Kuntosalit kiinni, mitäs nyt?

Rajoitukset astuivat voimaan ja kuntosalit ovat pari viikkoa kiinni. Tosin mun sali ei ole, meidän työpaikalla on sali, joka ei ole kiinni ja siellä pystyy useimmiten treenaamaan yksin. Mutta ne joilla ei ole tätä mahista, tässä pieni vinkkilista, mitä voit tehdä.

  • Ulkosalit ovat auki ja niitä on PK-seudulla ainakin paljon, mutta nyt ovat toki aika täynnä.
  • Kuntoportaita löytyy monesta paikasta, tosin nämä olleet korona-aikana niin suosittuja jo muutenkin, että ryysistä on.
  • Itseohjatut kotitreenit luonnollisesti, jos välineitä on. Jos ei ole, nyt kannattaa kysellä kuntosaliyrittäjiltä välineitä vuokralle ennen kuin alkaa ostamaan omia kaappeja täyteen kaikkea mahdollista.
  • Videopuhelusovellusten kautta järjestettävät ryhmäliikuntatunnit. Näitä ollut koko korona-ajan useiden eri tanssikoulujen, kuntokeskusten, joogakoulujen ym. järjestäminä.
  • Aerobiset onnistuvat nyt kelien ja kauden puolesta juosten tai pyöräillen. Toki ne jotka panostaneet talvijuoksuun ja/tai -pyöräilyyn tarvittaviin varusteisiin, ovat tehneet näitä ympäri vuoden.

Välineitä hankkiessa kannattaa huomioida, sopiiko esim. kerrostaloasunto raskaiden painojen kolisteluun vai voisiko sen treenin viedä esim. kotipihaan.

Vaikka itse pääsen työpaikan salille, olen koko korona-ajan tehnyt myös porrastreeniä ja kotitreenejä. Tanssitunteja ja joogaa etäsovellusten kautta. Malminkartanon ja Paloheinän portaita tullut ravattua satoja kertoja, vaikka välillä portaiden ryysiksessä epäilytti niiden koronalinko-efekti. Keinot on keksitty ja kunto sekä lihasmassa kasvanut.

Koko korona-aika on ainakin itselleni mahdollistanut aiempaa kovemman treenaamisen. Jokaisesta työpäivästä kun jäi etätyön ansiosta pois se turha ruuhkassa istuminen aamulla ja iltapäivällä. Kummasti vapautui aikaa treenaamiselle.

Toki työmatkat voisivat taittua ympärivuotisesti vaikka pyörälläkin jos panostaisi nastarenkaisiin ym. varusteisiin ja kävisi työpaikalla suihkussa ym. Meillä on tähän kaikkeen mahikset ja fasiliteetit kyllä. Mutta itse suosin salia aerobisten yli, koska hypertrofiset rules ja aerobiset tappaa mun glutesien gainsit ym. kyl sä tiiät bruh. (Tiedän, vikan lauseen vitsikkyys aukeaa vain niille, jotka seuraa tämmösiä juttuja, ignooraa ellei aukea.)

Alla kuvia Paloheinän portaista. Hyvällä säällä on porukkaa, huonolla ei. Nastakengillä pääsi kaatumatta ylös liukkaallakin.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Ikuisesti aloittelija?

Koska en ole kisakireässä fitness-kunnossa ollut koskaan ja hoikkakin joskus vuosikausia sitten, tehdään ulkoisesta olemuksestani helposti johtopäätöksiä, että en ole harrastanut koskaan mitään liikuntaa ja lähinnä maannut elämäni vain sohvalla. 

Se huomaa esim. tilanteissa kun kerron olevani menossa salille, mua huonommin tunteva ihminen kommentoi heti: ”Ai säkin oot alkanut harrastamaan liikuntaa, hieno homma.” Noh, olen käynyt salilla säännöllisesti toistakymmentä vuotta mutta ei sitä vissiin sitten lasketa liikunnaksi, kun olemus ei ole muuttunut vastaamaan stereotyyppistä fitness-kroppaa. 

