Älä onnittele laihdutussaavutuksesta

Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, kuinka olen laihtunut viimeisen 12-13 vuoden aikana (2008 jälkeen) n. 25-30kg. Osa tulehduksellisen sairauden takia, osa selän kuntoutuksen sivutuotteena, osa kuntoilutavotteiden sivutuotteena ja osa dieettilaihduttamisesta luopumisen seurauksena.

Siitä huolimatta moni luki postauksen ”laihdutuskertomuksena” ja tuli onnittelemaan ”laihdutussaavutuksesta”. En tiedä miten on mahdollista ymmärtää kirjoitettu niin väärin. Ehkä jos viitsii lukea vain otsikon ja vetää loput johtopäätökset ja oletukset omasta hatusta.

En tiedä miten voisin asian selvemmin ilmaista, mutta laihtuminen ja laihduttaminen ovat eri asioita. Laihduttaminen on tarkoituksellista painonpudotusta eli toimintaa, jonka ensisijainen tarkoitus on tähdätä painon alenemiseen ja kehon koon pienenemiseen. Laihtumista taas voi tapahtua myös tahattomasti, esim. sairauden seurauksena.

Koska mun tapauksessa on ollut kyse laihtumisesta, ei laihduttamisesta, pidän absurdina ja jopa tökerönä, että tullaan onnittelemaan ”laihdutussaavutuksesta”. Se kertoo kommentoijasta sen, kuinka pointtini on mennyt viuhuen ohi, eikä olla vaivauduttu perehtymään siihen, mitä laihtunut henkilö on laihtumisestaan kertonut.

Mun tapauksessa sairaudesta johtunut laihtuminen oli todella kivuliasta ja tuskallista. Kivut olivat pahimmillaan pahemmat kuin synnyttäminen. Jollain paino saattaa pudota esim. mielenterveysongelmien takia, lievien terveysongelmien takia tai kuolemanvakavien sairauksien takia, kuten syövän takia.

Jos et tiedä tai täysin ymmärrä, miksi joku on laihtunut, älä hyvä ihminen mene onnittelemaan laihdutussaavutuksesta. Laihdutussaavutuksesta voit onnitella, jos olet täysin varma, että kyse on tarkoituksellisesta painonpudotuksesta, eli siitä, että henkilö on tarkoituksella laihduttanut ensisijaisesti siksi, että haluaa olla pienempi ja kevyempi ja haluaa asiasta kehuja ja että laihtumisen taustalla ei ole syömishäiriötä.

Mun tapauksessa kyse ei ole vuoden 2012 jälkeen ollut siitä. 2008-2010 tein vielä ”pakko olla laihempi” -paniikkiliikkeitä, kunnes 2010-2013 välillä aloin oivaltaa mitä oikeasti haluan. Ja tuon jälkeen motiivini ei enää hetkeäkään ole ollut se, että kokisin tarvetta olla pienempi tai kevyempi. Tai se, että olisin kokenut lihavamman minäni huonommaksi kuin hoikemman minäni.

Minun 25-30kg painavammassa olotilassa ei ollut mitään vikaa. En näyttänyt mielestäni ulkonäöllisesti yhtään sen huonommalta kuin nytkään, eikä mikään sairauteni tai kehoni kivuliaampi tila johtunut lihavuudesta. Elämässäni v. 2000-2008 tapahtuneesta liikunnan vähentymisestä osittain ehkä johtui. Mutta olen täysin varma, että pelkästään liikunta ja lääketieteellinen- sekä fysioterapeuttinen hoito olisivat auttaneet kaikkiin kehoni ongelmiin, vaikken olisi laihtunut grammaakaan.

On fysiikan laki, että ihminen voi laihtua vain jos kulutus on isompaa kuin energiansaanti. On faktaa, että mun kulutus on 2008-2021 ollut energiansaatiin verrattuna huomattavasti suurempaa kuin 2000-2008. Liikunta on ollut oleellinen osa mun elämää aina, paitsi 2000-2008. Tähän on monia syitä, joista ei tässä sen enempää. Yksikään syistä ei ollut itsekurin puute tai laiskuus, eikä liikunta palannut elämääni itsekurin, minkään ryhtiliikkeen tai laihduttamisen takia.

Mä olen rakastanut liikuntaa aina. Mulla vaan oli elämässäni tuo ajanjakso 2000-08 jolloin fokus oli muualla monista eri syistä ja siksi lihoin. Ja mitä sitten? Se on vain elämää. Ajanjaksoja tulee ja menee. Joskus voi taas tulla eteen vastaava ajanjakso. Paino voi vaihdella, koska life happens. Juuri tästä syystä on absurdia onnitella ja ylistää jostain niin triviaalista asiasta, kuin painon putoamisesta.

