Maven paluu ja erkauma kuntoon

En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tämä hetki tulee taas koittamaan, että mave palaa elämääni vatsalihasten erkauman kuntoutuksen jälkeen. Korkea aika, eihän tässä nyt tullutkaan kuin 5 vuotta täyteen kuopuksen syntymästä ja nyt vasta on alkanut tapahtua isoja harppauksia asian etenemisen suhteen.

Jos vatsalihasten erkauma ei ole sulle tuttua niin siitä löytyy Googlesta tietoa yllin kyllin, en ala tässä referoimaan enempää. Mutta ihminen joka synnyttää kolme lasta, etenkin jos osa pienillä ikäeroilla ja vanhalla iällä ja jonka paino on vuosien saatossa vaihdellut paljon, kärsii hyvin todennäköisesti siitä, että vatsalihakset ovat erkaantuneet ja koko vatsanseinämä venynyt ”käyttökelvottomaan” kuntoon.

Selkä kipeytyy ihan jo normaalista olemisestakin, treenit ei suju, pahimmillaan sisälmykset alkavat pullistua vatsalihasten välistä (=tyrä). Koko fyysinen toimintakyky romahtaa ja kun kaikki liikkuminen sattuu, jää mieluummin lepäilemään jolloin hommasta tulee itseään toteuttava kierre: liikkuminen sattuu –> en liiku –> liikkuminen sattuu vielä enemmän.

Mä kävin fyssarilla ja tein erkauman kuntoutusta ohjeiden mukaan 2014 – 2017 heikoin tuloksin. Sit 2018 löysin hypopressiven, jota olen tehnyt tähän päivään asti. Sen avulla pääsin vähän eteenpäin mutta en lähellekään siihen kuntoon, että voisin tehdä mavea. (Huom. blogissa mainitut palvelut eivät ole blogiyhteistyötä. Olen maksanut kaikesta omalla rahalla, kuten teen aina. Tämä blogi ei tee lainkaan maksettua blogiyhteistyötä.)

Alkuvuodesta päätin ottaa mm. erkauman ja monen muunkin asian kuntoutukseen erikoistuneen valmentajan Sara Kivimäen, jonka ohjeilla olen päässyt nyt siihen kuntoon, että pystyn taas tekemään mavea. Vielä en nosta raskautta edeltäviä painoja, enkä ole maksimivoimaa hakenut tai yrittänyt nyt muutenkaan, enemmänkin hypertrofista ja perusvoimaa.

7 vuoden mave-tauon ja keskivartalon äärivenyneen tilan jälkeen on musta aika hyvin, että ylipäätään pystyn tekemään mavea. Tuolla 60 kilolla olen nyt tehnyt oikein sopivia 6-8 x 3 sarjoja tavallisella ja sumo-tyylillä. Varovasti olen kokeillut myös 70 ja 80 kilolla mutta koska en ole maksimivoimaa hakemassa, on turha tässä vaiheessa lähteä ottamaan riskejä, ennen kuin erkauman tilanteesta on täysi varmuus. Takapakkia voi seurata, jos etenee liian nopeasti ja sitä en halua. Maltti on valttia.

Ennen Saran treenejä kävin ultrauttamassa erkauman ja se oli levossa leveimmältä kohdalta 3,5cm, eli ei valtava enää. Pikemminkin maven este oli koko vatsanseinämän venynyt tila, jota olin kuntouttanut fyssareiden antamilla hyvin kevyillä ja varovaisilla harjoitteilla heikoin tuloksin. Alkuun kevyt ja varovainen onkin varmasti hyvä mutta ei sillä lopulta pitkälle pötkitä tai saada tilannetta lopullisesti korjattua. Akuuttia toimintakykyä korkeintaan.