Tai kun postaan someen tanssitunnista, kommentti on ”Ai sulla on kuntoprojekti menossa.” Noh, enhän mä olekaan tanssinut kuin 36 vuotta mutta jos en ole huudellut siitä somessa tai joka käänteessä, sitä ei ilmeisesti ole tapahtunut. Tiedättehän sen vitsin: Mistä tunnistat triahtlonistin / maratoonarin / crossfittaajan / etc.? Hän kyllä kertoo sinulle. Eli jos et jatkuvasti kuuluta kaikille liikuntaharrastuksistasi, ota selfieitä liikuntapaikoilla ym. sitä ei ole tapahtunut. Pics or didn’t happen.

Mä en juuri koskaan ota kuvia itsestäni liikuntapaikoilla, joten ainoat kuvat missä teen jotain liikunnallista, on erinäisistä lehtiartikkeleista joissa on kirjoitettu siitä, että harrastan liikuntaa ilman laihtumistavoitetta tai oikeastaan ilman mitään muutakaan tavoitetta.

Onhan se nyt aikamoinen shokkiuutinen, että joku ei-hoikka ihminen ei ole asettanut laihtumista tärkeimmäksi elämäntehtäväkseen. Ja mitä se sellainen liikunta edes on jos ei saman tien laihduta kymmeniä kiloja tai tähdätä joihinkin kisoihin? Varmaan käy vaan istuskelemassa niissä laitteissa. News flash: liikuntaa voi harrastaa ihan vaan huvin vuoksi.

Silti vain tavoitteellisuutta arvostetaan. Mulla on ollut elämässäni paljon tavoitteita ja olen saavuttanut paljon. Olen perusluonteeltani suorittajatyyppi. Se, että tarkoituksella en aseta tavoitteita liikkumiselleni, on osoitus ennen kaikkea itselleni siitä, että elämän ei ole pakko olla pelkkiä tavoitteita ja saavutuksia. On ihan tervettä tehdä asioita myös intuitiivisesti: ilman jatkuvaa suunnittelua, laskemista ja tavoitteiden asettamista.

Kuva HS

 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

 

Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Kommentointia salilla

Palasin salitreeniin vajaa vuosi sitten, silloin kun kuopus täytti 1v. Treenaaminen ei erkauman takia ole enää yhtään samanlaista, kuin se oli ennen näitä kahta viimeisintä raskautta mutta näillä mennään nyt.

Koska vatsanpeitteet ovat lopullisesti vaurioituneet, eivätkä palaudu enää millään jumpalla, se on otettava treenatessa huomioon. Mm. kaikki suoria vatsalihaksia kuormittava on jätetty pois. Poikittaisen vatsalihaksen tuki on muodostunut oleellisemmaksi kuin koskaan ja kaikki liikkeet täytyy tehdä sen ehdoilla.

Kaikki voimantuotto lähtee keskivartalosta ja kun keskivartalo on vaurioitunut, se vaikuttaa automaattisesti voimantuottoon. En voi nostaa enää sellaisia kuormia kuin 4 vuotta sitten. Valitettavasti en lähellekään.

Silti nostamani painot jaksavat kanssatreenaajia välillä ihmetyttää. Käyn ohjatussa salitreenissä, jossa on n. 30-65 vuotiaita naisia. Jokainen tekee omaa yksilöllistä ohjelmaansa ja ryhmäläisten ohjelmissa ei ole välttämättä mitään yhteistä keskenään. Paikalla on valmentaja, joka auttaa jokaista hänen henkilökohtaisissa tavoitteissaan. Tosi hyvä juttu siis.

Melkein joka kerta, joku ryhmäläisistä päivittelee, kuinka raskaita painoja nostan. Se ei itseäni haittaa mitenkään mutta tuntuu hassulta, kun 4 vuotta sitten pystyin nostamaan paljon raskaampia painoja ja nykyinen meno lähinnä takapakkia itseni mielestä.

Kommentointi lopulta vain osoittaa itselleni sen, että painavuus, keveys, edistyminen ja takapakki ovat suhteellisia asioita ja riippuvat näkökulmasta mistä niitä tarkastellaan.

Normaalisti salietikettiin ei toisen treenin kommentointi ehkä kuulu mutta kun on kyse ryhmästä, on sosiaalinen koodistokin kenties vapaampaa sen suhteen. Ja kyseiset kommentit tarkoitettu varmasti vain kannustaviksi, joten asia itselleni ok. Itse olen sen verran pidättyväinen, etten muiden treenejä kommentoi, enkä niitä juuri edes noteeraa, kun olen niin keskittynyt omaan touhuuni.

