Mitä vyötärönympärys kertoo oikeasti?

Olemme saaneet lukea paljon siitä, miten lihavuus on terveysriski mutta se on etenkin sitä, jos rasvaa on kertynyt keskivartaloon ja nimenomaan sisäelinten ympärille kertyväksi viskeraalirasvaksi. Esimerkiksi naisille tyypillisesti reisiin ja pakaroihin kertyvä rasva ei ole vaarallista vaan hormonaalisista ja muista terveydellisistä syistä sitä on hyvä jonkin verran ollakin.

Sisäelinrasvan vaarallisuus on tieteellisesti niin vedenpitävästi perusteltu, että sitä en lähde kyseenalaistamaan ollenkaan. Mutta toinen asia onkin se, mistä me voimme tietää, onko sisäelintemme ympärillä liikaa rasvaa vai ei.

Terveydenhuolto tarjoaa meille näppärää tapaa tätä mitata: mittaamalla vyötärönympäryksen mittanauhalla. Oheisessa artikkelissa Suomen johtava lihavuustutkija Aila Rissanen kertoo, että mittanauha on terveyden kannalta tärkeämpi työkalu kuin vaaka.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/laihdutus/vyotaronymparys_kertoo_enemman_kuin_vaaka

Terveellinen mitta on naisella alle 80cm, jos mitta on yli 90cm, riski on suurentunut ja jos yli metrin, on riski jo todella suuri. Nämä suositusmitat ovat samat kaikille naisille, oli pituutesi sitten 150cm tai 185cm ja luustosi mittasuhteet mitkä tahansa. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa siihen ovatko suositusmitat järkevät kaikille vai eivät. Siitä joskus toiste lisää.

Vyötärönympäryksen mittaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin luulisi. Työssäni vaatesuunnittelijana olen mitannut ihmisiä yli 20 vuotta ja olen huomannut, että valtaosa ihmisistä ei tiedä missä vyötärö oikeasti sijaitsee. Etenkin keskivartalolihavalta ihmiseltä on melko vaikea hahmottaa vyötärön paikkaa, kun sitä ei aina selkeästi näy. Moni tulkitsee vyötärön olevan jossain siinä navan kohdilla suunnilleen.

Virallinen vyötärönympärys niin vaatetusmittauksessa kuin terveydellisessäkin on suoliluun yläpuolella ja kylkiluiden alapuolella. Jos ihmisen vyötärö ei näy, pitäisi koittaa tunnustella missä kohdassa kylkiluut loppuvat ja suoliluu alkaa. Jos keskivartalolla on paljon rasvaa, sen käsin tunteminenkin on melko haastavaa. Niinpä mittanauha usein terveysalan ammattilaistenkin toimesta huiskitaan vähän jonnekin sinnepäin.

Itselläni esim. napa on melko alhaalla ja siitä kohtaa mitattuna ollaan selkeästi suoliluun harjanteiden leveimmässä kohdassa ja mittakin on jo 10cm isompi kuin muutaman sentin ylempänä, oikeassa vyötärön paikassa.

Jos kuitenkin on tarkoitus mitata tapahtuvaa muutosta, esim. laihtumista, on se ja sama ottaako mitan vyötäröltä, lantiosta vai vaikka reidestä, rasva lähtee useimmilla tasaisesti ympäri kehoa ja muutoksen yleensä huomaa mistä tahansa kohdasta mitattuna, kunhan se mittanauha laitetaan aina täsmälleen samaan kohtaan.

Paitsi silloin jos keskivartalolla tapahtuu jotain muuta mikä vaikuttaa vyötärönympärykseen. Näitä voi olla mm. vatsalihasten erkauma ja erinäiset vatsavaivojen mm. refluksin tai IBSin aiheuttamat turvotukset. Naisilla myös kuukautisturvotus saattaa muuttaa vyötärönympärystä kierron eri kohdissa. Ja yksi erittäin ikävä syy voi olla myös keskivartalossa sijaitseva kasvain.