Kuvissa liikuntaa aina rakastanut ihminen tekee rakastamaansa asiaa.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen (en hyödy mainoksista enkä klikkauksista), joudutte vain kestämään.

Maven paluu ja erkauma kuntoon

En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tämä hetki tulee taas koittamaan, että mave palaa elämääni vatsalihasten erkauman kuntoutuksen jälkeen. Korkea aika, eihän tässä nyt tullutkaan kuin 5 vuotta täyteen kuopuksen syntymästä ja nyt vasta on alkanut tapahtua isoja harppauksia asian etenemisen suhteen.

Jos vatsalihasten erkauma ei ole sulle tuttua niin siitä löytyy Googlesta tietoa yllin kyllin, en ala tässä referoimaan enempää. Mutta ihminen joka synnyttää kolme lasta, etenkin jos osa pienillä ikäeroilla ja vanhalla iällä ja jonka paino on vuosien saatossa vaihdellut paljon, kärsii hyvin todennäköisesti siitä, että vatsalihakset ovat erkaantuneet ja koko vatsanseinämä venynyt ”käyttökelvottomaan” kuntoon.

Selkä kipeytyy ihan jo normaalista olemisestakin, treenit ei suju, pahimmillaan sisälmykset alkavat pullistua vatsalihasten välistä (=tyrä). Koko fyysinen toimintakyky romahtaa ja kun kaikki liikkuminen sattuu, jää mieluummin lepäilemään jolloin hommasta tulee itseään toteuttava kierre: liikkuminen sattuu –> en liiku –> liikkuminen sattuu vielä enemmän.

Mä kävin fyssarilla ja tein erkauman kuntoutusta ohjeiden mukaan 2014 – 2017 heikoin tuloksin. Sit 2018 löysin hypopressiven, jota olen tehnyt tähän päivään asti. Sen avulla pääsin vähän eteenpäin mutta en lähellekään siihen kuntoon, että voisin tehdä mavea. (Huom. blogissa mainitut palvelut eivät ole blogiyhteistyötä. Olen maksanut kaikesta omalla rahalla, kuten teen aina. Tämä blogi ei tee lainkaan maksettua blogiyhteistyötä.)

Alkuvuodesta päätin ottaa mm. erkauman ja monen muunkin asian kuntoutukseen erikoistuneen valmentajan Sara Kivimäen, jonka ohjeilla olen päässyt nyt siihen kuntoon, että pystyn taas tekemään mavea. Vielä en nosta raskautta edeltäviä painoja, enkä ole maksimivoimaa hakenut tai yrittänyt nyt muutenkaan, enemmänkin hypertrofista ja perusvoimaa.

7 vuoden mave-tauon ja keskivartalon äärivenyneen tilan jälkeen on musta aika hyvin, että ylipäätään pystyn tekemään mavea. Tuolla 60 kilolla olen nyt tehnyt oikein sopivia 6-8 x 3 sarjoja tavallisella ja sumo-tyylillä. Varovasti olen kokeillut myös 70 ja 80 kilolla mutta koska en ole maksimivoimaa hakemassa, on turha tässä vaiheessa lähteä ottamaan riskejä, ennen kuin erkauman tilanteesta on täysi varmuus. Takapakkia voi seurata, jos etenee liian nopeasti ja sitä en halua. Maltti on valttia.

Ennen Saran treenejä kävin ultrauttamassa erkauman ja se oli levossa leveimmältä kohdalta 3,5cm, eli ei valtava enää. Pikemminkin maven este oli koko vatsanseinämän venynyt tila, jota olin kuntouttanut fyssareiden antamilla hyvin kevyillä ja varovaisilla harjoitteilla heikoin tuloksin. Alkuun kevyt ja varovainen onkin varmasti hyvä mutta ei sillä lopulta pitkälle pötkitä tai saada tilannetta lopullisesti korjattua. Akuuttia toimintakykyä korkeintaan.

Saran toiminnallinen koko keskivartaloon ja muuallekin kehoon tähtäävä tehokas treeni on antanut kokonaisvaltaisen avun ja tuen, jolla mavea olen taas päässyt tekemään. Saran treeneissä tuli ilmi liuta muitakin virheasentoja, toispuoleisuuksia ja virheellisiä liikeratoja, joita ollaan korjattu samalla. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ens kuussa tarkoitus mennä vielä ultraamaan erkauman lopullinen tilanne. Mutta itse niitä erkaumasenttejä tärkeämpi asia on koko vatsanseinämän kunto ja koko kehon kunto, liikeradat ja asennot.

Erkauman voi toki kuroa umpeen vaikka leikkauksella mutta jos koko vatsanseinämä on edelleen venynyt ja heikko, vatsalihasten yhteen ompelusta ei välttämättä yksinään ole apua. Tehokas kuntoutus tarvitaan joka tapauksessa, jos siis tavoitteena on tehdä mavea, kuten itselläni oli/on.

