Tanssitreenejä etänä

Mun henkireikä koronaikana on ollut etänä järjestettävät tanssitreenit. Kun tautitilanne oli välillä helpompi ja raijoitukset löysemmät, kävin livetunneilla treenaamassa maskissa ja turvavälein. Kun rajoituksia tiukennettiin, pääsin treenaamaan kotona videotuntien kautta.

Lajeina ollut vuoden sisällä mm. Tuoliakrobatia / Chairlesque, Striplastique, Voguing, Runway ja Bedroom style. Kaikkia lajeja tanssitaan korkeilla koroilla, ei ole toki pakko ja moni tanssii esim. Voguingia lenkkareilla. Itselläni enimmäkseen korot.

Etätunneista huikein oli Yanis Marshalin workshop, jossa hän opetti koreografiansa Janet Jackson / Kaytranada Remix / If -kappaleeseen. Ko. tanssiguru oli Suomessa 2018 Biancaneven järjestämänä, jolloin olin livenä hänen workshopissaan, josta tarkemmin https://heftytraining.wordpress.com/2018/04/01/jaatavalla-pokalla/

Tuolloin ryhmä, jossa treenattiin If -koreografiaa, oli täynnä ja pääsin toiseen ryhmään (jonka koreografia oli upea toki myös). Mutta jäin haaveilemaan silti Janet -koreon oppimisesta ja nyt korona-aikana siihen vihdoin oli videoyhteydellä mahdollisuus.

Kyseinen koreografia on älyttömän nopea, minuuttiin mahtuu miljoona liikettä ja sen jälkeen tuntui, kuin olisi juossut satasen aidat koroilla. Mutta kyllä kannatti. Voit tsekata tuolta ja koittaa tehdä perässä https://www.youtube.com/watch?v=l4BIkzQMc5s

Valmentajani Sara (ei tanssivalmentaja vaan muun treenin) ihmetteli, että eikö noin korkeilla koroilla ole aika iso loukkaantumisriski. Epäilemättä on, näitä lajeja tanssitaan selkeästi esim. kilpatanssikorkoja korkeammilla koroilla. Stripplastiquessa on kaikista korkeimmat, lähes 20cm korot ja päkiän alla paksu platform.

Eli kyllä, riskejä on. Mutta mitä muutakaan voit olettaa ihmiseltä, jonka blogin alaotsikko on ”Anna treenaa, se on riski”?

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään

Ikuisesti aloittelija?

Koska en ole kisakireässä fitness-kunnossa ollut koskaan ja hoikkakin joskus vuosikausia sitten, tehdään ulkoisesta olemuksestani helposti johtopäätöksiä, että en ole harrastanut koskaan mitään liikuntaa ja lähinnä maannut elämäni vain sohvalla. 

Se huomaa esim. tilanteissa kun kerron olevani menossa salille, mua huonommin tunteva ihminen kommentoi heti: ”Ai säkin oot alkanut harrastamaan liikuntaa, hieno homma.” Noh, olen käynyt salilla säännöllisesti toistakymmentä vuotta mutta ei sitä vissiin sitten lasketa liikunnaksi, kun olemus ei ole muuttunut vastaamaan stereotyyppistä fitness-kroppaa. 

Tai kun postaan someen tanssitunnista, kommentti on ”Ai sulla on kuntoprojekti menossa.” Noh, enhän mä olekaan tanssinut kuin 36 vuotta mutta jos en ole huudellut siitä somessa tai joka käänteessä, sitä ei ilmeisesti ole tapahtunut. Tiedättehän sen vitsin: Mistä tunnistat triahtlonistin / maratoonarin / crossfittaajan / etc.? Hän kyllä kertoo sinulle. Eli jos et jatkuvasti kuuluta kaikille liikuntaharrastuksistasi, ota selfieitä liikuntapaikoilla ym. sitä ei ole tapahtunut. Pics or didn’t happen.

