Kuntosalit kiinni, mitäs nyt?

Rajoitukset astuivat voimaan ja kuntosalit ovat pari viikkoa kiinni. Tosin mun sali ei ole, meidän työpaikalla on sali, joka ei ole kiinni ja siellä pystyy useimmiten treenaamaan yksin. Mutta ne joilla ei ole tätä mahista, tässä pieni vinkkilista, mitä voit tehdä.

  • Ulkosalit ovat auki ja niitä on PK-seudulla ainakin paljon, mutta nyt ovat toki aika täynnä.
  • Kuntoportaita löytyy monesta paikasta, tosin nämä olleet korona-aikana niin suosittuja jo muutenkin, että ryysistä on.
  • Itseohjatut kotitreenit luonnollisesti, jos välineitä on. Jos ei ole, nyt kannattaa kysellä kuntosaliyrittäjiltä välineitä vuokralle ennen kuin alkaa ostamaan omia kaappeja täyteen kaikkea mahdollista.
  • Videopuhelusovellusten kautta järjestettävät ryhmäliikuntatunnit. Näitä ollut koko korona-ajan useiden eri tanssikoulujen, kuntokeskusten, joogakoulujen ym. järjestäminä.
  • Aerobiset onnistuvat nyt kelien ja kauden puolesta juosten tai pyöräillen. Toki ne jotka panostaneet talvijuoksuun ja/tai -pyöräilyyn tarvittaviin varusteisiin, ovat tehneet näitä ympäri vuoden.

Välineitä hankkiessa kannattaa huomioida, sopiiko esim. kerrostaloasunto raskaiden painojen kolisteluun vai voisiko sen treenin viedä esim. kotipihaan.

Vaikka itse pääsen työpaikan salille, olen koko korona-ajan tehnyt myös porrastreeniä ja kotitreenejä. Tanssitunteja ja joogaa etäsovellusten kautta. Malminkartanon ja Paloheinän portaita tullut ravattua satoja kertoja, vaikka välillä portaiden ryysiksessä epäilytti niiden koronalinko-efekti. Keinot on keksitty ja kunto sekä lihasmassa kasvanut.

Koko korona-aika on ainakin itselleni mahdollistanut aiempaa kovemman treenaamisen. Jokaisesta työpäivästä kun jäi etätyön ansiosta pois se turha ruuhkassa istuminen aamulla ja iltapäivällä. Kummasti vapautui aikaa treenaamiselle.

Toki työmatkat voisivat taittua ympärivuotisesti vaikka pyörälläkin jos panostaisi nastarenkaisiin ym. varusteisiin ja kävisi työpaikalla suihkussa ym. Meillä on tähän kaikkeen mahikset ja fasiliteetit kyllä. Mutta itse suosin salia aerobisten yli, koska hypertrofiset rules ja aerobiset tappaa mun glutesien gainsit ym. kyl sä tiiät bruh. (Tiedän, vikan lauseen vitsikkyys aukeaa vain niille, jotka seuraa tämmösiä juttuja, ignooraa ellei aukea.)

Alla kuvia Paloheinän portaista. Hyvällä säällä on porukkaa, huonolla ei. Nastakengillä pääsi kaatumatta ylös liukkaallakin.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Läskifobiset koronameemit

Kuluneet viikot some on ollut täynnä ”hassuja” meemejä siitä, miten koronakaranteenissa lihotaan ja kun päästään pois, ollaan lihavampia kuin koskaan.

Joku lihoo, joku laihtuu, joku pysyy samana. Mitä sitten? Eikö pääasian pitänyt olla se, että ollaan edelleen elossa ja terveenä ja kiitollisia siitä. Pienet on murheet, jos tässä tilanteessa eniten huolettaa mahdollisesti lisääntyvät kilot. Ymmärrän kyllä jos lihominen huolettaa oman terveyden kannalta mutta meemit viittaavat puhtaasti ulkonäkökulmaan.

Tein tällaisen vastameemin, jonka voi halutessaan kopsata ja iskeä vastaukseksi jokaiseen läskifobiseen koronameemiin. Mulla on oikeudet vain kuvan tekstiin, itse kuva on lainattu The Sun lehdestä. Tuskin haastavat oikeuteen, ellei kaupalliseen tarkoitukseen käytä.