Alla mavea ja vika kuva hypopressivea. Sori epätarkkuus, kaikki napattu liikkeessä.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Kehonkoostumusmittauksen, kuntotestien ym. uusimmat tulokset

Nyt hiljattain mulle on tehty jos jonkinlaista tutkimusta ja testiä. mm. verikokeita, UKK lihaskuntotestiä ja InBody kehonkoostumusmittausta. Jälkimmäisissä oon käynyt jo 10 vuoden ajan säännöllisesti.

Kehonkoostumus eli impedanssi-laitteissa on isoja laitekohtaisia eroja, joten niitä käytettäessä on oleellista, että tehdään aina samalla laitteella, vakioiduissa olosuhteissa (mielellään aamulla paastossa, naisilla huomioidaan myös kierron ajankohta jne.) tällöin saadaan vertailukelpoista dataa henkilökohtaisesta kehityksestä eli esim. lihasmassan kasvusta.

Kävi ilmi, että UKK lihaskuntotestissä tulos oli edelleen erinomainen, oli sitä myös ennen sektioita ja vatsalihasten erkaumaa. Ts. erkauman ja vatsalihasten puukotusten aiheuttamat tuhot eivät ole aiheuttaneet merkittävää laskua mitattavassa lihaskunnossa.

Veriarvot olivat loistavat, kolesterolit, sokerit ym. mitattava terveys. Ainoa petrattava oli varastorauta, joka vaatii jatkuvaa valmisteen käyttöä.

Kehonkoostumusmittaus kertoi, että lihasmassaa on tullut reilu pari kiloa lisää 2 vuoden aikana (rasvaa lähtenyt sama määrä), joka on varsin hyvin siihen nähden, että erkauman jälkeen tuli rajoituksia moniinkin eri voimaliikkeisiin, esim. aiemmin vakiosettiin kuulunut mave oli jätettävä pois.

Voimantuoton kannalta vaurioituneet keskivartalon lihakset ovat haaste. Lihasmassaa on hulppeasti yli viitearvojen mutta pelkkä massan kasvu ei muutu merkittäväksi voimatasojen kasvuksi ilman keskivartalon vaurioiden korjaamista / korjaantumista.

Olen nyt hakenut ja saanut ko. asioihin apua kovan luokan asiantuntijoilta. Erkauman suhteen kuulemma Suomen parasta (ei toki halpaa). Joten näistä ilahduttavista tuloksista mennään vielä eteenpäin.

Niin ja jos joku synnyttänyt ei ole vielä kuullut vatsalihasten erkaumasta, niin ota nyt hyvä ihminen Google käteen ja ota asiasta selvää. Erään suomalaisen kirurgin sanoin ”ei ole olemassakaan 3 lasta synnyttänyttä naista, jonka vatsalihaksissa ei olisi erkaantumaa.

Se voi tulla jollekin jo yhdestäkin lapsesta. Kaksosraskauksissa tulee todennäköisesti ja lyhyillä ikäeroilla saatujen lasten suhteen riski myös isompi jne. Jos sulla on selkäkipuja, ne voi hyvin todennäköisesti johtua tästä. Jos näin niin hae ja vaadi apua.

Perusterveydenhuolto tunnetusti aika kökkö näissä jutuissa, esim. Suomessa ei rutiinisti jälkitarkastuksessa erkaumaa tutkita, se pitää itse osata kysyä ja selvittää.

Kuva on vuodelta 2013 eli ajalta ennen erkaumaa.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Koska tämä blogi ei ole kaupallinen, sen yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Kaiken ikäiset ja kokoiset farkkupeput

Edellisestä postauksesta on päässyt taas vierähtämään tovi, koska syksy oli kiireisempi kuin ikinä. Kirjoitettavaa olisi vaikka mistä: mun uusista Hypopressive -treeneistä, Kehopositiivisuusmessuista jne. Mutta aloitetaan farkkupepuista.

Olin hiljattain Biancaneven farkkupeppu -kampanjan kuvauksissa. Merkin suunnittelija Elina Loueranta halusi, että kampanjan kuviin tulee mahdollisimman eri näköisiä, ikäisiä ja kokoisia ihmisiä, joten siksi itsekin päädyin kuvauksiin.

Meidät kuvattiin pareittain ja meillä oli tämän upean naisen kanssa (joka osoittautui syntyneeksi samana vuonna kuin äitini) juuri noin hauskaa, kuin miltä kuvassa näyttääkin. Oma äitini on itseasiassa ihan yhtä pirteä ja reipas. Nykymummot kun eivät ole mitään köpöttelijöitä, vaan usein elämänsä kunnossa.

