Maven paluu ja erkauma kuntoon

En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tämä hetki tulee taas koittamaan, että mave palaa elämääni vatsalihasten erkauman kuntoutuksen jälkeen. Korkea aika, eihän tässä nyt tullutkaan kuin 5 vuotta täyteen kuopuksen syntymästä ja nyt vasta on alkanut tapahtua isoja harppauksia asian etenemisen suhteen.

Jos vatsalihasten erkauma ei ole sulle tuttua niin siitä löytyy Googlesta tietoa yllin kyllin, en ala tässä referoimaan enempää. Mutta ihminen joka synnyttää kolme lasta, etenkin jos osa pienillä ikäeroilla ja vanhalla iällä ja jonka paino on vuosien saatossa vaihdellut paljon, kärsii hyvin todennäköisesti siitä, että vatsalihakset ovat erkaantuneet ja koko vatsanseinämä venynyt ”käyttökelvottomaan” kuntoon.

Selkä kipeytyy ihan jo normaalista olemisestakin, treenit ei suju, pahimmillaan sisälmykset alkavat pullistua vatsalihasten välistä (=tyrä). Koko fyysinen toimintakyky romahtaa ja kun kaikki liikkuminen sattuu, jää mieluummin lepäilemään jolloin hommasta tulee itseään toteuttava kierre: liikkuminen sattuu –> en liiku –> liikkuminen sattuu vielä enemmän.

Mä kävin fyssarilla ja tein erkauman kuntoutusta ohjeiden mukaan 2014 – 2017 heikoin tuloksin. Sit 2018 löysin hypopressiven, jota olen tehnyt tähän päivään asti. Sen avulla pääsin vähän eteenpäin mutta en lähellekään siihen kuntoon, että voisin tehdä mavea. (Huom. blogissa mainitut palvelut eivät ole blogiyhteistyötä. Olen maksanut kaikesta omalla rahalla, kuten teen aina. Tämä blogi ei tee lainkaan maksettua blogiyhteistyötä.)

Alkuvuodesta päätin ottaa mm. erkauman ja monen muunkin asian kuntoutukseen erikoistuneen valmentajan Sara Kivimäen, jonka ohjeilla olen päässyt nyt siihen kuntoon, että pystyn taas tekemään mavea. Vielä en nosta raskautta edeltäviä painoja, enkä ole maksimivoimaa hakenut tai yrittänyt nyt muutenkaan, enemmänkin hypertrofista ja perusvoimaa.

7 vuoden mave-tauon ja keskivartalon äärivenyneen tilan jälkeen on musta aika hyvin, että ylipäätään pystyn tekemään mavea. Tuolla 60 kilolla olen nyt tehnyt oikein sopivia 6-8 x 3 sarjoja tavallisella ja sumo-tyylillä. Varovasti olen kokeillut myös 70 ja 80 kilolla mutta koska en ole maksimivoimaa hakemassa, on turha tässä vaiheessa lähteä ottamaan riskejä, ennen kuin erkauman tilanteesta on täysi varmuus. Takapakkia voi seurata, jos etenee liian nopeasti ja sitä en halua. Maltti on valttia.

Ennen Saran treenejä kävin ultrauttamassa erkauman ja se oli levossa leveimmältä kohdalta 3,5cm, eli ei valtava enää. Pikemminkin maven este oli koko vatsanseinämän venynyt tila, jota olin kuntouttanut fyssareiden antamilla hyvin kevyillä ja varovaisilla harjoitteilla heikoin tuloksin. Alkuun kevyt ja varovainen onkin varmasti hyvä mutta ei sillä lopulta pitkälle pötkitä tai saada tilannetta lopullisesti korjattua. Akuuttia toimintakykyä korkeintaan.

Saran toiminnallinen koko keskivartaloon ja muuallekin kehoon tähtäävä tehokas treeni on antanut kokonaisvaltaisen avun ja tuen, jolla mavea olen taas päässyt tekemään. Saran treeneissä tuli ilmi liuta muitakin virheasentoja, toispuoleisuuksia ja virheellisiä liikeratoja, joita ollaan korjattu samalla. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ens kuussa tarkoitus mennä vielä ultraamaan erkauman lopullinen tilanne. Mutta itse niitä erkaumasenttejä tärkeämpi asia on koko vatsanseinämän kunto ja koko kehon kunto, liikeradat ja asennot.