Alkuperäisessä meemissä oli vain kuva ja ensimmäinen lause kolmeen pisteeseen asti.

Rantakunto

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Motivaation ylläpysymisen salaisuus

Tammikuu on jo vuosia ollut kuntosalien ja liikuntakeskusten kiireisin kuukausi. Vuoden vaihtuessa iso joukko ihmisiä päättää aloittaa uuden elämän ja tehdä kuntoremontin. Tyypillisesti helmikuun lopulla saleilla on jo huomattavasti väljempää.

Miksi näin käy? Vaikka pyhästi vannotaan, että nyt elämä muuttuu, siihen ei lopulta pystytäkään kovin pitkäjännitteisesti. Sohva alkaa kutsua, aikataulut eivät natsaa ja flunssia alkaa tulla. Äkkiseltään voisi luulla, että syy tähän on itsekuri. Väitän kuitenkin, että motivaation saa pidettyä yllä jopa vuosia myös hyvin alhaisella, lähes olemattomalla itsekurilla. Itseasiassa liian hyvä itsekuri saattaa jopa olla motivaatiolle myrkkyä. Usein juuri itsekurin voimalla treeni on aloitettu aivan liian kovalla teholla. Ylimitoitetuista odotuksista tiputaan alas korkealta ja kovaa.

Liian kova teho ei vaikuta pelkästään siihen, että motivaatio ei pysy yllä, se vaikuttaa myös vastustuskykyyn niin, että alkaa tulla vähän väliä flunssia ja siihen ne treenit sitten tyssäävätkin. Ja elämäntapamuutos usein aloitetaan nimenomaan tammikuussa jolloin kaikki epidemiat jylläävät pahimmillaan. Alkuinnostuksen kourissa ihmiset eivät malta pysyä kipeinä pois salilta ja tartuttavat laitteiden kahvojen kautta muutkin.

Kroppa ei myöskään kestä liian kovaa alkua. Tulee huomattavasti helpommin revähdyksiä, nyrjähdyksiä ja muita kipuja, jotka ovat omia syömään motivaatiota tai jopa pysäyttämään uuden harrastuksen heti alkuunsa.

Itse olen harrastanut lähestulkoon koko elämäni liikuntaa. Viimeisin pidempi tauko säännöllisistä liikuntaharrastuksista oli 2007-2009 ilman mitään ihmeempää syytä ja sitten 2014-2016 raskauksien takia. Raskauksienkin aikana voi toki treenata, mikäli ne ovat helppoja, omani eivät olleet.

Salille palasin keväällä 2017, kun kuopus oli 1v. Sitä ennen olin käynyt säännöllisesti fysioterapiassa ja osteopaatilla vatsalihasten erkauman aiheuttaman lantion virheasennon ja selkäkipujen takia.

Oma oleellisin motivaationi liikkumiselle on ollut kivuton elämä. Tein valtavasti salapoliisin työtä vatsalihasten erkauman suhteen ja selvitin, mikä liikunta auttaa siihen ja mikä pahentaa tilannetta. Kahden vuoden selvittelyn jälkeen olen löytänyt hyvän kombon, millä kivut pysyvät hallinnassa. Treenejä en voi jättää väliin, koska kivut palaavat oitis.

Silti, vaikka tiedän, että treeneihin on pakko mennä, jos en halua kipuja, on sohvan kutsu todella kova. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja nautintokeskeinen. Miten tällainen ihminen saa silti itsensä säännöllisesti treeneihin? Salaisuuteni tähän on se, että asetan riman todella matalalle.

Joka viikko ennen salia tuntuu siltä, ettei yhtään huvita, ei vois vähempää kiinnostaa. Tiedän kuitenkin, että jos menen edes soutamaan vartiksi, saan elää selkäkivutonta elämää viikon. Laitan siis tavoitteekseni, että mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin soutaa vartti, vähän venytellä ja sit himaan. Lähes joka kerta päädyn tekemään soutamisen lisäksi aika kovatehoisen voimatreenin. En aina. Välillä ei vaan irtoa ja silloin soudan ja teen kevyemmän treenin. Sekin on ok, koska ylittää hulppeasti tavoitteeni.