Mitä mieltä olette, onko kommentointi salilla hyvä vai huono juttu? Kaipaako salietiketti enemmän kommunikointia ja positiivista kommentointia vai onko kivempi olla vaan omissa oloissaan?

 

Raskaana salilla, uhka vai mahdollisuus?

Kuva

Raskaana salilla, uhka vai mahdollisuus?

Huonovointisessa alkuraskaudessa ajattelin, että tässä tulee nyt helposti vuoden tauko, ettei salille kykene ollenkaan. Olo alkoi kuitenkin kohentua kuudennella kuulla ja ollaan pystytty tekemään jopa yli 20km pyörälenkkejäkin. Nyt uskaltauduin vihdoin kokeilemaan, miten salilla sujuu näin pitkän tauon jälkeen.

Ja ihan yllättävän hyvin meni. Yläkropan voimat olivat melkein ennallaan. Tein ojentajat, hauikset ja olat. Prässissä ja soutaessa maha oli pahasti tiellä, samoin vatsalihaslaitteessa. Mutta sain silti tehtyä prässissäkin lämmittelysarjojen jälkeen 3×8 sarjat 100kg painolla. On tuo toki kaukana maksimeista, joka taisi olla jossain vaiheessa 160-180kg välillä mutta tässä tilassa ei viitsi aiheuttaa itselleen ylimääräisiä supistuksia tai muita komplikaatioita.

Kyykkyä, penkkiä ja maastavetoa en lähtenyt vielä kokeilemaan. Penkki olisi varmaan onnistunutkin mutta penkkauspaikalla oli ruuhkaa. Kyykyn ja maven kanssa olisi ollut mahan kanssa säätämistä. Jalat saa laittaa aika leveälle ja tehdä sumona nuo, jotta onnistuisi.

Mutta kaikenkaikkiaan ihan hyvä homma, että vaihteeksi on sellainen olo, että pystyy liikkumaan. Täytyy ottaa ilo irti näistä kerroista nyt vielä kun voi. Pari viimeistä kuukautta kun voivat olla jokseenkin tukalampia ja synnytyksen jälkeen pelkkä kävely ja istuminenkin on jonkin aikaa haastavaa.

Kuvan treenivaatteet ovat David Plussaa koko 44-46 joka toimii pallomahankin kanssa yllättävän hyvin. Mutta raskausajan treenivaatteista voisin tehdä ihan kokonaan oman postauksenkin tässä vielä.

Mutta kommentteja alle ja tänne https://www.facebook.com/Heftytraining?ref_type=bookmark Mitä mieltä olet, onko viimeisillään raskaana treenaaminen hyvä vai huono idea? Tästä aiheesta on kovasti väännetty ja rankkaa treenaamista raskaana kritisoitu kovinkin sanakääntein. Itse olen sitä mieltä, että kehoa kuunnellen ja maltilla.

Hauskaa Juhannusta! Otetaan rennosti ja nautitaan, vaikka sää ei olekaan ihan optimaalisin.

Kannelmäen uusi Ladyline

Piti mennä testaamaan kun Citydealissä oli tarjous ja yllätyin positiivisesti. Tämä ei ole mikään maksettu mainos vaan ihan itse maksoin Citydeal-korttini joten arvio on täysin puolueeton.

Iloinen yllätys tuli siitä, että tällä salilla, toisin kuin aiemmilla käymilläni Ladylineillä oli painonnostopaikka ja Smith! Tuolla siis voi tehdä voimatreeniä. Painoja ei tainnut kyllä, hyvä jos sataan kiloon asti oli. Mutta ne riittävät varmasti 99%:lle Ladylinen asiakaskunnasta. Voimailu kun on aika marginaalista puuhaa valitettavasti edelleenkin naisten keskuudessa.

Salilla oli myös Hot-huone missä Hot Joogat, Pilatekset ja venyttelyt. Plussaa tuokin. Pitää tutustua vielä tarkemmin mitä sieltä löytyykään ja raportoin niistä sitten. Ainakin hierovia tuoleja siellä oli.