Mä en juuri koskaan ota kuvia itsestäni liikuntapaikoilla, joten ainoat kuvat missä teen jotain liikunnallista, on erinäisistä lehtiartikkeleista joissa on kirjoitettu siitä, että harrastan liikuntaa ilman laihtumistavoitetta tai oikeastaan ilman mitään muutakaan tavoitetta.

Onhan se nyt aikamoinen shokkiuutinen, että joku ei-hoikka ihminen ei ole asettanut laihtumista tärkeimmäksi elämäntehtäväkseen. Ja mitä se sellainen liikunta edes on jos ei saman tien laihduta kymmeniä kiloja tai tähdätä joihinkin kisoihin? Varmaan käy vaan istuskelemassa niissä laitteissa. News flash: liikuntaa voi harrastaa ihan vaan huvin vuoksi.

Silti vain tavoitteellisuutta arvostetaan. Mulla on ollut elämässäni paljon tavoitteita ja olen saavuttanut paljon. Olen perusluonteeltani suorittajatyyppi. Se, että tarkoituksella en aseta tavoitteita liikkumiselleni, on osoitus ennen kaikkea itselleni siitä, että elämän ei ole pakko olla pelkkiä tavoitteita ja saavutuksia. On ihan tervettä tehdä asioita myös intuitiivisesti: ilman jatkuvaa suunnittelua, laskemista ja tavoitteiden asettamista.

Kuva HS

 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

 

10 lajia, joita treenaisin 2020

Jos aikaa olisi rajattomasti, treenaisin vuonna 2020 näitä lajeja joka viikko. Mutta koska ei ole, joudun pääsääntöisesti tyytymään työpaikan saliin (toki luksusta sekin, että sellainen ylipäätään on). Mutta jos 2020 aikana pääsisin käymään edes kerran näissä jokaisessa, olisin ihan tyytyväinen siitäkin. Näiden järjestys on ihan random.

1. Bedroom style by Amanda & Lydia. Heels tanssituntien alalaji, jossa panostetaan erityisesti lattialiikkeisiin ja itseilmaisuun. Hidasta ja viekoittelevaa.

2. Hypopressive. Tätä treenasin ohjatusti yli vuoden ja vihdoin hallitsen tekniikan niin hyvin, että pystyn tekemään itsenäisesti. Pyrin tekemään 3-4 kertaa viikossa 1-2 Hypopressive pitoa corelihasten ylläpitämiseksi. Ei vie paljon aikaa ja voi tehdä missä tahansa.

3. Fustra. Kävin testaamassa viime vuonna ja tykkäsin. Yksilöohjattua kehonpainotreeniä. Voi tuntua kalliilta mutta yksilöohjattu treeni harvemmin on ihan halpaakaan.

4. Voguing. Erityisesti Runway. Kävellään catwalkia päästä päähän ihan oman elämänsä huippumalleina. Poseerataan.

5. Hot tunnit. Mikä tahansa hot tunti käy, jooga, pilates tai venyttely. Erityisesti talvella, kun on kylmä ja erityisesti istumatyöläiselle, jolla on paikat jumissa. Kaikki paikat. Aina.

6. Krumping. Tätä oon halunnut kokeilla jo vuosia. Los Angelesissa vuosituhannen alussa kehitetty aggressiivinen katutanssi. Tällä saa tilaa klubeilla jos tanssilattialla alkaa olemaan liian ahdasta.

7. Höntsävoimailu. Voimailu on hauskaa mutta olen liikkujana enemmän elämyshakuinen kuin tavoitekeskeinen. En ole kiinnostunut tekemään joka viikko jonkun ohjelman mukaisesti samoja asioita, mutta välillä on mukava ylittää itsensä ja kiskaista maksimit.

8. Popping aka electric boogie. My old friend. Tätä oon tanssinut ekan kerran varmaan jo 80-luvulla ala-asteella. Ohjatusti viimeksi vuosia sitten. Sisäinen B-girlini ikävöi näitä mooveja.

