Tällä ruokavaliolla pysyt sairaalloisessa lihavuudessa Vol 2.

TW taas kaloreita. Yleisön pyynnöstä tein lisää havainnollisia ruokavalioesimerkkejä. Kuten edellisessä postauksessa, murran perinteisillä kalorilaskelmilla ja esimerkkiannoksilla myytin, jonka mukaan ihmisen tarvitsisi ahtaa sisäänsä jatkuvasti valtavia määriä roskaruokaa päästäkseen sairaalloiseen lihavuuteen ja pysyäkseen siellä.

Kerrataan laskelmat: esimerkkihenkilömme on 165cm pitkä 40 vuotias toimistotyöläinen, joka harrastaa viikossa tunnin Hatha-joogaa ja lenkkeilee reippaasti kävellen yhteensä viikossa 3 tuntia. Eli liikkuu suositusten mukaisen määrän.

Hän olisi normaalipainossa (BMI alle 25) 68kg ja hän kuluttaisi päivässä 2025 kcal mainituilla liikuntamäärillä. (lähde https://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri/energiantarvelaskuri, laskurin lukemat perustuvat tilastollisiin keskiarvoihin. Niissä ei ole otettu huomioon mitään erikoistekijöitä esim. aineenvaihdunnassa.)

Sairaalloisessa lihavuudessa (BMI yli 40) henkilö olisi 110 kiloisena ja siinä painossa, samoilla liikuntamäärillä, hänen kulutuksensa olisi 2655 kcal vuorokaudessa.

Millainen määrä ruokaa on 2655 kcal / vrk? Alla on esimerkkiannokset kaikista päivän ruuista, joista tulee yhteensä tuo kalorimäärä. Tässä on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Lähde: FINELI / THL https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet)

HUHHUH MITÄ MÄSSÄILYÄ! Ilmankos näillä eväillä pysyy sairaalloisen lihavana. No ei. Todella terveellistä ja monipuolista ja suositusten mukaista ruokaa. Makrojakauma kohtuullinen 17% proteiinia, 3% kuitua, 41% hiilareita (hitaita hiilareita, ei lisättyä sokeria) ja 39% rasvaa, josta valtaosa pehmeitä rasvoja.

Mutta fakta on, että esimerkkihenkilömme, tavallinen toimistotyötä tekevä nainen päätyy tällä ruokavaliolla sairaalloiseen lihavuuteen mainitulla kulutuksella ja pysyy siellä. Lähestulkoon ihanteellisen terveellistä ruokaa syömällä, ilman herkun herkkua, suositusten mukaisella määrällä liikuntaa. (Okei naudanlihan terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä mut just nyt ei jääkaapista löynyt muutakaan niin tolla mentiin.)

Tietenkään kukaan ei syö täsmälleen samoja asioita joka päivä, joten oheinen kuva on keskiarvo esimerkkihenkilömme ruokavaliosta.

Vertailun vuoksi, tässä kuva 2025 kalorin päivittäisestä ruokavaliosta, jolla esimerkkihenkilömme pysyisi normaalipainossa eli BMI alle 25.

Huvittavinta on se, että tässä on paitsi huomattavasti vähemmän energiaa, tässä on myös melkein samat makrot kuin ylemmässä, makrojen laatu toki hyvin eri. Proteiinia on 16%, Hiilareita 41%, ne on toki nopeita hiilareita ja lisättyä sokeria, rasvaa 39% pääasiassa kovaa rasvaa ja kuitu on korvattu alkoholilla 4%

Kuidut ja suojaravinteet tuossa alemmassa loistavat poissaolollaan mutta ehkä nekin saa nykyään jostain purkista napsittua. En tiedä, kun en harrasta sellaista.

MUT HEI! Tällä ruokavaliolla meidän BMI 40 esimerkkihenkilö laihtuu varmasti normaalipainoon, koska kalorivaje syntyy. Ja niinhän se oli, että vain sillä BMI:llä on väliä terveyden kannalta… eiku?

Kaikki normaalipainoiset syövät terveellisesti pysytäkseen normaalipainossa MYTH BUSTED. Normaalipainossa voi hyvin pysyä syömällä kovaa rasvaa ja sokeria, kunhan energiamäärät ovat riittävän alhaiset. Ihan eri asia sitten mitä alempaa ruokavaliota syövän veriarvot ovat. Jollain voi olla ihan OK nekin, jos geenilotossa on käynyt tuuri.

Kumpikaan ruokavalio ei ole enemmän oikein tai väärin, jokainen saa syödä just kuten itseään sattuu huvittamaan. Ja terveellisyyskin riippuu siitä, miten se määritellään. Mutta se kaikenlainen oletusten vetäminen ihmisen elintavoista pelkän painon perusteella on huono homma.

