilanteissa kun kerron olevani menossa salille, mua huonommin tunteva ihminen kommentoi heti: ”Ai säkin oot alkanut harrastamaan liikuntaa, hieno homma.” Noh, olen käynyt salilla säännöllisesti toistakymmentä vuotta mutta ei sitä vissiin sitten lasketa liikunnaksi, kun olemus ei ole muuttunut vastaamaan stereotyyppistä fitness-kroppaa. 

Tai kun postaan someen tanssitunnista, kommentti on ”Ai sulla on kuntoprojekti menossa.” Noh, enhän mä olekaan tanssinut kuin 36 vuotta mutta jos en ole huudellut siitä somessa tai joka käänteessä, sitä ei ilmeisesti ole tapahtunut. Tiedättehän sen vitsin: Mistä tunnistat triahtlonistin / maratoonarin / crossfittaajan / etc.? Hän kyllä kertoo sinulle. Eli jos et jatkuvasti kuuluta kaikille liikuntaharrastuksistasi, ota selfieitä liikuntapaikoilla ym. sitä ei ole tapahtunut. Pics or didn’t happen.

Mä en juuri koskaan ota kuvia itsestäni liikuntapaikoilla, joten ainoat kuvat missä teen jotain liikunnallista, on erinäisistä lehtiartikkeleista joissa on kirjoitettu siitä, että harrastan liikuntaa ilman laihtumistavoitetta tai oikeastaan ilman mitään muutakaan tavoitetta.

Onhan se nyt aikamoinen shokkiuutinen, että joku ei-hoikka ihminen ei ole asettanut laihtumista tärkeimmäksi elämäntehtäväkseen. Ja mitä se sellainen liikunta edes on jos ei saman tien laihduta kymmeniä kiloja tai tähdätä joihinkin kisoihin? Varmaan käy vaan istuskelemassa niissä laitteissa. News flash: liikuntaa voi harrastaa ihan vaan huvin vuoksi.

Silti vain tavoitteellisuutta arvostetaan. Mulla on ollut elämässäni paljon tavoitteita ja olen saavuttanut paljon. Olen perusluonteeltani suorittajatyyppi. Se, että tarkoituksella en aseta tavoitteita liikkumiselleni, on osoitus ennen kaikkea itselleni siitä, että elämän ei ole pakko olla pelkkiä tavoitteita ja saavutuksia. On ihan tervettä tehdä asioita myös intuitiivisesti: ilman jatkuvaa suunnittelua, laskemista ja tavoitteiden asettamista.

Kuva HS

 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

 

Jäätävällä pokalla

”These shoes were not made for dancing” mietin, kun kaivoin kassistani kolmet eri korkkarit, jotka olin ottanut mukaan Biancaneven järjestämälle Heels -korkkaritanssitunnille. Tuntia oli tullut New Yorkista pitämään Yanis Marshall, yksi ehkä tunnetuimmista korkkareilla tanssivista miehistä.

Olen joskus yli 20 vuotta sitten tanssinut pienen pätkän kilpatanssia, joten tiesin, että tanssikorkkarin pohjan pitää luistaa, muuten pyörähdyksissä pohja tarttuu lattiaan ja polven nivelsiteet ovat vaarassa.

Jos olisin ollut fiksu, olisin käynyt etukäteen tanssitarvikeliikkeestä ostamassa joko tanssiin tarkoitetut korkokengät tai sitten jotain liukuvaa tarraa, mitä olisin voinut laittaa kenkieni päkiöiden alle. Mutta niin kaukaa viisas en valitettavasti ollut.

Vaihdoin nopeasti muutaman sanan tapahtuman organisoineen Elina Louerannan kanssa ja hän kertoi, että oli edellisenä päivänä ollut jo Yanisin Heels-tunneilla ja koreografiat olivat kuulemma nopeita ja vaikeita.

Katsoin ympärilleni ja huomasin, että paikalla oli useita pääkaupunkiseudun tanssinopettajia ja kaikki muutkin näyttivät ammattitanssijoilta tai vähintään aktiiviharrastajilta. Olin melkein tuplasti vanhempi ja tuplasti isompi, kuin valtaosa paikallaolleista.

