Myytti raskauskiloista

Olen seurannut eri blogeissa ja ryhmissä käytävää keskustelua raskauskiloista. Toisille niitä tulee ja toisille ei. Itse kuulun niihin joille ei tule raskauskiloja. Olen joka raskaudessa ollut täsmälleen saman painoinen kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, kuin olen ollut ennen raskautta. Kiloja kerään aivan muulloin kuin raskauden aikana ja aivan muista syistä.

Myytillä tarkoitan sitä, että raskauskilojen kertyminen tai kertymättömyys johtuisi itsekurista. Itsekurilla ei ole tekemistä asian kanssa. Koska itselläni raskaushormonit eivät lisää ruokahalua yhtään, ei lihomattomuuteen mitään itsekuria vaadita. Ei vaan yksinkertaisesti tee mieli syödä enempää, kuin sen minkä kulutan. Se, että raskaushormonit eivät vaikuta ruokahaluuni, on puhdasta sattumaa ja olisi naurettavaa ottaa siitä kunniaa itselleni.

Toisilla ihmisillä raskaushormonit häiritsevät hyvinkin paljon kylläisyyshormoni leptiiniä, jolloin keho huijaa raskaanaolevaa syömään yli kulutuksensa. Millään itsekurin tasolla on hyvin vaikea taistella omaa hormonitoimintaansa vastaan. Jos aivosi saavat jatkuvasti viestiä, että olet kuolemassa nälkään, vaikket oikeasti olisikaan, pystyy hyvin harva tätä viestiä pelkällä tahdonvoimalla tai itsekurilla peittoamaan.

Meitä joille ei  tule raskauskiloja on paljon. Useimmat meistä ovat alttiita lihomiselle muista syistä. Monet lihovat etenkin raskauden jälkeen vauvavuoden aikana. Toisia lihottaa imetyshormonit, toisia imetys taas laihduttaa. Toisilla taas pelkkä vauvan takia valvominen laittaa kylläisyys- ja nälänhallintamekanismin niin sekaisin, että ruokahalu lisääntyy. En tiedä kumpi itselläni vaikuttaa enemmän, valvominen vai imetyshormonit mutta ruokahaluni lisääntyy selvästi nimenomaan raskauden jälkeen.

Ja tämä myös romuttaa teorian itsekurista. Miksi ihmeessä minulla olisi itsekuria raskausaikana mutta raskauden jälkeen se mystisesti katoaisi jonnekin? Ja miten on mahdollista, että minulla on itsekuria esimerkiksi lopettaa tupakointi tai alkoholin juominen tai itsekuria opiskella itselleni korkeakoulututkinto mutta sitten jossain elämänvaiheessa sitä itsekuria ei olekaan esim. syömisen suhteen.

Aivan oikein. Siksi, että itsekuri on pelkkä myytti. Sekaisin menneen nälänhallintajärjestelmän voi kyllä korjata ajan kanssa. Se on hidasta ja vaatii monien uusien taitojen opettelua. Vähän kuin opettelisi uudelleen kävelemään. Tätä korjausprosessia on turha kuitenkaan aloittaa, mikäli elämässä on edelleen ne tekijät, jotka mekanismin alunperinkin on sekaisin saaneet. Esimerkiksi jos lihomista aiheuttaa valvominen, eikä valvomiselle pysty tekemään mitään, ollaan aika pitkälti pattitilanteessa.

Väitänkin, että valvomiskilot ovat yksi suurimmista syistä pienten lasten vanhempien ja etenkin äitien (silloin jos äiti on se joka öisin herää lasta imettämään, pulloruokituilla voi valvoa kumpi tahansa vanhemmista) lihomisen syy. Vauvat ja pienet lapset ovat hyvin erilaisia valvomisen suhteen. Toinen lapsi alkaa nukkumaan täysiä öitä 2kk ikäisestä lähtien, jonkun toisen lapsi taas herää vartin välein ja kolmannen lapsi valvottaa korvatulehduskierteessä vielä esikoululaisenakin.

Suurin osa vauvoista kuitenkin heräilee öisin ensimmäisten elinkuukausiensa ajan. Jotkut äidit pystyvät nukkumaan imettäessään, toiset valvovat yöt läpeensä. Jokaisen perheen tilanne on niin omanlaisensa, että kukaan ei pysty antamaan mitään toimintamalleja, jotka toimisivat kaikille. Jos oma lapsi ei valvota tai jos omat raskauskilot sulivat imettäessä, se ei tarkoita, että homma toimisi samalla tavalla jokaisella. Siksi näistä asioista on ihan turha alkaa pätemään kenellekään. Et voi tietää toisen tilanteesta ja taustoista, ellet ole elänyt sen toisen ihmisen nahoissa.