Mediassa tuodaan ihan liikaa esiin ”olet mitä syöt” -tyyppistä kulmaa, jossa esitellään jonkun lihavan valtavia herkkuvuoria, joita hän on viikon aikana syönyt. Se luo vääränlaista mielikuvaa siitä, että lihavaksi päädytään aina vain sillä tavalla ja pahentaa lihaviin kohdistuvaa stigmaa ja oletuksia ja oletukset heikentävät avun tasoa, jota lihava voi saada.

Esim. tälle meidän lihavalle esimerkkihenkilölle olisi aivan turha sanoa vastaanotolla, että ”jätä herkut pois” jos hän ei kerran syö herkkuja ja jos ne herkut ei ole se syy miksi hän on päätynyt lihavaksi. Vääriin oletuksiin perustuvat neuvot turhauttavat. Ja todennäiköisesti jos esimerkkihenkilö vastaanotolla sanoisi, ettei syö hän herkkuja, häntä ei edes uskottaisi.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Tällä ruokavaliolla pysyt sairaalloisessa lihavuudessa, katso kuvat!

TW otsikko on tarkoituksella provosoiva. Murran perinteisillä kalorilaskelmilla ja esimerkkiannoksilla myytin, jonka mukaan ihmisen tarvitsisi ahtaa sisäänsä jatkuvasti valtavia määriä roskaruokaa päästäkseen sairaalloiseen lihavuuteen ja pysyäkseen siellä.

Valitettava totuus on, että sairaalloiseen lihavuuteen on todella helppo päästä ihan tavallisella kotiruualla, syömättä herkun herkkua ikinä.

Aloitetaan laskelmilla: esimerkkihenkilömme on 165cm pitkä 40 vuotias toimistotyöläinen, joka harrastaa viikossa tunnin Hatha-joogaa ja lenkkeilee reippaasti kävellen yhteensä viikossa 3 tuntia. Eli liikkuu suositusten mukaisen määrän.

Hän olisi normaalipainossa (BMI alle 25) 68kg ja hän kuluttaisi päivässä 2025 kcal mainituilla liikuntamäärillä. (lähde https://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri/energiantarvelaskuri, laskurin lukemat perustuvat tilastollisiin keskiarvoihin)

Sairaalloisessa lihavuudessa (BMI yli 40) henkilö olisi 110 kiloisena ja siinä painossa, samoilla liikuntamäärillä, hänen kulutuksensa olisi 2655 kcal vuorokaudessa.

Millainen määrä ruokaa on 2655 kcal / vrk? Alla on esimerkkiannokset kaikista päivän ruuista, joista tulee yhteensä tuo kalorimäärä. Tässä on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Lähde: FINELI / THL https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet)

MITEN JÄRKYTTÄVÄÄ MÄSSÄILYÄ! LOL. No ei ole. Ihan tavallista, tasapainoista kotiruokaa. Tämä ei sisällä yhtä ainuttakaan herkuksi miellettyä asiaa, joka sisältäisi esim. lisättyä sokeria. Kasviksia, hedelmiä ja kuitua on reilusti yli suositusten. Makrojakauma kohtuullinen: Proteiinia 17%, hiilareita 40%, rasvaa 39%

Mutta fakta on, että esimerkkihenkilömme, tavallinen toimistotyötä tekevä nainen päätyy tällä ruokavaliolla sairaalloiseen lihavuuteen mainitulla kulutuksella ja pysyy siellä. Ihan tavallista kotiruokaa syömällä, ilman herkun herkkua, suositusten mukaisella määrällä liikuntaa.

Tietenkään kukaan ei syö täsmälleen samoja asioita joka päivä, joten oheinen kuva on keskiarvo esimerkkihenkilömme ruokavaliosta.

Vertailun vuoksi, tässä kuva ruokavaliosta, jolla hän pysyisi normaalipainossa eli BMI alle 25. Makrot, kuidut, suositusten mukaiset kasvikset ja hedelmät samat, muutama juttu poistettu jotta päästy 2025 kaloriin.

MIKÄ SHOKEERAAVA ERO AIEMPAAN! LOL. Ei ole. Äkkivilkaisulla eroa tuskin huomaa, tarkemmin katsoessa kyllä. Alemmalla ruokavaliolla esimerkkihenkilömme myös laihtuisi samoilla liikuntamäärillä 110 kilosta 68 kiloon.

Tällä ruokavaliolla laskennallisesti ja kaloriteorian mukaan hän laihtuisi suositusten mukaisen 2kg kuussa, jolloin hänellä menisi vähän vajaa pari vuotta urakkaan vähintään. Ehkä pidempäänkin jos mukaan tulee säästöliekki, tiedostamattomien NEATien lasku yms.