Erkauman voi toki kuroa umpeen vaikka leikkauksella mutta jos koko vatsanseinämä on edelleen venynyt ja heikko, vatsalihasten yhteen ompelusta ei välttämättä yksinään ole apua. Tehokas kuntoutus tarvitaan joka tapauksessa, jos siis tavoitteena on tehdä mavea, kuten itselläni oli/on.

Alla mavea ja vika kuva hypopressivea. Sori epätarkkuus, kaikki napattu liikkeessä.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Säästöliekin purkaminen

Linkitin Heftyn Facebooksivuille tutkimuksen, jossa kymmeniä kiloja pudottaneet ihmiset lihoivat kaiken korkojen kera takaisin. Heillä oli laihduttamisen takia aineenvaihdunta tuhoutunut ja he olivat jääneet pysyvälle säästöliekille.

Tutkimus: Suurin pudottaja -kilpailijalle jää käteen vain säästöliekki

Ravitsemusterapeutit ovat olleet tutkimuksen tuloksista huolissaan, koska viesti on melko masentava: pysyvä laihtuminen on lähestulkoon mahdotonta. Jotain toivoa silti on.

Itse olin myös 2011 tuossa tilanteessa, että vuosien jojo-laihdutuksella olin saanut itseni pysyvälle säästöliekille. 1500kcal/vrk ruokavaliolla paino pysyi sitkeästi ylipainossa. Sitten päätin, että teen kaiken toisin kuin ennen.

Lisäsin kaikenlaista liikuntaa ja erityisesti panostin lihasvoiman lisäämiseen. Maksimivoimatreeneillä (isot painot, lyhyet sarjat) voima ja lihasmassa kasvoivat nopeasti. Kun kehoon tuli lisää nälkäistä lihasmassaa, pystyin syömäänkin enemmän lihomatta.

Tästä on kyse säästöliekin purkamisessa. Fitness-porukka puhuu reverse dietistä eli käänteisestä laihduttamisesta. Siinä syödyn ruuan energiamääriä lisätään pikkuhiljaa. Tähän kuuluu ruuan punnitseminen ja makrojen tarkkailu, mitä en ole tehnyt itse, enkä suosittele tätä kellekään ellei kilpaurheile.

Laihduin tuolloin 2011 16kg pääasiassa liikuntaa lisäämällä. Ruuasta vähentäminen kun ei säästöliekin takia enää toiminut. Sitten 2013 tulin raskaaksi enkä pystynyt enää liitoskipujen, anemian, pahoinvointien ym. takia liikkumaan niin runsaasti, enkä varsinkaan tekemään maksimivoimatreenejä. Eikä raskaana voi myöskään laihduttaa / olla kalorivajeella.

Pelkäsin, että kaikki pudonneet kilot tulevat ennätysvauhtia korkojen kera takaisin mutta nyt kolme vuotta ja kolme raskautta myöhemmin (2013 keskenmeno kolmannella kuulla, synnytykset 2014 ja 2016), voin todeta, että tilanne ei ole ollenkaan niin paha. Ilmeisesti sain ennen raskauksia säästöliekkiä ainakin osittain purettua. Raskauksien ja imetysten aikana vaikuttaa loputkin purkautuneen.

Nyt tiedän, että mulle ainoa ratkaisu tulevaisuudessa on saada raskauksia edeltänyt lihasmassa- ja voima takaisin. Syömisistä nipistäminen ja kalorivajeella eläminen ei toimi. Se johtaa vain säästöliekkiin ja jojo-kierteeseen.

