Et tarvitse itsekuria mihinkään

Jos kaipasit alkuvuoteen inspiroivaa huoneentaulua, minä: Pakilan Paulo Coelho askartelin sinulle sellaisen. Kas tässä:

Itsekuri on niille, joilla ei ole motivaatiota. Joku saattaa tässä kohtaa kysyä, että mitähän hittoa nyt taas, mutta minäpä selitän.

En usko itsekuriin, koska itselläni ei ole sellaista lainkaan. Olen äärimmäisen mukavuuden- ja nautinnonhaluinen. Tyypillinen hedonisti siis. Silti olen saavuttanut elämässäni vaikka millaisia tavoitteita ja tiedän, että pystyn saavuttamaan mitä tahansa, jos tavoite innostaa, inspiroi, kiinnostaa ja motivoi tarpeeksi.

Hulluinta on se, että mukavuudenhalu voi ajaa tekemään asioita, jotka näennäisesti vaikuttavat itsekurin aikaansaannoksilta. Mutta totuus on se, että esim. treeneihin meno on mulle monen muun asian lisäksi ”omaa aikaa”, kuten kivapuheen henkeen on tapana nykyään sanoa. Suoraan ja rehellisesti sanottuna se on tapa saada hetken rauhaa kiljuvilta kakaroilta eli rakkaalta jälkikasvultani.

Ja totuus on myös se, että valtaosa lajeista, joita olen treenannut, ei edes tunnu miltään treeniltä (korkeitaan ehkä seuraavina päivinä). Sillä hetkellä kun sitä tekee, laji vie niin mukanaan, että tunnin lopussa on ihan että äh, nytkö se jo loppui.

Jos teet sitä mitä rakastat ja rakastat sitä mitä teet, et tarvitse itsekuria. Niille jotka eivät ole löytäneet omaa lajiaan, neuvon vielä etsimään ja kokeilemaan. Mielikuvaa liikunnasta kannattaa myös avartaa. Jos intohimosi on esim. valokuvaaminen luonnossa, saatat huomaamattasi kävellä kymmeniä kilometrejä viikossa.

Mieti millaiset asiat on sun mielestä siisteintä, mitä ihminen voi tehdä housut jalassa ja integroi siihen mukaan liikettä tavalla tai toisella. Ilman housuja tehtävät asiatkin toki ovat useimmiten liikunnallisia. Housuilla tai ilman, saatat nyt jo salaliikkua enemmän kuin olet tiedostanut.

Pakkopullan suorittamiseen tarvitaan itsekuria ja jos itsekuria ei ole, on helpompi vaan vältellä asioita, jotka tuntuvat pakkopullalta. Miten tehdä pakkopullalta tuntuvista asioista kiinnostavia?

Otetaan vaikkapa tavaroiden järjestely; monen mielestä varmasti todella tylsää ja pakkopullaa mutta jotenkin Marie Kondo onnistui siitäkin tekemään kiinnostavaa. Käytännössä mihin tahansa voi halutessaan ”vihkiytyä” samalla tavalla. Alat ottamaan selvää jostain kiinnostavasta ja kohta huomaat tekeväsi sitä intoa piukassa.

Ihmiset, jotka peruskoulussa vihasivat hiihtoa, ovat ostaneet suksia ja sivakoivat metsässä aina kun mahdollista. Se onkin yhtäkkiä kivaa, kun kukaan ei pakota ja kun antaa itselleen mahdollisuuden löytää asiasta uusia puolia ja näkökulmia.

Motivaatio saattaa löytyä ajattelutavan muutoksella. Kokeile vaikka.

 

 

 

 

 

Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Motivaation ylläpysymisen salaisuus

Tammikuu on jo vuosia ollut kuntosalien ja liikuntakeskusten kiireisin kuukausi. Vuoden vaihtuessa iso joukko ihmisiä päättää aloittaa uuden elämän ja tehdä kuntoremontin. Tyypillisesti helmikuun lopulla saleilla on jo huomattavasti väljempää.

