Vuoden päättömin dieetti -palkinto

Olen miettnyt, että Heftytraining voisi alkaa jakamaan vuosittaista vuoden päättömin dieetti palkintoa. Joka vuosi tulee joku uusi muotidieetti, johon porukka hurahtaa uskonnon lailla. Joskus oli kaalikeittodieettiä, näkkileipäkuuria ja lentoemäntädieettiä

Luulin, että olen muinaisina syömissekoilujen vuosinani kokeillut kaikki maailman hulluimmatkin dieetit mutta ilmeisesti en. Tutustuin hiljattain dieetteihin nimeltä Carnivore ja OMAD.

Carnivoressa syödään käytännössä vain eläimiä, eli ei mitään muuta kuin lihaa, kalaa, munia jne. OMAD dieetissa saa syödä mitä vaan, mutta siinä syödään vain kerran päivässä eli on ns. pätkäpaaston extreme muoto. Jos oikein hulluksi haluaa vetää, noi kaksi voi yhdistää ja syödä vain kerran päivässä vain eläimiä 😳

En tiedä voiko näitä kutsua edes dieeteiksi. Enemmänkin on kyse ohjeistetuista syömishäiriöistä.

Nuo kaksi dieettiä voisivat olla ehdolla Heftyrainingin vuoden 2020 päättömimmäksi dieetiksi. Voitais pitää vaikka äänestys ja vuoden lopussa virtuaalinen palkintojenjakogaala. Miltä kuulostais?

Jokainen yksilö saa toki syödä just kuten huvittaa. Jos sun juttusi on kerran päivässä syöminen tai pelkkien eläinten syöminen, anna palaa, en arvostele tai moralisoi sinua millään tavalla. En edes pelkkien eläinten syömisestä, koska joo, onhan se epäekologista, mutta sorrun eläinten syömiseen itsekin, joten mulla ei ole varaa moralisoida siitä asiasta ketään. Enemmän ihmettelen näiden dieettien keksijöitä ja sitä millä ihmeellä he selittävät näiden dieettien terveellisyyden.

Miten olis tämmönen ateria joka päivä mutta ei mitään muuta lisäksi? En lähde kokeilemaan.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Ikuisesti aloittelija?

Koska en ole kisakireässä fitness-kunnossa ollut koskaan ja hoikkakin joskus vuosikausia sitten, tehdään ulkoisesta olemuksestani helposti johtopäätöksiä, että en ole harrastanut koskaan mitään liikuntaa ja lähinnä maannut elämäni vain sohvalla. 

Se huomaa esim. tilanteissa kun kerron olevani menossa salille, mua huonommin tunteva ihminen kommentoi heti: ”Ai säkin oot alkanut harrastamaan liikuntaa, hieno homma.” Noh, olen käynyt salilla säännöllisesti toistakymmentä vuotta mutta ei sitä vissiin sitten lasketa liikunnaksi, kun olemus ei ole muuttunut vastaamaan stereotyyppistä fitness-kroppaa. 

Tai kun postaan someen tanssitunnista, kommentti on ”Ai sulla on kuntoprojekti menossa.” Noh, enhän mä olekaan tanssinut kuin 36 vuotta mutta jos en ole huudellut siitä somessa tai joka käänteessä, sitä ei ilmeisesti ole tapahtunut. Tiedättehän sen vitsin: Mistä tunnistat triahtlonistin / maratoonarin / crossfittaajan / etc.? Hän kyllä kertoo sinulle. Eli jos et jatkuvasti kuuluta kaikille liikuntaharrastuksistasi, ota selfieitä liikuntapaikoilla ym. sitä ei ole tapahtunut. Pics or didn’t happen.

Mä en juuri koskaan ota kuvia itsestäni liikuntapaikoilla, joten ainoat kuvat missä teen jotain liikunnallista, on erinäisistä lehtiartikkeleista joissa on kirjoitettu siitä, että harrastan liikuntaa ilman laihtumistavoitetta tai oikeastaan ilman mitään muutakaan tavoitetta.

Onhan se nyt aikamoinen shokkiuutinen, että joku ei-hoikka ihminen ei ole asettanut laihtumista tärkeimmäksi elämäntehtäväkseen. Ja mitä se sellainen liikunta edes on jos ei saman tien laihduta kymmeniä kiloja tai tähdätä joihinkin kisoihin? Varmaan käy vaan istuskelemassa niissä laitteissa. News flash: liikuntaa voi harrastaa ihan vaan huvin vuoksi.

Silti vain tavoitteellisuutta arvostetaan. Mulla on ollut elämässäni paljon tavoitteita ja olen saavuttanut paljon. Olen perusluonteeltani suorittajatyyppi. Se, että tarkoituksella en aseta tavoitteita liikkumiselleni, on osoitus ennen kaikkea itselleni siitä, että elämän ei ole pakko olla pelkkiä tavoitteita ja saavutuksia. On ihan tervettä tehdä asioita myös intuitiivisesti: ilman jatkuvaa suunnittelua, laskemista ja tavoitteiden asettamista.

Kuva HS

 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

 

Väärin laihdutettu?