9. Heels by Yanis Marshal. Sama tyyppi kuin 2018 käymässäni workshopissa. Tai käy kuka tahansa muukin tähtitanssija maailmalta. Myös Aisha Francis kiinnostaa. Jonkun staran tanssiworkshop joka tapauksessa olis super.

10. Laskettelu. Pakko päästä rinteeseen edes kerran vuodessa. Tätä oon harrastanut 80-luvulta lähtien, mutta joka talvi ei ole ollut mahdollisuutta. Ehkä tänä talvena on?

Miltä sun listasi näyttäisi, jos aika tai raha eivät rajoittaisi?

Vanha kuva, en muista miltä vuodelta, Thomas Broumand ottanut.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylhäällä tai alhaalla saattaa näkyä mainoksia, jotka eivät ole blogin sinne laittamia, eikä niiden kanssa ole blogilla mitään yhteistyökytköstä. Eikä niitä saa pois. Paitsi maksamalla, mitä en tee, koska tämä blogi on puhtaasti harrastus.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Fustraa ja ysäri-tanssia

Kävin testaamassa Fustraa lähisalillani. Fustra tulee sanoista fusion functional training. Se on yksilöohjattua liikuntaa, jossa on vaikutteita pilateksesta ja monesta muusta funktionaalisen treenaamisen muodoista. Hyvin paljon kävimme läpi myös sellaisia liikkeitä, joita olen tehnyt aiemmin fysioterapiassa.

Fustra-treeni koostuu kolmesta osiosta, alun liikkuvuusosio, sitten tulee voimaosio ja lopuksi core-osio. Ennen treeniä lämmiteltiin crosstrainerilla ja ennen sitä tehtiin kartoitus, mitä treeniltä haen ja kerroin myös vatsalihasten erkaumasta ja lantion virheasennosta.

Koska Fustra on yksilöohjattua, siinä ohjaaja katsoo koko ajan vartalosi linjauksia ja niiden kanssa ollaan todella tarkkoja. Linjausten apuvälineinä käytetään joogasta ja pilateksestakin tuttuja palikoita. Liikkeet ovat helppoja mutta tehokkaita varsinkin kun ohjaaja katsoo koko ajan vieressä, että teet ne oikein, etkä fuskaa.

Omalla kohdalla moni liike oli sellainen, mitä olen tehnyt jo vuosia ja usein myös fysioterapeutin ohjaamana. Fustraa oli hyvä käydä kokeilemassa, jotta osaan taas kiinnittää huomiota kropan linjauksiin, kun teen noita liikkeitä itsenäisesti. En silti koe, että tarvitsisin viikottaista Fustra-ohjausta vaan teen mieluummin itse ja käyn ehkä välillä vain ”tarkastuttamassa” ohjaajalla linjaukset.

Fustra treenistä seuraavana päivänä oltiin tanssimassa Ääniwallissa ja siinä tulikin samalla monen tunnin hikijumpat. Yölläkin kuumuus oli niin kova, että vaatteista sai vääntää hikeä. Bileiden musa oli 90-luvulta, joten tyylikin oli sen mukainen. Puoliponnari ja kaikki. Ei sentään hiusdonitsilla.

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

..

.

..

.

.

.

..

.

.

.,,

,

,

,

,,

,

 

Hei, me lennetään!

No okei, minä en lentänyt vaan mun mies. Ostin viime toukokuussa miehelle tuollaisen tuulitunnelilennon synttärilahjaksi. Lentopaikka sijaitsee Pyhtään Sirius-keskuksessa, noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Pari viikkoa sitten tuli tuo lahjakortti vihdoin käytettyä. Lennon jälkeen tarjosin Siriuksen ravintolassa miehille Black Angus burgerit ja jäätelöä.

Vähän ehkä huvittaisi itsekin kokeilla tuota lentoa. On kyllä snadisti tyyristä kun muutaman minuutin lennot maksaa melkein 100e mutta tätä suosittelen lahjaksi sellaiselle jolla on jo kaikkea. Polttariohjelmana varmaan myös toimiva.2014-11-08-3660   2014-11-08-3670  2014-11-08-3672  2014-11-08-3685