Refluksikoilla ja ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla voi vyötärönympärys vaihdella vuorokauden aikana jopa kymmeniä senttejä riippuen siitä mitä on syönyt samana ja edeltävinä päivinä. Myös vatsalihasten erkauma voi olla yli 10cm ja jos erkauman lisäksi on raskauksissa tapahtunut muutakin vatsalihasten venymistä, voi vyötärönympärys olla jotain ihan muuta kuin ennen raskauksia. Monissa vatsavaivoja käsittelevissä blogeissa ja someryhmissä näytetään paljon kuvapareja missä on kuvia ennen turvotusta ja turvotuksen aikana. Moni näyttää siltä kuin olisi viimeisillään raskaana.

Summa summarum, näiden asioiden vuoksi vyötärönympärys voi kasvaa rajustikin vaikkei keskivartaloon olisi tullut grammaakaan lisää rasvaa. Koska mittanauhalla mittaaminen on niin surkea keino selvittää sisäelinten ympärillä olevan rasvan tilannetta, millä asiaa pystyy sitten selvittämään?

Kehonkoostumusmittaukset ovat yksi keino. Itselleni eri kehonkoostumusta mittaavat laitteet ovat antaneet hyvin erilaisia arvioita sisäelinrasvani määrästä. Näistä kuitenkin melko luotettavana pidetään InBodya mutta siinäkin tulisi mittausolosuhteet olla erittäin tarkasti vakioidut. InBodystä olen kirjoittanut useasti aimminkin ja ne postaukset löytyvät hakutoiminnolla. Vielä tarkempaa tietoa saisi sairaaloissa käytettävällä DXA laitteella, mutta yksityisellä lääkäriasemalla se mittaus maksaa satoja euroja.

Vatsan alueen ultrassa pystytään katsomaan mm. maksan rasvan tilanne. Kun viimeksi kävin itse vatsavaivojeni takia ylävatsan ultrassa, kysyin samalla, miltä maksani rasvatilanne näyttää ja mittaaja kertoi, että ihan normaalilta. Rasvoittunut maksa olisi kuulemma suurempi ja näkyisi vaaleampana. Rasvamaksa olisi myös havaittavissa verikokeilla ja niissäkään ei itseltäni löytynyt poikkeavuuksia.

Olen käynyt InBodyssä viimeksi kuukausi sitten, kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut vuosi. Sitä ennen kävin loppuvuodesta 2013 juuri ennen kahta edellistä raskauttani. InBodyn mukaan viskeraalirasvani määrä oli vähentynyt vaikka vyötärönympärykseni on viimeisen kolmen vuoden ja kahden raskauden aikana suurentunut melkoisesti. Kuukausi sitten painoni oli 2kg enemmän, kuin ennen raskauksia, tänään tuo viimeinenkin 2kg on lähtenyt ja paino on täsmälleen sama kuin ennen raskauksia. InBodyn mukaan myös lihasmassa on nyt lähes täsmälleen samoissa, kuin ennen raskauksia, heittoa oli jokunen sata grammaa.

Miten on siis mahdollista, että vyötärönympärys on kasvanut vaikka keskivartaloni viskeraalirasva on vähentynyt? Siksi, että vatsavaivojen takia vatsani on jatkuvasti turvoksissa, eikä vatsalihasten erkaumakaan pääse umpeutumaan, kun koko ajan pömpöttää.

Vatsan kivuille ja/tai turvotuksille voi olla lukemattomia eri syitä: voi olla refluksia, sappirefluksia, hapotonta vatsaa, keliakiaa, helikobakteeria, ärtynyttä suolta, laktoosi-intoleranssia, sappikiviä, maitoproteiiniallergiaa, mahalaukun tulehdusta ja lukematon määrä erilaisia eri allergioita. Ja pahimpana tietysti vakavammat sairaudet kuten syöpä. Itseltäni on osa asioista tutkittu, esim. helikobakteeria, keliakiaa tai sappikiviä minulla ei ole. Mutta kaikkia allergioita ei ole vielä selvitetty.

Sisäelinrasvani vähenemisen looginen selitys on se, etten ole ollut yli kolmeen vuoteen humalassa, alkoholia on viimeisen kolmen vuoden aikana kulunut vain muutamia annoksia. Alkoholi on yksi isoimmista sisäelinrasvan määrään vaikuttavista tekijöistä. Ennen vuotta 2014 join melko säännöllisesti, ainakin muutaman lasillisen viikottain ja humalassa olin keskimäärin kerran kuussa. Nuoruuden biletysvuosina sitäkin useammin.