Kokemukseni mukaan säästöliekki on purettavissa tällä reseptillä:

  1. Syödyn energiamäärän asteittainen lisääminen järkevästi (ei pelkillä herkuilla) niin, että päästään kokonaan pois kalorivajeesta.
  2. Oikeaa kunnon ruokaa (kuitua ja hitaita hiilareita, proteiinia riittävästi, hyviä rasvoja ja runsaasti kasviksia) säännöllisellä ateriarytmillä, riittäviä annoksia niin, että nälkä lähtee kokonaan. (Näitä opettelen itse vieläkin).
  3. Lihasmassan ja -voiman lisääminen maksimivoimatreenillä (isot painot, lyhyet sarjat)
  4. Muuta liikuntaa (aerobinen, intervallitreenit, HIIT, kehonhuolto ja venyttely) myös monipuolisesti.
  5. Riittävä uni ja lepo, isoimmat stressitekijät pois mahdollisuuksien rajoissa. Toki vauva- ja pikkulapsiperheissä riittävä unensaanti saattaa olla haastavaa.

Tällä reseptillä jatketaan niin pitkään kunnes aineenvaihdunta on taas normaali. Tähän voi mennä vuosia jos säästöliekki ja jojo-kierre on päässyt pahaksi ja kestänyt kauan (itselläni meni jopa noin 3-4 vuotta sen purkamiseen) mutta valitettavasti mitään oikotietäkään ei ole.

Patrik Borg on kirjoittanut myös paljon säästöliekin purkamisesta, kannattaa tutustua niihin. Esim. tässä löytyy tiivistetty vastaus asiaan.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/21/miten-nalka-pysyy-poissa-ravitsemusasiantuntija-patrik-borg-vastaa

”Miten säästöliekin saa oikeasti selätettyä?

Lyhyesti: syömällä enemmän ja riittävästi, pois energiavajeista kokonaan, jotta elimistö pääsee normaalistumaan.

Liikuntaa mukaan, myös kovatehoisena, mutta täytyy muistaa, että liikkuminen on täysin hyödytöntä ja oikeastaan haitallista, jos syöminen ei ole lisääntynyt.

Monen ongelma on, ettei uskalla alkaa syödä riittävästi lihomisen pelossa. (…)

Säästöliekistä pääsemisen jälkeen paino voi myös nousta hieman eli voi käydä juuri se mitä pelätään – ja silti syömistä pitää lisätä, sillä vähäisen syömisen tie on yksinkertaisesti sillä kertaa loppuun käyty.

Sitten kun keho on alkanut toimia ja säästöliekki purettu, kannattaa miettiä tarkasti miten jatkaa, kalorirajoituksella vai elintapapohjaisella otteella. Yleensä suosittelen elintapapohjaista otetta.”

Ja täältä vähän laajemmin.

http://patrikborg.blogspot.fi/2011/08/saastoliekki.html

Tosin tämä jälkimmäinen on kirjoitettu 2011 ja sen jälkeen julkaistujen tutkimusten tulokset säästöliekistä ovat jokseenkin lannistavampia, kuin mitä 2011 on asiasta tiedetty. Tuo alun linkki on tuoreempaa tutkimustietoa.

IMG_3572

 

 

Kaamosmasennuksen torjuntaa

Nyt on venähtänyt pitkäksi taas tämä kirjoitustauko. Mitä meille kuuluu nyt? Vauva ainakin sai nimen ja vaunulenkkiä tuli testattua lumessa. Sitten lumet sulivatkin ja vaunuja on rontattu lätäköissä, loskassa ja sohjossa.

No ei se ole niin kamalaa miltä se kuulostaa. Vaikka loppuvuosi on Helsingissä synkkä ja pimeä, olen yrittänyt lenkeillä silti fiilistellä kauniita auringonlaskuja ja hämärän tulon tunnelmallisuutta.

2014-11-21-3757 2014-11-21-3755 2014-11-21-3750

2014-12-17-3991 2014-12-17-3989 2014-12-17-3978 2014-12-17-3965 2014-12-16-3959 2014-12-16-3947

Kuvissa ollaan seikkailtu Hietsun, Laajasalon ja Pakilan maisemissa.2014-12-03-38262014-12-17-39882014-12-17-39842014-12-17-39702014-12-17-3962

2014-12-03-3836

Ja lenkkien jälkeen maistuu vaikkapa luomulampaasta ja luomupunajuurista tehty borssi.2014-11-17-3745

Ovatko lenkit auttaneet kaamosväsymykseen? Vaikea sanoa, koska yöunet ovat muutenkin silppua vauvan takia. Kirkasvalolamppu jeesaa pimeimpinä päivinä mutta ei se oikeaa auringonvaloa toki voita.