Sairaalloiseen lihavuuteen päätyäksesi sinun tulisi maata sohvalla ja mässäillä energiatiheitä herkkuja aamusta iltaan MYTH BUSTED. Ei todellakaan tarvitse. Sairaalloiseen lihavuuteen on uskomattoman helppo useimpien päästä.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Vuoden päättömin dieetti -palkinto

Olen miettnyt, että Heftytraining voisi alkaa jakamaan vuosittaista vuoden päättömin dieetti palkintoa. Joka vuosi tulee joku uusi muotidieetti, johon porukka hurahtaa uskonnon lailla. Joskus oli kaalikeittodieettiä, näkkileipäkuuria ja lentoemäntädieettiä

Luulin, että olen muinaisina syömissekoilujen vuosinani kokeillut kaikki maailman hulluimmatkin dieetit mutta ilmeisesti en. Tutustuin hiljattain dieetteihin nimeltä Carnivore ja OMAD.

Carnivoressa syödään käytännössä vain eläimiä, eli ei mitään muuta kuin lihaa, kalaa, munia jne. OMAD dieetissa saa syödä mitä vaan, mutta siinä syödään vain kerran päivässä eli on ns. pätkäpaaston extreme muoto. Jos oikein hulluksi haluaa vetää, noi kaksi voi yhdistää ja syödä vain kerran päivässä vain eläimiä 😳

En tiedä voiko näitä kutsua edes dieeteiksi. Enemmänkin on kyse ohjeistetuista syömishäiriöistä.

Nuo kaksi dieettiä voisivat olla ehdolla Heftyrainingin vuoden 2020 päättömimmäksi dieetiksi. Voitais pitää vaikka äänestys ja vuoden lopussa virtuaalinen palkintojenjakogaala. Miltä kuulostais?

Jokainen yksilö saa toki syödä just kuten huvittaa. Jos sun juttusi on kerran päivässä syöminen tai pelkkien eläinten syöminen, anna palaa, en arvostele tai moralisoi sinua millään tavalla. En edes pelkkien eläinten syömisestä, koska joo, onhan se epäekologista, mutta sorrun eläinten syömiseen itsekin, joten mulla ei ole varaa moralisoida siitä asiasta ketään. Enemmän ihmettelen näiden dieettien keksijöitä ja sitä millä ihmeellä he selittävät näiden dieettien terveellisyyden.

Miten olis tämmönen ateria joka päivä mutta ei mitään muuta lisäksi? En lähde kokeilemaan.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Elintarvikeyhtiöt haluavat vauvatkin sokerikoukkuun

Koin ahaa-elämyksen hiljattain, kun meidän vauva aloitti maistelemaan kiinteitä. Todella monet vauvojen hedelmä- ja kasvissoseet sisältävät kaikkea muuta höttöä, kuin mitä purkin etupuolella lukee.

En ollut tällaiseenkaan asiaan kiinnittänyt mitään huomiota aiemmin. Esikoisen ollessa pieni, ei edes vielä ymmärretty lisätyn fruktoosin vaaroja, joten heräsin tähän vauvanruoka-asiaan mattimyöhäsenä vasta nyt.

Ennen luulin, että koska fruktoosi on hedelmäsokeria ja koska hedelmät ovat terveellisiä, ei fruktoosikaan voi niin vaarallista olla. Vähänpä tiesin.

http://www.hs.fi/ilta/04022015/a1305924614281?ref=hs-art-suositellut

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi kakkostyypin diabetes lisääntyy.

Jotenkin olin ajatellut, että edes vauvojen ruokien kanssa oltaisiin skarpattu tässä viimeisen 15 vuoden aikana, mutta ei. Tuntuu, etteivät elintarvikeyhtiöt opi mitään, vaikka Nestlén korvike-fiaskostakin on jo 40 vuotta.

Vauvanruuissa on eroja: osassa on pelkkää hedelmää ja ehkä vähän vettä mutta toisissa on itse hedelmää alle puolet ja loput on tärkkelyksestä ja fruktoosista tehtyä höttöä. Tosin kaikki vauvanruuat kuumennetaan tuotannossa niin kuumiksi, että ravintoaineita ei juuri jää niihin parempiinkaan soseisiin. Puhdasta se on ja turvallista mutta se ei ole sama asia kuin terveellinen.

Sanomattakin on selvää, että itse tehdyt soseet ovat parempia. Mutta aina ei ole aikaa tai mahdollisuutta, joten en todellakaan ala sanctimommyna hurskastelemaan, ettei purkkiruokaa saa syöttää. Meilläkin sanoi sekä blenderi, että sauvavatkain työsopimuksensa irti, joten purkkiruokaan on turvauduttu. Tosin sormiruokailuakin on kokeiltu mutta en eksy sen asian suhteen nyt enempää sivuraiteille.