Mittanauhalla vyötärönympäryksen mittaaminen saattaa siis kertoa lisääntyneistä terveysriskeistä tai sitten ei. Ja koska oikean mittauskohdan löytäminen on kelle tahansa ammattilaisellekin haastavaa, ei voida puhua mistää eksaktista ja täysin luotettavasta mittaustavasta siksikään.

Jos on varma, että elintavat ovat menneet parempaan suuntaan mutta vyötärönympärys on kasvanyt silti, kannattaa yrittää selvittää vatsalihasten, vatsalaukun ja suoliston tilanne. Aina se ei kaikista tutkimuksistakaan huolimatta silti selviä.

Suurentunut vyötärönympärys saattaa kertoa, että jotain terveydellistä ongelmaa keskivartalon alueella on, mutta aina se ongelma ei liity sisäelinrasvaan, eikä näin ollen kerro lisääntyneestä riskistä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kyseessä voi olla jotain aivan muuta. Aina ei kannata tyytyä siihen, että lääkäri vain patistaa laihduttamaan, kannattaa vaatia muitakin tutkimuksia.

Kuvassa vatsani reilu vuosi sitten, viimeisilläni raskaana. Näky on toisinaan samankaltainen vielä nykyäänkin vaikka raskaudet ovat jo kaukainen muisto ja painokin sama, kuin ennen raskauksia.

 

STOP BODYSHAMING!

Nyt tuli mitta täyteen. Milloin jossain blogissa haukutaan pienirintaiset naiset tai toisessa nimitellään lapsia miestissit -tyyppisillä ilmaisuilla. Sellainen saa nyt loppua!

Ei ole mitään yhtä oikeaa vartalon mallia, eikä toinen vartalonmuoto ole parempi kuin toinen. Me ollaan kaikki erilaisia, eri näköisiä ja eri mallisia. Eläköön se ero! Monimuotoisuus on yksi niistä asioista, joka tekee ihmisyydestä mahtavaa.

Lihava, laiha, pitkä, lyhyt, lihaksikas, rintava, rinnaton ja kaikki noiden väliltä sekä kaikki variaatiot ovat yhtä hyviä ja oikeita. Heftytrainingkään ei ole vain lihavien blogi vaan puolustaa kaikkia vartalotyyppejä ja vastustaa bodyshamingiä. (Joku vois tosin keksiä tuolle sanalle järkevän suomennoksen)

Real women -terminkään ei pitäisi tarkoittaa sitä, että runsasmuotoinen nainen olisi parempi, kuin hoikempi. Sen tulisi ainoastaan tarkoittaa sitä, että kuvattua naista ei photoshopattu. Aito ja oikea nainen voi olla ilman runsaita muotojakin. Ihan minkä muotoisena tai kokoisena tahansa.

Lopetetaan kaikenlainen ihmisten ulkonäön ja vartaloiden vertailu ja arvostelu kokonaan. Sillä ei saavuteta mitään hyvää. Tai jätetään se edes vain ulkonäön ammattilaisille: misseille, malleille, fitness-kisaajille ja muille, jotka varta vasten haluavat tulla arvostelluiksi. Ja noillekin mieluiten rakentavaa palautetta, ei päätöntä loanheittoa.

Jokaisella saa silti olla oma henkilökohtainen esteettinen mieltymyksensä: toinen tykkää lihavammasta ja toinen laihemmasta, toinen rinnoista ja toinen pyllyistä. Ja toki sen saa kertoa, mistä tykkää, se ei ole keneltäkään pois, mutta pitää myös muistaa, että ne ovat vain subjektiivisia mielipiteitä, ei yleisiä totuuksia. Ja sen mistä ei tykkää, voi jättää myös kertomatta.

Haastan nyt jokaisen bloggaajan ja lukijan bodyshamingin vastaiseen kampanjaan. Kirjoita blogiisi postaus bodyshamingin vastustamisesta, kirjoita facebook-päivitys tai twiitti #stopbodyshaming #againstbodyshaming ja pistetään yhdessä tälle asialle piste.

Voit myös ottaa itsestäsi kuvan #stopbodyshaming #againstbodyshamin kyltin kera ja jakaa sen profiilikuvassasi, päivityksessäsi tai postauksessasi.