Toinen mitä tällä hetkellä treenaan, on Hypopressive, se on vähän joogan ja pilateksen tyyppistä treeniä, joka keskittyy keskivartaloon ja siinä on todella ovela tekniikka. Siinä otetaan erilaisia asentoja, jännitetään vartalon muita lihaksia paitsi keskivartaloa ja luodaan erityisellä hengitystekniikalla ja hengityksen pidätyksellä alipaine vatsaan. Auttaa nimenomaan vatsalihasten erkaumaan. Mm. Schwarzenegger treenasi tällä tekniikalla keskivartalonsa kisakuntoon silloin kun kilpaili kehonrakennuksessa.

Hypopressivesta löytyy paljon tutoriaaleja YouTubesta mutta itse ymmärsin tekniikan vasta käytyäni muutaman kerran lähiohjauksessa. Suosittelen erityisesti vatsalihasten erkauman kuntoutukseen vaikka tekniikassa on myös asentoja, jotka eivät sovi erkaumalle. Perehtynyt ohjaaja neuvoo asiasta tarkemmin.

Takaisin motivaatioon. Ohjatut hypopressive-tunnit eivät ole ihan halpoja, joten se myös motivoi menemään treeneihin, koska pois jääminen ilman lääkärintodistusta olisi silkkaa rahanmenetystä. Omat treenini ovat säännöllisesti viikottain tapahtuvia, etukäteen maksettuja ja kalenteriin merkattuja. Niistä olen pois vain sairastamisten tai matkojen takia. Treenit ovat myös omaa aikaani, jota pienten lasten vanhemmilla on tunnetusti vähän.

Motivaatiota saan myös siitä, jos liikuntamuoto on erityisen hauska tai nautinnollinen esim. hot jooga talvipakkasilla tai pyöräily aurinkoisessa leudossa säässä tai tanssitunti, jossa on ihan törkeän hyvät musat. Olen hedonisti ja hyödynnän sitä sumeilematta treenejäni valitessani. Myös Hypopressive on varsin nautinnollista.

2009 kun palasin pitkän tauon jälkeen liikunnan pariin, aloitin lempeällä Hatha-joogalla. Sitä tehtyäni alkoi nälkä kasvaa syödessä ja vuosi treenitauon päättymisen jälkeen treenasin jo 6 kertaa viikossa eri lajeja, koska elämäntilanne salli sen silloin aikataulullisestikin. Nyt ei salli vielä mutta se päivä taas koittaa. Hyvää kannattaa odottaa.

Sellainen asenne, että oikeaa liikuntaa olisi vain hyperintensitycrossfittriathlonmaraton vähintään 5 kertaa viikossa, on varma kuolema motivaatiolle, etenkin jos lähtee sohvaperunatasolta. Oikeasti koiran ulos vieminenkin on liikuntaa. Lempeä alku ja rauhallinen, nautinnollinen eteneminen takaa sen, että liikunta muodossa tai toisessa jatkuu niin kauan, kuin jalka edes auttavasti nousee.

Kuva Biancaneve

 

.

.

.

.

.

.

Ps. Tuossa alla ja yllä näkyy satunnaisesti mainoksia. Ne eivät ole blogin laittamia tai hyväksymiä, eivätkä liity mitenkään blogin aiheisiin. Niiden poistamisesta pitäisi maksaa WordPressille, mitä en tee, koska kirjoitan blogia harrastuksekseni, en työkseni.

.

.

.

.

.

.

 

Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Miksi en laihduta osa 2.

Olen jo muutama vuosi sitten listannut täällä syitä, miksi en laihduta. Osasta aiemman postauksen syistä olen samaa mieltä edelleen, osaa haluan tarkentaa hieman.

