Rauhallista Joulua!

Kärvistelen itse tässä vielä kuumeen ja flunssan kourissa, joten jouluvalmisteluja ei ole tänä vuonna ollut ollenkaan. Vanhempani tarjoavat joulupöydän. Itse en jouluruokailuun pysty osallistumaan vatsalaukun tulehduksen takia mutta tuleehan se joulu taas ensi vuonnakin uudestaan, että sikäli ei mikään valtava menetys.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet, niistä lisää myöhemmin.

Rauhallista joulua ja valoisaa vuotta 2017!

2014-12-25-4121

Uusia uutisia ja vanhoja paljastuksia

Aloitin tämän blogin maaliskuussa 2013, joten ensi maaliskuussa tulee kolme vuotta täyteen. Alunperin oli tarkoitus pitää treeniblogia mutta sitten aiheet alkoivat pyöriä enemmän vartalopositiivisuuden ja yleisen hyvinvoinnin ympärillä.

Tämä elämänvaihe olisi puhtaalle treeniblogille ollut aivan älytön, koska olen valtaosan blogin olemassaoloajasta ollut raskaana ja muutenkin tiiviisti vauvaelämässä. Ekan kerran olin raskaana silloin, kun aloitin blogin eli maalis-toukokuun 2013. Se raskaus meni kesken.

Olin huonovointinen ja hyvin väsynyt silloin alkuraskaudesta mutta treenasin entiseen malliin. Treenaamalla ei toki keskenmenoa voi aiheuttaa mutta kyllä siitä sellainen fiilis jäi, että jos on todella väsynyt ja huonovointinen, kannattaisi suosiolla ottaa vähän iisimmin, eikä repiä viimeisillä voimillaan salilla mave-enkkoja.

Samaan syssyyn keskenmenon kanssa muutimme uuteen asuntoon ja aloimme remontoimaan sitä. Hakkasin kylppärin laattoja irti samalla, kun vuosin lammikoittain. Tätä kaikkea seurasi äärimmäisen raskas elämänvaihe, kun monta muutakin paskaa sattui osumaan tuulettimeen samalla kertaa. Meinasin lopettaa blogin siihen.

Mutta sitten asiat alkoivat selviämään ja vuodenvaihteessa 2013-14 raskauduin uudestaan. Tuolloin olin myös väsynyt ja pahoinvoiva mutta raskaus muuten sujui ihan hyvin loppuvaiheen hepatoosia lukuunottamatta ja terve lapsi syntyi syyskuun lopulla. Toisen raskauden aikana tajusin myös jättää raskaamman treenaamisen johonkin suotuisampaan elämänvaiheeseen.

Sitten alkoikin ympärivuorokautisen imettämisen aika, jota kesti monta kuukautta. Tänä aikana sain selkäni pahasti jumiin ja kaiken vauvanhoidolta liikenevän ajan käytin työntekoon. Kesällä 2015 alkoi imetys harvenemaan ja sitten heinäkuussa olinkin taas uudestaan raskaana

Kyllä, luit oikein, olen taas raskaana ja vauva syntyy 2016 maaliskuun lopulla. Sitten kun blogi on 3v. vanha, olen sen historian aikana ollut yhteensä melkein 2 vuotta raskaana ja imettänyt melkein vuoden ja sen lisäksi toipunut synnytyksistä ja keskenmenosta.

Että pidä näillä spekseillä nyt sitten jotain treeniblogia! No, onneksi kirjoitettavaa asiaa on ollut muistakin aiheista ja on näitä joku tässä vuosien saatossa käynyt lukemassakin, että ehkä tämä aiheen vierestä kirjoittaminen ei ole niin haitannut. Harvasta postaustahdista on tosin valitettu mutta näillä mennään.

Nyt näyttää siltä, että meikäläisen seuraava rankemman ja intensiivisemmän treenaamisen kausi tulee sijoittumaan jonnekin 2020-luvulle. Että jos joku on ollut pettynyt, kun tässä blogissa käsitellään aika vähän itse treenaamista, niin sori siitä.

Hyvin on ollut pullat uunissa.

IMG_2814

 

 

Univaje ja sokerikoukku

Univaje vaikuttaa ihmisiin hyvin eri tavoilla. Toisinaan univaje aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja sen takia joillain saattaa jopa pudota paino, kun vauva valvottaa. Huomattavasti yleisempää kuitenkin tuntuu olevan unenpuutteen ruokahalua lisäävä vaikutus joka kohdistuu monilla etenkin sokeriin ja ylipäätään nopeisiin hiilihydraatteihin.

