Et tarvitse itsekuria mihinkään

Jos kaipasit alkuvuoteen inspiroivaa huoneentaulua, minä: Pakilan Paulo Coelho askartelin sinulle sellaisen. Kas tässä:

Itsekuri on niille, joilla ei ole motivaatiota. Joku saattaa tässä kohtaa kysyä, että mitähän hittoa nyt taas, mutta minäpä selitän.

En usko itsekuriin, koska itselläni ei ole sellaista lainkaan. Olen äärimmäisen mukavuuden- ja nautinnonhaluinen. Tyypillinen hedonisti siis. Silti olen saavuttanut elämässäni vaikka millaisia tavoitteita ja tiedän, että pystyn saavuttamaan mitä tahansa, jos tavoite innostaa, inspiroi, kiinnostaa ja motivoi tarpeeksi.

Hulluinta on se, että mukavuudenhalu voi ajaa tekemään asioita, jotka näennäisesti vaikuttavat itsekurin aikaansaannoksilta. Mutta totuus on se, että esim. treeneihin meno on mulle monen muun asian lisäksi ”omaa aikaa”, kuten kivapuheen henkeen on tapana nykyään sanoa. Suoraan ja rehellisesti sanottuna se on tapa saada hetken rauhaa kiljuvilta kakaroilta eli rakkaalta jälkikasvultani.

Ja totuus on myös se, että valtaosa lajeista, joita olen treenannut, ei edes tunnu miltään treeniltä (korkeitaan ehkä seuraavina päivinä). Sillä hetkellä kun sitä tekee, laji vie niin mukanaan, että tunnin lopussa on ihan että äh, nytkö se jo loppui.

Jos teet sitä mitä rakastat ja rakastat sitä mitä teet, et tarvitse itsekuria. Niille jotka eivät ole löytäneet omaa lajiaan, neuvon vielä etsimään ja kokeilemaan. Mielikuvaa liikunnasta kannattaa myös avartaa. Jos intohimosi on esim. valokuvaaminen luonnossa, saatat huomaamattasi kävellä kymmeniä kilometrejä viikossa.

Mieti millaiset asiat on sun mielestä siisteintä, mitä ihminen voi tehdä housut jalassa ja integroi siihen mukaan liikettä tavalla tai toisella. Ilman housuja tehtävät asiatkin toki ovat useimmiten liikunnallisia. Housuilla tai ilman, saatat nyt jo salaliikkua enemmän kuin olet tiedostanut.

Pakkopullan suorittamiseen tarvitaan itsekuria ja jos itsekuria ei ole, on helpompi vaan vältellä asioita, jotka tuntuvat pakkopullalta. Miten tehdä pakkopullalta tuntuvista asioista kiinnostavia?

Otetaan vaikkapa tavaroiden järjestely; monen mielestä varmasti todella tylsää ja pakkopullaa mutta jotenkin Marie Kondo onnistui siitäkin tekemään kiinnostavaa. Käytännössä mihin tahansa voi halutessaan ”vihkiytyä” samalla tavalla. Alat ottamaan selvää jostain kiinnostavasta ja kohta huomaat tekeväsi sitä intoa piukassa.

Ihmiset, jotka peruskoulussa vihasivat hiihtoa, ovat ostaneet suksia ja sivakoivat metsässä aina kun mahdollista. Se onkin yhtäkkiä kivaa, kun kukaan ei pakota ja kun antaa itselleen mahdollisuuden löytää asiasta uusia puolia ja näkökulmia.

Motivaatio saattaa löytyä ajattelutavan muutoksella. Kokeile vaikka.

 

 

 

 

 

Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Ulkoilua, vauvauintia ja puutarhahommia

Siinäpä kiteytetysti se, mitä tällä viikolla ollaan ehditty harrastamaan. Viikkoon on mahtunut pyöräily/kävelylenkkiä luontopolkuineen, multasäkkien kanniskelua, istuttamista ja vauvauintia. Voitin myös kolme lippua tanssitunneille, joten nekin pitäisi päästä käyttämään joskus.

Puutarhahommat koskivat lähinnä viljelylaatikkoa, joita meidän pihassa on nyt useampikin kappale. Kaupunkiviljelyksi sitä kai kutsutaan myös mutta ei täällä pientaloalueella niin kaupungilta kyllä tunnu, vaikka Helsingissä ollaan ja kehä ykkösen sisäpuolella kuitenkin. Tällaiselta se puuha näytti.