Me vaunulenkkeillään yleensä kolmen kieppeillä iltapäivällä, joka on tähän aikaan vuodesta se hetki, kun aurinko laskee Helsingissä. Jotta synkkä vuodenaika ei tympäisisi niin pahasti, yritän näillä kuvilla todistaa itselleni, että kaunista on ilman luntakin. Kai se vähän auttaa.

Miten sinä taistelet kaamosväsymystä vastaan? Kerro alle kommentteihin tai Heftyn fb-sivuille.

Treenipäiväkirja

Olen kirjannut treenejä HeiaHeiaan kohta 3 vuotta ja koska tykkään luvuista ja tilastoista, tuollainen sopii mulle hyvin. Toisten kannustaminen ja kannustuksen saaminen tuossa ohjelmassa on kiva lisä. Mua toi on ainakin auttanut pysymään kuntoilun kanssa ruodussa kun näkee konkreettisesti siellä pallukat rivissä.Image

On myös hyvä, että sinne jää säilöön edellisten vuosien tilastot. Esim. 2011 liikuin 368 tuntia ja vuonna 2012 337 tuntia. Olen merkannut sinne tunnollisesti kaikki varsinaiset treenit, hyötyliikuntaa olen merkannut vähän vaihtelevasti mutta yleensä niistä vain sellaiset missä on tullut jonkinlaista rasitusta. Tavoitteena mulla on ollut 4-5h viikossa liikuntaa mutta käytännössä sitä tulee keskimäärin 6h. Pari tuntia lihaskuntoa, 2-3 aerobista, jooga tai venyttely ja hyötyliikunnat. Pyöräilykaudella aerobinen taitaa viedä kyllä voiton.

Nyt kun saan sen Polarin ohjelman toimintaan, saan ladattua treenejä myös sinne. Treenipäiväkirjaankin tulee enemmän ulottuvuutta sykkeiden ja kulutusten muodossa.

Esim. tänään oli tunnin tanssitreeni jossa käytiin maksimisykealueella 186bpm. Tunnilla tehtiin isoja hyppyjä paljon joten siksi sykekin nousi välillä maksimialueelle. Sen jälkeen puolen tunnin core treeni ja lopuksi 30min hot venyttely. Koko 2h aikana paloi 1067kcal.

Eilisessä treenissä: lämmittely 30min, tunnin voimatreeni salilla ja 30min palauttava, syke kävi myös maksimialueella 184bpm (varmaan siinä kohtaa kun pusersin prässissä sitä 160 kiloa) ja kaloreita paloi 1017.

Istumatyössähän tietty kulutan ihan olemattoman määrän energiaa joten kulutusta on treenien ja isomman lihasmassa myötä saatu lisättyä. Ruokapäiväkirjaa en ole taas vähään aikaan pitänyt, joskus pidin aika aktiivisesti sitäkin joten tuoretta tietoa energiansaannista mulla ei juuri nyt ole. Mutta ehkä kunnostaudun senkin kanssa taas jossain välissä.

Challenge yourself

Kuva

Challenge yourself

Tässä maanantain kuvauksista pientä esimakua. Laitoin tämän jo Davidin Facebook sivuillekin: https://www.facebook.com/pages/David-Collection/51438714952
Kuvassa siis aerobicin SM Laura Vihervä, josta postasinkin jo toissapäivänä.

Keskiviikkona siis oltiin More to Love blogin http://www.moretolove.fi/ Pepin kanssa Ladylinen kahvakuulassa. Sielä oli sama Kristoffer taas vetäjänä, kuin viime viikollakin. Nyt saatiin oikein kunnon bootcamp-treeni tällä kertaa ja siinä sai kokeneempikin treenaaja hikoilla. Mun piti mitata sykkeet tuosta treenistä mut sykevyö ei vissiin ollut kunnolla paikoillaan kun ei onnistunut.