Farkkupeppu kamppis pyörii parhaillaan ja näitä teknisestä kierrätysmateriaalista valmistettuja leggareita saa ostaa Biancaneven nettikaupasta http://www.biancaneve.fi . Easyfitellä ja Ladylineillä pyörii myös tähän liittyvä farkkupeppu -jumppa.

Leggarit on tehty italialaisen Carvicon Vita neuloksesta, joka on valmistettu ympäristöystävällisestä kierrätetystä Econyl® materiaalista. Econyl:iin on käytetty mm. valtameristä kerättyä muovijätettä. Lisää voit lukea täältä https://www.econyl.com

Biancaneven mallisto valmistetaan Suomessa ja lähialueilla, joten eettisyys on kaikin puolin tällä brändillä kohdillaan.

Oma vuosi vierähti taas käyntiin tuttuun tapaan. Normaalien salitreenieni lisäksi mukaan tuli jo syksyllä uutena harrastuksena Hypopressive, josta lisää myöhemmin. Treeni osoittautui niin päteväksi vatsalihasten erkaumalle, että päätin jatkaa sitä nyt keväänkin.

.

.

.

.

.

.

Ps. Tuossa alla ja yllä näkyy satunnaisesti mainoksia. Ne eivät ole blogin laittamia tai hyväksymiä, eivätkä liity mitenkään blogin aiheisiin. Niiden poistamisesta pitäisi maksaa WordPressille, mitä en tee, koska kirjoitan blogia harrastuksekseni, en työkseni.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

 

Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Blogi 5 vuotta!

Mitäs ihmettä? 5 vuotta! Miten tää aika voi hurahtaa näin nopeasti, että huomaamatta blogikin tuli jo Tanhupallon ikään (Putoushahmo, lapsiperheelliset ainakin tietää).

Postaustahti on melkoisesti harventunut alkuajoista mutta yhä vieläkin juttua riittää noin kerran kuussa ainakin. Kuopus täyttää kohta 2v. ja itse palailin hiljalleen treenien pariin n. vuosi sitten. Siitä tullut ehkä turhan vähän kirjoitettua.

Välillä tuntuu, että olen jo sanonut kaiken aiheeseen liittyvän. Mutta paljon olisi kyllä kerrottavaakin mm. siitä, miten pysyvän erkauman kanssa treenaaminen onnistuu. Kyllä se nimittäin onnistuu, paljon voi tehdä vaikka onkin tiedossa, ettei erkaumani täysin enää palaudu. Joitain juttuja toki ei voi/kannata tehdä mutta kivempi keskittyä niihin, mitä voi.

Mutta siitä lisää myöhemmin ja sillä välin syödään kakkua viskari-ikäisen blogin kunniaksi!

Kommentointia salilla

Palasin salitreeniin vajaa vuosi sitten, silloin kun kuopus täytti 1v. Treenaaminen ei erkauman takia ole enää yhtään samanlaista, kuin se oli ennen näitä kahta viimeisintä raskautta mutta näillä mennään nyt.

Koska vatsanpeitteet ovat lopullisesti vaurioituneet, eivätkä palaudu enää millään jumpalla, se on otettava treenatessa huomioon. Mm. kaikki suoria vatsalihaksia kuormittava on jätetty pois. Poikittaisen vatsalihaksen tuki on muodostunut oleellisemmaksi kuin koskaan ja kaikki liikkeet täytyy tehdä sen ehdoilla.

Kaikki voimantuotto lähtee keskivartalosta ja kun keskivartalo on vaurioitunut, se vaikuttaa automaattisesti voimantuottoon. En voi nostaa enää sellaisia kuormia kuin 4 vuotta sitten. Valitettavasti en lähellekään.

Silti nostamani painot jaksavat kanssatreenaajia välillä ihmetyttää. Käyn ohjatussa salitreenissä, jossa on n. 30-65 vuotiaita naisia. Jokainen tekee omaa yksilöllistä ohjelmaansa ja ryhmäläisten ohjelmissa ei ole välttämättä mitään yhteistä keskenään. Paikalla on valmentaja, joka auttaa jokaista hänen henkilökohtaisissa tavoitteissaan. Tosi hyvä juttu siis.

Melkein joka kerta, joku ryhmäläisistä päivittelee, kuinka raskaita painoja nostan. Se ei itseäni haittaa mitenkään mutta tuntuu hassulta, kun 4 vuotta sitten pystyin nostamaan paljon raskaampia painoja ja nykyinen meno lähinnä takapakkia itseni mielestä.

Kommentointi lopulta vain osoittaa itselleni sen, että painavuus, keveys, edistyminen ja takapakki ovat suhteellisia asioita ja riippuvat näkökulmasta mistä niitä tarkastellaan.