Usein puhutaan raskauskiloista ja joillekin niitä tuleekin reilusti, toisille taas ei yhtään. On hyvin yksilöllistä, kuinka raskaushormonit vaikuttavat ruokahaluun, turvotuksiin ja muuhun. Toisilla raskauskilot jäävät laitokselle, toisilla ne jämähtävät kroppaan lopullisesti. Ja kaikkea näiden väliltä.

Painoa ei kuitenkaan tuo pelkkä raskaus vaan ehkä jopa yleisempää lienee vauva-aikana kertyvät univajekilot. Joillakin tämä univajekausi saattaa kestää vuosia, jos perheessä on useampia pieniä lapsia. Aina vuoronperään jotakuta imetetään, joku on korvatulehduksessa tai muussa lastentaudissa ja siksi öisin ei nukuta.

Olen aina tykännyt suolaisesta enemmän kuin makeasta. Suklaastakin uppoaa paremmin vähäsokerisemmat raakasuklaat ja tummat suklaat. Mutta siinä vaiheessa, kun en ollut yli vuoteen nukkunut kunnolla ja univaje on äitynyt krooniseksi, muuttui elimistön toiminta ihan muuksi, kuin koskaan ennen.

Valvominen alkoi jo raskauden aikana (pahoinvointi, liitoskivut, helvetillinen hepatoosikutina) ja jatkui reilu puoli vuotta synnytyksen jälkeen, niin kauan, kun yösyötöt olivat mukana. Eihän niissä yösyötöissä mitään ongelmaa olisi, jos osaisi itse nukkua samalla mutta jos herää täysin virkeäksi keskellä yötä aina, kun vauvakin herää, univajetta kertyy kuukausien aikana liikaa. Päiväunia en myöskään osaa nukkua.

Univaje sai niin ylikierroksille, etten lopulta osannut nukkua, kuin muutaman tunnin vuorokaudessa. Väsyneet ja ylikuormittuneet aivot huusivat sokeria ja sitä oli saatava pysyäkseni tajuissani. Refluksin takia kahvi tai muut kofeiinipitoiset juomat eivät olleet vaihtoehto. Loppuraskaudesta refluksikin oli niin paha, että elin viimeiset kuukaudet pelkällä jäätelöllä ja närästyslääkkeillä, eikä se loppunut synnytykseen, koska vatsahapot olivat korventaneet kurkkutorven kroonisesti karrelle.

Vauvan ollessa puolivuotias, tultiin siihen tulokseen, että näin ei voi jatkua ja öisin on pakko alkaa nukkumaan. Päädyimme toteuttamaan yövierotuksen tassu-unikoululla, kun poika oli n.7kk ja sen jälkeen ollaankin sitten nukuttu 7-9h yössä. Ei niitä yösyömisiä ollut aiemminkaan, kuin 1-2 keskimäärin mutta ongelma oli tosiaan se, kun en osannut itse nukkua.

Jäätelöä siis kului. Sen sokeri piristi ja kylmä maitotuote helpotti refluksiani. Sokerin tuoma virkeys tosin oli vain hetkellistä ja kohta aivot taas huusivat lisää sokeria. Sokerikoukku oli valmis. Tässä tapauksessa ei voida puhua myöskään tunnesyömisestä, koska univaje on fyysinen tila, ei tunne. Aivojen tarve toimia on fyysinen fakta, kroonistuneessa unenpuutteessa ei auta vaikka suhde ruokaan olisi muuten kuinka terveellä pohjalla tahansa.

Nyt kun olen saanut muutaman viikon nukkua pääsääntöisesti 7-9h yössä, alan huomata, miten sokerikoukkukin alkaa pikkuhiljaa irrottaa otettaan. Enää yliväsyneet aivot eivät huuda niin lujaa sokeria, kun öisin saa nukkua.

Yövierotus saattaa vähentää maidontuotantoa niin, että imetys loppuu jo ennen aikojaan. Jos tavoitteena on taaperoimetys, kannattaa yövieroitusta harkita tarkkaan. Oma tavoitteeni oli imettää vähintään 6kk, joten kun se rajapyykki oli ohitettu, ei olisi ollut katastrofi, jos imetys olisi hyytynyt yövieroituksiin.

Tässä nyt kuitenkin vielä imetetään kun poika on 8,5kk. Vähentynyt se on mutta ei kokonaan tyssännyt. Itse olen tyytyväinen ja vauvallekin maistuu onneksi hyvällä ruokahalulla lähes kaikki ruoka, mitä tarjotaan.