Omasta edellisestä tanssitunnistani oli vierähtänyt jo ainakin nelisen vuotta ja sen jälkeen tapahtunut vatsalihasten erkaumaa, lantion virheasentoa, selän kroonista kipua ym. joita tässä viime aikoina yrittänyt kuntouttaa. Kylmä hiki alkoi nousta ohimoille.

Lämmittelyjen ja venyttelyjen jälkeen Yanis alkoi opettaa koreografiaa, joka oli suunniteltu Madonnan Papa don’t preach -biisiin. Koreografia oli nopea, siinä mentiin useita kertoja lattiatasoon ja ylös 15cm koroilla. Koreografia olisi ollut vaikea jo ilman korkkareitakin, saati sitten koroilla, jotka eivät luistaneet yhtään. Yanis itsekin päivitteli useita kertoja, kuinka nopea koreografia olikaan.

Mutta minähän olen sitä tyyppiä joka ei lannistu eikä luovuta kovin helpolla. Kokeilin kaikki mukana olleet korkkarini ja ne olivat jokainen ihan katastrofit mutta sinnillä mentiin koreografiaa eteenpäin. Yanis ja koko workshop oli juuri niin upea, kuin olin kuvitellutkin, joten otin vaan härkää sarvista ja tein sen minkä katastrofikengilläni pystyin.

Jotakuinkin kaikki muut tunnilla olijat olivat varustautuneet oikeilla kengillä ja selvästi treenanneet paljon tanssia, osan tiesin olevan ammattilaisia. Mutta jäätävällä pokalla vedin siellä ammattilaisten seassa ja pysyin joten kuten mukana vaikka kauhealta se varmasti näytti. Mutta ketä kiinnostaa, mitä muut ajattelevat, itseäni ja omia elämyksiäni varten olin sinne tullut.

Vanhin poikani on joskus sanonut, että mutsilla on ”zero fu*ks given” -elämänasenne, tarkoittaen, etten juurikaan piittaa siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Tälle periaatteelle uskollisena vedin homman loppuun niin hyvin kuin niillä spekseillä pystyin. Joskus vaan pitää haastaa itseään.

Kuten hieman pelkäsin, polven nivelside ei tykännyt kumipohjaisella korkkarilla pyörähtelystä, joten loppuvaiheessa jouduin painelemaan kylmäpussia polveen, jonka ihana Elina kylmälaukusta löysi. Mutta hengissä selvittiin ja olen suoraan sanottuna aika ylpeä itsestäni.

Ihan maailman fiksuin idea ei ehkä ole kylmiltään neljän vuoden tanssitauon jälkeen lähteä pro-tason korkkaritunnille väärin varustautuneena mutta en olisi voinut mistään hinnasta jättää Yanis Marshallia näkemättä. Onneksi ei polven pientä tälliä pahempia haavereita sattunut ja vaikka olisikin, niin voi pojat, olisi täysin ollut sen arvoista.

Tämän jälkeen olen yhä varmempi siitä, että koskaan ei pidä jättää asioita tekemättä siksi, että pelkää, mitä muut ajattelevat. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Jos haluaa kokea asioita, on joskus vaan kaivettava se jäätävä pokka ja voitettava pelkonsa.

Jos Yanis ei ole entuudestaan tuttu, Youtubesta löytyy videoita

These shoes were definitely not made for dancing!

Ps. Tuossa alla näkyy satunnaisesti mainoksia. Ne eivät ole blogin laittamia tai hyväksymiä, eivätkä liity mitenkään blogin aiheisiin. Niiden poistamisesta pitäisi maksaa WordPressille, mitä en tee. Joten jos haluat välttyä niiltä, älä scrollaa alemmaksi 🙂
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Voguing & Dancehall

Video

Kaksi mun lempparitanssiryhmää FeFellas ja Jamam’s Cats ovat yhdistäneet voimansa ja tanssityylinsä tässä videossa:

Ja jos ko. tanssilajit eivät ole tuttuja niin

http://en.wikipedia.org/wiki/Vogue_(dance)

http://en.wikipedia.org/wiki/Dancehall

Kummankin tanssityylin tunneilla tuli joskus taannoin käytyä. Mikään expertti en noissa ole mutta alkeet nyt ainakin hallitsen ja akuutisti jotain pystyn improvisoimaan klubilla. Dancehall queenstylestä haluaisin kyllä vielä tuon päälläseisonta twerkkauksen oppia. Kun nyt ensin oppisi seisomaan päällään edes.