Miksi elintarvikeyhtiöt tekevät vauvoille huonoa ruokaa? Luultavasti tärkkelyksestä ja fruktoosista tehty mössö on halvempaa, kuin oikea hedelmä. Toinen syy on se, että vauvat ovat luontaisesti persoja makealle, joten lisätty sokeri maistuu. Sokeri myös koukuttaa, joten hyvin äkkiä vauvalle ei enää muu maistukaan.

Ja näin saamme taas uuden sokeriin addiktoidun kansalaisen, jolle elintarvikeyhtiöiden on helppo myydä lisää sokerilla kyllästettyjä tuotteita. Lopulta saamme kunnon kansalaisesta myös lääkeyhtiön asiakkaan, kun pitää hoitaa kakkostyypin diabetesta ja muita elintasosairauksia. Kuinka kätevää ja tuottoisaa bisnestä!

Tässä jutussa hyvin summataankin ajatusta, jossa valtion tulisi etsiä ylipainoon liittyvien terveysongelmien syyllisiä sylttytehtaalta eli elintarviketeollisuudesta, eikä syyllistää yksilöitä.

http://www.theguardian.com/commentisfree/2015/feb/15/corporate-greed-obese-people-conservative?CMP=fb_gu

Ylipainoepidemiaa (vihaan koko harhaanjohtavaa termiä mutta en nyt parempaakaan keksi) ei koskaan tulla selättämään sillä, että kiinnitetään huomiota niihin, jotka ovat jo ylipainoisia. Se on yksinkertaisesti liian myöhäistä. ”Vahinko” on jo tapahtunut ja ylipainoisten kyttääminen vain pahentaa ongelmaa.

Painosta syyllistämällä saadaan ihmiset vain ihmedieeteille sankarilaihduttamaan ja sitä kautta jojo-kierteeseen ja lopulta entistä sairaammiksi. Jos laihduttaminen olisi ongelman ratkaisu, koko ongelmaa ei olisi ollut enää aikoihin. Niin monta vuosikymmentä on jo eri dieettien muodossa hakattu päätä seinään.

Ainoa ja tehokkain ase on ennaltaehkäisy. Tarkempi syyni vauvanruokiin sekä päiväkotien ja koulujen ruokiin. Neuvoloissakaan ei pitäisi mainostaa elintarvikejättien fruktoosimössöjä. Tuoreet hedelmät ja kasvikset ovat nykyään myös liian kalliita verrattuna höttöhiilareihin. Holhoava valistuskaan ei saa aikaan kuin vastareaktioita. On turha jeesustella ylipainon terveysriskeistä, kun sokeriaddiktion ehkäisemiseksi ei tehdä mitään oikeasti toimivaa.

Kuvan ateria ei liity tapaukseen. Tai liittyy ehkä sitten, jos tällaisia syö liian usein. Siinäpä aasinsilta.

2014-11-08-3685

Joogakärpäsen kosto

Nyt onnistuttiin tekemään se, mistä edellisessä postauksessa haaveilin. Pääsin nimittäin livahtamaan vauvan päikkäriaikaan Ladylinen Hot joogaan. Edellisestä joogasta on varmaan melkein vuosi jo. Alkuraskaudesta oli tilauksessa Yoogaian nettitreenit mutta sitä tilausta ei tullut jatkettua raskauspahoinvoinnin ja massiivisen väsymyksen vuoksi.

Kuudennella kuulla oli vähän helpompaa ja siinä kohtaa kävin salilla ja tehtiin myös pitkiä pyörälenkkejä mutta sitten loppuraskaus alkoi olla liian tukalaa tehdä mitään muuta kuin kävelylenkkejä. Maha oli valtava ja sitten iski sama vaiva kuin ekassa raskaudessanikin eli raskaushepatoosi.

Hepatoosi on sappihappojen ja maksan toimintahäiriö loppuraskaudesta. Geneettinen juttu joka tulee 50-70% todennäköisyydellä joka raskaudessa jos on alttius sille. Siihen ei pysty vaikuttamaan mitenkään elintavoilla, koska johtuu siitä, että elimistö ei kestä raskauden hormonimuutoksia. Tämän vaivan omaavilta on kielletty siksi myös kaikki hormonaalinen ehkäisy. Hepatoosi aiheuttaa sietämätöntä koko vartalon kutinaa etenkin öisin ja pahimmillaan voi tappaa vauvan kohtuun. Vaiva on siis vakava ja vaatii yleensä sairaalahoitoa. Näin mullakin oli sekä tässä että ensimmäisessäkin raskaudessani.