Suomalaisen terveydenhuollon virallinen ohjeistus on nimeltään Käypä hoito. Lihavuuden hoidon ohjeistus löytyy kokonaisuudessaan täältä: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi24010

Poimin Käypä hoidosta muutamia syitä, miksi en laihduta, siitä huolimatta, että BMI:n mukaan en ole normaalipainoinen (BMI alle 25)

A) Käypä hoito linjaa: ”Hoidon tavoitteena on lihavuuteen liittyvien sairauksien hoito ja ehkäisy, johon usein riittää painon pysyvä pieneneminen vähintään 5 %:lla.” Määritellään ensin ”pysyvä painonpudotus”. Se ei ole sitä, että ensin laihdutetaan ja muutaman vuoden päästä ollaan taas yhtä lihavia kuin aina ennenkin. Pysyväksi pudotukseksi määrittelen itse sen, että pudotettu paino on pysynyt poissa vähintään 5 vuotta. Itse olin nykyistä 15% painavampi vuonna 2008, joten täytän Käypä hoidon kriteerin pysyvästä vähintään 5% pudotuksesta.

B) Käypä hoito kertoo: ”Normaalipainon tavoittelu ei useinkaan ole tarpeellista eikä realistista varsinkaan vaikeasti ja sairaalloisen lihavilla.” Tilastojen mukaan 80-95% laihduttaneista lihoo kaiken takaisin, useat korkojen kera. On erittäin todennäköistä, että jos alan väkisin pyrkimään kohti normaalipainoa, päädyn uudestaan samaan jojo-kierteeseen, joka painoni lihavuuteen alunperin johti.

C) Käypä hoito jatkaa: ”Lähes kaikilla on taipumus lihoa vuosien mittaan edelleen. Sen vuoksi varsinkin liikapainoisilla, joilla on suurin riski tulla lihavaksi, on jo painon nousun ja vyötärönympäryksen suurenemisen pysäyttäminen merkittävä tulos”. Painonnousu on omalla kohdallani siis pysäytetty ja paino on kaukana huippulukemistani. Tilastollisesti tämä on merkittävä tulos, johon pystyy vain n. 5-20% laihduttaneista.

D) Käypä hoito kertoo myös kunnon vaikutuksesta seuraavaa: ”Hoikalla huonokuntoisella on suurempi vaara kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin kuin liikapainoisella, jolla on hyvä kunto.” Näin ollen parannan mieluummin kuntoani, kuin laihdutan.

E) Laihduttamisen jälkeistä lihomista selittää mm. tässä tutkimuksessa esitelty ”Fat overshooting” -ilmiö https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25614201 Oman ylipainoni ensisijainen syy on rajut laihdutukset, jotka aloitin jo normaalipainoisena ja niiden jälkeen tapahtuneet fat overshooting -ilmiöt. Olen siis tyyppiesimerkki ihmisestä jonka lihomisen syy on ollut laihduttaminen.

Siinäpä ne oleellisimmat syyt, miksi en laihduta. Itselleni on tällä hetkellä prioriteettinä kuntoutua raskauksien ja synnytysten aiheuttamista kroonisista kivuista ja vammoista. Tämä kuntoutuminen jo pelkästään saattaa kestää vuosia. Tämän lisäksi yritän pitää elintavat sillä tavoin kohtuullisina, jotta uutta lihomista ei tulisi enää tapahtumaan. Tilastojen mukaan sekin on jo saavutus. Jos nämä tavoitteet toteutuvat, olen erittäin tyytyväinen.

Oheinen kuva otettu pari viikkoa sitten. Päälläni on vuonna 2004-2005 ostettuja vaatteita. Tämä on itselleni pysyvän painonhallinnan konkretiaa.

 

 

Ylistys omalle kropalle

Naistenlehdissä usein kerrotaan, miten tulisi korostaa vartalonsa parhaita puolia, arvostaa kauneuttaan ja ulkonäköään. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta miksi keskittyä vain vartalon ulkonäköön, kun paljon kiinnostavampaa on se, mitä kropalla pystyy tekemään.

Niinpä haastan nyt jokaisen miettimään ja listaamaan niitä asioita, joista itse tykkää omassa vartalossaan ja nimenomaan sen toiminnassa, ei ulkonäössä. Unohdetaan nyt siis ne pitkät sääret ja muut länsimaiset kauneusihanteet ja keskitytään oleelliseen.

Oma listani on tässä:

-Mun kroppa on hyvä palautumaan. Oli sitten kysymys isosta leikkauksesta tai vaikeasta synnytyksestä, olen päässyt jalkeille ja palautunut toimintakykyiseksi nopeasti. Kudostyyppini on helposti elpyvää laatua.