Polarilta tulee mulle myös weblink-tikku jotta saan ladattua sykkeet koneelle ja voin postailla tännekin käyriä eri treeneistä.

Eilen olin hot joogassa ja sinne tuli niin kiire, etten ehtinyt pukea sykevyötä mutta poljin sen jälkeen kuntopyörää about 120 sykkeellä. Viikonlopulle olen sopinut ainakin yhden popping treenin Footlightissa ja salilla pitäis ehtiä myös käymään. Popping on muuten yksi vaikeimmista katutanssityyleistä. Jos luulet osaavasi tanssia, mene popping-tunnille ja et luule enää.

Mutta nyt ei muuta kun: THANK GOD IT’S FRIDAY!!!

Sykkeistä

Tänään posti toi Polarin RCX3 sykemittarin testattavaksi. Mulla oli aiemmin Polarin FT60 mutta koska rakas puolisoni omi sen, en päässyt sitä ikinä kunnolla testaamaan. Otin tämän valkoisen mittarin tällä kertaa, koska se tuntui tervetulleelta vaihtelulta ainaisen mustan sijaan. Tästä on ilmeisesti hieman isompi ja miehekkäämpikin versio olemassa mutta ei tämäkään onneksi mikään rimpula ole. Just hyvän kokoinen ja mallinen.

Image

Laitoin omat tiedot laitteeseen ja aloin heti testaamaan. Maksimisykkeeksi tämä tarjosi minulle laskennallista 184 mutta koska mulle on tehty just viime syksynä laajat kuntotestit missä selvitettiin myös maksimisykkeet ja sykealueet, laitoin oikean lukeman tietoihin.

Hyvän kunnon ansiosta maksimisykkeeni on parikymppisen naisen tasoa (jos käytetään laskukaavaa 220-ikä). Maksimikestävyysalue on mulla 172-200, vauhtikestävyysalue 144-172, peruskestävyysalue 117-144. Leposykkeen aion vielä tällä testata kun pääsen ihan kunnolla rentoutumaan mutta sohvalla hetken maatessa syke oli n.56 ja päätteellä näpytellessä se oli n.68. Mittarin kuntotesti antoi mun sohvallamakailusykkeen perusteella tuloksen hyvä, pitää ehkä sieltä Polarin sivuilta tarkistaa mitä tarkoittaa.

Tänään olen menossa More to Love blogin Pepin kanssa kahvakuulaan joten pääsen heti testaamaan myös treenisykkeet. Eilen olin hot pilateksessa ja kuntopyöräilemässä. Tälle viikolle pitäis vielä saada mahdutettua joogaa, tanssia ja salia. Ja sitä muuttopakkailuakin.

Huippu-urheilua ja hyötyliikuntaa

Olin eilen kuvaamassa ensi syksyn mallistoa Anjalankosken paperitehdasmuseossa ja mallinamme toimi kilpa-aerobicin SM Laura Vihervä. Ne hypyt, voltit ja punnerrukset olivat huikeaa katsottavaa. Mutta kyllä niiden eteen töitä tehdäänkin.

Laura kertoi, että hän treenaa 8-10h viikossa eli melkein joka päivä on kahdet treenit ja viikossa on yksi vapaapäivä. Lauran treenit koostuvat pääasiassa lajitreeneistä mutta mukana on myös muuta aerobista, kuten hiihtoa ja salitreeneissä taas haetaan lihasnopeutta.

Toista se on tämmöisellä istumatyön rappeuttamalla konttorirotalla jolle 6h viikkotreenimääräkin on jo kehuskelun arvoinen saavutus.

Meille konttorirotille myös hyötyliikunta eli arkiaktiivisuus on asia johon pitäisi kiinnittää huomiota. Päivittäisessä energiankulutuksessa istumatyöllä verrattuna seisomatyöhön tai varsinkin liikuvaan työhön on yllättävän suuri ero. Eron huomaa selvästi jos normaalisti tekee istumatyötä ja sitten yhtäkkiä tekeekin seisoma-, kävely-, ja roudaustyöpäivän, mitä nämä kuvauspäivät esim. itselleni ovat.