Näistä aiheista on käyty vilkasta keskustelua myös Heftyn facebookissa, käy tykkäämässä ja osallistu keskusteluun.

https://www.facebook.com/Heftytraining

Aiheesta olen kirjoittanut myös tässä postauksessa:

https://heftytraining.wordpress.com/2013/08/

Huh, olipa haastavaa tuo kameran ja lapun kanssa säätäminen, kuten ilmeestäkin voi päätellä, mutta eiköhän tämä nyt aja asiansa.

IMG_1213

 

 

 

Health at every size

Kuva

Health at every size

Kuva: Thomas Broumand

Yksi aihe mistä tullaan Inhimillisessä tekijässäkin puhumaan, on Health at every size -liike. Se on amerikkalainen terveysideologia ja yhteisö, jonka mukaan terveyttä ei lähestytä laihdutuksen ja normaalipainon tavoittelun näkökulmasta vaan liikunnan, hyvän kunnon ja tasapainoisen syömisen kautta. Siinä unohdetaan painokeskeinen ajattelu ja katsotaan terveyttä kokonaisvaltaisesti.

http://en.wikipedia.org/wiki/Health_at_Every_Size

http://www.haescommunity.org/

Ideologia kannustaa liikkumiseen ja intuitiiviseen syömiseen. Monet ovat laihduttamalla pilanneet nälänhallintajärjestelmänsä ja intuitiivisella syömisellä on tarkoitus oppia taas syömään oikein, kuuntelemaan kehon signaaleja, oppia tunnistamaan oikea nälkä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Intuitive_eating

En ole tätä vielä kokeillut mutta vaikuttaa aika hyvältä systeemiltä. Itse ainakin huomaan välillä syöväni nälän lisäksi myös stressiin ja väsymykseen. Huonosti nukutun yön jälkeen kroppa huutaa energiaa ihan eri tavalla kuin levänneenä.

Toisaalta tuo painon kyttäämättömyys mulla on ollut jo pidempään ohjelmassa. Punnitsen itseäni tosi harvoin, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Yritän löytää tasapainoa muulla tavalla, kuin vaakalukua kyttäämällä.

Painonpudotusta en silti lähtökohtaisesti vastusta. Jos on ongelmia sokeriarvojen, kolesterolin, verenpaineen, kilpirauhasen tai muun kanssa ja laihdutus auttaa siihen, niin sitten toki kannattaa laihduttaa. Silloinkin kyllä suosisin hidasta ja maltillista pudotusta mieluummin kuin pikadieettejä.

Itse en pelkkien ulkonäkösyiden takia halua laihduttaa. Jos jotain terveydellistä ongelmaa olisi, tekisin sen varmasti mutta pelkät ulkonäkösyyt eivät siihen motivoi. Syy on yksinkertainen: en ollut sen tyytyväisempi ulkonäkööni normaalipainon alarajoillakaan. Koska olen terve, koen tärkeämmäksi keskittyä pitkän tähtäimen painonhallintaan ja lihomisen estämiseen. Siinäkin on jo tekemistä.

Tähän loppuun vielä jo vuosia netissä kiertänyt kuvasto eri urheilijoiden vartalotyypeistä. Tuosta näkee miten moneen lähtöön urheilijoillakin on vartaloita. Joissakin lajeissa on hyötyä pituudesta ja massasta, joissakin kannattaa olla pieni ja siroluinen. Funktionaalinen kroppa on aina kaunis.

http://www.boredpanda.com/athlete-body-types-comparison-howard-schatz/

Lahtivalaat ja taisteluhylkeet vs. tuulennussimat vinkuheinät

Ajattelin nostaa nyt sotanorsun pöydälle ja pohtia tarkemmin ihmisten ruumiinrakenteista käytettäviä nimityksiä. Missä kulkee hyvän maun rajat, mikä menee henkilökohtaisuuksiin ja mikä huumorin piikkiin.

Viime viikolla kävin muutaman kaverin kanssa keskustelua näistä erinäisistä nimityksistä. Tukevammille ihmisille on lukuisia värikkäitä ilmaisuja kuten lahtivalas, sotanorsu, taisteluhylje ja itselleni uudempi tuttavuus: hyökkäyssämpylä! Laihoja ihmisiä taas luonnehditaan termeillä: kukkakeppi, tuulennussima vinkuheinä tai anorektikko.