-Olen vahva. Pystyn nostamaan ja liikuttamaan tarvittaessa lähes 100 kiloista ihmistä, aktiivisella treenillä varmasti painavampaakin. Saan melko helposti lisättyä voimaa ja kerättyä lihasmassaa.

-Hyvä peruskunto. Pitkienkin treenitaukojen jälkeen pystyn aina palauttamaan kuntoni entiselle tasolleen kohtuullisessa ajassa. Niin kestävyyden kuin lihaskunnonkin. Elämään on mahtunut aktiivisia jaksoja ja suvantovaiheita, eikä suvantovaiheissa ole koskaan tuntunut siltä, että hyvä kunto olisi menetetty lopullisesti. Sieltä on noustu niin monta kertaa, että asiaa ei tarvise enää epäillä.

-Notkeus. Vaikka yliliikkuvista nivelistä on haittaakin, on silti monessa suhteessa ihan kiva olla notkea. Liikkuvuudesta on paljon apua monessa lajissa.

-Koordinaatiokyky. Olen tanssinut yli 30 vuotta on/off. Tanssi, rytmitaju ja koordinaatiokyky ovat verissä, vaikka harrastuksen aktiivisimmista päivistä olisi aikaakin. Myös laskettelusuksilla pääsen mäet kaatumatta vaikka tätäkin lajia tulee harrastettua ehkä kerran kolmessa vuodessa. Asiat pysyvät lihasmuistissa yllättävän pitkään.

-Pystyn imettämään. Ei se mitään helppoa ollut mutta kuitenkin mahtavaa, että oma kroppa pystyy tuottamaan lapselle sellaista superfoodia.

-Olen perusterve. Refluksia ja muita pikkuvikoja lukuunottamatta olen pääsääntöisesti terve ja hyvinvoiva ihminen.

Tässä ne mitkä ensimmäisenä tulivat mieleen. Millainen sinun listasi olisi? Mistä jutuista olet tyytyväinen ja kiitollinen oman kroppasi toimintakyvyssä?

Asiaa kannattaa miettiä, koska meillä on vain tämä yksi elämä ja yksi kroppa. Se on tarkoitettu toimimaan ja tekemään asioita, eikä näyttelykappaleeksi. Arvosta sitä, mikä siinä toimii hyvin nyt. Jonain päivänä, kun olemme vanhempia, sen toimintakyky ei ole enää niin itsestäänselvää. Haluanko silloin havaita, että koko elämä meni kropan ulkonäköä ja muita epäoleellisuuksia murehtiessa, kun olisin voinut olla kiitollinen ja ihan fiiliksissä niin monista tärkeämmistäkin asioista.

IMG_1373

 

Treenipäiväkirja

Olen kirjannut treenejä HeiaHeiaan kohta 3 vuotta ja koska tykkään luvuista ja tilastoista, tuollainen sopii mulle hyvin. Toisten kannustaminen ja kannustuksen saaminen tuossa ohjelmassa on kiva lisä. Mua toi on ainakin auttanut pysymään kuntoilun kanssa ruodussa kun näkee konkreettisesti siellä pallukat rivissä.Image

On myös hyvä, että sinne jää säilöön edellisten vuosien tilastot. Esim. 2011 liikuin 368 tuntia ja vuonna 2012 337 tuntia. Olen merkannut sinne tunnollisesti kaikki varsinaiset treenit, hyötyliikuntaa olen merkannut vähän vaihtelevasti mutta yleensä niistä vain sellaiset missä on tullut jonkinlaista rasitusta. Tavoitteena mulla on ollut 4-5h viikossa liikuntaa mutta käytännössä sitä tulee keskimäärin 6h. Pari tuntia lihaskuntoa, 2-3 aerobista, jooga tai venyttely ja hyötyliikunnat. Pyöräilykaudella aerobinen taitaa viedä kyllä voiton.

Nyt kun saan sen Polarin ohjelman toimintaan, saan ladattua treenejä myös sinne. Treenipäiväkirjaankin tulee enemmän ulottuvuutta sykkeiden ja kulutusten muodossa.

Esim. tänään oli tunnin tanssitreeni jossa käytiin maksimisykealueella 186bpm. Tunnilla tehtiin isoja hyppyjä paljon joten siksi sykekin nousi välillä maksimialueelle. Sen jälkeen puolen tunnin core treeni ja lopuksi 30min hot venyttely. Koko 2h aikana paloi 1067kcal.