Lähes joka kerta kun kirjoitan siitä, miten en enää laihduta ja keskityn mieluummin pitämään pysyvästi pudottamani painon pois, se on jollekin ongelma. Koska en ole normaalipainossa eli alle BMI 25, moni katsoo, että painonpudotusta ei saisi vielä lopettaa, ennenkuin tuo maaginen raja on ylitetty. Väärin laihdutettu siis.

Olen nyt 9 vuotta pitänyt pudottamani kilot poissa, kun välissä olleita raskausaikoja ei lasketa. Kun kerron, että en laihduta vaan keskityn nyt pysyvään painonhallintaan saan kuulla, että ”ihannoin lihavuutta”, tai ”kehotan ihmisiä olla tekemättä ylipainolleen mitään”. Myös kerrotaan, että elintavoissani täytyy olla jotain vikaa, kun en ole kaikkea ylipainoa laihduttanut pois. Ja tehdään myös selväksi, että en voi olla terve, ennenkuin BMI on alle 25 (Newsflash: olen metabolisesti täysin terve, sokereissani, verenpaineessani tai kolesterolissani ei ole mitään vikaa)

Hassua on se, että jos keskittyy pitämään pudotetut kilot pois eli panostaa pysyvään painonhallintaan laihduttamisen sijaan, koetaan, että ”ei tee ylipainolleen mitään”. Että ainoastaan aktiivinen laihduttaminen lasketaan ylipainolle jotain tekemiseksi.

Kuitenkin tilastollinen fakta on, että 80-95% laihduttaneista lihoo kaiken takaisin. On varsin harvinaista, että ihminen, joka on pudottanut yli 10% painostaan, pitää pudotetun painon lopullisesti tai edes useita vuosia poissa.

Omalla kohdallani itse laihtuminen on melkein aina ollut helppoa, sen pudotetun painon pois pitäminen taas ollut huomattavasti vaikeampaa, välillä melkein mahdotonta. Nyt kun olen 9 vuotta pitänyt pudotetut kilot poissa, en voi väittää, että se edelleenkään kävisi itsestään. Joudun aika usein miettimään omaa ruokasuhdettani, harjoittelemaan intuitiivista syömistä jne.

Jää nähtäväksi joudunko tekemään tätä koko ikäni, jos haluan, että pudotetut kiloni pysyvät poissa vai tuleeko tästä lopulta automaatio. 9 vuodenkaan painonhallinnan jälkeen siitä ei ole tullut itsestäänselvää automaatiota ja tämä lienee syy miksi valtaosa laihduttaneista lihoo kaiken takaisin.

Pysyvää painonhallintaa kun ei voi tehdä itsekurin avulla, kukaan ei ”pidä itseään kiinni niskasta” lopun elämäänsä vaan pitää todella oppia ja sisäistää uusia toiminta- ja ajatusmalleja

Näiden syiden takia tuntuu todella absurdilta, että joidenkin mukaan ”en tee asialle mitään”, koska itseasiassa teen aika paljonkin.

Jos nyt jättäisin pysyvän painonhallinnan oppimisprosessin kesken ja lähtisin edelleen pudottamaan painoani, osaisinko pitää pudotettua painoa poissa vai tulisiko jälleen kerran kaikki kilot korkojen kera takaisin? Pidän tätä vaihtoehtoa valitettavasti erittäin todennäköisenä.

Mitään akuuttia terveydellistä pakkoa itselläni tällä hetkellä ei painon pudotukseen. Myöskään mitään muita lihavuuteen liittyviä vaivoja ja ongelmia ei ole. (Ne kivut, mistä tällä hetkellä kärsin, ovat tulleet painonpudotuksen jälkeen ja pahentuneet painon pudotessa lisää. Näin ollen kyseisillä kivuilla ei ole mitään tekemistä painon kanssa vaan ne johtuvat ihan muista syistä.)

Omien voimavarojensa suhteen tulee myös olla realistinen. Jos elää ruuhkavuosien huippua pienten lasten valvottaessa, on jo lihomisen estäminenkin  monelle saavutus. Etenkin silloin jos taustalla on suuria painonvaihteluja ja geneettistä altiutta ylipainoon. Ruokahalu ei ole pelkästään opittua eikä varsinkaan tahdonalaista. Ihmisen nälkä- ja kylläisyysmekanismit ovat vahvasti geneettisiä ja se hyvin pitkälti selittää isot erot yksilöiden välisissä painoissa. Geneettisistä syistä painonhallinta on toisille todella paljon vaikeampaa kuin toisille. Tämän allekirjoittanee kuka tahansa lihavuustutkijakin.

Jos olisin varma, että pysyvä painonhallinta tulee olemaan itselleni automaattista ja itsestäänselvää ja loputkin pudotetut kilot tulisivat varmasti pysymään poissa, saattaisin ehkä alkaakin pudottamaan painoa. Nyt en ole täysin varma, joten minimoin riskit ja pysyn tässä painossa, kunnes se on helppoa ja automaattista. Meneekö siihen vuosi vai koko loppuelämä kuka tietää, eikä sillä ole väliäkään niin kauan kuin akuuttia terveydellistä pakkoa ei ole.