Plussaa itselleni oli myös se, että olin ainoa kuka osoitti minkäänlaista kiinnostusta painopaikkaa kohtaan, joten sain tehdä ihan rauhassa. Eikä siinä mitään vaikka osoittaisikin, kyllä sopu sijaa antaa. Tosin sekasaleilla voi olla haastavaa välillä päästä penkkaamaan tai tekemään maastavetoa. No tästä ihan oma postauksensa vielä. Käytöstavoista salilla siis.

Kävin salin lisäksi siellä testaamassa Pilatesta ja hot-venyttelyä, tarkoitus testata myös muita ryhmäliikuntatunteja, joten niistä sitten raporttia tulossa myöhemmin.

hesari2

Kuva Sami Kero / HS

https://www.facebook.com/Heftytraining

When fitspiration goes bad

Kuntoilutuotteiden markkinoinnissa käytetään paljon motivointitekstejä kuten ”Just do it”, ”Challenge yourself” tai ”Everyday is a good day to workout”. Tämän tyyppiset ovat peruskauraa kuntoilualan markkinointiviestinnässä. Mutta välillä jotkut inspiraatiolauseet lähtevät ihan lapasesta. Tässä postauksessa hyviä esimerkkejä:

http://reembody.me/2013/09/10/the-6-most-shockingly-irresponsible-fitspiration-photos/

Nuo ei ole ehkä edes niitä pöllöimpiä mihin olen törmännyt. Miten olis esim. ”Pain is weakness leaving the body” tai ”Men shouldn’t hide weakness, they should kill it .” Täältä http://thegymlifestyle.com/top-100-gym-quotes/ löytyy lisää näitä. En tiedä pitäiskö niille itkeä vai nauraa.

Nuo ensimmäisen linkin voimalauseet oltiin sitten yhdistetty kuviin juopottelevista ihmisistä. Lopputulos oli aika koominen mutta osuva: http://imgur.com/a/y1iOs

Näistä tulee mieleen se, miten liikuntaan voi helposti kehittää samanlaisen addiktion kuin vaikka päihteisiin. Sinänsä liikunta-addiktio voi olla ihan hyväkin asia, etenkin silloin jos ollaan riippuvaisia liikunnan tuomasta hyvästä olosta. Mutta sitten jos tulee riippuvaiseksi kivusta ja särystä sekä mennään jatkuvasti liian kovan treenin takia ylikuntoon, on riippuvuus mennyt liian pitkälle.

No pain, no gain eli ei kipuu, ei hyötyy sanoo Musta Barbaari: http://www.youtube.com/watch?v=5bMl2LtrnI4

Mustan Barbaarin Taru painojen herrasta -videoissa on salikliseet heitetty huumoriksi. http://www.youtube.com/watch?v=L2UWbslP6F4 Mikä on kyllä aika paljon parempi lähestymistapa asiaan kuin ryppyotsainen ”Treenaa kunnes oksennat” -ajattelu.

Yltiöpäisen fitspirationin ongelma on viesti, että jos et treenaa veren maku suussa, ei kannata treenata ollenkaan. Tuollainen ajattelu palvelee aika harvoja. Useimpia hyödyttäisi paremmin ”huvin vuoksi ja urheilun kannalta” -asenne. Tavoitteita kannattaa olla mutta jos tekemisestä katoaa kokonaan ilo ja hauskuus, tulee treenamisen kanssa seinä nopeasti vastaan.

Liikunnan iloa puhtaimmillaan tuli koettua perjantaina Uimastadionin kuutamouinnilla. Hämärä valaistus, soihdut, lämmin syysilma ja tähtitaivas tarjosivat loistavat puitteet yöuinnille. Edes ryysis ei haitannut tunnelmaa. Puolisen kilometriä tuli rennonletkeästi kauhottua aikuisten altaassa ja lopuksi lämpimään lastenaltaaseen lillumaan ja katsomaan tähtitaivasta. Pure pleasure.

Nyt ei löytynyt uimiseen sopivia parempia kuvia. Tämä kuva on Yyteristä minne jätin tänä kesänä talviturkkini.