Normaalisti salietikettiin ei toisen treenin kommentointi ehkä kuulu mutta kun on kyse ryhmästä, on sosiaalinen koodistokin kenties vapaampaa sen suhteen. Ja kyseiset kommentit tarkoitettu varmasti vain kannustaviksi, joten asia itselleni ok. Itse olen sen verran pidättyväinen, etten muiden treenejä kommentoi, enkä niitä juuri edes noteeraa, kun olen niin keskittynyt omaan touhuuni.

Mitä mieltä olette, onko kommentointi salilla hyvä vai huono juttu? Kaipaako salietiketti enemmän kommunikointia ja positiivista kommentointia vai onko kivempi olla vaan omissa oloissaan?

 

Viimeisimmät InBodyt

Edellisestä InBodystä oli kulunut jo melkein 6kk, joten tartuin tarjoukseen, kun Eiran sairaalassa mittaus maksoi 20€ (tämä ei ole mainos, kuten ei juuri mikään muukaan tässä blogissa, maksan yleensä kaiken suosittelemani omasta pussistani). Käyntiin kuului myös 45min konsultaatio, jossa käydään läpi erittäin seikkaperäisesti jokainen mittauksen lukema. Itse olen käynyt niin monta kertaa, että lukujen selostuksia en tarvinut, joten käytin ajasta vain noin puolet. Mittaaja oli tosi asiallinen, omalle kohdalleni ei epäasiallista mittaajaa ole koskaan sattunutkaan.

Mitä mittauksessa selvisi? Ei mitään uutta ja mullistavaa, painoa oli hiukan lähtenyt kevääseen verrattuna. En ole tehnyt yhtään mitään painon lähtemisen eteen, ainoastaan makeanhimo on hieman pienempi kuin imetysaikana, mutta laihduttaut en ole, enkä aiokaan. Olen lähes täsmälleen samoissa lukemissa nyt kuin 2012, jolloin menimme mieheni kanssa naimisiin (kaikki vanhat InBody tulokset on säästössä, niitä on hauska vertailla) ja itseasiassa myös samoissa kuin vuonna 2004-2006. Vuosina 2007-2010 olin nykyistä painavampi. Huippulukemissani olin 2008, silloin olin 15% painavampi, kuin nyt.

Erikoista oli lähinnä se, että lihasprosenttini oli lähes sama, kuin tuolloin 5 vuotta sitten, vaikka treenasin silloin paljon kovempaa. En oikein tiedä miten suhtautuisin asiaan. Onko se positiivista vai ei. Paino oli 100g tarkkuudella sama, mutta lihasta oli silloin 100g enemmän ja vastaavasti rasvaa 100g vähemmän. Eli paino sama mutta nykyinen kehonkoostumukseni on ihan hitusen huonompi. Oikeastaan häkellyttävän vähän huonompi, olisin kuvitellut, että ero olisi isompi. Mittausten perusteella vaikuttaa siis siltä, että himotreenaaminen vaikuttaa enemmän kuntooni ja suorituskykyyni kuin kehonkoostumukseeni.

Toinen merkillepantava asia verrattaessa 2012 tehtyä ja viimeisintä mittausta oli se, että viskeraalirasvani on pienempi, kokonaisrasvani oli siis lähes sama, mutta nyt sitä on hieman vähemmän sisäelinten ympärillä. Tämän selittää, kuten jo aiemminkin kerroin, se, etten ole 4 vuoteen käyttänyt alkoholia juurikaan. InBody mittaa myös vyötärönympäryksen ja vatsalihasten erkaumasta ja suolisto-ongelmistani johtuen se on edelleen isompi kuin mittauksissa ennen raskauksia. Tämä siitä huolimatta, että ihonalainen rasva ei ole lisääntynyt ja sisäelinrasva jopa vähentynyt. Tämä siis todistaa sen, että vyötärönympärysmitasta ei voida aina päätellä muutosta keskivartalorasvan suhteen, mikäli muutoksen syynä on suolisto- tai vatsavaivat ja/tai vatsalihasten erkauma. Itsellänihän siis nämä kaikki ja näillä näkymin tila on pysyvä.

Monilla erkauma on kuntoutuksella korjattavissa, omalla kohdallani muutosta parempaan ei ole tapahtunut fysioterapiasta, osteopatiasta ym. kuntoutuksista huolimatta. Joillekin valitettavasti käy niin, että ainoaksi ja viimeiseksi korjausmahdollisuudeksi jää leikkaus tai sitten elämä kipujen kanssa. Itse en vielä ole päättänyt kumman valitsen. Julkinen puoli ei erkaumien leikkausia tietääkseni rahoita.