Eilisessä treenissä: lämmittely 30min, tunnin voimatreeni salilla ja 30min palauttava, syke kävi myös maksimialueella 184bpm (varmaan siinä kohtaa kun pusersin prässissä sitä 160 kiloa) ja kaloreita paloi 1017.

Istumatyössähän tietty kulutan ihan olemattoman määrän energiaa joten kulutusta on treenien ja isomman lihasmassa myötä saatu lisättyä. Ruokapäiväkirjaa en ole taas vähään aikaan pitänyt, joskus pidin aika aktiivisesti sitäkin joten tuoretta tietoa energiansaannista mulla ei juuri nyt ole. Mutta ehkä kunnostaudun senkin kanssa taas jossain välissä.

Sykkeistä

Tänään posti toi Polarin RCX3 sykemittarin testattavaksi. Mulla oli aiemmin Polarin FT60 mutta koska rakas puolisoni omi sen, en päässyt sitä ikinä kunnolla testaamaan. Otin tämän valkoisen mittarin tällä kertaa, koska se tuntui tervetulleelta vaihtelulta ainaisen mustan sijaan. Tästä on ilmeisesti hieman isompi ja miehekkäämpikin versio olemassa mutta ei tämäkään onneksi mikään rimpula ole. Just hyvän kokoinen ja mallinen.

Image

Laitoin omat tiedot laitteeseen ja aloin heti testaamaan. Maksimisykkeeksi tämä tarjosi minulle laskennallista 184 mutta koska mulle on tehty just viime syksynä laajat kuntotestit missä selvitettiin myös maksimisykkeet ja sykealueet, laitoin oikean lukeman tietoihin.

Hyvän kunnon ansiosta maksimisykkeeni on parikymppisen naisen tasoa (jos käytetään laskukaavaa 220-ikä). Maksimikestävyysalue on mulla 172-200, vauhtikestävyysalue 144-172, peruskestävyysalue 117-144. Leposykkeen aion vielä tällä testata kun pääsen ihan kunnolla rentoutumaan mutta sohvalla hetken maatessa syke oli n.56 ja päätteellä näpytellessä se oli n.68. Mittarin kuntotesti antoi mun sohvallamakailusykkeen perusteella tuloksen hyvä, pitää ehkä sieltä Polarin sivuilta tarkistaa mitä tarkoittaa.

Tänään olen menossa More to Love blogin Pepin kanssa kahvakuulaan joten pääsen heti testaamaan myös treenisykkeet. Eilen olin hot pilateksessa ja kuntopyöräilemässä. Tälle viikolle pitäis vielä saada mahdutettua joogaa, tanssia ja salia. Ja sitä muuttopakkailuakin.

Huippu-urheilua ja hyötyliikuntaa

Olin eilen kuvaamassa ensi syksyn mallistoa Anjalankosken paperitehdasmuseossa ja mallinamme toimi kilpa-aerobicin SM Laura Vihervä. Ne hypyt, voltit ja punnerrukset olivat huikeaa katsottavaa. Mutta kyllä niiden eteen töitä tehdäänkin.

Laura kertoi, että hän treenaa 8-10h viikossa eli melkein joka päivä on kahdet treenit ja viikossa on yksi vapaapäivä. Lauran treenit koostuvat pääasiassa lajitreeneistä mutta mukana on myös muuta aerobista, kuten hiihtoa ja salitreeneissä taas haetaan lihasnopeutta.

Toista se on tämmöisellä istumatyön rappeuttamalla konttorirotalla jolle 6h viikkotreenimääräkin on jo kehuskelun arvoinen saavutus.

Meille konttorirotille myös hyötyliikunta eli arkiaktiivisuus on asia johon pitäisi kiinnittää huomiota. Päivittäisessä energiankulutuksessa istumatyöllä verrattuna seisomatyöhön tai varsinkin liikuvaan työhön on yllättävän suuri ero. Eron huomaa selvästi jos normaalisti tekee istumatyötä ja sitten yhtäkkiä tekeekin seisoma-, kävely-, ja roudaustyöpäivän, mitä nämä kuvauspäivät esim. itselleni ovat.

