Vuodenvaihteen kuulumiset

Joulu meni ja vuosi vaihtui. En tehnyt taaskaan mitään lupauksia. Vauvan kanssa ollaan päästy pulkkailemaan, hän siis makaa pulkassa, kun ei osaa kunnolla istua vielä. Mutta kääntymään on jo oppinut! Ja tietysti vaunulenkkejä halki hohtavien hankien, koska pyhien säät olivat todellista winter wonderlandia.

Minä imetän edelleen suurimman osan vuorokaudesta ja selkä on siksi kroonisesti aivan juntturassa. Tämä vauva on sellainen slow food mies, että pulloruokinta ei pidä niin tyytyväisenä, joten siksi en voi olla vauvasta erossa kuin iltapäivisin päikkäriaikaan hetken.

Jumitan siis staattisissa asennoissa tuntitolkulla, enkä voi hievahtaakaan, koska tämä vauva ei todellakaan ole mikään nopea syömäri silloin, kun saa sitä parasta superfoodia suorassa ihokontaktissa. Selkä on paljon pahemmassa jumissa, kuin ikinä istumatyötä tehdessäni ja sitäkin olen tehnyt jo sentään yli 10 vuotta.

Pari hierontalahjakorttia olisi odottamassa käyttöä mutta hieronnat ei nyt tähän vaivaan taida pelkästään ihan riittää. Selvää on, että selkä pitää saada kuntoon, ennen kuin voi alkaa taas isoja rautoja nostelemaan.

Hot jooga ja pilates siintävät haaveissani mutta jotta sellaiseen meno saadaan ajoitettua sopivasti vauvan päikkäriaikaan, on melkoinen hattutemppu. Tai se, että ylipäätään missään satuttaisiin pitämään noita tunteja juuri silloin, kun vauva nukkuu.

No, nämä haasteet lienevät kaikille vauvaperheille tuttuja ja totuushan on se, että vauva-aika on vain silmänräpäys ihmiselämässä. Kohta tämäkin vaihe on vain haikea muisto.

Mutta ennen selkäprojektia tässä joulun ja vuodenvaihteen tunnelmia kuvina:

2014-12-26-4155 2014-12-26-4138 2014-12-25-4125 2014-12-25-4119 2014-12-25-4115 2014-12-25-4112 2014-12-25-4111 2014-12-25-4104 2014-12-25-4103 2014-12-25-4101 2014-12-24-4077 2014-12-24-4073 2014-12-24-4072 2014-12-23-4053 2014-12-23-4038 2014-12-23-4037 2014-12-23-4035 2014-12-23-4030 2014-12-23-4028 2014-12-23-4022 2014-12-23-4018 2014-12-23-4017

Kaamosmasennuksen torjuntaa

Nyt on venähtänyt pitkäksi taas tämä kirjoitustauko. Mitä meille kuuluu nyt? Vauva ainakin sai nimen ja vaunulenkkiä tuli testattua lumessa. Sitten lumet sulivatkin ja vaunuja on rontattu lätäköissä, loskassa ja sohjossa.

No ei se ole niin kamalaa miltä se kuulostaa. Vaikka loppuvuosi on Helsingissä synkkä ja pimeä, olen yrittänyt lenkeillä silti fiilistellä kauniita auringonlaskuja ja hämärän tulon tunnelmallisuutta.

2014-11-21-3757 2014-11-21-3755 2014-11-21-3750

2014-12-17-3991 2014-12-17-3989 2014-12-17-3978 2014-12-17-3965 2014-12-16-3959 2014-12-16-3947

Kuvissa ollaan seikkailtu Hietsun, Laajasalon ja Pakilan maisemissa.2014-12-03-38262014-12-17-39882014-12-17-39842014-12-17-39702014-12-17-3962

2014-12-03-3836

Ja lenkkien jälkeen maistuu vaikkapa luomulampaasta ja luomupunajuurista tehty borssi.2014-11-17-3745

Ovatko lenkit auttaneet kaamosväsymykseen? Vaikea sanoa, koska yöunet ovat muutenkin silppua vauvan takia. Kirkasvalolamppu jeesaa pimeimpinä päivinä mutta ei se oikeaa auringonvaloa toki voita.

Me vaunulenkkeillään yleensä kolmen kieppeillä iltapäivällä, joka on tähän aikaan vuodesta se hetki, kun aurinko laskee Helsingissä. Jotta synkkä vuodenaika ei tympäisisi niin pahasti, yritän näillä kuvilla todistaa itselleni, että kaunista on ilman luntakin. Kai se vähän auttaa.

Miten sinä taistelet kaamosväsymystä vastaan? Kerro alle kommentteihin tai Heftyn fb-sivuille.

Blogi palailee tauolta

Vauva on nyt kuuden viikon ikäinen ja molemmat kävimme juuri jälkitarkastuksessa, missä kaikki oli oikein hyvin. Vauva kasvaa ja itse olen toipunut synnytyksestä.