Ylipaino tai edes lihavuus eivät ole sairauksia, ylipainoinen ihminen voi olla metabolisesti täysin terve, eikä ylipainolle ole olemassa mitään tautiluokitusta. Lihavuus on toki riski ja riskejä välttääkseen kannattaa välttää lihomista. Jos kuitenkin lihavuuteen on johtanut nimenomaan jojolaihduttaminen, on silloin myös laihduttamisella iso riski johtaa yhä suurempaan ylipainoon.

Jokainen yksilö punnitsee omia henkilökohtaisia riskejään ja sitä miten niiden kanssa toimii. Tällä hetkellä laihduttaminen saattaa tuoda itselleni suurempia terveysriskejä kuin terveyshyötyjä, joten siksi en laihduta. En ”ihannoi ylipainoa” tai ”kehota ihmisiä olemaan tekemättä ylipainolleen mitään” tai muita vastaavia väitteitä, jotka ovat syntyneet vain siitä, että perusteluitani ei ole vaivauduttu lukemaan otsikkoa pidemmälle.

Ylipäätään se, että kerron omista henkilökohtaisista valinnoistani, ei tarkoita sitä, että olen suosittelemassa kenellekään toiselle omia elintapojani tai yhtään mitään muutakaan. Eletään kukin tavallamme. Se mikä sopii minulle, voi olla katastrofi toiselle, eikä yksilöiden tilanteet ja taustat ole välttämättä mitenkään verrattavissa toisiinsa muutenkaan.

Allaolevista kuvista ylin ja alin on otettu 2010. Tuolloin en ollut ihan huippulukemissani enää mutta ehkä noin 10kg nykyistä painavampi. Keskimmäinen kuva on tuore. Ylimmässä ja alimmassa kuvassa olin ihan yhtä terve, onnellinen ja tyytyväinen itseeni, kuin keskimmäisessäkin kuvassa. Silti vältän palaamasta tuohon painoon enää, ihan vain minimoidakseni terveysriskejä vanhemmalla iällä. Ulkonäöllisiä syitä tälle ei ole, koska en koe näyttäväni ylemmässä ja alemmassa kuvassa yhtään huonommalta kuin keskimmäisessäkään.

 

 

Itsekurilla lihavaksi

Otsikko kuulostaa varmasti monesta käsittämättömältä. Eikö se ole juuri itsekuri jolla ihmisen pitäisi saada pidettyä syömisensä ja liikkumisensa kunnossa ja siten itsensä normaalipainoisena? ”Pitää ottaa itseään niskasta kiinni”, ”pitää palata taas ruotuun”, ”mind over matter”.

Koko elämänsä tulisi pidellä itseään niskasta kiinni ja olla asennossa ruodussa. Kuulostaa aika ankealta. Vähän sellaista löysässä hirressä roikkumista. Ja sitä se juuri onkin. Valtaosa ihmisistä ei pysty olemaan ruodussa 365 päivää vuodessa 24/7 koko lopun elämäänsä. Osan elämästään kyllä pystyy, näinhän toimivat esim. monet huippu-urheilijat aktiiviuransa aikana.

Itsekuri tarkoittaa oman käytöksensä hallitsemista. Itsekuria harjoittava ihminen kieltäytyy hetkellisistä haluista ja mielihyvän hankkimisesta korkeamman päämäärän vuoksi. Tätä kutsutaan lykätyksi tarpeiden tyydytykseksi.

Jotta ihminen laihtuu, hänen tulee kuluttaa energiaa enemmän, kuin mitä energiaa saadaan. Evoluutiossa elimistömme on kehittynyt vastustamaan tätä. Valtaosan elimistöillä on tehokkaita keinoja suojautua laihtumista vastaan. Toisilla mekanismi on vahvempi kuin toisilla, tämä johtuu puhtaasti geeneistä.

Koska elimistömme vastustaa laihtumista, pyrimme tietoisesti hallitsemaan kehoamme itsekurin avulla. Kiellämme, rajoitamme ja kontrolloimme. Mutta koska syöminen ei ole vain mielihyvän hankkimista vaan elossapysymisen ehto, emme voi loputtomiin sivuuttaa nälkäsignaalejamme. Tai voimme, sitä kutsutaan anorexia nervosaksi ja siihen voi kuolla.

Monella kuitenkin elimistö laittaa hanttiin ennen kuin anoreksiaan ajaudutaan. Elimistö hidastaa aineenvaihduntaansa, laittaa nälkäviestit kovemmille kierroksille ja joidenkin tutkimusten mukaan jopa suoliston bakteerikanta alkaa manipuloimaan aivojamme niin, että söisimme enemmän. http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/kilot-kertyvat-aivoissa-asti

Itsekurin avulla voi taistella elimistöään vastaan vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämä piste on ihmisillä hyvin yksilöllinen. Valtaosalla elimistö kuitenkin voittaa jossain vaiheessa ja lihominen lähtöpisteeseen ja usein sen ylikin alkaa. Tämä siksi, että vararavintoa olisi tarpeeksi silloin kun uusi nälänhätä eli tässä tapauksessa laihdutuskuuri taas koittaa.