2015-05-09-4696 2015-05-09-4702 2015-05-11-4704 2015-05-11-4707Meidän pikkuapulainen auttoi myös kylvöpuuhissa. Siemenpussit tuli tarkastettua huolellisesti 😀

Vauvauinnissa oltiin alkuviikosta ja tällä kertaa opimme myös sukeltamaan. Tai vauvat kai osaavat sen luonnostaan mutta nyt oli eka kerta kun uskallettiin uimaopettajan avustuksella kokeilla sukelluttamista.

Helatorstaina pakattiin vauva pyörän peräkärryyn ja lähdettiin bongaamaan kukkivia kirsikkapuita ja muita luonnon ihmeitä. Ajeltiin Käpylään, Annalaan, Arabiaan ja Lammassaaren tuntumaan, jossa kärry pyörästä irti, etupyörä kärryyn tilalle ja jalkaisin jatkaen. Päästiin aika pitkälle vaikka kärry oli hieman liian leveä niille kapeimmille pitkospuille.IMG_2207IMG_2202IMG_2223IMG_2224IMG_2264IMG_2242

IMG_2283IMG_2309

Kirsikkapuut olivat jo parhaan kukintansa kukkineet ja alkoivat olla hieman kulahtaneita. New Yorkissa nähtiin hanamia ihan täydessä kukoistuksessaan ja Helsingissäkin se olisi kai ollut parhaimmillaan viikko sitten. Mutta muuten luonto on räjähtänyt vehreyteen ihan muutamassa päivässä. Kuvistakin varmasti välittyy upea kukoistus.

Kuvia olis ihan älyttömästi lisää, niin kotoa, kuin Nykistäkin. Jos vaan ehtis kaikki kahlata läpi. Olen miettinyt jo kolmannen blogin perustamista ihan vain valokuville. No, sitä voi miettiä lisää.

Viikonloppuja!

Liikkumista koko perheen voimin

Nyt lipsahti viime viikko niin kiireen puolelle, että blogipäivitys jäi kokonaan. Mutta korjataan tilanne nyt. Perheellisten liikkumisesta siis asiaa.

Aika moni perheellinen valittelee sitä, että ei jää aikaa liikuntaharrastuksille. On toki selvää, että univajeisille pikkulasten vanhemmille on prioriteetti pysyä tolkuissaan väsymyksen keskellä ja liikunta saattaa vuodeksi tai pariksi jäädä satunnaisten vaunulenkkien varaan. Toki pikkulasten kanniskelu on jo hyötyliikuntaa sellaisenaankin.

Mutta sitten kun lapsi oppii kävelemään ja nukkumaan yöt, avautuu liikunnallekin huimasti lisää mahdollisuuksia. Pienten lasten kanssa pystyy varsinkin aerobista liikuntaa tekemään paljonkin: työntämään rattaissa, vetämään pulkassa ja sitten kun lapsi opettelee ajamaan pyörällä, voi itse hölkkäillä vierellä.

Ryhmäliikunta ja kuntosaliharrastus onkin sitten hieman haastavampaa pienten lasten vanhempana. Ellei salilla ole lapsiparkkia, pitää vanhempien sopia lastenhoitovuorot jotta harrastuksiin päästään. Mutta sitten kun lapsi tulee teini-ikään, voi lapsen kanssa harrastaakin melkein mitä vaan. Jos teini vaan suostuu.

Meillä perheen yhteiseksi harrastukseksi on muodostunut kuntosalilla käynti. Ollaan pojan kanssa käyty nyt kerran viikossa yhdessä salilla ja tarkoitus on tihentää kahteen kertaan. Myös yksin salilla käymään tottunut miehenikin lähti mukaan perhesalitteluun. Koko perheen kuntosaliharrastus oli kaikkien mielestä kivaa.

Teinin kuntosalitreeniin on omat rajoitteensa ja näiden perusteella rankimmat maksimivoimatreenit jätetäänkin sitten myöhemmille ajoille, jolloin pituuskasvu on jo loppunut.

Meidän perheen vakiojuttuihin kuuluu myös lenkit. Joko kävellen ja juosten tai vain kävellen. Nykyiset lenkkimaastot sijoittuvat yleensä Oulunkylä-Paloheinä -akselille. Uiminen oli myös vakiojuttu silloin kun lapsi oli pieni mutta nyt ei enää saada houkuteltua teiniä mukaan siihen hommaan. Viimeksi menimme miehen kanssa sitten kahdestaan kauhomaan Mäkelänrinteeseen.