Tämän oman kokemuksen pohjalta pistää miettimään, kuinka monella, ei vain pikkulasten vanhemmilla, sokerikoukku johtuu unenpuutteesta. Tietokoneen ja kännykän piristävässä valossa kukutaan liian myöhään (teen sitä itsekin) ja unen laatu on siksi huonoa.

Ei sitä ihan huvikseen sanota, että uni ja lepo ovat painonhallinnan ja hyvinvoinnin kulmakiviä. Kun tuo, ehkä oleellisin tukijalka lähtee alta, menee syöminen ihan hulluksi ja painonhallinta lähes mahdottomaksi. Syömisiä on ihan turha yrittää korjata järkevämmiksi, jos aivot eivät saa riittävästi lepoa.

Eikä pahassa univajeessa treenaaminenkaan ole järkevää. Kun uni saadaan kuntoon, alkavat muutkin asiat loksahdella paikoilleen melkein itsestään. Tämän asian suhteen ei todellakaan kannata mennä puuhun pylly edellä. Ensin nukkuminen kuntoon, sitten vasta treenit ja syömiset.

Oman kokemukseni perusteella voin siis suositella yövieroitusta ja vauvaystävällistä tassu-unikoulua. Unikouluohjeita on netti pullollaan mutta huudatusunikoulua ei nykypäivänä enää suositella. Eikä alle puolivuotiaalle suositella yhtään mitään unikoulua.

Jos toivotte tarkempaa postausta unikoulun ja yövierotuksen toteuttamisesta, laittakaa alle tai heftyn facebookiin kommenttia.

https://www.facebook.com/Heftytraining

IMG_0882

 

Vuodenvaihteen kuulumiset

Joulu meni ja vuosi vaihtui. En tehnyt taaskaan mitään lupauksia. Vauvan kanssa ollaan päästy pulkkailemaan, hän siis makaa pulkassa, kun ei osaa kunnolla istua vielä. Mutta kääntymään on jo oppinut! Ja tietysti vaunulenkkejä halki hohtavien hankien, koska pyhien säät olivat todellista winter wonderlandia.

Minä imetän edelleen suurimman osan vuorokaudesta ja selkä on siksi kroonisesti aivan juntturassa. Tämä vauva on sellainen slow food mies, että pulloruokinta ei pidä niin tyytyväisenä, joten siksi en voi olla vauvasta erossa kuin iltapäivisin päikkäriaikaan hetken.

Jumitan siis staattisissa asennoissa tuntitolkulla, enkä voi hievahtaakaan, koska tämä vauva ei todellakaan ole mikään nopea syömäri silloin, kun saa sitä parasta superfoodia suorassa ihokontaktissa. Selkä on paljon pahemmassa jumissa, kuin ikinä istumatyötä tehdessäni ja sitäkin olen tehnyt jo sentään yli 10 vuotta.

Pari hierontalahjakorttia olisi odottamassa käyttöä mutta hieronnat ei nyt tähän vaivaan taida pelkästään ihan riittää. Selvää on, että selkä pitää saada kuntoon, ennen kuin voi alkaa taas isoja rautoja nostelemaan.

Hot jooga ja pilates siintävät haaveissani mutta jotta sellaiseen meno saadaan ajoitettua sopivasti vauvan päikkäriaikaan, on melkoinen hattutemppu. Tai se, että ylipäätään missään satuttaisiin pitämään noita tunteja juuri silloin, kun vauva nukkuu.

No, nämä haasteet lienevät kaikille vauvaperheille tuttuja ja totuushan on se, että vauva-aika on vain silmänräpäys ihmiselämässä. Kohta tämäkin vaihe on vain haikea muisto.

Mutta ennen selkäprojektia tässä joulun ja vuodenvaihteen tunnelmia kuvina:

2014-12-26-4155 2014-12-26-4138 2014-12-25-4125 2014-12-25-4119 2014-12-25-4115 2014-12-25-4112 2014-12-25-4111 2014-12-25-4104 2014-12-25-4103 2014-12-25-4101 2014-12-24-4077 2014-12-24-4073 2014-12-24-4072 2014-12-23-4053 2014-12-23-4038 2014-12-23-4037 2014-12-23-4035 2014-12-23-4030 2014-12-23-4028 2014-12-23-4022 2014-12-23-4018 2014-12-23-4017

Uni ja lepo

Kuva

Uni ja lepo

Unen ja levon merkitys treenaamisen ja muunkin elämän kannalta on ilmeinen. Moni varmasti tietää, että lihas kasvaa nimenomaan levossa. Hyvin levännyt ihminen toimii kaikenkaikkiaan paremmin. Muistaa paremmin, on aktiivisempi, tehokkaampi ja onnellisempi.