Nälänhallinta ja kylläisyysmekanismi on virittynyt tekemään kaikkensa, jotta elimistömme saavuttaisi takaisin menetetyn rasvan. Jos nälkäsignaalia on sivuutettu pelkän itsekurin avulla jo pitkään, yleensä elimistö lopulta voittaa. Kuten professori Mustajoki toteaa: tahdonvoimakin lopulta väsyy kuin lihas.

http://www.hs.fi/tiede/art-2000005025205.html

Kun tämä prosessi toistetaan useita kertoja on syntynyt ilmiö nimeltä jojo-laihdutus. Kun äärimmäisen vahvalla itsekurilla varustettu ihminen alkaa taas taistelemaan elimistöään, biologiaa ja evoluutiota vastaan, itsekuri kantaa taas tiettyyn pisteeseen mutta hyvin harvoin loputtomiin ja elimistö saa kantajansa palauttamaan painon taas lähtöpisteeseen ja mieluiten sen yli.

Vuosia näin toimimalla, päädymme lopulta alkuperäistä lähtöpistettä korkeampaan painoon, josta on joka kerta vaikeampaa päästä alas, kun aineenvaihdunta, nälänhallintajärjestelmä ja kylläisyysmekanismi on itsekurin voimalla sekoitettu liian monta kertaa.

Näin saamme äärimmäisen vahvalla, ehdottomalla ja joustamattomalla itsekurillamme itsemme lihaviksi.

Tämän takia liian vahva itsekuri voi olla elinikäisen painonhallinnan kannalta huono asia. Vahva itsekuri joustamattomine kontrollointeineen ei opeta kenellekään kohtuutta, joustavuutta tai sallivaa kieltäytymistä mitkä taas ovat tutkitusti pysyvän painonhallinnan edellytyksiä.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/01/08/ravitsemusasiantuntija-patrik-borg-itsekuri-ja-syyllistyminen-eivat-auta

Jos olet jo liian monta kertaa lyönyt pääsi samaan itsekuri-ansaan, on aika miettiä uusia keinoja. Siitä lisää myöhemmin.

IMG_0468

 

Jojoilua vai luonnollista painonvaihtelua?

Kaikki painonvaihtelu ei ole jojoilua. Jojoilulla tarkoitetaan nimenomaan jojo-laihduttamista, eli sitä, että pudotetaan, usein tiukalla laihdutuskuurilla tietty määrä kiloja ja sitten jollain aikavälillä saadaan kaikki kilot takaisin, usein korkojen kera.

Tilastojen kertoma karu totuus on, että 80-90% painonpudotuksesta on jojo-laihduttamista, koska vain hyvin pieni prosentti painonpudotuksesta on pysyvää. Yleensä tulokset eivät pysy edes vuotta.

Muista syistä tapahtuva painonvaihtelu ei ole jojottamista, ei silloinkaan vaikka vaihtelu olisi useita kymmeniä kiloja. Ihminen voi esimerkiksi erilaisten sairauksien takia lihoa tai laihtua kymmeniä kiloja, ilman, että olisi tarkoituksella laihdutettu.

Painonvaihtelua voi aiheuttaa lukuisat eri syyt. On täysin luonnollista, että on eri painossa:

  • Aamulla ja illalla
  • Talvella ja kesällä
  • Ennen kuukautisia, kuukautisten aikana ja kuukautisten jälkeen
  • Ennen ateriaa ja aterian jälkeen
  • Ennen treenejä ja treenien jälkeen
  • Ennen imetystä, imettäessä ja imetyksen loputtua
  • Ennen sairastamista, sairastaessa ja sairastamisen jälkeen
  • Ennen lääkitystä, lääkityksen aikana ja lääkityksen jälkeen
  • Ja niin edelleen…

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Painonvaihtelu on normaalia ja kuuluu elämään. Kehoa voi turvottaa tilapäisesti todella monet asiat, eikä silloin ole aina kyse lihomisesta. Esimerkiksi nainen saattaa näyttää yhdeksännellä kuulla raskaana olevalta esimerkiksi. ärtyvän suolen oireyhtymän, refluksin tai vaikka vatsalihasten erkauman takia. Syitä voi olla lukuisia muitakin.

Tämän takia pidän vaakaa täysin turhana kapistuksena. Se ei kerro onko kyseessä laihtuminen, lihominen vai luonnollinen painonvaihtelu. Asia selviää vain elintapojaan seuraamalla.

Linkitin Heftyn Facebook-sivuillekin YLE:n lanseeraaman hyvinvointi-indeksin:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/19/painoindeksi-romukoppaan-nyt-tulee-hyvinvointi-indeksi

Moni muukin taho on aiemmin jo laatinut erilaisia hyvinvointi-indeksejä mutta toivon todella, että YLE lyö tammikuussa alkavan ohjelmansa ”Vaakakapina” avulla ajatuksen läpi niin koko kansaan, kuin erityisesti terveydenhuoltoonkin.