Testissä House Dancing

Koska rouvashenkilö ei ehtinyt viime eikä tällä viikolla Popping-tunnille sairastelun ja muun rampailun takia, kävin nyt ensimmäistä kertaa testaamassa House Dancing -tuntia Footlightissa. Tunti oli alkeistaso mutta käytännössä open level koska tunnilla oli paljon pitkään tanssineita myös. Koreorgrafia oli hieman tämän tyylinen:

http://www.youtube.com/watch?v=6s6a8jOFuaM

House Dancingin juttu on nopea jalkatyöskentely joten alkeistunninkin koreografia etenee nopeasti, koska se on ko. tanssin luonne ja tyyli. Tanssi on hyvin hyppivää ja lattialiikeet vaativat jonkinlaisen lihaskunnon joten ihan rapakuntoiselle ihmiselle joka ei ole eläessään mitään tanssinut, en suosittele Housea ensimmäiseksi tanssitunniksi. Mutta jos on jotain tanssia jo aiemmin kokeillut, suosittelen lämpimästi.

Runsaan hyppimisen vuoksi suosittelen rintaville ihmisille erittäin tukevia urheiluliivejä Housetunnille. Itselläni oli tavalliset rintsikat ja niiden päällä tiukka urheilutoppi ilman tukirakennetta ja olisin melkein kaivannut jämäkämpää tukea. Shock Absorbereissa esim. on korkeimmassa tukiluokassa riittävän hyvä tuki tähän tanssilajiin.

Jos tykkäät hyppimisen lisäksi nopeista askelsarjoista on House Dancing lajisi. Hyvät klubihenkiset musat ovat tunnilla aikalailla itsestäänselvyys ja oikeaan fiilikseen pääsee helposti. Kuitenkin klubitanssin ollessa kyseessä, nopeiden askelsarjojen tarkka toteuttaminen edellyttää melko selvää päätä joten aamuyön laskuhumalassa en tällä tanssityylillä lähtisi parketille pätemään.

Menen kyllä ehdottomasti uudestaan. Footlightissa on perjantaisin klo. 17 ollut tuo tunti ja tunnilla pidempään käynyt kaverini kertoi, että joka kerta on ollut uusi koreografia. Tämä on erityisen kätevää jos haluaa vaan mennä testaamaan. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin mennä ensimmäistä kertaa tunnille jossa on tehty koreografiaa jo viikkotolkulla ja johon on ihan mahdotonta yhdellä kokeilukerralla päästä mukaan.

House Dancingiä opetetaan monessa muussakin tanssikoulussa, ainakin Saiffassa ja DCA:ssa. Tässä tuntikuvaus DCA:n sivuilta:

”House on fuusiotanssi, jossa yhdistellään askeleita eri tanssityyleistä, kuten jazz, salsa, steppi, break, capoeira ja afro. Tässä nopeatempoisessa tanssissa on paljon nopeaa jalkatyöskentelyä, mutta tärkeintä on musiikin rytmin tuominen kehoon eli jacking. House on syntynyt saman nimisen musiikkityylin kanssa 80-luvun lopussa Chicagon warehouse-juhlissa, josta musiikkityylin nimikin on peräisin, mutta kehittynyt nykyiseen muotoonsa New Yorkin klubeilla eri kulttuurien vaikutuksessa.”

viva9

Old school popping

Kävin taas vaihteeksi popping-tunnilla. Ihan tältä se mun touhu ei vielä näytä.