Opiskeluaikoina tein paljon kuvauspuvustusta jossa siis seisotaan, kävellään ja roudataan joka päivä. Kunto oli ilman erillisiä liikuntaharrastuksiakin varsin hyvä. Istumatyöhön päädyin 2004 eli 9 vuotta on nyt nökötetty päätteen ääressä. Tässä ajassa olen huomannut, miten tuhoisaa istuminen kropalle on. Onhan tuosta paljon tutkimuksiakin tehty. Tästä syystä istumatyöläiselle liikunnan harrastaminen on välttämätöntä.

Varsinaisten treenien lisäksi olisi hyvä lisätä myös arkiaktiivisuutta ja sen seuranta olisi varsin kätevä toteuttaa esim. askelmittarin avulla. Itsellänikin askelmittareita on ollut parikin kappaletta mutta jonnekin ovat hukkuneet. Tällä viikolla saan kuitenkin uuden Polarin sykemittarin testiin joten sykkeiden pohjalta voi arkiaktiivisuutta mitata myös. Tulen tekemään tänne blogiin vertailun istumatyöpäivän ja kuvaustyöpäivän eroista sykkeissä ja kulutuksessa. Samoin erilaisten treenien sykkeistä tulee vertailuja. Palaamme siis asiaan.

Painonhallinnasta ja hyvästä kunnosta

Tehdään yksi asia heti selväksi: tämä ei ole laihdutusblogi. Näin siksi, että uskon siihen, että ihmiselle on terveyden kannalta eniten hyötyä hyvästä kunnosta, pelkkä BMI luku ei kerro vielä mitään ihmisen kunnosta ja terveydentilasta. Toki valtava ylipaino on kropalle terveysriski mutta jos nyt esimerkiksi verrataan rapakuntoista normaalipainoista ja rautaisessa kunnossa olevaa lievästi ylipainoista, voi jälkimmäinen olla terveempi. Terveys on moniulotteinen käsite, pelkkä BMI ei kerro siitä kaikkea.

Näin ollen, en usko myöskään laihdutuskuureihin. Jos ruokavaliomuutoksella haluaa parantaa terveydentilaansa, tulee muutoksen olla lopullinen. Ei ole mitään hyötyä lopettaa joidenkin ruoka-aineiden syöntiä muutaman kuukauden ajaksi, jos sen jälkeen palaa taas vanhoihin tapoihinsa. Tällöin pudotettu paino tulee aina takaisin, yleensä myös reilujen korkojen kera. Trust me, tiedän mistä puhun.

Toki on olemassa pikakuureja joiden funktio on mahtua esim. johonkin pukuun tietyssä tilaisuudessa. Tuollaiset pikakuurit tuossa tarkoituksessa ovat ihan ok, kunhan tiedostaa, ettei niiden kanssa ole mitään tekemistä pysyvän painonhallinnan kanssa.

Laihduttamista tärkeämpää on keskittyä siihen, ettei liho. Meille helposti lihoville suomalaisille (kaikki suomalaiset eivät toki kuulu tähän ryhmään, vaikka enemmistö kuuluukin) tässäkin on jo tekemistä. Elinikäinen painonhallinta on valtaosalle todella vaikeaa. Tätä eivät yhtään helpota istumatyö ja elämäntapamme joka ei juurikaan vaadi fyysisiä ponnistuksia.

Mitäpä jos laihduttamisen sijaan keskittyisimmekin vaihteeksi kaikkiin niihin muihin terveyshyötyihin joita liikunnasta saa. Kolesteroli, verenpaine, selkävaivat, yleinen jaksaminen, itsetunto, mielenterveys… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikkea tätä voi parantaa tai ainakin edesauttaa liikunnalla. Ja sitten ihan vaan se, kuinka siistiä on olla vahva ja hyväkuntoinen. Kun et rappuja kävellessäsi tee kuolemaa tai kun jaksat tanssia koko illan. Kun muuttaessa jaksat nostaa painavia huonekaluja ja kodinkoneita. Tai kun remonttia tehdessäsi pystyt laittamaan tiiliseinän matalaksi pelkällä lekalla, hartiavoimin. Se jos mikä on siistiä.