Jos elintapoja seuraamalla selviää esimerkiksi, että aina talvisin tulee syötyä enemmän ja liikuttua vähemmän kuin kesällä ja on siksi joka talvi yhden vaatekoon isompi kuin kesällä, ei ole välttämättä syytä huoleen. Jos joka kesä se talven isompi vaatekoko vaihtuu taas pienemmäksi, pysyy pitkän aikavälin paino kuitenkin samana, vaihtelusta huolimatta.

Tällöin syksyisin tapahtuva painonnousu on luonnollista painonvaihtelua, ei lihomista, eikä edes jojottamista, ellei siihen liity tarkoituksellinen laihdutuskuuri. Pitkäjännitteistä painonhallintaakin voi harrastaa näin.

Ero jojo-laihduttamisen ja painonvaihtelun välillä on toiminnan pakonomaisuudessa ja kontrolloinnissa. Jos kesäisin yksinkertaisesti kevyempi ruoka maistuu paremmin ja ulkona tulee liikuttua enemmän, ei kyse ole silloin laihduttamisesta, eikä jojoilusta.

Kun tiedostaa painonvaihtelunsa syyt, ei asiasta tarvitse ottaa niin valtavaa stressiä. Kun seuraa elintapojaan, on helpompi huomata, milloin vaatteet kiristävät nesteturvotuksen tai vaikkapa ilmavaivojen takia, milloin varsinaisen lihomisen takia.

Vaikka syynä olisikin elintavoista johtuva rasvamassan kertyminen, ei silloinkaan ole syytä alkaa painelemaan paniikkinappulaa ja alkaa hampaat irvessä laihdutuskuurille. Elintapojensa ja kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa kartoittaminen kyllä johtaa lopulta sylttytehtaalle. On paljon järkevämpää puuttua ongelman alkuperäisiin syihin kuin seurauksiin. Syyt saattavat olla unenpuutteessa, stressissä, itsetunnossa tai monessa muussa asiassa. Kilot ovat vain seurausta.

Vuosi vaihtuu ja on taas aika lupauksille. Haastan sinut lupaamaan, että ei mennä enää puuhun peppu edellä ja hyvinvoinnissa kiinnitetään jatkossa huomio kokonaisuuteen ja syihin, ei seurauksiin. Vain siten pääsemme kohti tasapainoisempaa elämää ja hyvinvointia.

Lempeää joulunodotusta!

2013-12-13-0701

 

 

 

Säästöliekin purkaminen

Linkitin Heftyn Facebooksivuille tutkimuksen, jossa kymmeniä kiloja pudottaneet ihmiset lihoivat kaiken korkojen kera takaisin. Heillä oli laihduttamisen takia aineenvaihdunta tuhoutunut ja he olivat jääneet pysyvälle säästöliekille.

Tutkimus: Suurin pudottaja -kilpailijalle jää käteen vain säästöliekki

Ravitsemusterapeutit ovat olleet tutkimuksen tuloksista huolissaan, koska viesti on melko masentava: pysyvä laihtuminen on lähestulkoon mahdotonta. Jotain toivoa silti on.

Itse olin myös 2011 tuossa tilanteessa, että vuosien jojo-laihdutuksella olin saanut itseni pysyvälle säästöliekille. 1500kcal/vrk ruokavaliolla paino pysyi sitkeästi ylipainossa. Sitten päätin, että teen kaiken toisin kuin ennen.

Lisäsin kaikenlaista liikuntaa ja erityisesti panostin lihasvoiman lisäämiseen. Maksimivoimatreeneillä (isot painot, lyhyet sarjat) voima ja lihasmassa kasvoivat nopeasti. Kun kehoon tuli lisää nälkäistä lihasmassaa, pystyin syömäänkin enemmän lihomatta.

Tästä on kyse säästöliekin purkamisessa. Fitness-porukka puhuu reverse dietistä eli käänteisestä laihduttamisesta. Siinä syödyn ruuan energiamääriä lisätään pikkuhiljaa. Tähän kuuluu ruuan punnitseminen ja makrojen tarkkailu, mitä en ole tehnyt itse, enkä suosittele tätä kellekään ellei kilpaurheile.

Laihduin tuolloin 2011 16kg pääasiassa liikuntaa lisäämällä. Ruuasta vähentäminen kun ei säästöliekin takia enää toiminut. Sitten 2013 tulin raskaaksi enkä pystynyt enää liitoskipujen, anemian, pahoinvointien ym. takia liikkumaan niin runsaasti, enkä varsinkaan tekemään maksimivoimatreenejä. Eikä raskaana voi myöskään laihduttaa / olla kalorivajeella.

Pelkäsin, että kaikki pudonneet kilot tulevat ennätysvauhtia korkojen kera takaisin mutta nyt kolme vuotta ja kolme raskautta myöhemmin (2013 keskenmeno kolmannella kuulla, synnytykset 2014 ja 2016), voin todeta, että tilanne ei ole ollenkaan niin paha. Ilmeisesti sain ennen raskauksia säästöliekkiä ainakin osittain purettua. Raskauksien ja imetysten aikana vaikuttaa loputkin purkautuneen.

Nyt tiedän, että mulle ainoa ratkaisu tulevaisuudessa on saada raskauksia edeltänyt lihasmassa- ja voima takaisin. Syömisistä nipistäminen ja kalorivajeella eläminen ei toimi. Se johtaa vain säästöliekkiin ja jojo-kierteeseen.