Saran toiminnallinen koko keskivartaloon ja muuallekin kehoon tähtäävä tehokas treeni on antanut kokonaisvaltaisen avun ja tuen, jolla mavea olen taas päässyt tekemään. Saran treeneissä tuli ilmi liuta muitakin virheasentoja, toispuoleisuuksia ja virheellisiä liikeratoja, joita ollaan korjattu samalla. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ens kuussa tarkoitus mennä vielä ultraamaan erkauman lopullinen tilanne. Mutta itse niitä erkaumasenttejä tärkeämpi asia on koko vatsanseinämän kunto ja koko kehon kunto, liikeradat ja asennot.

Erkauman voi toki kuroa umpeen vaikka leikkauksella mutta jos koko vatsanseinämä on edelleen venynyt ja heikko, vatsalihasten yhteen ompelusta ei välttämättä yksinään ole apua. Tehokas kuntoutus tarvitaan joka tapauksessa, jos siis tavoitteena on tehdä mavea, kuten itselläni oli/on.

Alla mavea ja vika kuva hypopressivea. Sori epätarkkuus, kaikki napattu liikkeessä.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Comeback?

Pientä rimakauhua olen potenut tuon nostamisen suhteen. Loppuraskaus ja synnytys niksauttivat lantion virheasentoon, staattinen imetysaika pahensi kipuja entisestään. Ajattelin, että tuleekohan tästä naisesta kalua enää ollenkaan.

Ongelma slow food -vauvan kanssa on siis ollut tuo liian pitkiä aikoja paikoillaan olo. Ei väärät asennot, eikä lihasten huono kunto, vaan staattisuus. Sen vaikutusta ei voi ymmärtää kukaan, joka ei ole koskaan joutunut olemaan 16h/vrk täysin liikkumatta. Monet vauvat ovat tuollaisia ensimmäiset viikot mutta sitten, kun tilanne jatkuu puoli vuotta, on jumi niin paha, ettei siihen kotijumpat ja venyttelyt enää auta.

Hierojalla on käyty ja kiropraktikolle varattu aika. Vaunulenkit ovat auttaneet hetkellisesti. Päätin nyt kuitenkin ottaa härkää sarvista ja kokeilla tuntumaa tuollaiseen 30 kilon painoon. Onhan tässä tietty tuota vauvaa nosteltu ja kanniskeltu useita kertoja päivässä, 7kk ajan ja hän painaa nyt yli 8kg, joten jotain rasitusta lihakset ovat väkisinkin saaneet. Mutta maastaveto 85 kilolla tuntuu tällä hetkellä edelleen aika kaukaiselta ja jokseenkin hasardilta touhulta.

Joten aloitetaan maltilla. Tekniikka oli ihan hukassa. Ensin en meinannut saada nostettua tuota pään ylle, mutta kyllä se sitten meni, kun liikerata palautui mieleen jostain selkäytimen uumenista. Ruosteessa oli painot ja nostaja. Lukotkin puuttuivat päistä. Mies pyöritteli päätään, kun rouva alkoi nahkatakissa nostelemaan ja varoitteli, etten satuttaisi itseäni. Sekään ei olisi ollut ensimmäinen kerta.

Mutta mitäpä tuosta. Treeni se on tuokin vaikka omalla pihalla, nahkatakissa ja ruosteisilla painoilla. Konstit on monet. En satuttanut itseäni, tiputtanut painoja päähäni tai niksauttanut selkää vielä pahempaan kuntoon. Ihmeiden aika ei ole ohi.

IMG_1272 IMG_1288IMG_1348 IMG_1351IMG_1316 IMG_1373IMG_1384 IMG_1391

Hesarin kuvaukset

Lomailu ja voimatreenitauko päättyi tänään kun olin Kisahallilla Hesarin kuvauksissa. Tein etuheilautuksia 12kg kahvakuulalla ja maastavetoa 50kg:lla. Painavampia en viitsinyt ottaa koska toistoja piti tehdä melkoisen paljon jotta saatiin hyvät kuvat napattua.

Monet varmaan tietävät, että Helsingin kisahallilla käy juuri ne kaapin kokoiset karpaasit treenaamassa. Hieman katsoivat ensin kyräillen kun tultiin kuvaajan kanssa sinne häsläämään mutta lopulta tuli kyllä myös ”hyvältä näyttää” -kommenttia.