Vatsalihasten erkaumat ovat melko yleisiä synnyttäneillä naisilla, etenkin niillä joilla useampia lapsia. Erkaumat aiheuttavat kroonisia selkäkipuja mutta näitä kipuja on aina aiemmin pidetty täysin normaalina, synnyttäneiden naisten elämään kuuluvana asiana. Vuosituhansia kroonisten kipujen kanssa on vain eletty. Nykyinen kivuttomuuteen tähtäävä elämä on varsin uusi ilmiö. Koko erkauma-asiaa ei vielä muutamia vuosia sitten edes tunnettu tai haluttu noteerata mitenkään.

Kehonkoostumuksen ja painoindeksin suhteen ei siis juuri mitään eroa tähän 5 vuotta sitten otettuun kuvaan. Ja se on ihan OK. Erkauma-asia taas ei ole edelleenkään OK.

 

Mitä vyötärönympärys kertoo oikeasti?

Olemme saaneet lukea paljon siitä, miten lihavuus on terveysriski mutta se on etenkin sitä, jos rasvaa on kertynyt keskivartaloon ja nimenomaan sisäelinten ympärille kertyväksi viskeraalirasvaksi. Esimerkiksi naisille tyypillisesti reisiin ja pakaroihin kertyvä rasva ei ole vaarallista vaan hormonaalisista ja muista terveydellisistä syistä sitä on hyvä jonkin verran ollakin.

Sisäelinrasvan vaarallisuus on tieteellisesti niin vedenpitävästi perusteltu, että sitä en lähde kyseenalaistamaan ollenkaan. Mutta toinen asia onkin se, mistä me voimme tietää, onko sisäelintemme ympärillä liikaa rasvaa vai ei.

Terveydenhuolto tarjoaa meille näppärää tapaa tätä mitata: mittaamalla vyötärönympäryksen mittanauhalla. Oheisessa artikkelissa Suomen johtava lihavuustutkija Aila Rissanen kertoo, että mittanauha on terveyden kannalta tärkeämpi työkalu kuin vaaka.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/laihdutus/vyotaronymparys_kertoo_enemman_kuin_vaaka

Terveellinen mitta on naisella alle 80cm, jos mitta on yli 90cm, riski on suurentunut ja jos yli metrin, on riski jo todella suuri. Nämä suositusmitat ovat samat kaikille naisille, oli pituutesi sitten 150cm tai 185cm ja luustosi mittasuhteet mitkä tahansa. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa siihen ovatko suositusmitat järkevät kaikille vai eivät. Siitä joskus toiste lisää.

Vyötärönympäryksen mittaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin luulisi. Työssäni vaatesuunnittelijana olen mitannut ihmisiä yli 20 vuotta ja olen huomannut, että valtaosa ihmisistä ei tiedä missä vyötärö oikeasti sijaitsee. Etenkin keskivartalolihavalta ihmiseltä on melko vaikea hahmottaa vyötärön paikkaa, kun sitä ei aina selkeästi näy. Moni tulkitsee vyötärön olevan jossain siinä navan kohdilla suunnilleen.

Virallinen vyötärönympärys niin vaatetusmittauksessa kuin terveydellisessäkin on suoliluun yläpuolella ja kylkiluiden alapuolella. Jos ihmisen vyötärö ei näy, pitäisi koittaa tunnustella missä kohdassa kylkiluut loppuvat ja suoliluu alkaa. Jos keskivartalolla on paljon rasvaa, sen käsin tunteminenkin on melko haastavaa. Niinpä mittanauha usein terveysalan ammattilaistenkin toimesta huiskitaan vähän jonnekin sinnepäin.

Itselläni esim. napa on melko alhaalla ja siitä kohtaa mitattuna ollaan selkeästi suoliluun harjanteiden leveimmässä kohdassa ja mittakin on jo 10cm isompi kuin muutaman sentin ylempänä, oikeassa vyötärön paikassa.

Jos kuitenkin on tarkoitus mitata tapahtuvaa muutosta, esim. laihtumista, on se ja sama ottaako mitan vyötäröltä, lantiosta vai vaikka reidestä, rasva lähtee useimmilla tasaisesti ympäri kehoa ja muutoksen yleensä huomaa mistä tahansa kohdasta mitattuna, kunhan se mittanauha laitetaan aina täsmälleen samaan kohtaan.

Paitsi silloin jos keskivartalolla tapahtuu jotain muuta mikä vaikuttaa vyötärönympärykseen. Näitä voi olla mm. vatsalihasten erkauma ja erinäiset vatsavaivojen mm. refluksin tai IBSin aiheuttamat turvotukset. Naisilla myös kuukautisturvotus saattaa muuttaa vyötärönympärystä kierron eri kohdissa. Ja yksi erittäin ikävä syy voi olla myös keskivartalossa sijaitseva kasvain.