Kokemukseni mukaan säästöliekki on purettavissa tällä reseptillä:

  1. Syödyn energiamäärän asteittainen lisääminen järkevästi (ei pelkillä herkuilla) niin, että päästään kokonaan pois kalorivajeesta.
  2. Oikeaa kunnon ruokaa (kuitua ja hitaita hiilareita, proteiinia riittävästi, hyviä rasvoja ja runsaasti kasviksia) säännöllisellä ateriarytmillä, riittäviä annoksia niin, että nälkä lähtee kokonaan. (Näitä opettelen itse vieläkin).
  3. Lihasmassan ja -voiman lisääminen maksimivoimatreenillä (isot painot, lyhyet sarjat)
  4. Muuta liikuntaa (aerobinen, intervallitreenit, HIIT, kehonhuolto ja venyttely) myös monipuolisesti.
  5. Riittävä uni ja lepo, isoimmat stressitekijät pois mahdollisuuksien rajoissa. Toki vauva- ja pikkulapsiperheissä riittävä unensaanti saattaa olla haastavaa.

Tällä reseptillä jatketaan niin pitkään kunnes aineenvaihdunta on taas normaali. Tähän voi mennä vuosia jos säästöliekki ja jojo-kierre on päässyt pahaksi ja kestänyt kauan (itselläni meni jopa noin 3-4 vuotta sen purkamiseen) mutta valitettavasti mitään oikotietäkään ei ole.

Patrik Borg on kirjoittanut myös paljon säästöliekin purkamisesta, kannattaa tutustua niihin. Esim. tässä löytyy tiivistetty vastaus asiaan.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/21/miten-nalka-pysyy-poissa-ravitsemusasiantuntija-patrik-borg-vastaa

”Miten säästöliekin saa oikeasti selätettyä?

Lyhyesti: syömällä enemmän ja riittävästi, pois energiavajeista kokonaan, jotta elimistö pääsee normaalistumaan.

Liikuntaa mukaan, myös kovatehoisena, mutta täytyy muistaa, että liikkuminen on täysin hyödytöntä ja oikeastaan haitallista, jos syöminen ei ole lisääntynyt.

Monen ongelma on, ettei uskalla alkaa syödä riittävästi lihomisen pelossa. (…)

Säästöliekistä pääsemisen jälkeen paino voi myös nousta hieman eli voi käydä juuri se mitä pelätään – ja silti syömistä pitää lisätä, sillä vähäisen syömisen tie on yksinkertaisesti sillä kertaa loppuun käyty.

Sitten kun keho on alkanut toimia ja säästöliekki purettu, kannattaa miettiä tarkasti miten jatkaa, kalorirajoituksella vai elintapapohjaisella otteella. Yleensä suosittelen elintapapohjaista otetta.”

Ja täältä vähän laajemmin.

http://patrikborg.blogspot.fi/2011/08/saastoliekki.html

Tosin tämä jälkimmäinen on kirjoitettu 2011 ja sen jälkeen julkaistujen tutkimusten tulokset säästöliekistä ovat jokseenkin lannistavampia, kuin mitä 2011 on asiasta tiedetty. Tuo alun linkki on tuoreempaa tutkimustietoa.

IMG_3572

 

 

Vuosi vaihtuu ja taas laihdutetaan

Vuodenvaihteen voi havaita taas siitä, kuinka facebookin newsfeed täyttyy laihdutusmainoksista. Sillä ja tällä ohjelmalla saat pudotettua kiloja tai kymmeniä. Hetkeäkään en epäile, etteikö saisi. Lähes millä tahansa keinolla saa kyllä painoa pudotettua, eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Itsekin olen pudottanut 20kg ainakin viisi kertaa. Jostain kumman syystä en kuitenkaan ole 100kg lähtöpainoa kevyempi, mikä on toisaalta hyvä, koska silloin olisin kuollut. Olen todistanut itselleni lukuisia kertoja, että pystyn elämään energiavajeessa kuukausia, joskus jopa vuosia.

Mutta en saa pidettyä pudotettua painoa pois kymmeniä vuosia, saati loppua elämääni. Tässä suhteessa kuulun 95% enemmistöön, koska vain 5% laihduttaneista pystyy pitämään pudotetun painon poissa pitkään tai jopa hautaan asti.

Toisaalta, ei se viisi prosenttia ihan toivoton ole. Kyllähän ihmiset lottoavatkin vaikka siinä on vielä paljon pienempi todennäköisyys onnistua. Tämän 5% toivonelättelyn ympärillä pyörii valtava bisnes.

Muutaman viikon valmennuspaketteja ja laihdutusohjelmia kaupataan taas apinan raivolla. Monet hankkivat samaa pakettia jo ties kuinka monetta kertaa, jospa se vaikka tällä kertaa toimisikin. Toiset kokeilevat jotain uutta. Kun vähärasvaiset ja vähähiillariset ohjelmat on kokeiltu, testataan seuraavaksi gluteenitonta, maidotonta tai raakavegaanista.

