Vuodenvaihteen kuulumiset

Joulu meni ja vuosi vaihtui. En tehnyt taaskaan mitään lupauksia. Vauvan kanssa ollaan päästy pulkkailemaan, hän siis makaa pulkassa, kun ei osaa kunnolla istua vielä. Mutta kääntymään on jo oppinut! Ja tietysti vaunulenkkejä halki hohtavien hankien, koska pyhien säät olivat todellista winter wonderlandia.

Minä imetän edelleen suurimman osan vuorokaudesta ja selkä on siksi kroonisesti aivan juntturassa. Tämä vauva on sellainen slow food mies, että pulloruokinta ei pidä niin tyytyväisenä, joten siksi en voi olla vauvasta erossa kuin iltapäivisin päikkäriaikaan hetken.

Jumitan siis staattisissa asennoissa tuntitolkulla, enkä voi hievahtaakaan, koska tämä vauva ei todellakaan ole mikään nopea syömäri silloin, kun saa sitä parasta superfoodia suorassa ihokontaktissa. Selkä on paljon pahemmassa jumissa, kuin ikinä istumatyötä tehdessäni ja sitäkin olen tehnyt jo sentään yli 10 vuotta.

Pari hierontalahjakorttia olisi odottamassa käyttöä mutta hieronnat ei nyt tähän vaivaan taida pelkästään ihan riittää. Selvää on, että selkä pitää saada kuntoon, ennen kuin voi alkaa taas isoja rautoja nostelemaan.

Hot jooga ja pilates siintävät haaveissani mutta jotta sellaiseen meno saadaan ajoitettua sopivasti vauvan päikkäriaikaan, on melkoinen hattutemppu. Tai se, että ylipäätään missään satuttaisiin pitämään noita tunteja juuri silloin, kun vauva nukkuu.

No, nämä haasteet lienevät kaikille vauvaperheille tuttuja ja totuushan on se, että vauva-aika on vain silmänräpäys ihmiselämässä. Kohta tämäkin vaihe on vain haikea muisto.

Mutta ennen selkäprojektia tässä joulun ja vuodenvaihteen tunnelmia kuvina:

2014-12-26-4155 2014-12-26-4138 2014-12-25-4125 2014-12-25-4119 2014-12-25-4115 2014-12-25-4112 2014-12-25-4111 2014-12-25-4104 2014-12-25-4103 2014-12-25-4101 2014-12-24-4077 2014-12-24-4073 2014-12-24-4072 2014-12-23-4053 2014-12-23-4038 2014-12-23-4037 2014-12-23-4035 2014-12-23-4030 2014-12-23-4028 2014-12-23-4022 2014-12-23-4018 2014-12-23-4017

Kaamosmasennuksen torjuntaa

Nyt on venähtänyt pitkäksi taas tämä kirjoitustauko. Mitä meille kuuluu nyt? Vauva ainakin sai nimen ja vaunulenkkiä tuli testattua lumessa. Sitten lumet sulivatkin ja vaunuja on rontattu lätäköissä, loskassa ja sohjossa.

No ei se ole niin kamalaa miltä se kuulostaa. Vaikka loppuvuosi on Helsingissä synkkä ja pimeä, olen yrittänyt lenkeillä silti fiilistellä kauniita auringonlaskuja ja hämärän tulon tunnelmallisuutta.

2014-11-21-3757 2014-11-21-3755 2014-11-21-3750

2014-12-17-3991 2014-12-17-3989 2014-12-17-3978 2014-12-17-3965 2014-12-16-3959 2014-12-16-3947

Kuvissa ollaan seikkailtu Hietsun, Laajasalon ja Pakilan maisemissa.2014-12-03-38262014-12-17-39882014-12-17-39842014-12-17-39702014-12-17-3962

2014-12-03-3836

Ja lenkkien jälkeen maistuu vaikkapa luomulampaasta ja luomupunajuurista tehty borssi.2014-11-17-3745

Ovatko lenkit auttaneet kaamosväsymykseen? Vaikea sanoa, koska yöunet ovat muutenkin silppua vauvan takia. Kirkasvalolamppu jeesaa pimeimpinä päivinä mutta ei se oikeaa auringonvaloa toki voita.