Refluksikoilla ja ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla voi vyötärönympärys vaihdella vuorokauden aikana jopa kymmeniä senttejä riippuen siitä mitä on syönyt samana ja edeltävinä päivinä. Myös vatsalihasten erkauma voi olla yli 10cm ja jos erkauman lisäksi on raskauksissa tapahtunut muutakin vatsalihasten venymistä, voi vyötärönympärys olla jotain ihan muuta kuin ennen raskauksia. Monissa vatsavaivoja käsittelevissä blogeissa ja someryhmissä näytetään paljon kuvapareja missä on kuvia ennen turvotusta ja turvotuksen aikana. Moni näyttää siltä kuin olisi viimeisillään raskaana.

Summa summarum, näiden asioiden vuoksi vyötärönympärys voi kasvaa rajustikin vaikkei keskivartaloon olisi tullut grammaakaan lisää rasvaa. Koska mittanauhalla mittaaminen on niin surkea keino selvittää sisäelinten ympärillä olevan rasvan tilannetta, millä asiaa pystyy sitten selvittämään?

Kehonkoostumusmittaukset ovat yksi keino. Itselleni eri kehonkoostumusta mittaavat laitteet ovat antaneet hyvin erilaisia arvioita sisäelinrasvani määrästä. Näistä kuitenkin melko luotettavana pidetään InBodya mutta siinäkin tulisi mittausolosuhteet olla erittäin tarkasti vakioidut. InBodystä olen kirjoittanut useasti aimminkin ja ne postaukset löytyvät hakutoiminnolla. Vielä tarkempaa tietoa saisi sairaaloissa käytettävällä DXA laitteella, mutta yksityisellä lääkäriasemalla se mittaus maksaa satoja euroja.

Vatsan alueen ultrassa pystytään katsomaan mm. maksan rasvan tilanne. Kun viimeksi kävin itse vatsavaivojeni takia ylävatsan ultrassa, kysyin samalla, miltä maksani rasvatilanne näyttää ja mittaaja kertoi, että ihan normaalilta. Rasvoittunut maksa olisi kuulemma suurempi ja näkyisi vaaleampana. Rasvamaksa olisi myös havaittavissa verikokeilla ja niissäkään ei itseltäni löytynyt poikkeavuuksia.

Olen käynyt InBodyssä viimeksi kuukausi sitten, kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut vuosi. Sitä ennen kävin loppuvuodesta 2013 juuri ennen kahta edellistä raskauttani. InBodyn mukaan viskeraalirasvani määrä oli vähentynyt vaikka vyötärönympärykseni on viimeisen kolmen vuoden ja kahden raskauden aikana suurentunut melkoisesti. Kuukausi sitten painoni oli 2kg enemmän, kuin ennen raskauksia, tänään tuo viimeinenkin 2kg on lähtenyt ja paino on täsmälleen sama kuin ennen raskauksia. InBodyn mukaan myös lihasmassa on nyt lähes täsmälleen samoissa, kuin ennen raskauksia, heittoa oli jokunen sata grammaa.

Miten on siis mahdollista, että vyötärönympärys on kasvanut vaikka keskivartaloni viskeraalirasva on vähentynyt? Siksi, että vatsavaivojen takia vatsani on jatkuvasti turvoksissa, eikä vatsalihasten erkaumakaan pääse umpeutumaan, kun koko ajan pömpöttää.

Vatsan kivuille ja/tai turvotuksille voi olla lukemattomia eri syitä: voi olla refluksia, sappirefluksia, hapotonta vatsaa, keliakiaa, helikobakteeria, ärtynyttä suolta, laktoosi-intoleranssia, sappikiviä, maitoproteiiniallergiaa, mahalaukun tulehdusta ja lukematon määrä erilaisia eri allergioita. Ja pahimpana tietysti vakavammat sairaudet kuten syöpä. Itseltäni on osa asioista tutkittu, esim. helikobakteeria, keliakiaa tai sappikiviä minulla ei ole. Mutta kaikkia allergioita ei ole vielä selvitetty.

Sisäelinrasvani vähenemisen looginen selitys on se, etten ole ollut yli kolmeen vuoteen humalassa, alkoholia on viimeisen kolmen vuoden aikana kulunut vain muutamia annoksia. Alkoholi on yksi isoimmista sisäelinrasvan määrään vaikuttavista tekijöistä. Ennen vuotta 2014 join melko säännöllisesti, ainakin muutaman lasillisen viikottain ja humalassa olin keskimäärin kerran kuussa. Nuoruuden biletysvuosina sitäkin useammin.

Mittanauhalla vyötärönympäryksen mittaaminen saattaa siis kertoa lisääntyneistä terveysriskeistä tai sitten ei. Ja koska oikean mittauskohdan löytäminen on kelle tahansa ammattilaisellekin haastavaa, ei voida puhua mistää eksaktista ja täysin luotettavasta mittaustavasta siksikään.