Mutta vaikka raskaus ja synnytys olivat vaikeita, hepatoosi kuitenkin päättyy aina synnytykseen. Minä ja vauva ollaan perusterveitä ja voidaan nyt oikein mainiosti. Omia imetyksestä johtuvia selkävaivoja lukuunottamatta ei ole ollut isompia ongelmia. Vaikea raskaus ja synnytys ottavat toki silti veronsa ja lepoa tarvitaan enemmän kuin normaaleissa raskausissa. Olin kuitenkin jo ennen synnytystä valvonut hepatoosikutinoiden takia viikkokausia, joten synnytyksen jälkeen olin jo valmiiksi väsynyt. Ja pieni vauva tietysti valvottaa myös. Mutta se nyt on toki ihan normaalia.

Olin hieman kauhuissani, että miten jooga sujuu vielä kaiken tämän jälkeen. Oli pieni kynnys lähteä treeneihin, kun ajattelin, että keskivartalon hallinta on jo täysin menetetty. Pelkäsin, että mun treenistä tulee varsinainen joogakärpäsen kosto ja kaatuilen asanoista pitkin lattioita. Mutta ei se ollut ollenkaan niin kamalaa. Tasapainokin oli lähes ennallaan, mitä ihmettelen suuresti, koska raskaus löysyttää keskivartalon lihakset ja niiden palatuminen voi olla tosi hidastakin.

Nyt sen Yoogaian kyllä voisi tilata taas. Vauvan kanssa on helpointa joogata kotona ja Yoogaiassa on se hyvä puoli, että ohjaaja tulee netin kautta kotiisi. Ihan ässä vaihtoehto kaikille äitiyslomalaisille. Eilisen Hot joogan jälkeen lähti testaukseen myös pari heraproteiinijäätelöä: WheyHey vanilja ja suklaa. Oli ihan yllättävän hyviä! Hauska vaihtoehto palautusjuomalle ja terveellisempi vaihtoehto jäätelölle. 2015-01-07-4213 Näistä mikään ei ollut maksettu mainos, kuten ei yleensäkään tässä blogissa. Nekään mainokset mitä WordPress pyörittää tuossa alhaalla ei tuota  mulle mitään vaan mun pitäisi maksaa jotta pääsisin niistä eroon. Joten käyttäkää Adblockia jos häiritsee. Itseäni häiritsee myös.

Ladylinellä kävin, koska siellä oli avoimien ovien päivät. Normaalisti käytän lähisalejani, koska kotini lähellä on kolme kaupungin salia ja ne on hyvin edullisia. Ladylinen valtti on kuitenkin noi hot tunnit, mistä tykkään kovasti ja yritän aina napata tarjouksia jotta pääsen välillä myös noille tunneille. Etenkin näin talvisin tykkään niistä. Kylmänkankeat lihakset vetreytyvät paremmin siellä lämpimässä huoneessa. Kommentoikaahan alle tai facebookiin, onko joogakärpänen puraissut tai kostanut ja millä tavalla.

Kausiruokaa ja syksyn juhlia

Loppukesä ja syksy ovat mielestäni syömisen suhteen parasta aikaa, koska on sadonkorjuu ja me saadaan tuttujen maalta yllin kyllin luomukasviksia. Kulinaristina arvostan tätä suuresti.

Häkellyttävän harvoin olen silti postannut ruuasta, vaikka blogin aiheet pyörivätkin hyvinvoinnin ympärillä ja laadukas ruoka on mulle sydämen asia. Roskaruoka ja einekset kuuluvat vain hätätapauksiin ja niitä on onneksi harvoin.

Toisaalta en myöskään syö monille treenaajille tuttuja proteiinipulvereita tai patukoita. Kaikki liian prosessoitu on mulle vähän yök. Mutta kukin tavallaan, makuasioista on turha kiistellä.

Joka tapauksessa maalta ollaan saatu mm. jättikokoinen kurpitsa, juureksia, sieniä, marjoja, vihanneksia ja omasta pihasta saadaan omenia.

2014-09-08-3226 2014-10-17-3447 2014-10-17-3439

2013-10-15-0144

Näiltä tyypeiltä ollaan saatu onnellisten kanojen munia.2014-06-07-1807

Ja nämä onnellisena kesän laitumella kirmanneet lampaat päätyivät nyt syksyllä pataan. Meidän pataan päätyi puolikas noista jostain. Voi bäää, miten me raaskitaankaan syödä noin söpöjä eläimiä? Mutta sitähän se lihansyönti on, turha sitä on kaunistella.2014-06-07-1831 2014-06-07-1821

Syksyn antimista ollaan sitten tehty kurpitsapiirakkaa, mustikkapiirakkaa, kurpitsakeittoa ja sosetta, omenapiirakkaa, sienipiirakkaa, kastikkeita ja lasagnea, punajuurista borssikeittoa sekä vuohenjuusto-punajuuripizzaa ja oman pihan omenista piirakoita.

