Blogi 5 vuotta!

Mitäs ihmettä? 5 vuotta! Miten tää aika voi hurahtaa näin nopeasti, että huomaamatta blogikin tuli jo Tanhupallon ikään (Putoushahmo, lapsiperheelliset ainakin tietää).

Postaustahti on melkoisesti harventunut alkuajoista mutta yhä vieläkin juttua riittää noin kerran kuussa ainakin. Kuopus täyttää kohta 2v. ja itse palailin hiljalleen treenien pariin n. vuosi sitten. Siitä tullut ehkä turhan vähän kirjoitettua.

Välillä tuntuu, että olen jo sanonut kaiken aiheeseen liittyvän. Mutta paljon olisi kyllä kerrottavaakin mm. siitä, miten pysyvän erkauman kanssa treenaaminen onnistuu. Kyllä se nimittäin onnistuu, paljon voi tehdä vaikka onkin tiedossa, ettei erkaumani täysin enää palaudu. Joitain juttuja toki ei voi/kannata tehdä mutta kivempi keskittyä niihin, mitä voi.

Mutta siitä lisää myöhemmin ja sillä välin syödään kakkua viskari-ikäisen blogin kunniaksi!

Elämäntapamuutoksesta

Taas on kuukausi vierähtänyt ja marraskuun viimeistä päivää viedään. En ole ehtinyt uhraamaan ajatustakaan blogin päivittämiselle. Onneksi Heftyn facebookissa sentään tapahtuu jotain, ettei ihan täyttä radiohiljaisuutta pääse muodostumaan.

Tässä kuukauden aikana tuli käytyä mm. sinunpsykologi.fi järjestämässä naisten illassa, jossa keskusteltiin hyvinvoinnista ja elämäntapamuutoksesta. Psykologi Eliisa Niemi oli kutsunut meidät Facebookin naisyrittäjien ryhmän kautta koolle.

Tästä Eliisan postauksesta voit lukea tarkemmin aiheesta:

http://sinunpsykologi.fi/artikkeli-kuinka-onnistua-elamantapamuutoksessa-pysyvasti-ja-mielekkaasti/

Olen sitä mieltä, että monelle olisi hyötyä psykologin palveluista pysyvään elämäntapamuutokseen tähdätessä. Usein elämäntapamuutoksessa keskitytään vain ravintoon ja liikuntaan. Kuitenkin, jos taustalla on tunnesyömistä tai jopa syömishäiriötä ei ongelman syihin päästä pelkällä liikunnalla ja ruokavaliomuutoksella. Tällöin toivottu lopputuloskin voi jäädä haaveeksi.

Oma näkökulmani keskustelussa oli se, että liian usein elämäntapamuutos mielletään vain perinteiseksi laihduttamiseksi. Elämäntapamuutos voi olla monia muitakin asioita, kuten vaikka tupakoinnin tai humalahakuisen juomisen lopettaminen.

Omalla kohdallani nuo kaksi viimeksi mainittua ovat olleet itselleni oleellisimpia elämäntapamuutoksia tässä muutaman vuoden sisään. Tupakointini oli ainoastaan juhlatupakointia mutta sen lopetin muutama vuosi sitten. Kahteen vuoteen en ole myöskään ollut humalassa enkä näin ollen krapulassakaan, eikä kumpaakaan ole ollut yhtään ikävä. Alkoholia kyllä juon mutta en yli ajokuntorajan.

Missä tämä näkyy? Tekisi mieli hehkuttaa energistä oloa ym. mutta totuus on, että ei tämä näy ihan hirveästi missään. Muutos on ollut niin hidas. 30-ikävuoden jälkeen alkoi juhliminen hiljalleen harventua vuosi vuodelta. Lopulta ei jaksanut enää valvoa pikkutunneille ja koko hommasta alkoi karista hohto muutenkin. Näin tuntuu käyneen monelle muullekin 40 ikävuotta lähestyttäessä. Aika aikaansa kutakin.

Kuinka helppoa ja kätevää olisikaan, jos kaikki elämäntapamuutokset hoituisivat näin? Elämään alkaisi ihan pikkuhiljaa vuosien saatossa tulla mukaan lisää liikuntaa ja terveellistä ravintoa. Uskon, että sellainenkin on mahdollista.

Tällä hetkellä kärvistelen pitkästä aikaa flunssan kourissa. Viime talvena jäi flunssat poikkeuksellisesti parin päivän pikku niiskutukseen. Elättelin toiveita, että pääsisin nytkin yhtä helpolla mutta tämä on nyt kestänyt jo muutaman päivän. Näillä mennään nyt. Katsotaan, mitä joulukuu tuo tullessaan.

Viime kesän mökkipöperöt. Kuva ei liity tapaukseen.

IMG_3570

 

Vuodenvaihteen kuulumiset

Joulu meni ja vuosi vaihtui. En tehnyt taaskaan mitään lupauksia. Vauvan kanssa ollaan päästy pulkkailemaan, hän siis makaa pulkassa, kun ei osaa kunnolla istua vielä. Mutta kääntymään on jo oppinut! Ja tietysti vaunulenkkejä halki hohtavien hankien, koska pyhien säät olivat todellista winter wonderlandia.