Eikä siinä mitään vikaa ole. Usein noista tuleekin hetkellisesti parempi ja energisempi olo, kunnes taas hiljalleen palataan vanhoihin tapoihin. Mutta elämän kai kuuluukin olla aaltoliikettä onnistumisten ja epäonnistumisten välillä.

Muutamaa uutta ohjelmaa on houkutellut itsekin kokeilla. Ei siksi, että uskoisin hetkeäkään niiden pysyvään vaikutukseen vaan ihan vain silkasta uteliaisuudesta. Että mikähän se tämän ohjelman jippo tällä kertaa on.

Mutta sitten en kuitenkaan viitsi alkaa taas kerran hämmentämään elimistöäni, se kun on pitkällä aikavälillä aina johtanut lähtötilannetta isompaan painoon. Itseäni laihdutus on lopulta vain lihottanut ja sitä riskiä en vaan enää voi ottaa. Vaikka kuinka alkaisin tällä kertaa ”tosissaan” ja ”viimeistä kertaa”, tiedän, että niin olen alkanut kaikilla edellisilläkin kerroilla.

Isoimman ja pitkäaikaisimman elämäntapamuutoksen olenkin tehnyt henkisellä tasolla jo muutama vuosi sitten. Sen elämänlaatua parantava vaikutus on ollut suurempi, kuin yhdenkään laihdutuskuurin. Olen oppinut olemaan rehellinen itselleni.

Kuva liittyy oleellisesti tämänhetkiseen ruokavaliooni.

2014-06-14-1942

Älä laihduta!

Tällä ja ensi viikolla kirjoitetaan Syömishäiriöliiton Älä laihduta -kampanjan teemoista:

http://www.syomishairioliitto.fi/salt-hanke/2014/04/23/onko-pakko-laihduttaa/

https://www.facebook.com/events/1460103500877365/?ref=ts&fref=ts

Kampanja haastaa siis blogeja mukaan pohtimaan aihetta ja Heftytraining on tietysti mukana.

Stay tuned! Kommentteja tänne ja Heftyn Facebook sivuille:

https://www.facebook.com/Heftytraining

_MG_0016

 

Miksi en laihduta

Tässä tuli Lapin reissua ja kaikkea muuta puuhaa väliin, että melkein unohtunut tämä toivepostaus. Nyt vihdoin ja viimein sain tämänkin aikaiseksi. Ihan alkuun disclaimerina se, että en missään nimessä vastusta laihduttamista ja jos terveydelliset syyt sitä vaatisivat, laihduttaisin itsekin varmasti heti. Ja toinen disclaimer, nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivät terveysalan ammattilaisen suosituksia. En suosittele tai tyrkytä kellekään mitään elämäntapaa mutta kun kerta kysyttiin, niin kerron omat näkemykseni. Mutta nyt niihin syihin.

1. Sille ei ole tällä hetkellä terveydellistä perustetta

Perusterveelle, liikunnalliselle ja hyväkuntoiselle ihmiselle, jolla ei ole ongelmia verenpaineen, kolesterolin, sokeriarvojen tai minkään muunkaan terveysasian kanssa, lievä ylipaino ei ole riski. Olen ollut muutama vuosi sitten lyhyen aikaa myös lihava eli merkittävästi ylipainoinen ja siitä olen laihduttanut nykyiseen painooni. Riskit sydän- ja verisuonitauteihin, 2.tyypin diabetekseen tai metaboliseen oireyhtymään pienenivät huomattavasti.

2. Liikunta ilman laihdutusta antaa jo riittävät terveyshyödyt

Lihaskuntoni ja aerobinen kuntoni ovat molemmat testatusti hyviä, jotkut osa-alueet jopa erinomaisia. Lihasmassaa on kehonkoostumusmittausten mukaan runsaasti. Terveysriskeiltä on vältytty pelkällä liikunnalla, ilman laihdutusta; liikunnalla on niin suuri vaikutus terveyteen. Tämän takia pitäisikin puhua liikkumattomuusepidemiasta lihavuusepidemian sijaan. Sairauksia aiheuttaa epäterveellisen ravinnon lisäksi nimenomaan liikkumattomuus, ei paino itsessään.

3. BMI on huono mittari ja rasvan sijainnilla on merkitystä

Painoindeksi ei ota huomioon kehonkoostumusta. On aivan eri asia olla esim. BMI 29:ssä jos lihasmassaa on paljon, kuin että sitä olisi vähemmän. Rasvan sijainnilla on myös merkitystä. Ihonalainen rasva ei ole terveydelle haitallista vaan vaarallisinta on sisäelimiin ja erityisesti maksaan kertynyt viskeraalirasva. Sisäelinten ympärille kertynyt rasva aiheuttaa metabolista oireyhtymää joka näkyy mm. verenpaineessa, kolesteroliarvoissa tai sokeriarvoissa niiden kohoamisena. Maksa-arvot ovat 2-3 kertaiset niillä joilla on rasvamaksa. Säännölliset verikokeet ja verenpaineen mittaukset kertovat terveydestä enemmän, kuin pelkkä painoindeksi.