20160302_132338

 

Vatsalihasten erkaantuma

Aissaakeli, se tunne, kun vatsalihakset repeävät. Nyt tuntuu ihan konkreettisesti siltä, kun suorien vatsalihasten välissä oleva kalvo venyy ja repeää yhä ylemmäksi.

Raskaus alkaa olla loppumetreillä ja lapsesta tulee arvion mukaan suunnilleen yhtä iso kuin edellisestäkin eli lähemmäs nelikiloinen. Vatsalihasten erkaantumaa tuli edellisessä raskaudessa jonkin verran, nyt veikkaan, että tilanne tulee olemaan huomattavasti vielä pahempi.

Ikä ja isohkot lapset tekevät tehtävänsä, eikä tilannetta auta yhtään se, että raskauksien väliin jäi niin lyhyt aika, ettei vatsalihakset ehtineet kuntoutua siinä välissä riittävästi.

Työkaveri kysyi, onko mun maha isompi kuin edellisessä raskaudessa. Vastasin, että vauvat ovat ainakin aikalailla samankokoisia ja kuvista päätellen maha oli valtava viimeksikin loppumetreillä.

Mutta voi kyllä olla, että vatsalihasten suuremman erkauman takia vatsa on vielä ulkonevampi kuin viimeksi. Hieman tämä hirvittää, koska jo viimeksi erkaantuma yhdistettynä staattisiin imetysasentoihin sai aikaan pirullisia selkäkipuja. Mikähän kipuhelvetti tästä nyt seuraa?

Jotkut käyttävät synnytyksen jälkeen erilaisia korsetteja ja tukiliivejä, jotkut turvautuvat fyssareiden ja personal trainereiden apuun ja jotkut hoitavat pahan erkaantuman kirurgisesti. Vaihtoehtoja siis on. Koitan olla nyt murehtimatta niistä vielä. Kaikillehan erkaantumaa ei edes tule, esim. ensimmäisen raskauteni jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Tosin olin silloin 23v. ja vauvakin oli pikkuveljiään selvästi pienempi.

Hoidetaan se synnytys tästä nyt ensin pois alta ja aletaan sen jälkeen vasta ihmetellä syntyneitä vaurioita. Ihan tarpeeksi taas jännättävää siinäkin joudunko taas osastolle ennen synnytystä, meneekö käynnistykseen ja kiireelliseen sektioon jne. Suunniteltuun sektioon ei synnytystapa-arviossa kuitenkaan päädytty. Että saas nähdä kuinka tässä taas käy.

Tässä mahan tilanne nyt. Osastoa: lihaplaneetta hyökkää.

20160302_132338

Ps. http://www.davidshop.fi/ verkkokaupasta saat 20% alennusta tarjouskoodilla VIP

Joogakärpäsen kosto

Nyt onnistuttiin tekemään se, mistä edellisessä postauksessa haaveilin. Pääsin nimittäin livahtamaan vauvan päikkäriaikaan Ladylinen Hot joogaan. Edellisestä joogasta on varmaan melkein vuosi jo. Alkuraskaudesta oli tilauksessa Yoogaian nettitreenit mutta sitä tilausta ei tullut jatkettua raskauspahoinvoinnin ja massiivisen väsymyksen vuoksi.

Kuudennella kuulla oli vähän helpompaa ja siinä kohtaa kävin salilla ja tehtiin myös pitkiä pyörälenkkejä mutta sitten loppuraskaus alkoi olla liian tukalaa tehdä mitään muuta kuin kävelylenkkejä. Maha oli valtava ja sitten iski sama vaiva kuin ekassa raskaudessanikin eli raskaushepatoosi.

Hepatoosi on sappihappojen ja maksan toimintahäiriö loppuraskaudesta. Geneettinen juttu joka tulee 50-70% todennäköisyydellä joka raskaudessa jos on alttius sille. Siihen ei pysty vaikuttamaan mitenkään elintavoilla, koska johtuu siitä, että elimistö ei kestä raskauden hormonimuutoksia. Tämän vaivan omaavilta on kielletty siksi myös kaikki hormonaalinen ehkäisy. Hepatoosi aiheuttaa sietämätöntä koko vartalon kutinaa etenkin öisin ja pahimmillaan voi tappaa vauvan kohtuun. Vaiva on siis vakava ja vaatii yleensä sairaalahoitoa. Näin mullakin oli sekä tässä että ensimmäisessäkin raskaudessani.