Minä imetän edelleen suurimman osan vuorokaudesta ja selkä on siksi kroonisesti aivan juntturassa. Tämä vauva on sellainen slow food mies, että pulloruokinta ei pidä niin tyytyväisenä, joten siksi en voi olla vauvasta erossa kuin iltapäivisin päikkäriaikaan hetken.

Jumitan siis staattisissa asennoissa tuntitolkulla, enkä voi hievahtaakaan, koska tämä vauva ei todellakaan ole mikään nopea syömäri silloin, kun saa sitä parasta superfoodia suorassa ihokontaktissa. Selkä on paljon pahemmassa jumissa, kuin ikinä istumatyötä tehdessäni ja sitäkin olen tehnyt jo sentään yli 10 vuotta.

Pari hierontalahjakorttia olisi odottamassa käyttöä mutta hieronnat ei nyt tähän vaivaan taida pelkästään ihan riittää. Selvää on, että selkä pitää saada kuntoon, ennen kuin voi alkaa taas isoja rautoja nostelemaan.

Hot jooga ja pilates siintävät haaveissani mutta jotta sellaiseen meno saadaan ajoitettua sopivasti vauvan päikkäriaikaan, on melkoinen hattutemppu. Tai se, että ylipäätään missään satuttaisiin pitämään noita tunteja juuri silloin, kun vauva nukkuu.

No, nämä haasteet lienevät kaikille vauvaperheille tuttuja ja totuushan on se, että vauva-aika on vain silmänräpäys ihmiselämässä. Kohta tämäkin vaihe on vain haikea muisto.

Mutta ennen selkäprojektia tässä joulun ja vuodenvaihteen tunnelmia kuvina:

2014-12-26-4155 2014-12-26-4138 2014-12-25-4125 2014-12-25-4119 2014-12-25-4115 2014-12-25-4112 2014-12-25-4111 2014-12-25-4104 2014-12-25-4103 2014-12-25-4101 2014-12-24-4077 2014-12-24-4073 2014-12-24-4072 2014-12-23-4053 2014-12-23-4038 2014-12-23-4037 2014-12-23-4035 2014-12-23-4030 2014-12-23-4028 2014-12-23-4022 2014-12-23-4018 2014-12-23-4017

They see me rollin’

Meillä on semmoinen iso musta jötikkä. Sen kun laittaa pakaraa vasten ja alkaa kihnuttaa niin johan tekee gutaa. Puhun tietenkin putkirullauksesta. Noista pötkylöistä on tullut nykyliikkujan must have lihashuoltoväline ja mikäs siinä, kun tuollainen yksinkertainen juttu toimii ja tehoaa.

Putkirullauksen taustamusana voi kuunnella teemaan sopivasti vaikka Adelen Rolling in the deep, Chamillionairen Ridin’ dirty (they see me rollin’) tai vaikkapa R Kellyn Rollin’. Juuri äsken nimittäin yllätin miehen putkirullaamasta tuon viimeksimainitun tahdissa. Että tällaiset iltapuhteet täällä. Pisteet siitä jos pystyt putkirullaamaan noiden biisien tahdissa nauramatta.

Muuten kuuluu sellaista, että viimeiset pari viikkoa on painettu hommia päivin ja öin sekä viikonloppuisin, koska tähän kohtaan osuu aina se vuoden kiireisin aika malliston suhteen. Nyt kun rytmi vähän taas normalisoituu, voi ehtiä toivon mukaan taas harrastamaankin. Yksi tanssikortti ainakin pitää käyttää loppuun asap eli sitä nyt ensisijaisesti. Muutamaa itselle uutta tanssityyliä tulee ehkä testattua ja niistä sitten raporttia tuonnempana.

Tipaton tammikuu oli ja meni ja aika hiljaisena tuntuu jatkuvan helmikuukin. Varsinaisesti en mitään tipatonta ollut suunnitellut pitäväni mutta ei vaan ole ollut aikaa käydä missään. Kavereiden kanssa tuossa juteltiin, että muitakaan ei oikein yöjuoksut enää nappaa ja tuli puheeksi, että joku brunssi tai muu ravintolatapaaminen syömisen merkeissä houkuttelee enemmän kuin baari. Olen tosi tyytyväinen, että muillakin on samoja fiiliksiä, etten ole se ainoa mummo joka ei jaksa hillua pikkutunneille.

Yksi juttu, mikä juhlimisessa on silti kivaa, on laittautuminen. Teen sitä arkena niin vähän, hyvin harvoin edes meikkaan, joten juhla on aina hyvä tekosyy, että saa edes sen ripsivärin laitettua silmiin ja jotain muuta päälle, kuin arkivaatetta. Tässä kuluneen syksyn ja tämän talven biletyylit, aika vähäinen kuvasaalis, kun vähäistä ollut juhlintakin. Nykypäivänä olisi vaikea edes uskoa, että joskus olen ollut varsinainen party girl.

IMG_0156 2013-12-28-0798