2014-09-08-3230 2014-09-08-3232 2014-09-08-3236 IMG_0285 IMG_0288 2014-10-12-3370 2014-10-13-3376 2014-10-13-3380

Tuo punajuuripizza on mun miehen bravuureita, muut taitavatkin olla omatekemiäni. Alimpana vielä lehtikaalisipsejä.

Olen miettinyt myös kasvimaan perustamista omaan pihaan, naapurilla on sellainen kaupunkiviljelylaatikko pihassa ja itse harkitsin jotain samantyyppistä. Mutta toistaiseksi ollaan saatu tuttujen mökiltä niin ylenpalttisesti luomukasviksia, että omille viljelmille ei ole ollut oikein tarvetta.

Mutta näin meillä siis syödään syksyisin. Mulle tärkeää ruuassa on raaka-aineiden laatu ja puhtaus. Jos on hyvät raaka-aineet, ei tarvitse olla kummoinenkaan kokki, jotta ruuasta tulee hyvää. Ja uskoisin, että siinä on ravintoaineetkin eri luokkaa kuin tehoviljellyssä ja tehotuotetussa ruuassa.

Mitä muuta meille kuuluu? Vauvan kanssa juhlittiin ainakin Halloweeniä! Ja isänpäivää tietty myös. Vielä on aikaa siihen, kun vauva osaa tehdä isälle itse korttia tai lahjaa joten ostin miehelle hienon kellon.

Ristiäiset ovat myös tulossa. Onneksi mahdun raskautta edeltäviin vaatteisiini, niin ei tarvitse panikoida kastejuhlan asuvalinnan suhteen. Tai no, tuskin panikoisin silloinkaan. Kroppahätäilyt ovat tainneet pysyvästi jäädä nuoruuteen. En elä sellaisissa kuvitelmissa, että sixpack pitäisi olla timmissä iskussa heti synnytyksen jälkeen. Jätän ne hommat Hollywood-tähdille.

Tässä meidän synkät Halloween-lookit:

2014-11-01-3602 2014-11-01-3616 2014-11-01-3622 2014-11-01-3624 2014-11-01-3626

Kulinaristin ruokatunnustukset

Kuva

Kulinaristin ruokatunnustukset

Olen tehnyt syntiä. Tänä viikonloppuna erityisesti. Kuolemansynneistä ainakin kahta: himoa ja ylensyöntiä. Paatunut kulinaristi tunnustaa nyt kaiken mutta ei silti aio parantaa tapojaan.

Olen jo monta kertaa aiemminkin tunnustautunut kulinaristiksi. Fine diningia tulee harrastettua niin kotona kuin ravintoloissakin. Lähes joka viikonloppu on nokan edessä jos jonkinlaiset gourmet-herkut. Monen mielestä varmasti menee jo ällöttävän snobbailun puolelle ja joidenkin mielestä tämä on ehkä renessanssihenkistä ylenpalttista nautiskelua. Mutta näillä on menty jo vuosia.

Monet treenibloggaajat postaavat kuvia syömistään terveysruuista; proteiinipirtelöistä, rahkavälipaloista, vihersmoothieista ja muista rasvattomista ja hiilarittomista herkuista. Tässä treeniblogissa sellaiset ovat loistaneet poissaolollaan. Saatan silloin tällöin kunnostautua juomalla palautusjuoman tai syömällä rasvattoman maitorahkan mutta aika satunnaisiksi jäävät. Propsit niille jotka jaksavat kurinalaisella ruokavaliolla. Itse en jaksa. Kyse ei ole itsekurin puutteesta vaan ihan tietoisesta elämäntapavalinnasta.

Tänä viikonloppuna olimme miehen kanssa Porvoossa, rentouduimme Haikon kartanon kylpylässä, söimme Porvoossa Wanhassa Laamannissa, Sinnessä ja Sicapellessä. Kaikkia kolmea paikkaa voin suositella. Laamannissa söimme ankankoipi confitit alkuun (kuva mustalla lautasella) ja pääruuaksi possun sisäfileetä (ylin kuva). Jälkiruuille ja drinkeille menimme Sinneen (juustokuva). Tänään olimme Sicapellessä brunssilla, jonka pääruuan kyyhky meinasi viedä tajun. Jälkkärin piimäpannacotta oli maustettu porkkanasorbetilla ja lakritsimarengilla. Nam!