Mutta vaikka raskaus ja synnytys olivat vaikeita, hepatoosi kuitenkin päättyy aina synnytykseen. Minä ja vauva ollaan perusterveitä ja voidaan nyt oikein mainiosti. Omia imetyksestä johtuvia selkävaivoja lukuunottamatta ei ole ollut isompia ongelmia. Vaikea raskaus ja synnytys ottavat toki silti veronsa ja lepoa tarvitaan enemmän kuin normaaleissa raskausissa. Olin kuitenkin jo ennen synnytystä valvonut hepatoosikutinoiden takia viikkokausia, joten synnytyksen jälkeen olin jo valmiiksi väsynyt. Ja pieni vauva tietysti valvottaa myös. Mutta se nyt on toki ihan normaalia.

Olin hieman kauhuissani, että miten jooga sujuu vielä kaiken tämän jälkeen. Oli pieni kynnys lähteä treeneihin, kun ajattelin, että keskivartalon hallinta on jo täysin menetetty. Pelkäsin, että mun treenistä tulee varsinainen joogakärpäsen kosto ja kaatuilen asanoista pitkin lattioita. Mutta ei se ollut ollenkaan niin kamalaa. Tasapainokin oli lähes ennallaan, mitä ihmettelen suuresti, koska raskaus löysyttää keskivartalon lihakset ja niiden palatuminen voi olla tosi hidastakin.

Nyt sen Yoogaian kyllä voisi tilata taas. Vauvan kanssa on helpointa joogata kotona ja Yoogaiassa on se hyvä puoli, että ohjaaja tulee netin kautta kotiisi. Ihan ässä vaihtoehto kaikille äitiyslomalaisille. Eilisen Hot joogan jälkeen lähti testaukseen myös pari heraproteiinijäätelöä: WheyHey vanilja ja suklaa. Oli ihan yllättävän hyviä! Hauska vaihtoehto palautusjuomalle ja terveellisempi vaihtoehto jäätelölle. 2015-01-07-4213 Näistä mikään ei ollut maksettu mainos, kuten ei yleensäkään tässä blogissa. Nekään mainokset mitä WordPress pyörittää tuossa alhaalla ei tuota  mulle mitään vaan mun pitäisi maksaa jotta pääsisin niistä eroon. Joten käyttäkää Adblockia jos häiritsee. Itseäni häiritsee myös.

Ladylinellä kävin, koska siellä oli avoimien ovien päivät. Normaalisti käytän lähisalejani, koska kotini lähellä on kolme kaupungin salia ja ne on hyvin edullisia. Ladylinen valtti on kuitenkin noi hot tunnit, mistä tykkään kovasti ja yritän aina napata tarjouksia jotta pääsen välillä myös noille tunneille. Etenkin näin talvisin tykkään niistä. Kylmänkankeat lihakset vetreytyvät paremmin siellä lämpimässä huoneessa. Kommentoikaahan alle tai facebookiin, onko joogakärpänen puraissut tai kostanut ja millä tavalla.

Vauvaelämää

Vauva syntyi viikko sitten 18.9. ja molemmat voimme mainiosti. Synnytys oli pitkä ja rankka mutta toipuminen on ollut yllättävän nopeaa. Ja ne kuuluisat raskauskilot, niistä valtaosa lähti saman tien, kuten ounastelinkin, joten painonpudotusaiheisia postauksia tuskin on tiedossa jatkossakaan. Mojova turvotus toki on vielä alavatsan alueella, kuten asiaan kuuluu mutta sekin laskee sitten ajallaan.

Mutta se kunto se kunto. Voin kuvitella, että voimatasot ovat romahtaneet. Luultavasti aikalailla nollasta joudun aloittamaan, sitten kun treenaamaan taas pääsen. Nyt aloitellaan vasta varovaisia kävelylenkkejä.

Mutta mitäpä tuosta, kun vieressä tuhisee maailman ihanin käärö. Se on tärkeintä ja siihen keskitytään nyt. Muulle on aikansa sitten myöhemmin.