Liikkuminen näiden viikkojen aikana on ollut tunnin vaunulenkkejä, useita kertoja viikossa. Lenkit pystyin aloittamaan melkein heti laitokselta kotiuduttuame vaikka synnytys olikin ollut erittäin pitkä ja rankka. Siitä ehkä lisää joskus myöhemmin.

Mutta kroppa kyllä kaipaisi muutakin. Imetys on niin staattista puuhaa, että selkä ja niska ovat pahemmassa juntturassa, kuin istumatyötä tehdessä. Jotain pitäisi siis tehdä mutta sen organisoiminen onkin sitten oma haasteensa, kun pieni on vielä rinnassa tiukasti kiinni ison osan vuorokaudesta.

Tässä kuvia ja fiiliksiä syksyn lenkeiltä:

2014-10-17-3415  2014-10-17-3434 2014-10-17-3439 2014-10-17-3441 2014-10-17-3447 2014-10-17-3446 2014-10-15-3402 2014-10-15-3400 2014-10-15-3409 – Kopio (3) 2014-10-09-3339 2014-09-28-3304 2014-10-09-3344

Nyt olis siis lääkärin lupa pikkuhiljaa aloitella muutakin treeniä kuin kävelyä. Ihan akuuteimpana täytyy saada tuo selkä ja niska kuntoon ja vatsalihasten elvytystä toki myös. Mutta palailen niihin asioihin tarkemmin vielä.

2014-10-11-3356

Liikunta ja mieliala

Olen tänä syksynä ottanut liikuntakaverikseni teini-ikäisen poikani koska hän alkaa olla jo aikamiehen kokoinen, joten salitreeniäkin voi tietyin rajoittein alkaa tekemään. Rankimmat maksimivoimatreenit jätetään tuleville vuosille joten aerobinen osuus on toistaiseksi vielä isommassa osassa.

Omien treenieni lisäksi olen käynyt pojan kanssa yhteistreeneissä (lenkkiä ja/tai salia) noin kerran viikossa ja tarkoitus saada pojalle myös jonkinlainen saliohjelma kehitettyä. Minähän en siis ole mikään personal trainer, enkä osaa tehdä kellekään sellaisia ohjelmia jolla tavoitellaan merkittäviä tuloksia. Mutta tuollaisen peruskuntotason ohjelman sitä nyt pystyy kehittämään näilläkin tiedoilla ja taidoilla.

Viimeksi kun käytiin taas salilla, poika totesi treenin jälkeen, että äiti on aina pinna kireällä kun mennään salille mutta hyvällä tuulella kun tullaan sieltä pois. Kummasti se mieliala aina muuttuu treenin aikana. Vaikka kuinka ärsyttäisi kiireisen työpäivän jälkeen, ei vielä ikinä ole käynyt niin, että pinna olisi kireällä vielä treenin jälkeenkin.

Lähestulkoon mistä tahansa linkistä ja lähteestä löytyy samat asiat liikunnan ja mielenterveyden yhteydestä:  http://www.hel.fi/hki/terke/fi/itsehoito/mielenterveys ja http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/hyvinvointi/liikunta Tosin liikunnan ja endorfiinien yhteydestä kiistellään: http://fi.wikipedia.org/wiki/Endorfiini Oli endorfiineillä vaikutusta tai ei, aika moni silti havaitsee itsessää liikunnan tuoman hyvänolontunteen

Niin kauan kun liikunnasta ei tule pakkomiellettä tai addiktiota, eikä ajeta itseä ylikuntoon, on liikunnan positiiviset vaikutukset mielialaan ja mielenterveyteen aikalailla ilmiselvät. Terveydenhuollon pitäisi iänikuisen laihdutuspuheen sijaan keskittyä kannustamaan ihmisiä liikkumaan. Painokeskeinen terveyspuhe ja laihduttamiseen painostaminen stressaa ihmisiä, stressi johtaa tutkitusti suurempaan ylipainoon ja stressi yhdistettynä ylipainosta syyllistymiseen pahentaa ihmisten mielenterveysongelmia entisestään.

Asiaa pitäisi lähestyä kannustamalla ihmisiä liikkumaan enemmän. Liikunta auttaa sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin ja nämä kaksi asiaa tukevat toisiaan. Liikunnan lisäksi uni ja lepo ovat oleellisia. Kun lepo ja liikunta ovat kohdillaan, moni muukin asia loksahtaa helpommin paikoilleen.

Eipä sillä, liikunnallisten ihmistenkin joukosta löytyy paljon henkisten ongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä. Joidenkin urheilulajien parissa esimerkiksi syömishäiriöt ovat yleisiä. Sikäli liikuntakaan ei ole mikään kaikkien ongelmien ratkaisu ja avain ikuiseen onneen. Pidän liikuntaa silti nukkumisen ohella parhaimpana itseapukeinona mitä ihminen voi henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa eteen tehdä.

2012-11-28-0564

Treenin jälkeen irtoaa hymy herkemmin.

https://www.facebook.com/Heftytraining