IMG_0117

Prässienkka! Ja kun salilla eivät painot riitä

Tällainenkin ongelma voi tulla eteen jos harrastaa maksimivoimatreenausta naisten salilla. Tänään tein jalkaprässiä 175,5 kilolla ja se on Töölön Motivuksessa isoin mahdollinen prässipaino, sen enempää ei laitteessa ole. Koita tässä nyt sitten enää kehittyä. No, onneksi maastavetoon vielä riittää painoja.

Naisten saleilla on yleensä runsaasti erilaisia cardiolaitteita: juoksumattoja, kuntopyöriä ja crosstrainereita. Karrikoidusti monen naisen kuntosalitreeni on: 45minuuttia juoksumatolla, vähän vatsoja ja sitten ulos. Steffit blogissa siis oltiin tätä mieltä: http://www.steffit.com/2013/03/naisten-tyypillinen-virhe-salilla.html

Toisaalta ymmärrän sen, koska maratoonille treenaaminen on tällä hetkellä niin suosittua, että aerobinen treeni on monelle naiselle intohimo. Jos kestävyystreeni on se oma juttu ja tärkein harrastus, se vaatii oman aikansa. Lihaskunnon treenaaminen ei välttämättä vain mahdu enää aikatauluun ja se söisi liikaa energiaa juoksutreenistä. On vaikeaa olla yhtäaikaa maratoonari ja voimanostaja.

Moni nainen myös pelkää isoja lihaksia ja luulee, että kropasta tulee miehekkään lihaksikas jos vähänkään isompia painoja nostelee. Tämä huoli on täysin turha. Naisen lihasmassa kasvaa tooodeeella hitaaasti. Isojen lihasten eteen joutuu paiskimaan hommia niin paljon, että kenenkään peruskuntoilijan ei tarvitse pelätä, että sillä 8kg kahvakuulalla mitään lihaksia tulee. Tuollaisella paperipainolla tehdään kestävyystreeniä. Kyllä sillä energiaa saa kulumaan ja lihakset maitohapoille kun tarpeeksi kauan tekee, ei siinä mitään. Mutta lihasmassa sillä ei kasva.

Itselläni on parhaillaan meneillään maksimivoiman hankinta ja voin sanoa, että mitään näkyviä lihaksia ei ole ollut maisemissa vaikka nostan penkistä melkein 50kg ja maasta yli 80kg. Lihaserottuvuuteen vaikuttaa paljon enemmän ihonalaisen rasvan määrä. Jos ihon alla on rasvaa, ei isotkaan lihakset erotu sieltä kovin selvästi. Toisaalta taas herneenkin kokoiset lihakset näyttävät isoilta jos päällä ei ole nimeksikään rasvaa.

Valtaosalle naisistä tärkeintä on rasvamassan määrä tai lähinnä sen pienentäminen. En tunne itseni lisäksi ketään, ketä kiinnostaa enemmän voiman saaminen kuin rasvaprosentin pienentäminen. Olen treenaavaksi naiseksi todella outolintu. Tämän takia myös naisten salit eivät palvele kovin hyvin omia tarkoituksiani. Monilla naistensaleilla ei voimatreenille ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Painot loppuvat kesken juuri kun on päässyt treenissä vasta alkuun.

Mutta pakko treenata tuolla kun en voi treenata ilman kaveria. Tänäänkin heti kun kaverin silmä vältti, meinasin teloa itseni, kun tein penkkinpunnerruksen lämmittelyjä. Älkää edes kysykö miten. Jotenkin vaan osaan aina koheltaa. Kuvassa pikkupainot eli 30kg nostettu pään päälle. Vielä hymyilyttää. En pudottanut niitä sentään päähäni.

IMAG0860

Pitkästä aikaa salilla, tuliko takapakkia?

Hieman on tullut muuton takia taukoa voimatreeniin, joten menin tänään salille jo valmiiksi leuka rinnassa, kohti uusia pettymyksiä. Mutta kuinkas kävikään, takapakkia ei ollut tullut ollenkaan niin paljon kuin olin kuvitellut.

Maastaveto 80kg sumotyylillä, se sopii meille sumopainijan vartalon omaaville ja itseasiassa monille muillekin jotka varovat selkäänsä normaalissa maastavedossa. Tykkään sumotyylistä, koska saan siinä helpommin voiman reisistä ja pakaroista. Makunsa kullakin mutta tämä sopii mulle.