2014-09-20-3270

Raskauskilot

Mietin muutaman kerran, alanko edes kirjoittamaan tästä aiheesta, koska blogini ei ole painonpudostusaiheinen ja ylipäätäänkin suhtaudun nihkeästi vaakalukeman neuroottiseen kyttäämiseen. Tämän sanottuani, minulla ei ole mitään kenenkään painonpudotusta vastaan, jokaisen tulee tehdä juuri kuten itsestä hyvältä tuntuu mutta oma ideologiani on tarjota painokeskeisen ajattelun ohelle muutakin näkökulmaa.

Fakta on kuitenkin se, että raskausaikana äidin painoa seurataan neuvolan toimesta. Ja syyt sille ovat lääketieteellisiä ja täysin ymmärrettäviä. Lähinnä se, että liian nopea painonnousu voi kertoa esimerkiksi raskausmyrkytyksestä. Se kun oirehtii usein rajuna turvotuksena ja yhtäkkinen iso painonnousu voi kertoa jotain siitä.

Omalle kohdalle ei tuota vitsausta ole onneksi sattunut ja koko raskausajan painonnousuni on ollut tasaista ja normaalia. Neuvolassa ei ole ainakaan kommentoitu mitään, että olisi noussut liikaa tai liian vähän, joten en ole siitä asiasta onneksi joutunut stressaamaan.

Painonnousu on ollut aika samoissa kuin esikoisen kanssa, tosin silloin lähtötilanne oli normaalipainon alarajalla, toisin kuin nyt. Esikoinen olikin kyllä aika kuivan kesän orava syntyessään, että silloin ehkä olis saanut nousta hieman enemmänkin paino. Nyt on tulossa vähän potrempi vauva, mistä olen ihan tyytyväinen koska esikoisen kanssa joutui aluksi vähän stressaamaan sitä, nouseeko vauvan paino tarpeeksi yms. joten nyt en ole siitä niin huolissani.

Esikoisen jälkeen jäi laitokselle muistaakseni reilusti yli puolet tulleista kiloista ja veikkaan, että niin käy nytkin. Tosin raskaudenjälkeiset turvotuksetkin voivat olla arvaamattomia, joten lopullisen tilanteen näkee vasta sitten. Mutta sen asian suhteen en vaivaa hirveästi päätäni.

En tiedä olisiko suhtautumiseni sitten eri, jos raskauskiloja olisi kertynyt kymmeniä kiloja. Semmoiset yli 20kg nousutkin on aika tavallisia vaikkei mitään raskausmyrkytyksiä olisi edes ollut. Panikoisinko jos kiloja olisi tullut 15 tai 25, vaikea sanoa.

Eniten karsastan kuitenkin keltaisen lehdistö suosimaa ”katso kuinka nopeasti hän pääsi vauvakiloistaan” -linjaa. Että tuostakin on pitänyt tehdä joku sankariäitiyden merkki. Raskauskilot ja niiden lähtönopeus on kuitenkin täysin yksilöllinen ja monesta asiasta riippuva juttu.

Oheisessa blogissa löytyy seurattavaa niille, joita kiinnostaa isompien raskauskilomäärien pudotus. Vaikken itse olekaan niin painonpudotusorientoitunut kuin tässä blogissa, voin silti suositella lämpimästi. Bloggaajalla on tosi hyvä asenne ja tarmo päällä.

http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2014/09/14/nyt-niita-treenijuttuja/

Itse seuraan blogia enemmänkin sen takia, että kiinnostaa tietää miten treenaaminen pienen vauvan kanssa onnistuu. Itsellä on kuitenkin tarkoitus saada raskautta edeltänyt voima ja kunto takaisin vaikka kiloista en niin piittaakaan. Vertaistuki pienten vauvojen kanssa treenaavista äideistä on mulle enemmän kuin tarpeen.

Luultavasti vien vaan vauvan salille mukanani vaikka miten kieroon joku katsoiskin. Meillä käy nyt mies mun esikoiseni kanssa salilla kahdestaan, kun itse en ole enää voinut mutta odotan kyllä innolla taas meidän koko perheen yhteistreenejä. Sitten meitä on ainakin kolme, jotka voi viedä vauvan salin ulkopuolelle hyssyteltäväksi jos hän alkaa protestoimaan, niin ei häiritä muita treenaajia. Äitiyslomalainen voi myös mennä salille ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Mutta maltilla on toki treeniin palattava ja vasta sitten kun ollaan kunnolla toivuttu. Palautumisen voi helposti sössiä sillä, että aloittaa liian aikaisin ja liian kovaa treenaamisen. Sellaiseen hötkyilyyn en aio ryhtyä.