Tämähän on toki helpommin sanottu kuin tehty. Unenpäästä on vaikea saada kiinni jos stressaavat asiat pyörivät mielessä. Itse yritin karkottaa näitä asioita illalla TV:tä katsomalla tai netissä surffaamalla mutta käytännössä kirkkaan ruudun tuijottaminen myöhään illalla sekoittaa melatoniinitasot ja uni tulee entistä huonommin.

Sitten aloin kuunnella Youtubesta erilaisia rentoutusvideoita. Peitin kirkkaan ruudun tyynyllä ja kuuntelin kuulokkeilla. Tuo toimi hieman paremmin mutta ei kovin hyvin siltikään. Melatoniinitabletit olivat myös välillä käytössä. Niitä saa apteekista ilman reseptiä ja ne hieman lyhentävät nukahtamisaikaa ja niillä voi lievittää jet lag-oireita.

Nykyään ollaan tehty sitten vaan niin, että luetaan kirjaa jonkin aikaa sängyssä, sammutetaan valot ajoissa ja jos silloin ei vieläkään nukuta, voidaan vielä höpötellä pimeässä vähän aikaa. Pimeässäolo aiheuttaa sen, että aika nopeasti alkaa nukuttaa ja mielessä pyörivät ajatukset tulee purettua höpötellessä. Tämä vaikuttaa tähänastisista toimivimmalta ratkaisulta.

Asiantilaan vaikuttaa myös se, että uudessa asunnossa on isompi makkari jossa ilma ei lopu kesken unien. Ja parempi sänkykin tuli ostettua koska edelliset olivat melkeinpä nukkumiskelvottomia. Pehmeät lakanat ja makuuhuoneen neutraalisävyinen sisustus rauhoittaa myös mielen. Pimennysverhot ja tuuletin ovat kesällä must, ellei tykkää herätä jo aamuyöllä tai nauti kuumassa nukkumisesta. Hieman viileämpi lämpötila makuuhuoneessa auttaa myös nukahtamaan.

Nukkumiseen ja makuuhuoneen puitteisiin kannattaa panostaa. Mieli ja keho voivat paremmin levänneinä.

Tässä vielä makkaristamme muutamia kuvia.

2013-10-15-0073

2013-10-15-0064

2013-10-15-0071

Lapsi nukkuu ullakkohuoneessaan sinisen ja vihreän sävyissä.

2013-10-15-0116

Vierashuoneessa nukutaan näin.

2013-10-15-0110

Lisää kommentteja ja keskustelua löytyy: https://www.facebook.com/Heftytraining

Piristyi hän siitä…

Oikeastihan tuo jatkuu ”kun sai hieman spriitä” mutta nyt on piristytty ihan muulla kuin alkoholijuomilla, nimittäin hot joogalla. 38 asteisessa huoneessa hikoilin väsymystä pois tunnin verran ja sen jälkeen 20 minuuttia tehokasta saliaikaa ennen kuin henkilökunta alkoi hätistää kotiin.

Piristys tuli tarpeeseen koska viime yönä uni keskeytyi naapurin aamuöisten jatkojen ääniin. 03.30-05 valvoin ja kuuntelin raurunremakkaa mikä oli suoraan pois yöunestani jota tarvitsen 8h joka yö. Jos jää vajaaksi, olen zombie koko seuraavan päivän. Ja kun ei ole saanut lepoa, ei treenistäkään tule yleensä mitään.

Mutta jooga teki tehtävänsä. En ole mikään joogaexpertti, tunnistan tasan Hatha- ja Astangajoogat. Tänään tehtiin jotain dynaamista S-kirjaimella alkavaa joogaa, en nyt muista mitä se oli mutta perus aurinkotervehdykset, tasapainoasanat, soturit, niskaseisonnat ja muut tutut jutut siinä oli. Olen vähän pihalla joogatermeistä vaikka tätäkin lajia on jo muutama vuosi tullut harrastettua mutta ilmeisesti olen joogatunneilla sen verran aivot narikassa ja teen vaan mitä ohjaaja näyttää, ettei ole asanoiden nimistäkään tarttunut päähän kuin murto-osa.

Salilla tein vatsat, ojentajat, rintalihakset, pakarat ja reidet ja sitten hätistettiinkin jo pois. Huomasin myös, että jalkaprässeissä todella on eroja. 110kg tuntui kevyemmältä kuin yleensä.

Viikonloppuna pitää ruveta puuhaamaan muuttoa, katsotaan meneekö treenit hyötyliikunnan puolelle vallan vai ehtiskö tekemään muutakin.