Wanha Laamanni oli perinteistä puutaloromantiikkaa takkoineen ja kristallikruunuineen. Sinne oli moderni skandinaavityyppinen akvaarioravintola ja Sicapelle intiimi ja tunnelmallinen kellariravintola. Kaikki ihan super mutta Sicapellen brunssi taisi räjäyttää pankin tällä kertaa. Haikon kartanossa söimme kylpylälilluttelujen jälkeen lounasta.

Sitä edellisenä viikonloppuna ruokailottelu tapahtui kotona, kun siipan sisko, serkku ja muuta vierasta oli käymässä. Silloin lauantai-ilta sisälsi tapaksia, pasta carbonaraa, lapseni tekemiä mokkapaloja ja sunnuntaina sushia lounaaksi. Harvassa ovat viikonloput, joihin ruokahifistelyt eivät kuulu.

Tässä viimeisimmät tunnustukset tällä erää, katumusharjoitukset jätän taas väliin. Treenihän nimittäin ei ole minulle koskaan katumusharjoitus vaan yksi hedonistisen nautiskelun aihe lisää.

Tässä vielä kuvia kuluneesta viikonlopusta ja täällä lisää keskustelua https://www.facebook.com/Heftytraining

2013-12-08-06842013-12-07-06752013-12-07-06432013-12-07-06472013-12-07-06682013-12-07-06812013-12-07-0645

Ruokaa!

Kuva

Ruokaa!

Ihan ensimmäiseksi pitää toivottaa hyvää isänpäivää kaikille faijoille. Sitten itse aiheeseen, eli ruokaan.

Ei ole kauheasti tullut postailtua ruokakuvia tähän blogiin koska en syö mitään erityisruokavaliota mistä irtoaisi mielenkiintoista juttua. Harrastan kyllä jossain määrin gourmet-kokkausta ja hyvissä ravintoloissa käyntiä, mutta valtaosa arkiruuasta on aika tavallista perussettiä.

Poimin tähän nyt sekalaista otantaa ruokavaliostani kuvien muodossa. Käytännössä en välttele mitään ruoka-aineita, ainoastaan roskaruuasta en ole kovin innostunut, lähinnä sen takia, että mulla on hyvin herkkä vatsa joka menee sekaisin siitä.

Karkkia ostan hyvin harvoin itse mutta en myöskään kieltäydy siitä jos sitä on tarjolla. Tumma suklaa varsinkin kelpaa. Olen enemmän suolaiseen kuin makeaan kallellani Makeista mulle maistuu parhaiten jäätelöt ja sorbetit.

Koitan vähän pitää silmällä, että saisin riittävästi proteiinia, koska treeni vaatii sitä. Rasvaa ja hiilareita tiedän saavani tarpeeksi, välillä jopa liikaakin, tosin koitan niissäkin panostaa laatuun mutta aika rennolla ja joustavalla otteella. En saa hepulia, jos tarjolla on vain valkoista leipää.

Rasvoista tulee vähiten syötyä transrasvoja, koska en juurikaan innostu ruuista jotka niitä sisältävät. Suosin hyviä rasvoja pähkinöiden, kalan ja oliiviöljyn muodossa. Omega 3:a syön kapseleina. Eläinrasvoja en silti välttele mitenkään fanaattisesti.

Eli aika joustava ja salliva mutta perusterveelliseen pyrkivä sekasyöjän ruokavalio. En oikein jaksa mitään kiihkoilua ruuan suhteen. Tutkimustuloksia on niin moneen suuntaan ja lähtöön, joten vältän kaikkia ääripääjuttuja, muotidieettejä ja muuta ruokahihhulointia. Mutta en vastusta, jos joku sellaisista haluaa innostua, jokainen tavallaan.

Tässä lauantain sisäfile-ateria. Uuniperunassa tonnikala-wasabi -täyte ja sisäfileen kanssa rommikastike jossa kermaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, sipulia, valkosipulia, hunajaa, suolaa, pippuria ja tietty sitä rommia.

2012-11-09-0241

Tässä kuvia keittöstä ja ruokailuhuoneesta, liitutauluun on jäänyt siipan tekemä poikien illan menu. Vuohenjuusto-punajuuripizza oli superhyvää ja kesäkurpitsakeitto myös.

2013-10-15-0143 2013-10-15-0083 2013-10-15-0147

2012-11-03-0206  Siipan kebab-annos jossain random katuravintolassa Istanbulissa Aasian puolella ja mun kala-annos samassa paikassa.2012-11-03-0205

Ruuan kanssa maistuu aina viini. Tässä sitä lipitellään Istanbulissa hauskasta jalattomasta viinilasista.

IMG_0101

Lisää kuvia kaivelen tänne https://www.facebook.com/Heftytraining kunhan kerkiän.