Me vaunulenkkeillään yleensä kolmen kieppeillä iltapäivällä, joka on tähän aikaan vuodesta se hetki, kun aurinko laskee Helsingissä. Jotta synkkä vuodenaika ei tympäisisi niin pahasti, yritän näillä kuvilla todistaa itselleni, että kaunista on ilman luntakin. Kai se vähän auttaa.

Miten sinä taistelet kaamosväsymystä vastaan? Kerro alle kommentteihin tai Heftyn fb-sivuille.

Blogi palailee tauolta

Vauva on nyt kuuden viikon ikäinen ja molemmat kävimme juuri jälkitarkastuksessa, missä kaikki oli oikein hyvin. Vauva kasvaa ja itse olen toipunut synnytyksestä.

Liikkuminen näiden viikkojen aikana on ollut tunnin vaunulenkkejä, useita kertoja viikossa. Lenkit pystyin aloittamaan melkein heti laitokselta kotiuduttuame vaikka synnytys olikin ollut erittäin pitkä ja rankka. Siitä ehkä lisää joskus myöhemmin.

Mutta kroppa kyllä kaipaisi muutakin. Imetys on niin staattista puuhaa, että selkä ja niska ovat pahemmassa juntturassa, kuin istumatyötä tehdessä. Jotain pitäisi siis tehdä mutta sen organisoiminen onkin sitten oma haasteensa, kun pieni on vielä rinnassa tiukasti kiinni ison osan vuorokaudesta.

Tässä kuvia ja fiiliksiä syksyn lenkeiltä:

2014-10-17-3415  2014-10-17-3434 2014-10-17-3439 2014-10-17-3441 2014-10-17-3447 2014-10-17-3446 2014-10-15-3402 2014-10-15-3400 2014-10-15-3409 – Kopio (3) 2014-10-09-3339 2014-09-28-3304 2014-10-09-3344

Nyt olis siis lääkärin lupa pikkuhiljaa aloitella muutakin treeniä kuin kävelyä. Ihan akuuteimpana täytyy saada tuo selkä ja niska kuntoon ja vatsalihasten elvytystä toki myös. Mutta palailen niihin asioihin tarkemmin vielä.

2014-10-11-3356

Claude Monet moments

Ulkoilujaosto on ollut taas liikenteessä ympäri Helsingin rantoja ja puistoja. Esteetikkona pyrin bongailemaan kauniita näkymiä ja välillä kohdille osuukin jotain mikä on kuin Monet’n maalauksista. Tosin, ei nämä kännykkäräpsyt nyt tee aina ihan oikeutta näkymien mykistävyydelle livenä mutta jotain käsitystä niistä ehkä voi hyvällä mielikuvituksella saada.

Tässä Rodopuisto, jonka kukinta ehdittiin juuri ennen sen loppumista taltioida. Puiston oravat eivät olleet niin yhteistyöhaluisia kuvattavaksi.

2014-06-21-2008 2014-06-21-2009 2014-06-21-2006 2014-06-21-2004 2014-06-21-2003 2014-06-21-2002 2014-06-21-1999 2014-06-21-1998 2014-06-21-1995 2014-06-21-1993 2014-06-21-1991 2014-06-21-1989

Sitten käytiin myös jokakesäisissä vakiokohteissamme Kalvikin rannassa ja Aurinkolahdessa.

2014-06-27-2060 2014-06-27-2057 2014-06-27-2056 2014-06-27-2053 2014-06-27-2050 2014-06-27-2049

Ja perus iltalenkkiä Vantaanjoen varrella ja kotikulmilla:

2014-07-05-2322 2014-07-05-2319 2014-07-05-2318 2014-07-05-2316 2014-07-05-2315 2014-07-05-2314 2014-07-05-2313 2014-07-05-2310 2014-07-05-2309 2014-07-05-2308

Tämmöinen kuvaähkypostaus taas tällä kertaa ja loppua näille ei näy, sen voin luvata. Tulossa ainakin vielä Turun saaristoa, Yyteriä ja Reposaarta sekä Pärnua.