Opiskeluaikoina tein paljon kuvauspuvustusta jossa siis seisotaan, kävellään ja roudataan joka päivä. Kunto oli ilman erillisiä liikuntaharrastuksiakin varsin hyvä. Istumatyöhön päädyin 2004 eli 9 vuotta on nyt nökötetty päätteen ääressä. Tässä ajassa olen huomannut, miten tuhoisaa istuminen kropalle on. Onhan tuosta paljon tutkimuksiakin tehty. Tästä syystä istumatyöläiselle liikunnan harrastaminen on välttämätöntä.

Varsinaisten treenien lisäksi olisi hyvä lisätä myös arkiaktiivisuutta ja sen seuranta olisi varsin kätevä toteuttaa esim. askelmittarin avulla. Itsellänikin askelmittareita on ollut parikin kappaletta mutta jonnekin ovat hukkuneet. Tällä viikolla saan kuitenkin uuden Polarin sykemittarin testiin joten sykkeiden pohjalta voi arkiaktiivisuutta mitata myös. Tulen tekemään tänne blogiin vertailun istumatyöpäivän ja kuvaustyöpäivän eroista sykkeissä ja kulutuksessa. Samoin erilaisten treenien sykkeistä tulee vertailuja. Palaamme siis asiaan.

Luovaa ongelmanratkaisukykyä salilla

Olen nyt Ladylinella 2 viikon testijaksolla. Normaalisti käyn Motivuksella mutta Ladylinella on omat hyvät puolensa ja siksi olen välillä käynyt eri Ladyline saleja testaamassa. Ladylinet ovat tosi viihtyisiä, hieman spa-henkeen sisustettuja, mikä kaltaiselleni esteetikolle toimii. Jumppiin mahtuu, henkilökunta on mukavaa ja iso plussa on hot-tunnit, koska niitä ei monilla saleilla ole ja pelkkiin hot-tunteihin keskittyneet paikat taas ovat aika kalliita.

Mutta itselleni paikassa on yksi miinus: Ladylinet eivät välttämättä toimi tai ole edes tarkoitettu painonnostoon- tai voimanostoon. Tätä ketjun ydinkohderyhmä tuskin kaipaakaan koska suurin osa naisista liikkuu laihtuakseen johon aerobiset jumpat ja salitreeni pienillä painoilla riittää. Kaloreita kyllä kuluu kun tehdään pitkiä sarjoja pienillä painoilla. Voimaa sillä konstilla ei sitten niin helposti tulekaan.

Mutta luovalla ongelmanratkaisukyvyllä sain kehitettyä jonkilaisen voimailutreenin saatavilla olevilla elementeillä. Salilta löytyy Bodypumpissa käytettäviä levytankoja ja painoja. Bodypump-tankoon saa ladattua maksimissaan 40kg joten kyllä sillä auttavan maastaveto ja kyykkytreenin saa aikaiseksi. Aika pitkiä sarjoja tosin joutuu tekemään. Jalkaprässissä tein nyt 140 kilolla 12×3 aika kevyeltä tuntui silti. Prässeissä todellakin on eroja. Reisien loitontajalaitteessa maksimipaino on 60kg jolla joudun tekemään 20-30 toiston sarjoja jotta tuntuu yhtään missään. Menee jo enemmän aerobicin kuin voimailun puolelle.

Mutta näillä mentiin nyt. Haastavaa kuitenkin olisi jos tuollaisella treenillä yrittäisin päästä tavoitteisiin penkistä 60kg ja maasta 100kg.

Päivän treenit olivat siis 1h 15min salilla ja 45min kävelyä. Illalla tiedossa vielä kuvauskamojen roudaamista mikä menee hyötyliikunnan puolelle. Hyötyliikunnasta muutenkin lisää ensi viikolla.

Painonhallinnasta ja hyvästä kunnosta

Tehdään yksi asia heti selväksi: tämä ei ole laihdutusblogi. Näin siksi, että uskon siihen, että ihmiselle on terveyden kannalta eniten hyötyä hyvästä kunnosta, pelkkä BMI luku ei kerro vielä mitään ihmisen kunnosta ja terveydentilasta. Toki valtava ylipaino on kropalle terveysriski mutta jos nyt esimerkiksi verrataan rapakuntoista normaalipainoista ja rautaisessa kunnossa olevaa lievästi ylipainoista, voi jälkimmäinen olla terveempi. Terveys on moniulotteinen käsite, pelkkä BMI ei kerro siitä kaikkea.