Kuvaaja otti aika paljon alaviistokuvakulmaa joka harvemmin on se edustavin kuvakulma varsinkaan naisille mutta ehkä niissä kuvissa oli tekemisen meininki pääosassa ja siksi puolsi paikkaansa se kuvaustapa. Jännityksellä odotan, millaisia niistä sitten tulee.

Ilmoittelen täällä sitten kun kuvat julkaistaan.

viva5

Tavoitteita pitää olla

Edellisestä postauksesta varmasti kävi ilmi, että treenitavoitteeni ei ole rantakunto, kesäkunto tai mikään muukaan väliaikainen kausittainen olotila.

Tavoitteeni on pysyvä hyvä kunto.

Luin Steffit blogista tavoitteista ja samoilla linjoilla olen monessa asiassa. http://www.steffit.com/2013/04/ulkonaolliset-tavoitteet-vs.html

Treenitavoitteeni ovat nimenomaan ja ainoastaan urheilulliset, en mieti treenaamisen suhteen ulkonäköjuttuja juurikaan. Mulle on herttaisen yhdentekevää lähteekö jenkkakahvat, allit, sellut tai mikä tahansa vastaava, jonka murehtimiseen tulisi naistenlehtien mielestä käyttää koko elämänsä. Keskityn siihen, että rauta nousee ja kunto kasvaa.

Oma tavoitteeni siis tälle vuodelle on: maastaveto 100kg, nyt nousee vasta 80kg joten tekemistä on, varsinkin kun tällä hetkellä muutto ja remontti rajoittavat treeniaikataulua. Tuossakin kilomäärässä jouduin käyttämään ranneremmejä koska konttorirotan hiirikäsissäni ei ole puristusvoimaa riittävästi. Penkistä kuvittelin nostavani loppuvuodesta 60kg mutta siihenkin tulokseen saisi treenitahtia vähän kiristää, nyt nousee 42,5kg.

Poliisien kuntotestiä ajattelin pitää myös yhtenä tavoitteena. Ei sillä, että olisin alaa vaihtamassa vaan se on kuntotestinä ihan hyvä ja kattava. Siihen sisältyy:

– 1500m juoksu alle 8min. En ole vielä testannut mutta ei kuulosta mahdottomalta.

– Vähintään 15 vatsalihasliikettä puolessa minuutissa, 2,5kg lisäpainon kanssa. Tämä menee nyt jo.

– 2m korkean seinämän ylitys. Varmasti se haastavin, tähän testi tyssää jos johonkin. Vaikea treenatakaan missään. Vinkkejä otetaan vastaan niistä 2m ylitettävistä seinistä! 😀

– 80 kiloisen nuken raahaaminen 20m. Tulee onnistumaan melko varmasti. Kokeilin tätä jo hieman painavammalla miehellä ja pystyin raahaamaan olohuoneen poikki.

– Penkki 37,5kg min 2 toistoa. Menee jo, helposti.

– 100m uinti max. 3min. Pitää testata mut luulisin, että menee.

– Talja 70% omasta painosta min. 5 toistoa. Nyt menee ehkä hyvänä päivänä 1-2 toistoa, pitää vielä treenata.

Tässä on nyt haastetta elämään joksikin aikaa. Monilla tutuilla on tavoitteena puolimaraton, maraton tai joku triathlon-matkoista. Noita haluaisin itsekin joskus kokeilla, etenkin jotain lyhyempää triathlonia. Esim. sprinttimatka: 750m uintia, 20km pyöräilyä ja 5km juoksua, olis aika sopiva treenitavoite mutta nyt olen niin hurahtanut näihin voimahommiin, että riittävän tiheän kestävyystreenaamisen yhdistäminen tähän on aika haastavaa.

Minkäslaisia kuntoilutavoitteita teillä on? Laittakaahan tonne kommentteihin.