Kotona voi myös tehdä monenlaista: venytellä, joogata, tehdä lihaskuntotreeniä oman kehon painolla ja nostella kahvakuulaa. Lapsen kanssa aina venytellään kotona salitreenin jälkeen. Meidän vakkari venyttelypaikka on olohuoneessa tuossa TV:n edessä. Siinä just ja just mahtuu 2 kerrallaan venyttelemään.

2013-10-15-0078

2013-10-15-0093

Kuvan kurpitsa ei liity tapaukseen. Siitä on tarkoitus kyllä tehdä jotain keittoa ja piirakkaa ja kovertaa kuoresta Halloween-lyhty.

2013-10-15-0144

Heftytraining goes heftyrenovating

Hairahdun nyt hetkeksi sivupolulle ja bloggaan remontista enkä reenistä.

Suorituskeskeistä ihmistä hieman sieppaa tämmöinen tilanne, että tulee kaikenmaailman remontit ja sairastaa kaikenmaailman rutto-ebolat juuri kun pyöräilykausi on parhaimmillaan.

Viime vuonna tähän aikaan olin pyöräillyt jo satoja kilometrejä, nyt ei ole edes sataa tullut vielä täyteen. Ihan turha edes kuvitella, että tällä kaudella ehtisin yli tuhanteen kilsaan päästä kuten viime vuonna. Työmatkakin lyheni puolella, joten ei noiden pikkupätkien suhailulla vielä kuuhun mennä.

No, remontin akuutein vaihe kestää enää pari viikkoa joten ehkä mulla on sen jälkeen on taas elämä. Toivottavasti jää ainoaksi hairahdukseksi treeniblogista remonttiblogiksi. Tosin remontin jälkeen saatan hairahtua sisustusbloggaajaksi.

Tässä purkuvaiheesta ja tasoitusvaiheen alusta ja lopusta kuvia. Näitä lienee yhtä kiehtovaa katsella kuin maalin kuivumista tai nurmikon kasvamista.

ImageImageImageImageImageImageImage

ImageImageImageImageImageImage

Remontti, tuo ihana hyötyliikuntamuoto

Kuva

Remontti, tuo ihana hyötyliikuntamuoto

Mun kuntosali on viimeaikoina ollut tällainen. Remonttia siis tehdään. Aloitettiin kylpyhuoneesta josta ollaan purettu vanhat laatat ja laitetaan uudet laatat tilalle. Putkiremontti taloyhtiössä on tehty jo muutama vuosi sitten ja sen yhteydessä kylpyhuone on laitettu mutta se ei ollut itselle mieluisa, joten vaihtoon meni.

Tarkoitus on myös purkaa, ainakin osittain olohuoneen ja ruokailutilan välistä seinää. Eli leka tulee heilumaan täällä nyt kesän ajan ahkerasti.

Onneksi tuli nyt käytettyä kevään tanssiliput loppuun ja voimailutreenin teko jää remontin ajaksi nyt tauolle. Se mikä on isoin harmi on, ettei pääse nyt hyödyntämään hyviä ulkoiluilmoja siihen malliin kuin normaalisti. Olisin tässä vaiheessa kesää jo pyöräillyt satoja kilometrejä ja lenkkeillyt kymmeniä mutta nyt mennään näillä koska valmiiksihan tuo remppa on saatava.

Meillä tekee kaikki remonttia, eli ei niin, että mies tekee ja minä katson vierestä vaan työkalut kyllä pysyvät rakennusmestarin tyttären käsissä varsin hyvin. Perheen teini valjastettiin myös hommiin houkuttimena isommat viikkorahat. Siitä on varsinkin nyt suuri apu kun itsellä näyttää jotain flunssaa tai jälkitautia pukkaavan.

Tällaista täällä siis nyt ainakin vielä muutaman viikon. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta.

foto-0246

foto-0245

HeiaHeiako itsepetosta?

Tämä juttu on viime vuodelta mutta silti ihan ajankohtainen kaikille jotka HeiaHeiaa liikuntapäiväkirjana käyttävät http://www.hs.fi/kotimaa/Heia+heia+Nostin+peffani+sohvalta/a1305588069853. Ne joille ko. sivusto ei ole tuttu, käy tsekkaamassa heiaheia.com.