4. Geenit, eli lihomisalttius on taannut lajinsäilymisen

Useita kertoja laihduttaneelle painon pitäminen tavoitepainossa on erittäin vaikeaa koska keho pyrkii aina palaamaan siihen korkeimpaan saavutettuun painoon ja mielellään sen yli. Tämä on ollut lajinsäilymisen kannalta välttämätöntä. Lihomisalttius on geenijäänne niiltä esi-isiltä, jotka ovat selviytyneet elossa katovuosista. Siksi me länsimaiset olemme ylipainoisia, maailma on muuttunut mutta geenimme ovat jääneet kivikaudelle.

5. Laihdutuskuurit lihottavat

Pysyvän painonhallinan kannalta on järkevämpää keskittyä siihen, että ei liho. Jos on ollut merkittävän ylipainoinen, on huomattavasti vaikeampaa pudottaa normaalipainoon ja pysyä siinä, kuin laihduttaa lievään ylipainoon ja pysyä siinä. Painon stabilisointi lievään ylipainoon on terveyden kannalta parempi, kuin yrittää rykiä se väkisin normaalipainoon ja joutua sen takia ehkä taas uuteen jojotuskierteeseen ja sitä kautta lihomiseen. Laihdutuskuuri ei ole sama asia, kuin pysyvä elämäntapamuutos tai elinikäinen painonhallinta. Kuurilla on alku ja loppu ja sen lopun jälkeen palataan yleensä vanhoihin tapoihin, jolloin lihotaan kaikki takaisin korkojen kera. Näin käy 80%:lle laihduttaneista.

6. Jojoilu ja kitudieetit heikentävät kehonkoostumusta

Joka kerta, kun ihminen laihtuu, hän menettää sekä rasva- että lihasmassaa. Lihoessa taas nimenomaan rasvamassa lisääntyy. Näin ollen jokainen laihdutuskerta, etenkin jos se ei sisällä raskasta lihastreeniä, heikentää kehonkoostumusta. Laihdutustavalla on merkitystä: liikunnalla laihduttamalla kilot lähtevät huomattavasti hitaammin, kuin syödystä energiasta tinkimällä mutta laihdutetut kilot pysyvät varmemmin poissa. Liikunta ja etenkin raskas lihaskuntotreeni on paras tapa hallita painoaan niin, että kehonkoostumus pysyy hyvänä. Tosin liikunnan pitää silloin jäädä elämään pysyvästi.

7. Painonhallintaa, ei laihdutusta

Pudotettu paino hiipii hyvin herkästi vanhoihin, korkeampiin lukemiin, jos ei harjoita pitkäjännitteistä painonhallintaa. Painonhallinnassa korjausliikettä ja tasapainoilua ruuan ja liikunnan suhteen tehdään jatkuvasti. Painonhallintaa ei ole se, että pudotetaan kiloja ja saadaan ne pian taas korkojen kera takaisin. Elämäntapamuutosten, niin ruuan kuin liikunnankin suhteen tulee olla pysyviä, muuten ne ovat pelkkää ajanhukkaa. Jos en aio pätkäpaastota tai karpata lopun elämääni, on turha aloittaa sellaista ollenkaan.

8. Kulinaristinen elämäntapa kärsii

Jos haluaa laihtua, pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Silloin pitää karsia jostain. Minä en ole muutamaan vuoteen lihonut, enkä laihtunut (hormonaalisista ym. syistä johtuvia nesteheilahteluja ei lasketa tähän) eli kulutan tasan sen minkä syön. Lievästi ylipainoinen ei liho, vaikka saisi hieman enemmän kaloreita kuin normaalipainoinen, suuremman kehon liikutteluun kun kuluu enemmän energiaa. Tämä antaa enemmän pelivaraa kulinaristisen elämäntavan harjoittamiselle ja sekös sopii hedonistille.

Tässäpä näitä syitä nyt sitten olikin. Kuten sanottu, tällä hetkellä en laihduta mutta jos tulisi terveydellistä syytä, laihduttaisin varmasti. Voisin myös laihduttaa sellaisesta syystä, että innostuisin jostain liikuntalajista, jossa alhaisemmasta painosta on hyötyä. Esimerkiksi maratonjuoksu voisi olla sellainen, että paino lähtisi helposti laskuun ja alhaisempi paino olisi lajin kannalta myös funktionaalista. Pelkkien ulkonäkösyiden takia en laihduta.

Tosin en myöskään arvostele heitä jotka laihduttavat ulkonäkösyistä tai niitä jotka pätkäpaastoavat tai jojolaihduttavat, kukin tavallaan. Enkä myöskään syyllistä heitä, jotka eivät terveysongelmistaan huolimatta laihduta. Uskon yksilönvapauteen. Ihminen itse päättää, millaisia riskejä ottaa oman elämänsä ja terveytensä suhteen, kunhan sillä ei vahingoita ketään muuta. Jos ei vahingoita, ei kellään ole nokan koputtamista toisten elämäntapavalintoihin.

IMG_0124

Tässä se hedonisti vaan nautiskelee eikä laihduta. Kuva: Kari Nieminen

Kommentoi alle ja tykkäile tänne: https://www.facebook.com/Heftytraining