Miksi näin käy? Vaikka pyhästi vannotaan, että nyt elämä muuttuu, siihen ei lopulta pystytäkään kovin pitkäjännitteisesti. Sohva alkaa kutsua, aikataulut eivät natsaa ja flunssia alkaa tulla. Äkkiseltään voisi luulla, että syy tähän on itsekuri. Väitän kuitenkin, että motivaation saa pidettyä yllä jopa vuosia myös hyvin alhaisella, lähes olemattomalla itsekurilla. Itseasiassa liian hyvä itsekuri saattaa jopa olla motivaatiolle myrkkyä. Usein juuri itsekurin voimalla treeni on aloitettu aivan liian kovalla teholla. Ylimitoitetuista odotuksista tiputaan alas korkealta ja kovaa.

Liian kova teho ei vaikuta pelkästään siihen, että motivaatio ei pysy yllä, se vaikuttaa myös vastustuskykyyn niin, että alkaa tulla vähän väliä flunssia ja siihen ne treenit sitten tyssäävätkin. Ja elämäntapamuutos usein aloitetaan nimenomaan tammikuussa jolloin kaikki epidemiat jylläävät pahimmillaan. Alkuinnostuksen kourissa ihmiset eivät malta pysyä kipeinä pois salilta ja tartuttavat laitteiden kahvojen kautta muutkin.

Kroppa ei myöskään kestä liian kovaa alkua. Tulee huomattavasti helpommin revähdyksiä, nyrjähdyksiä ja muita kipuja, jotka ovat omia syömään motivaatiota tai jopa pysäyttämään uuden harrastuksen heti alkuunsa.

Itse olen harrastanut lähestulkoon koko elämäni liikuntaa. Viimeisin pidempi tauko säännöllisistä liikuntaharrastuksista oli 2007-2009 ilman mitään ihmeempää syytä ja sitten 2014-2016 raskauksien takia. Raskauksienkin aikana voi toki treenata, mikäli ne ovat helppoja, omani eivät olleet.

Salille palasin keväällä 2017, kun kuopus oli 1v. Sitä ennen olin käynyt säännöllisesti fysioterapiassa ja osteopaatilla vatsalihasten erkauman aiheuttaman lantion virheasennon ja selkäkipujen takia.

Oma oleellisin motivaationi liikkumiselle on ollut kivuton elämä. Tein valtavasti salapoliisin työtä vatsalihasten erkauman suhteen ja selvitin, mikä liikunta auttaa siihen ja mikä pahentaa tilannetta. Kahden vuoden selvittelyn jälkeen olen löytänyt hyvän kombon, millä kivut pysyvät hallinnassa. Treenejä en voi jättää väliin, koska kivut palaavat oitis.

Silti, vaikka tiedän, että treeneihin on pakko mennä, jos en halua kipuja, on sohvan kutsu todella kova. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja nautintokeskeinen. Miten tällainen ihminen saa silti itsensä säännöllisesti treeneihin? Salaisuuteni tähän on se, että asetan riman todella matalalle.

Joka viikko ennen salia tuntuu siltä, ettei yhtään huvita, ei vois vähempää kiinnostaa. Tiedän kuitenkin, että jos menen edes soutamaan vartiksi, saan elää selkäkivutonta elämää viikon. Laitan siis tavoitteekseni, että mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin soutaa vartti, vähän venytellä ja sit himaan. Lähes joka kerta päädyn tekemään soutamisen lisäksi aika kovatehoisen voimatreenin. En aina. Välillä ei vaan irtoa ja silloin soudan ja teen kevyemmän treenin. Sekin on ok, koska ylittää hulppeasti tavoitteeni.

Toinen mitä tällä hetkellä treenaan, on Hypopressive, se on vähän joogan ja pilateksen tyyppistä treeniä, joka keskittyy keskivartaloon ja siinä on todella ovela tekniikka. Siinä otetaan erilaisia asentoja, jännitetään vartalon muita lihaksia paitsi keskivartaloa ja luodaan erityisellä hengitystekniikalla ja hengityksen pidätyksellä alipaine vatsaan. Auttaa nimenomaan vatsalihasten erkaumaan. Mm. Schwarzenegger treenasi tällä tekniikalla keskivartalonsa kisakuntoon silloin kun kilpaili kehonrakennuksessa.