Mitä Hesarin juttuun tulee, olen hieman eri mieltä kirjoittajan kanssa. Mistä lähtien vain kuntosalilla, lenkkipolulla tai liikuntakeskuksessa tehty liikunta on sitä ”oikeaa” treeniä ja arkiaktiivisuus tai hyötyliikunta ei ole?

Jos mietitään länsimaisen nykyihmisen terveysongelmia, ne taitavat johtua nimenomaan siitä, että arkiaktiivisuus on vähentynyt. Jos istuu työpäivät ja vapaa-ajan pääasiassa koneella, on pari viikottaista kuntosalikäyntiä tai ryhmäliikuntatuntia kärpäsen kakka valtameressä ja melko marginaalista puuhastelua terveyden kannalta. Ei sillä, että olisin liikuntapalvelujen vastustaja, päinvastoin, olen niiden suurkuluttaja mutta olen sitä mieltä, että hyötyliikunnan väheksyminen on väärä tie.

HeiaHeiaa kritisoidaan siitä, että siihen voi merkata imuroinnista ja shoppailusta lähtien kaikenlaista arkiaktiivisuutta. Hesarin kirjoittajan mielestä se antaa laiskalle synninpäästön: ”Tällä viikolla on siivottu, kävelty kerran kauppaan ja ajettu pyörällä kirjastoon! 3 tuntia ja 23 minuuttia, 745 kilokaloria poltettu! Nyt voikin sitten rauhassa vedellä vähän makkaraa ja punaviiniä viikonloppuna, koska on tullut liikuttua se suositusten mukainen kolme kertaa viikossa.” Tämä argumentti menee olkiukko-osastolle. Ajatteleeko kukaan HeiaHeian käyttäjä oikeasti noin?

Oma havaintoni on, että hyötyliikunnat HeiaHeiaan merkkaavat harrastavat paljon muutakin liikuntaa mutta merkkaavat arkiaktiivisuuden siksi ylös, että istumatyöläisen on hyvä seurata sen määrää myös. Näin teen itsekin. Pesukoneen täyttöä tms. pikkuaskaretta en sinne laita mutta jos on joku rankempi hyötyliikuntarupeama kuten muutto tai remontti, ne kannattaa merkata jos haluaa saada kattavan kuvan kaikesta liikkumisestaan. Merkkaan sinne myös matkat ja sairastelut jotta jälkikäteen näen syyn treenitauoille. Jos treenitaukoja ilman hyvää syytä löytyy, on peiliinkatsomisen ja ryhtiliikkeen paikka.

Jos HeiaHeiaan merkkaaminen kannustaa ihmisiä hyötyliikkumaan enemmän, en näe palvelussa mitään negatiivista. Jos olisin fyysisesti aktiivisessa työssä, eikä hyötyliikunnan määrää tarvitsisi pitää niin tarkasti silmällä, käyttäisin varmasti hissiä ja liukuportaita aina kun mahdollista. Istuisin myös kesät talvet autossa ruuhkassa ja harmittelisin kun en ehdi kuntosalille polkemaan kuntopyörää mutta en pyöräilisi koskaan minnekään. Olisi myös paljon pienempi kynnys palkata siivouspalvelua, muuttofirmaa ja remonttimiestä jos HeiaHeia ei auttaisi huomaamaan, että olisi hyvä heilua siinä harjan varressa ihan itse.

america-fitness-s

Remonttia ja Kukan kevätherkku

Kuva

Hyötyliikuntateema ei tule loppumaan, koska heti muuton jälkeen alkaa remontti. Aion mm. laittaa lekalla yhden seinän alas ja muuta vastaavaa pikku puuhaa. Salilla ja tanssimassa pitäis silti ehtiä käymään.

Eilisessä muutossa mittasin sykkeitä pariin otteeseen ja maksimisykealueilla käytiin kun juostiin rappusissa painavien laatikoiden kanssa. Mulla meni eilen kaikenkaikkiaan 9h koko hommaan josta muuttoporukka oli mukana kantamassa 6h. Onneksi meitä oli monta, muuten toi olis ollut ihan järjetön homma.

Tuossa on yksi puolen tunnin pätkä jonka mittasin, kun juostiin rappuja laatikoiden kanssa. Maksimi 185, keskisyke 158 ja kaloreita paloi 365. Tunnissa olisi kulunut siis yli 700kcal. On se vaan raskasta puuhaa, vastaa jotain kovatehoista aerobista treeniä.

polar syke muutto

Kukan kevätherkku

http://kukkalaakso.com/ blogissa alkoi 1.4. tämmönen. Joku treenihaaste ilmeisesti. En ehtinyt kauheasti perehtyä, mitä se sisältää mutta varmaan siinä treenataan niin, että lähtee taju. Tai sitten ei. Se jää nähtäväksi. En tiedä miten remontilta jää aikaa mutta osallistun tuohon sen puitteissa.