Erästä ”suurta ajattelijaa” mukaillen: treenihän se on mielessä mutta synnytetään nyt ensin.

Kertokaahan alla kommenteissa tai täällä https://www.facebook.com/Heftytraining mitä mieltä olette raskauskiloasioista.

2014-07-12-2480

Just about to POP!

38. raskausviikko alkoi ja se on se viikko kun synnytin esikoiseni ja virallisesti myös ensimmäinen täysiaikainen viikko jolloin vauvan katsotaan olevan valmis, eikä siis keskonen enää. Nyt ollaan siis jännän äärellä.

Pari viikkoa sitten mahatilanne oli tämä:

2014-08-07-3002

Ja nyt mennään vielä muhkeammissa ulottuvuuksissa.

Synnytys on rankkaa puuhaa mutta onneksi on hyvä pohjakunto alla, joten sen suhteen en ole huolissani. Tsemppaan itseäni mm. tällä biisillä:

Viime viikolla mulla oli synttärit ja sitä oltiin miehen ja lapsen kanssa alkuviikosta juhlistamassa Birgitan lohiburgereilla ja Tamminiementien kahvilan antimilla. Kahvilassa miehet lauloivat mulle ja kotona odotti kukkia.

2014-08-25-3179 2014-08-25-3181 2014-08-25-3182 2014-08-25-3186

Loppuviikosta oltiin sitten kaveriporukan kanssa Tony’s delissä ja sen jälkeen pienellä baarikierroksella jossa mäkin jaksoin sinnitellä jopa yli aamu kahden alkoholittoman oluen voimalla. Tony’s delissä syötiin alku ja pääruoka ja jälkkäriks meillä oli tällainen Tiramisu-tyyppinen suklaakakku.

2014-08-30-3223

Blogin päivitys tulee olemaan jonkin aikaa melko epäsäännöllistä. En osaa yhtään arvioida jaksanko kirjoitella mitään tai sitten saatan intoutua taas toden teolla. Treenin toivon kyllä palaavan elämään taas isommin jossain kohtaa mutta nähtäväksi jää kuinka pitkä on toipuminen.

2014-08-30-3216

 

 

Hesarin juttua ulkoilusta

Juttu löytyy täältä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1409122406655?jako=130cd10d0b850869e2d094c54a973fb4

Itselle ajankohtainen aihe, koska tänä vuonna on ulkoilu ollut pääroolissa, rankempien treenien jäätyä vähemmälle. Ulkoilu lienee raskaanaolevalle se yleisin liikuntamuoto ja epäilemättä myös yksi parhaimmista.

Jutussa kerrotaan: ”Matalan kynnyksen liikuntamuotoa ei ole riittävästi hyödynnetty. Ajatellaan liikaa sitä, että ollakseen tehokasta liikunnan täytyy aiheuttaa voimakasta hengästymistä ja hikoilua. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta liikunnan ei kuitenkaan tarvitse olla niin kuormittavaa.”

Nyt ollaan asian ytimessä. Yhtä paljon kuin sankarilaihduttaminen on sankariliikkuminenkin hoopoa puuhaa. Jos haetaan hyvää oloa vain äärimmäisistä suorituksista, jää monta liikunnan hienoa nyanssia kokematta.

Jos liikunnan ainoa funktio on itsensä pönkittäminen tuloksilla brassailemalla, on liikkumisen motiivit aika kapeat. Ei sillä, että tuloksellinen ja tavoitteellinen treenaminen olisi huono juttu mutta jos se on ainoa asia mikä liikunnassa kiinnostaa, voi olla syytä tarkistaa omia motiivejaan.

Jos arjessaan sahaa lähinnä kodin, toimiston ja kuntosalin väliä, voi jäädä paljon kokematta ja näkemättä. Kun lähdet tutkimaan, saatat löytää ympäriltäsi maailman, joka on kuin satukirjan kuvituksista. Tipahda kaninkoloon tai tupsahda salaiseen puutarhaan. Sukella mielikuvitusmaailmaan jossa viimeksi vierailit lapsena.