Loppuraskauden ihanat vaivat kuten liitoskivut rajoittavat tehokkaasti rankempaa treenaamista, joten tällä ulkoilulla mennään nyt. Eikä sali kyllä helteillä muutenkaan houkuttele. Sitten taas jos tulee huonompia ilmoja. Raskausjoogaa saatan ehkä myös kokeilla.

Liikkumista koko perheen voimin

Nyt lipsahti viime viikko niin kiireen puolelle, että blogipäivitys jäi kokonaan. Mutta korjataan tilanne nyt. Perheellisten liikkumisesta siis asiaa.

Aika moni perheellinen valittelee sitä, että ei jää aikaa liikuntaharrastuksille. On toki selvää, että univajeisille pikkulasten vanhemmille on prioriteetti pysyä tolkuissaan väsymyksen keskellä ja liikunta saattaa vuodeksi tai pariksi jäädä satunnaisten vaunulenkkien varaan. Toki pikkulasten kanniskelu on jo hyötyliikuntaa sellaisenaankin.

Mutta sitten kun lapsi oppii kävelemään ja nukkumaan yöt, avautuu liikunnallekin huimasti lisää mahdollisuuksia. Pienten lasten kanssa pystyy varsinkin aerobista liikuntaa tekemään paljonkin: työntämään rattaissa, vetämään pulkassa ja sitten kun lapsi opettelee ajamaan pyörällä, voi itse hölkkäillä vierellä.

Ryhmäliikunta ja kuntosaliharrastus onkin sitten hieman haastavampaa pienten lasten vanhempana. Ellei salilla ole lapsiparkkia, pitää vanhempien sopia lastenhoitovuorot jotta harrastuksiin päästään. Mutta sitten kun lapsi tulee teini-ikään, voi lapsen kanssa harrastaakin melkein mitä vaan. Jos teini vaan suostuu.

Meillä perheen yhteiseksi harrastukseksi on muodostunut kuntosalilla käynti. Ollaan pojan kanssa käyty nyt kerran viikossa yhdessä salilla ja tarkoitus on tihentää kahteen kertaan. Myös yksin salilla käymään tottunut miehenikin lähti mukaan perhesalitteluun. Koko perheen kuntosaliharrastus oli kaikkien mielestä kivaa.

Teinin kuntosalitreeniin on omat rajoitteensa ja näiden perusteella rankimmat maksimivoimatreenit jätetäänkin sitten myöhemmille ajoille, jolloin pituuskasvu on jo loppunut.

Meidän perheen vakiojuttuihin kuuluu myös lenkit. Joko kävellen ja juosten tai vain kävellen. Nykyiset lenkkimaastot sijoittuvat yleensä Oulunkylä-Paloheinä -akselille. Uiminen oli myös vakiojuttu silloin kun lapsi oli pieni mutta nyt ei enää saada houkuteltua teiniä mukaan siihen hommaan. Viimeksi menimme miehen kanssa sitten kahdestaan kauhomaan Mäkelänrinteeseen.

Kotona voi myös tehdä monenlaista: venytellä, joogata, tehdä lihaskuntotreeniä oman kehon painolla ja nostella kahvakuulaa. Lapsen kanssa aina venytellään kotona salitreenin jälkeen. Meidän vakkari venyttelypaikka on olohuoneessa tuossa TV:n edessä. Siinä just ja just mahtuu 2 kerrallaan venyttelemään.

2013-10-15-0078

2013-10-15-0093

Kuvan kurpitsa ei liity tapaukseen. Siitä on tarkoitus kyllä tehdä jotain keittoa ja piirakkaa ja kovertaa kuoresta Halloween-lyhty.

2013-10-15-0144