Muutto, tuo ihana liikuntamuoto

Nyt se muutto sitten on. Neljän päivän treeni jossa aerobista ja lihaskuntoa. Vanhassa ja uudessa kodissa ei ole kummassakaan hissiä, joten rappusia joutuu juoksemaan aika tavalla. Kumpikin asunto on onneksi tokassa kerroksessa, ettei sen korkeammalla kuitenkaan.

Ilmat ovat olleet niin hyvät, että pakko oli käydä haukkaamassa happeakin joten tehtiin reilun tunnin lenkki eilen ja vajaan tunnin lenkki tänään, muuten viikonloppu on sitten mennytkin muuttolaatikoiden parissa.

Mittailin taas sykkeitä ja kävelylenkillä ne pyörivät siinä 100-150 välillä ja muuttopakkailuissa 100-120 välillä. Tuossa peruskuntotasossa siis menty tässä nyt pääasiassa. Tein tosin keskiviikkona lihaskunto-intervallitreeninkin oman kehon painoa hyödyntäen mutta siitä sitten lisää joku toinen kerta. Sitten kun päästään kantamaan huonekaluja, tulee se muuton lihaskuntovaihekin kuvioon.

Tässä kuvia mitä otin lenkillämme tänään. Käytiin katsomassa vähän meidän uusia huudeja.

pakila 064pakila 062pakila 080pakila 066pakila 076

Eilen tyhjennettiin kaappeja ja tuli kokattua sieltä viimeiset häränfileet ja suppilovahverot. Syötiin pakkasesta myös viimeiset fasaaninkoivet, jotka olivat jääneet sinne meidän häistä.

pakila 051

Hyvää pääsiäistä!

Treenipäiväkirja

Olen kirjannut treenejä HeiaHeiaan kohta 3 vuotta ja koska tykkään luvuista ja tilastoista, tuollainen sopii mulle hyvin. Toisten kannustaminen ja kannustuksen saaminen tuossa ohjelmassa on kiva lisä. Mua toi on ainakin auttanut pysymään kuntoilun kanssa ruodussa kun näkee konkreettisesti siellä pallukat rivissä.Image

On myös hyvä, että sinne jää säilöön edellisten vuosien tilastot. Esim. 2011 liikuin 368 tuntia ja vuonna 2012 337 tuntia. Olen merkannut sinne tunnollisesti kaikki varsinaiset treenit, hyötyliikuntaa olen merkannut vähän vaihtelevasti mutta yleensä niistä vain sellaiset missä on tullut jonkinlaista rasitusta. Tavoitteena mulla on ollut 4-5h viikossa liikuntaa mutta käytännössä sitä tulee keskimäärin 6h. Pari tuntia lihaskuntoa, 2-3 aerobista, jooga tai venyttely ja hyötyliikunnat. Pyöräilykaudella aerobinen taitaa viedä kyllä voiton.

Nyt kun saan sen Polarin ohjelman toimintaan, saan ladattua treenejä myös sinne. Treenipäiväkirjaankin tulee enemmän ulottuvuutta sykkeiden ja kulutusten muodossa.

Esim. tänään oli tunnin tanssitreeni jossa käytiin maksimisykealueella 186bpm. Tunnilla tehtiin isoja hyppyjä paljon joten siksi sykekin nousi välillä maksimialueelle. Sen jälkeen puolen tunnin core treeni ja lopuksi 30min hot venyttely. Koko 2h aikana paloi 1067kcal.

Eilisessä treenissä: lämmittely 30min, tunnin voimatreeni salilla ja 30min palauttava, syke kävi myös maksimialueella 184bpm (varmaan siinä kohtaa kun pusersin prässissä sitä 160 kiloa) ja kaloreita paloi 1017.

Istumatyössähän tietty kulutan ihan olemattoman määrän energiaa joten kulutusta on treenien ja isomman lihasmassa myötä saatu lisättyä. Ruokapäiväkirjaa en ole taas vähään aikaan pitänyt, joskus pidin aika aktiivisesti sitäkin joten tuoretta tietoa energiansaannista mulla ei juuri nyt ole. Mutta ehkä kunnostaudun senkin kanssa taas jossain välissä.