Muutto, tuo ihana liikuntamuoto

Nyt se muutto sitten on. Neljän päivän treeni jossa aerobista ja lihaskuntoa. Vanhassa ja uudessa kodissa ei ole kummassakaan hissiä, joten rappusia joutuu juoksemaan aika tavalla. Kumpikin asunto on onneksi tokassa kerroksessa, ettei sen korkeammalla kuitenkaan.

Ilmat ovat olleet niin hyvät, että pakko oli käydä haukkaamassa happeakin joten tehtiin reilun tunnin lenkki eilen ja vajaan tunnin lenkki tänään, muuten viikonloppu on sitten mennytkin muuttolaatikoiden parissa.

Mittailin taas sykkeitä ja kävelylenkillä ne pyörivät siinä 100-150 välillä ja muuttopakkailuissa 100-120 välillä. Tuossa peruskuntotasossa siis menty tässä nyt pääasiassa. Tein tosin keskiviikkona lihaskunto-intervallitreeninkin oman kehon painoa hyödyntäen mutta siitä sitten lisää joku toinen kerta. Sitten kun päästään kantamaan huonekaluja, tulee se muuton lihaskuntovaihekin kuvioon.

Tässä kuvia mitä otin lenkillämme tänään. Käytiin katsomassa vähän meidän uusia huudeja.

pakila 064pakila 062pakila 080pakila 066pakila 076

Eilen tyhjennettiin kaappeja ja tuli kokattua sieltä viimeiset häränfileet ja suppilovahverot. Syötiin pakkasesta myös viimeiset fasaaninkoivet, jotka olivat jääneet sinne meidän häistä.

pakila 051

Hyvää pääsiäistä!

Lempiruuat

Kuten jo aiemmin kerroin, olen häpeilemätön kulinaristi. Kun treenaa paljon, pitää syödäkin hyvin. Ei ole epäilystäkään, ettenkö olisi myös jälkimmäistä tehnyt. Paljon. Ja koska tämä ei ole mikään laihdutusblogi jossa syödään vaan pupunruokaa tai karpataan, laitan tähän mun lempiruuat Top 5.

1. Riista ja erityisesti riistalinnut, sorsa, fasaani, riekko, kyyhky… jne. Tykkään myös jäniksestä, villisiasta, hirvestä ja… no siis kaikesta riistasta. Ihan kaikesta. Kuvassa taitaa kylläkin olla ankanrintaa rosépippurikastikkeessa.

Image

2. Lohisalaatti, arkiruoka johon en kyllästy. Tässä taitaa tosin olla nieriäsalaatti, todella hyvää sekin. Avokado-rapusalaatti on myös hyvää ja kanasalaatti kunhan se on hyvin tehty. Ei mistään kämäsistä marinadissa uineista suikaleista.

Image

3. Mädit ja kaviaari. Smetanan, sipulin ja muiden höysteiden kanssa. Kuvassa on blinivohvelin päällä siian, muikun ja lohenmätiä. Ja joo, teen blinejä myös vohveliraudalla. Ihanan rapeita tulee sillä tavalla. Kokeile vaikka!

Image

4. Jokiravut. Joka vuosi olen pitänyt rapujuhlat, yleensä elokuun lopussa, koska mun synttärit on silloin. Joskus ollaan pidetty rapubileet aasialaisella twistillä ja tarjottu rapujen kanssa sushia. Yleensä rapujen kaverina on salaatteja tai keittoa ja leipää.

rapu

5. Sushi. Tässä on kaverini Riikan kanssa tehtyjä susheja. Riikalla oli nigirejä varten muotti jolla väkersimme noita, kotona teen ilman muottia. Makikääröjä kyllä tulee enimmäkseen kotona tehtyä.

Image

Tässäpä nämä. Yllättävän seafood-painotteista mutta muuten nuo riistaruuat olisivat täyttäneet kaikki 5 kohtaa jos en olisi niputtanut niitä kaikkia yhteen. Ankanmaksa ja hanhenmaksa olisivat myös kuuluneet listalle, mutta niistä ei ollut kuvaa. Ja pakkosyöttöjuttujen takia myös eettisesti arveluttavia ruokia. Ilman pakkosyöttöä, kyllä kiitos.

Lempijuomat ovat shampanja/kuohuviini ja roséviini. Kerran vitsailin siipan kanssa, että jos meille tulisi sellainen Olet mitä syöt -ruokavalmentaja ratsaamaan kaappeja, roikkuisin kynsin hampain kiinni mun kuohuviineissä, mädeissä ja smetanoissa ja huutaisin sydäntäraastavasti: ”Eeeeei, ei sitä mun Veuve Clicquota! Älä vie sitä kaviaaria…. eeeiiiiiiii!!!”