En nyt jaksa lämmittelypainoja ja sarjoja näistä sen tarkemmin laittaa, enkä niitä nyt enää muistakaan. Mutta teen siis pyramidi-tyyppisiä sarjoja 8, 6, 4, 2, 4, 6, 8, tosin nuo pudotussarjat jää yleensä vähän puolitiehen kun aika meinaa loppua kesken. Tänäänkin meni 1h45min kun kuntoklubi säätäjät (eli minä ja treenikaveri) taas puljattiin painojen kanssa.

Penkki pysyi edelleen siinä 42,5kg:ssa, teinköhän jonkun 3 tai 4 toistoa sillä. En pitänyt kirjaa. Mutta ennen meni kyllä enemmän toistoja tuolla kilomäärällä, joten tässä on vähän kiinniotettavaa.

Prässissä 139,5kg:lla sain 5 tai 6 toistoa, 148kg ei enää noussut. Prässeissä todella on eroja koska Technogymin prässillä nousi 160kg muutama viikko sitten. Tuolla Töölön Motivuksella on niin vanhat ja ruosteiset laitteet, että ei nouse ollenkaan niin rasvattuna salamana kuin joillakin uudemmilla laitteilla.

Mutta olipa taas kiva käydä. Kaverin kans myös aina hyvät: ”nousee nousee!” ja ”menee, menee, helposti menee!” tsemppaukset. Ja kyllähän se silloin nouseekin paremmin.

Positiivinen yllätys, kun ihan kaikki voima ei ollut valunut hukkaan tauolla. Tästä on hyvä jatkaa.

Sykekäyrää ja palautumista

Heijei! Sain sen Polar Personal Trainer aplikaation nyt ja tässä eilisen treenin sykekäyrä:

Image

Onkohan kukaan muu näin innoissaan jostain käyristä ja käppyröistä? Tuosta nyt näkee, että aika moneen otteeseen mentiin maksimisykealueelle, joka siis mulla on 172-200. Tämmösiä treenejä ei voi olla viikon jokaisena päivänä, siinä on ylikunnon vaara muuten.

Mietin, miten käy palautumisen kanssa. Kaikkihan tiedämme, että lihas kasvaa ja kehittyy harjoituksen jälkeen, ei harjoituksen aikana. Jos kahtena päivänä peräkkäin tekee treenin jossa mennään maksimisykealueelle, kuinka paljon toinen treeni verottaa ensimmäisestä treenistä palautumista? Voiko eka treeni mennä ns. harakoille jos ei olla palauduttu kunnolla ja lähdetään heti huhkimaan uudestaan?

Jos treenaa kuutena päivänä viikossa, kuten minä, olisi ehkä hyvä jaksottaa rankkojen treenien väliin palauttavia treenejä: kävelyä, venyttelyä tai joogaa. Joogakin on vähän siinä rajoilla, koska rankempi Astanga-harjoitus ei välttämättä enää ole palauttava. Rennompi Hatha-jooga taas sopii paremmin palautteluun.

Ja sitten tämä voimatreenien ja rankkojen aerobisten treenien yhdistäminen on myös aika ongelmallista. Olen nyt aika monelta taholta kuullut, että mun saliohjelmassa on liikaa liikkeitä ja palautusjaksot on liian lyhyitä. Ja olis parempi tehdä vähintään kaksijakoisena eikä koko kroppaa kerralla kuten nyt teen.

Myönnän, että olen vähän kaikkitännehetimullenyt näiden treenien kanssa. Ei voi olla yhtäaikaa voimanostaja ja triathlonisti. Se on ehkä yhtä realistista kuin olla yhtä aikaa natsi ja juutalainen.

Kai se on nyt vaan koitettava uskoa, että palautuminen on välttämätöntä. Tuntuu vaan niin pöljältä, että siellä salilla pitäis istuskella tyhjänpanttina 2-3 minuuttia liikkeiden välillä. Mutta ei kai siinä muu auta.

Tänään teen nyt siis jotain palauttavaa, ehkä venyttelen tai kävelen.