Hypopressivesta löytyy paljon tutoriaaleja YouTubesta mutta itse ymmärsin tekniikan vasta käytyäni muutaman kerran lähiohjauksessa. Suosittelen erityisesti vatsalihasten erkauman kuntoutukseen vaikka tekniikassa on myös asentoja, jotka eivät sovi erkaumalle. Perehtynyt ohjaaja neuvoo asiasta tarkemmin.

Takaisin motivaatioon. Ohjatut hypopressive-tunnit eivät ole ihan halpoja, joten se myös motivoi menemään treeneihin, koska pois jääminen ilman lääkärintodistusta olisi silkkaa rahanmenetystä. Omat treenini ovat säännöllisesti viikottain tapahtuvia, etukäteen maksettuja ja kalenteriin merkattuja. Niistä olen pois vain sairastamisten tai matkojen takia. Treenit ovat myös omaa aikaani, jota pienten lasten vanhemmilla on tunnetusti vähän.

Motivaatiota saan myös siitä, jos liikuntamuoto on erityisen hauska tai nautinnollinen esim. hot jooga talvipakkasilla tai pyöräily aurinkoisessa leudossa säässä tai tanssitunti, jossa on ihan törkeän hyvät musat. Olen hedonisti ja hyödynnän sitä sumeilematta treenejäni valitessani. Myös Hypopressive on varsin nautinnollista.

2009 kun palasin pitkän tauon jälkeen liikunnan pariin, aloitin lempeällä Hatha-joogalla. Sitä tehtyäni alkoi nälkä kasvaa syödessä ja vuosi treenitauon päättymisen jälkeen treenasin jo 6 kertaa viikossa eri lajeja, koska elämäntilanne salli sen silloin aikataulullisestikin. Nyt ei salli vielä mutta se päivä taas koittaa. Hyvää kannattaa odottaa.

Sellainen asenne, että oikeaa liikuntaa olisi vain hyperintensitycrossfittriathlonmaraton vähintään 5 kertaa viikossa, on varma kuolema motivaatiolle, etenkin jos lähtee sohvaperunatasolta. Oikeasti koiran ulos vieminenkin on liikuntaa. Lempeä alku ja rauhallinen, nautinnollinen eteneminen takaa sen, että liikunta muodossa tai toisessa jatkuu niin kauan, kuin jalka edes auttavasti nousee.

Kuva Biancaneve

 

.

.

.

.

.

.

Ps. Tuossa alla ja yllä näkyy satunnaisesti mainoksia. Ne eivät ole blogin laittamia tai hyväksymiä, eivätkä liity mitenkään blogin aiheisiin. Niiden poistamisesta pitäisi maksaa WordPressille, mitä en tee, koska kirjoitan blogia harrastuksekseni, en työkseni.

.

.

.

.

.

.

 

Hesarin juttua ulkoilusta

Juttu löytyy täältä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1409122406655?jako=130cd10d0b850869e2d094c54a973fb4

Itselle ajankohtainen aihe, koska tänä vuonna on ulkoilu ollut pääroolissa, rankempien treenien jäätyä vähemmälle. Ulkoilu lienee raskaanaolevalle se yleisin liikuntamuoto ja epäilemättä myös yksi parhaimmista.

Jutussa kerrotaan: ”Matalan kynnyksen liikuntamuotoa ei ole riittävästi hyödynnetty. Ajatellaan liikaa sitä, että ollakseen tehokasta liikunnan täytyy aiheuttaa voimakasta hengästymistä ja hikoilua. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta liikunnan ei kuitenkaan tarvitse olla niin kuormittavaa.”

Nyt ollaan asian ytimessä. Yhtä paljon kuin sankarilaihduttaminen on sankariliikkuminenkin hoopoa puuhaa. Jos haetaan hyvää oloa vain äärimmäisistä suorituksista, jää monta liikunnan hienoa nyanssia kokematta.

Jos liikunnan ainoa funktio on itsensä pönkittäminen tuloksilla brassailemalla, on liikkumisen motiivit aika kapeat. Ei sillä, että tuloksellinen ja tavoitteellinen treenaminen olisi huono juttu mutta jos se on ainoa asia mikä liikunnassa kiinnostaa, voi olla syytä tarkistaa omia motiivejaan.