Tässä kooste tämän vuoden ulkoilukohteista tammikuusta elokuulle. Tarkempia tietoja kohteiden sijainneista saa tiedustella alla ja täällä: https://www.facebook.com/Heftytraining

Ja muistutuksena vielä, että kuvat ovat omiani, ellei toisin ole mainittu. Blogin kuvia ei saa lainata kysymättä. Linkittää toki saa, kunhan lähde on mainittu.

2014-01-11-0873 2014-01-11-0890 2014-04-18-1361 2014-03-09-1271 2014-05-24-1733 2014-05-24-1695 2014-05-02-1533 2014-05-02-1535 2014-05-02-1520 2014-05-02-1484 2014-05-02-1497 2014-05-17-1635 2014-04-30-1447 2014-06-14-1954 2014-06-14-1949 2014-07-05-2313 2014-06-21-1991 2014-06-27-2060 2014-07-12-2438 2014-07-11-2420 2014-07-21-2836 2014-07-21-2820 2014-08-09-3076

 

Seksikkään bikinivartalon salaisuus

Lehdet alkavat jo aikaisin keväällä toitottaa rantakunnon ja bikinivartalon hankinnasta. Että ikäänkuin hyvällä kunnolla ja terveydellä ei olisi muuten niin väliä, kunhan kesällä rannalla vaan näyttää hyvältä bikineissä.

Itse olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä rantakunto on hankittu, jos kykenee menemään rannalle ja bikinivartalon saa kätevästi siten, että omistaa vartalon ja laittaa siihen päälle bikinit. Tätä ideologiaa olen toteuttanut jo vuosikymmeniä, oli kunto tai vartalon malli kulloinkin mikä tahansa. Näin myös tänä kesänä.

Ohessa siis SEKSIVAU KUVIA UPEASTA BIKINIKUNNOSTANI! Nauttikaa niistä, koska ensi kesänä bikinikuntoni on taas erilainen. En osaa sanoa onko se parempi vai huonompi mutta oletettavasti ei ainakaan samanlainen kuin nyt.

Kuvat ovat Yyteristä ja Korppoosta. Ensinmainitussa olen käynyt joka vuosi melkein 20 vuoden ajan, aika usein Porin Jazzien aikaan tai sen jälkeen. Meidät on myös vihitty siellä, ihan julkisella rannalla. Jälkimmäisessä oltiin miehen kanssa saariston rengasmatkalla, josta vielä lisää myöhemmin.

Rantakunnosta kirjoitin myös viimevuonna, se teksti on täällä:

https://heftytraining.wordpress.com/2013/04/14/sankarilaihduttaja-upeassa-rantakunnossa-katso-kuvat/

Kommentoi alas ja tänne: https://www.facebook.com/Heftytraining?ref_type=bookmark mitä mieltä olet rantakunnon hankkimisesta.

2014-07-19-2745 2014-07-19-2740 2014-07-19-2734 2014-07-19-2673 2014-07-19-2669 2014-07-19-2654 2014-07-19-2638

2014-07-12-2500 2014-07-12-2485 2014-07-12-2484 2014-07-12-2480

Odottajan treenivaatteet

Kuva

Odottajan treenivaatteet

Kävimme taas salilla, tällä kertaa koko perheen voimin ja ennen treeniä otettiin muutamasta asusta kuvat. Eli tässä tulee nyt se luvattu postaus odottajan treenivaatteista. Sattuneesta syystä omistan pelkästään Davidin treenivaatteita ja kokosin muutaman eri sesongin tuotteista settejä mitkä toimivat raskausmahan kanssa. Kuvissa olevien vaatteiden koot ovat David Plussassa 44-46 ja David Sportswearin tuotteissa 42/XL.

Käytännössä kaikki David Plus tuotteiden yläosat toimivat raskausvatsan kanssa. Kaikki tuotteet ovat tarpeeksi väljiä vyötäröltä ja pituuttakin on riittävästi, jottei ala rullaamaan mahan yli kainaloihin paidat. Plussaa saa naisten kokoon 54 asti joten vaihtoehtoja kyllä riittää isollekin vatsalle.

Ainoa dilemma on housut. Davidillä ei ole varsinaisia äitiystreenihousuja joissa olisi erityinen raskausvatsalle tarkoitettu vyötärörakenne. Normaali kuminauhavyötärö on ison vatsan kanssa usein ahdistava.

Ratkaisu on se, että valitaan malleja joissa on riittävän korkea vyötärö, jonka saa vedettyä kummun yli tai sitten väljävyötäröisempää lantiomallista esim. haaremihousua joka voi roikkua alempana lantiolla vatsan alla.