Näin ollen, en usko myöskään laihdutuskuureihin. Jos ruokavaliomuutoksella haluaa parantaa terveydentilaansa, tulee muutoksen olla lopullinen. Ei ole mitään hyötyä lopettaa joidenkin ruoka-aineiden syöntiä muutaman kuukauden ajaksi, jos sen jälkeen palaa taas vanhoihin tapoihinsa. Tällöin pudotettu paino tulee aina takaisin, yleensä myös reilujen korkojen kera. Trust me, tiedän mistä puhun.

Toki on olemassa pikakuureja joiden funktio on mahtua esim. johonkin pukuun tietyssä tilaisuudessa. Tuollaiset pikakuurit tuossa tarkoituksessa ovat ihan ok, kunhan tiedostaa, ettei niiden kanssa ole mitään tekemistä pysyvän painonhallinnan kanssa.

Laihduttamista tärkeämpää on keskittyä siihen, ettei liho. Meille helposti lihoville suomalaisille (kaikki suomalaiset eivät toki kuulu tähän ryhmään, vaikka enemmistö kuuluukin) tässäkin on jo tekemistä. Elinikäinen painonhallinta on valtaosalle todella vaikeaa. Tätä eivät yhtään helpota istumatyö ja elämäntapamme joka ei juurikaan vaadi fyysisiä ponnistuksia.

Mitäpä jos laihduttamisen sijaan keskittyisimmekin vaihteeksi kaikkiin niihin muihin terveyshyötyihin joita liikunnasta saa. Kolesteroli, verenpaine, selkävaivat, yleinen jaksaminen, itsetunto, mielenterveys… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikkea tätä voi parantaa tai ainakin edesauttaa liikunnalla. Ja sitten ihan vaan se, kuinka siistiä on olla vahva ja hyväkuntoinen. Kun et rappuja kävellessäsi tee kuolemaa tai kun jaksat tanssia koko illan. Kun muuttaessa jaksat nostaa painavia huonekaluja ja kodinkoneita. Tai kun remonttia tehdessäsi pystyt laittamaan tiiliseinän matalaksi pelkällä lekalla, hartiavoimin. Se jos mikä on siistiä.

Taustaa & historiaa

Kuva

Tämä lehtileike on vuoden 1993 Tamperelaisesta. Jutussa käsiteltiin Tanssiryhmä Rytmihäiriötä jota vedin tuolloin Tampereella. Rytmihäiriön kanssa tehtiin katutansseja, modernia ja tanssiteatteria. Ja esiinnyttiin paljon.

Olen tanssinut koko ikäni. Aloitin satubaletin joskus tarhalaisena, olisinko ollut 5 tai 6 vuotias. Sitten siirryin baletista jazztanssiin, moderniin, discoon, afroon ja katutansseihin. Abivuonna suoritin kilpatanssin peruskurssinkin. Kaikkea on tullut tanssittua paitsi kansantanhuja.

Yli 30 vuotta olen tanssinut, tosin taukojakin on välillä ollut, esim. silloin kun oma lapsi oli pieni. Mutta nykyään käyn taas epäsäännöllisen säännöllisesti tanssitunneilla.

Viime vuosina on tanssiohjelmassa ollut mm. vatsatanssi, voguing, waacking, popping, hiphop, dancehall, salsa ja vähän muutkin lattarit. Viime viikolla kokeilin steppingiä jota suomessa kutsutaan stompingiksi koska menee muuten steppauksen kanssa sekaisin. Tarkoitus olisi vielä kokeilla house dancingiä ja kovasti kaipaisin myös new jack swingiä jota tällä hetkellä ei ole minkään helsinkiläisen tanssikoulun ohjelmistossa.

Ensi viikolla, kun tanssikaverini tulee reissusta, mennään taas tunneille.

1993 Tamperelainen