Toki osansa saavat myös pitkät (hongankolistaja) ja lyhyet (hukkapätkä), lihaksikkaat (steroidihirviö) ja lihaksettomat (pulkannaru). Sitten on vielä lukuisia erilaisia luonnehdintoja yksittäisistä ruumiinosista kuten räysträsperse, rimppakinttu, mätisäkki tai lauta.

Nimitysten käyttämisessä on useaa eri koulukuntaa. On niitä, joiden mielestä kaikki nimittely on törkeää käytöstä ja niitä joiden mielestä tällaisiin nimityksiin pitäisi suhtautua huumorilla. Itse olen enemmän ensimmäistä koulukuntaa mutta tapauskohtaisesti voin katsoa nimittelyä läpi sormien.

Mihin raja sitten vedetään jotta kukaan ei loukkaantuisi mutta jottei silti ajauduttaisi ylilyönteihin poliittisen korrektiudenkaan suhteen. Se on hyvin vaikea määritellä. Selkeästi ei hyväksyttävää on toiselle ihmiselle henkilökohtaisesti ja loukkaamistarkoituksella sanotut nimittelyt.

Hyväksyttävää nimittelyjen käyttö on mielestäni esimerkiksi komediassa, stand up- komiikassa ym. vastaavassa jossa loukataan tasapuolisesti kaikkia ja kaikenlaisia ihmisryhmiä. Yleisessä, kehenkään henkilöön kohdistumattomassa keskustelussa siirrytään jo harmaammalle alueelle. Vaikka noita termejä heittäisikin ihan yleisesti ja läpällä, voi joku silti ottaa ne henkilökohtaisesti ja loukkaantua. Riippuu hyvin paljon kontekstista ja varsinkin kirjoitettu sana on helppo ymmärtää väärin.

Sitten on vielä se tapa missä nimitellään jotakuta henkilökohtaisesti mutta niin, että tiedetään, että toisen huumorintaju kestää sen. Tässä pitääkin olla sitten jo todella hyvä ystävä jotta tietää missä kenenkin huumorintajun rajat kulkevat. Joidenkin mielestä kaikkien pitää kestää huumorilla heitettyä nimittelyä. Jos ei kestä, on tosikko. Ihmisellä on kuitenkin oikeus määritellä oman huumorintajunsa rajat. Näitä rajoja muiden ihmisten tulisi kunnioittaa.

Vaikka itse kestänkin melko värikkäitä ilmaisuja ja heitän niitä joskus myös itsestäni, se ei tarkoita, että muilla on lupa ihan estottomasti tulla aukomaan päätään. Ja jos tulee, sanon kyllä takaisin. Siksi harva uskaltaakaan mulle ihan mitä tahansa heittää. Itsesuojeluvaisto on hyvä olla olemassa.

Ylipainoiset saattavat käyttää itsestään ja toisistaan sotanorsu tyyppisiä nimityksiä samoin kuin amerikkalaiset mustat käyttävät itsestään ja toisistaan nimitystä nigga. Aika monille sukupolveni edustajille on kuitenkin itsestäänselvää, että valkoihoinen ei tätä nimitystä kenestäkään käytä, paitsi poikkeuksena Quentin Tarantino. Ja siitäkin ollaan montaa mieltä.

Yhteenvetona: toisia on ok nimitellä jos tuntee hyvin vastapuolen huumorintajun rajat ja tietää, ettei se loukkaa. Yleisessä keskustelussa nimitysten käyttäminen vaatii huikeaa tilannetajua. Hyvän maun rajoja on vaikea määritellä silloin kun viestin vastaanottajana on laajempi ihmisryhmä. En ota tähän ehdotonta kantaa, koska en ajattele kovin musta-valkoisesti asioista muutenkaan. Se on kuitenkin varmaa, että turvallisilla vesillä pysyy, kun pitää ohjenuorana ”jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään”.

Kuvassa allekirjoittanut hyökkäyssämpylä menossa serkkunsa häihin. Kuva ei liity tapaukseen mitenkään.

2013-08-17-1258