Image

Opettajana tuolla tunnilla Skitsoflex ryhmän Olli eli FunkyO. Skitsoflexhän osallistui Pakko tanssia -kisaankin mutta tippui semifinaaleissa pois. Mikä oli kyllä harmi. Tuossa ryhmässä on myös Jenny jonka popping-tuntia kävin kerran myös Saiffassa testaamassa mutta päädyin nyt Ollin tunnille footlightiin kuitenkin. Kumpaakin tuntia voin suositella.

Areenalta löytyy se Pakko tanssia -jakso jossa Skitsoflex esiintyi mutta Youtubesta löytyy tämmönen hyvä tyylinäyte:

http://www.youtube.com/watch?v=p7EZCbttrDk

Nyt treenataan kevätjuhlakoreografiaa ja pääsin siihen vielä jotenkuten mukaan vaikka se oli jo aloitettu aiemmin, kun olin poissa. En kyllä tiedä kehtaako sinne kevätjuhlaan näillä taidoilla vielä silti mennä.

Ainakin edustaisin sitä old school -osastoa. Tosin on siellä tunnilla muitakin meitä vanhoja, ettei pelkkien teinien kans tarvi popata. Vaikka eipä teineissäkään mitään vikaa ole. Itsehän olen jo elänyt silloin kun tuo popping oli ekaa kertaa in, 70-80 luvulla. Silloin sitä kutsuttiin electric boogieksi.

Rouvashenkilö kävi hiphoppaamassa

Tai tarkemmin: rouvashenkilö kävi poppingissa. Popping on katutanssityyli joka kuuluu samaan sektoriin break dancen ja hiphopin kanssa. Joskus määriteltiin niin, että hiphop on kulttuuri johon kuuluu break, rap-musiikki ja graffiti. Mutta tanssin osalta siihen kyllä kuuluu muitakin tyylejä kuin vain break.

Tänään harjoiteltiin wavea: http://www.youtube.com/watch?v=2kphHx5Aack

Tuo on vaikeampaa kuin miltä se näyttää. Mun mielestä yksi vaikeimmista tanssityyleistä. Mitä moni ei varmasti tule ajatelleeksi on, että poppingissa ja vatsatanssissa on paljon yhteistä. Kummassakin pelataan paljon vartalon isolaatioilla. Tanssit näyttävät hyvin erilaisilta mutta tekniikoissa on paljon samaa.

Sitten kun mä osaan poppingia vähän paremmin, laitan omastakin tanssistani videota. Siihen menee kyllä aikaa. Mä olen elämäni aikana ollut vain muutamalla popping-tunnilla joten ihan alkutekijöissä ollaan tuossa vielä vaikka tanssitausta muuten onkin pitkä.

Taustaa & historiaa

Kuva

Tämä lehtileike on vuoden 1993 Tamperelaisesta. Jutussa käsiteltiin Tanssiryhmä Rytmihäiriötä jota vedin tuolloin Tampereella. Rytmihäiriön kanssa tehtiin katutansseja, modernia ja tanssiteatteria. Ja esiinnyttiin paljon.

Olen tanssinut koko ikäni. Aloitin satubaletin joskus tarhalaisena, olisinko ollut 5 tai 6 vuotias. Sitten siirryin baletista jazztanssiin, moderniin, discoon, afroon ja katutansseihin. Abivuonna suoritin kilpatanssin peruskurssinkin. Kaikkea on tullut tanssittua paitsi kansantanhuja.

Yli 30 vuotta olen tanssinut, tosin taukojakin on välillä ollut, esim. silloin kun oma lapsi oli pieni. Mutta nykyään käyn taas epäsäännöllisen säännöllisesti tanssitunneilla.

Viime vuosina on tanssiohjelmassa ollut mm. vatsatanssi, voguing, waacking, popping, hiphop, dancehall, salsa ja vähän muutkin lattarit. Viime viikolla kokeilin steppingiä jota suomessa kutsutaan stompingiksi koska menee muuten steppauksen kanssa sekaisin. Tarkoitus olisi vielä kokeilla house dancingiä ja kovasti kaipaisin myös new jack swingiä jota tällä hetkellä ei ole minkään helsinkiläisen tanssikoulun ohjelmistossa.

Ensi viikolla, kun tanssikaverini tulee reissusta, mennään taas tunneille.

1993 Tamperelainen