Jos arjessaan sahaa lähinnä kodin, toimiston ja kuntosalin väliä, voi jäädä paljon kokematta ja näkemättä. Kun lähdet tutkimaan, saatat löytää ympäriltäsi maailman, joka on kuin satukirjan kuvituksista. Tipahda kaninkoloon tai tupsahda salaiseen puutarhaan. Sukella mielikuvitusmaailmaan jossa viimeksi vierailit lapsena.

Tässä kooste tämän vuoden ulkoilukohteista tammikuusta elokuulle. Tarkempia tietoja kohteiden sijainneista saa tiedustella alla ja täällä: https://www.facebook.com/Heftytraining

Ja muistutuksena vielä, että kuvat ovat omiani, ellei toisin ole mainittu. Blogin kuvia ei saa lainata kysymättä. Linkittää toki saa, kunhan lähde on mainittu.

2014-01-11-0873 2014-01-11-0890 2014-04-18-1361 2014-03-09-1271 2014-05-24-1733 2014-05-24-1695 2014-05-02-1533 2014-05-02-1535 2014-05-02-1520 2014-05-02-1484 2014-05-02-1497 2014-05-17-1635 2014-04-30-1447 2014-06-14-1954 2014-06-14-1949 2014-07-05-2313 2014-06-21-1991 2014-06-27-2060 2014-07-12-2438 2014-07-11-2420 2014-07-21-2836 2014-07-21-2820 2014-08-09-3076

 

Mistä motivaatiota?

Kuva

Mistä motivaatiota?

Kuva: Sami Kero / HS

Taas kerran Kukka Laakso on asian ytimessä: ”Treeniasiaa lähestytään sinnikkäästi väärästä päästä. Se, että on ylipäätään mahdollista treenata ensisijaisesti suoritusta eikä ulkonäköä ajatellen, tuntuu myös olevan vierasta (sitä muuten kutsutaan urheiluksi).” Koko juttu löytyy täältä: http://kukkalaakso.com/2013/09/09/voima-vieras-kasite/

Tämä on ehdottomasti yksi tärkeimmistä syistä, miksi innostus liikuntaan lopahtaa jossain vaiheessa. Laihtuminen ja ulkonäkösyyt ovat yksinään yllättävän huonoja motivaattoreita liikkumiselle. Jos itse laji ja siinä kehittyminen eivät kiinnosta pätkän vertaa, ei sen harrastaminen pelkän ulkönäön ja laihtumisen motivoimana kovin pitkälle kanna.

Iltalehti listasi muutamia vinkkejä motivaation ylläpitoon mutta sujuvasti unohtavat juuri sen oleellisimman.

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2013090917466916_lh.shtml

Toki tämä: ”Aseta itsellesi selkeä päämäärä, jota kohti on hyvä edetä.” on ihan relevantti pointti mutta kaipaisi hieman tarkennusta. Aseta kuntoilulle joku muukin päämäärä ja tavoite kuin vain laihtuminen ja ulkonäön parantaminen. Löydä laji joka tempaa mukaansa ja jossa haluat kehittyä.

Lopulta huomaat, että haluat lähteä liikkumaan koska rakastat sitä tunnetta, kun kroppasi nostaa enemmän, hyppää korkeammalle tai venyy pidemmälle. Rakastut painojen kolinaan, tanssiparketin tuntuun jalkojesi alla, luonnon ääniin lenkkipolulla, raukeuden tunteeseen joogan jälkeen.

Kun olet löytänyt rakkauden lajiin, palaat siihen aina, tauonkin jälkeen, koska olet ikävöinyt sitä tunnetta mitä laji on itsessäsi herättänyt. Ja kun palaat, se tuntuu siltä kuin palaisit kotiin.

Mukavien asioiden tekemiseen ei tarvitse itseään tsempata ja motivoida niin paljon kuin ikävien. Jos energiankulutus on ainoa syy liikkumiselle, siitä tulee äkkiä ikävää pakkopullaa. Keskity tekniikkaan, kehittymiseen ja toiminnallisuuteen ja kaikki muu tulee perässä kuin itsestään.