Jos on varma, että elintavat ovat menneet parempaan suuntaan mutta vyötärönympärys on kasvanyt silti, kannattaa yrittää selvittää vatsalihasten, vatsalaukun ja suoliston tilanne. Aina se ei kaikista tutkimuksistakaan huolimatta silti selviä.

Suurentunut vyötärönympärys saattaa kertoa, että jotain terveydellistä ongelmaa keskivartalon alueella on, mutta aina se ongelma ei liity sisäelinrasvaan, eikä näin ollen kerro lisääntyneestä riskistä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kyseessä voi olla jotain aivan muuta. Aina ei kannata tyytyä siihen, että lääkäri vain patistaa laihduttamaan, kannattaa vaatia muitakin tutkimuksia.

Kuvassa vatsani reilu vuosi sitten, viimeisilläni raskaana. Näky on toisinaan samankaltainen vielä nykyäänkin vaikka raskaudet ovat jo kaukainen muisto ja painokin sama, kuin ennen raskauksia.

 

Piiitkän tauon jälkeen

Nyt pääsi vierähtämään blogitauko pitkäksi. Niin moni muu asia menee prioriteettilistalla tämän kirjoittamisen ohi, ettei vaan ole ollut aikaa. Mietin välillä, että lopetanko kokonaan, kun en ehdi kirjoittamaan mutta moni lukija varmaan jo tottunut harvaan postaustahtiin.

Mitä kuuluu siis nyt? Vatsalihasten erkauman ja siitä johtuvien selkäkipujen kanssa taistellaan edelleen. Olen käynyt nyt fyssarilla muutaman kuukauden. Sieltä tuli aluksi ihan väärät treeniohjeet, kunnes fyssari konsultoi Kätilöopiston kollegaansa asiassa. Nyt ollaan vihdoin oikeilla jäljillä.

Synttärilahjaksi toivoin myös hierontalahjakortteja ja niitä sain useammankin, samoin lahjakortteja osteopaatille. Näihin nyt siis aikoja varailemaan.

Selän lisäksi myös vatsa on vaivannut synnytyksestä lähtien mutta se on ihan oma stoorinsa. Lasten suhteen kävi uskomaton tuuri siinä, että nukkuvat yöt mutta ei siitä juuri ole iloa ollut, kun itse valvon omien kipujeni takia.

Mulla ei koskaan aiemmin ole ollut mitään selkäkipuja eikä juuri muitakaan kipuja kuten päänsärkyjä, migreenejä tms. Luulin, että mulla on jotenkin erityisen vahva selkä, kun ikinä ei mitään ongelmia vaikka istumatyötäkin olen ehtinyt toistakymmentä vuotta tekemään. Mutta sitten kun tarpeeksi monen asian summa osuu kohdalle, kamelinkin selkä katkeaa näemmä.

Erkauma-asiasta löytyy todella kirjavaa tietoa netistä ja jopa asiantuntijoilta. Fyssarikin laittoi lankuttamaan, no kyllähän se onnistui ihan reiluja pätkiäkin vielä, mutta teki hallaa niin selälle kuin erkaumallekin.

Kun erkauman tilasta ei meinattu saada kunnolla käsitystä, pyysin ultraamaan sen samalla, kun olin muiden vatsavaivojen takia ultrassa (etsittiin siis sappikiviä mutta niitä ei ollut). Ja sitten meni treenikin ihan uusiksi, kun todettiin, että kyllä siellä ihan selkeä erkauma on.

Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, havaittiin, että kontakti syviin vatsalihaksiin oli kadonnut. 2014  sektion jälkeen mulla ei ole juuri ollut alavatsassa tuntoa. Jotain hermoyhteyksiä siellä silloin leikkauksessa katkennut, joten nyt aluksi yritetään luoda uusi yhteys aivojen ja poikittaisen vatsalihaksen välille. Se on vähän kuin joutuisi opettelemaan uudestaan kävelemään, hidasta ja vaatii täyttä keskittymistä. Keskittyminen onkin sitten oma haasteensa pikkulapsiperheessä.

Kaikki muu treenaaminen on aikalailla katkolla niin kauan, kunnes jotain edistystä tapahtuu erkauman suhteen. Vesijuoksuvyön kävin ostamassa, koska se on yksi harvoista liikuntamuodoista, joita tämän vaivan kanssa voi harrastaa.

Että näin. Ehkä vaihdan väliaikaisesti blogin nimeksi HeftyKuntoutus.

Kuva on talvinen mutta jotenkin tuosta jäärailosta tulee tämä erkauma mieleen. Tämmöinen aasinsilta sitten.

IMG_0649