Paras vaihtoehto löytyy vain sovittamalla, mutta koska kokoja löytyy Plussassa sinne 54 asti, löytyy monelle odottajalle housu riittävän väljällä vyötärönauhallakin. Haaremimalliset housut, joissa on korkea haarakorkeus, toimivat vatsalleni parhaiten.

Kaikkia kuvassa olevia tuotteita ei ole kaupoissa enää, joten laitan loppuun linkkejä vähän vastaavista malleista, mitä nyt on saatavilla.

Koitan tehdä vielä postauksen siitä, millaiset liikkeet kuntosalilla toimivat odottajalle ja mitkä eivät toimi. Etsin asiasta itse vähän tietoa netistä ja kokeilin liikkeitä käytännössä. Siitä asiasta siis myöhemmin lisää.

Kommentteja ja keskustelua alle ja tänne: https://www.facebook.com/Heftytraining?ref_type=bookmark Tykkäämällä Heftyn fbook sivusta, saat tiedon uusimmista postauksista newsfeediisi.

2014-06-29-2148

 

2014-06-29-2137

2014-06-29-2169

http://www.davidcollection.net/plus/

http://www.davidcollection.net/midseason/

https://www.hobbyhall.fi/web/store/pukeutuminen/david/david-paita-koralli-koot-40-54?

http://www.prisma.fi/fi/prisma/david-plus-3-4-fitnesspaita

https://www.hobbyhall.fi/web/store/david-pirates-housut-musta-koot-40-54

http://www.sportstore.fi/tuote/david-plus-tee-/0I5051/

 

Raskaana salilla, uhka vai mahdollisuus?

Kuva

Raskaana salilla, uhka vai mahdollisuus?

Huonovointisessa alkuraskaudessa ajattelin, että tässä tulee nyt helposti vuoden tauko, ettei salille kykene ollenkaan. Olo alkoi kuitenkin kohentua kuudennella kuulla ja ollaan pystytty tekemään jopa yli 20km pyörälenkkejäkin. Nyt uskaltauduin vihdoin kokeilemaan, miten salilla sujuu näin pitkän tauon jälkeen.

Ja ihan yllättävän hyvin meni. Yläkropan voimat olivat melkein ennallaan. Tein ojentajat, hauikset ja olat. Prässissä ja soutaessa maha oli pahasti tiellä, samoin vatsalihaslaitteessa. Mutta sain silti tehtyä prässissäkin lämmittelysarjojen jälkeen 3×8 sarjat 100kg painolla. On tuo toki kaukana maksimeista, joka taisi olla jossain vaiheessa 160-180kg välillä mutta tässä tilassa ei viitsi aiheuttaa itselleen ylimääräisiä supistuksia tai muita komplikaatioita.

Kyykkyä, penkkiä ja maastavetoa en lähtenyt vielä kokeilemaan. Penkki olisi varmaan onnistunutkin mutta penkkauspaikalla oli ruuhkaa. Kyykyn ja maven kanssa olisi ollut mahan kanssa säätämistä. Jalat saa laittaa aika leveälle ja tehdä sumona nuo, jotta onnistuisi.

Mutta kaikenkaikkiaan ihan hyvä homma, että vaihteeksi on sellainen olo, että pystyy liikkumaan. Täytyy ottaa ilo irti näistä kerroista nyt vielä kun voi. Pari viimeistä kuukautta kun voivat olla jokseenkin tukalampia ja synnytyksen jälkeen pelkkä kävely ja istuminenkin on jonkin aikaa haastavaa.

Kuvan treenivaatteet ovat David Plussaa koko 44-46 joka toimii pallomahankin kanssa yllättävän hyvin. Mutta raskausajan treenivaatteista voisin tehdä ihan kokonaan oman postauksenkin tässä vielä.

Mutta kommentteja alle ja tänne https://www.facebook.com/Heftytraining?ref_type=bookmark Mitä mieltä olet, onko viimeisillään raskaana treenaaminen hyvä vai huono idea? Tästä aiheesta on kovasti väännetty ja rankkaa treenaamista raskaana kritisoitu kovinkin sanakääntein. Itse olen sitä mieltä, että kehoa kuunnellen ja maltilla.

Hauskaa Juhannusta! Otetaan rennosti ja nautitaan, vaikka sää ei olekaan ihan optimaalisin.