Älä onnittele laihdutussaavutuksesta

Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, kuinka olen laihtunut viimeisen 12-13 vuoden aikana (2008 jälkeen) n. 25-30kg. Osa tulehduksellisen sairauden takia, osa selän kuntoutuksen sivutuotteena, osa kuntoilutavotteiden sivutuotteena ja osa dieettilaihduttamisesta luopumisen seurauksena.

Siitä huolimatta moni luki postauksen ”laihdutuskertomuksena” ja tuli onnittelemaan ”laihdutussaavutuksesta”. En tiedä miten on mahdollista ymmärtää kirjoitettu niin väärin. Ehkä jos viitsii lukea vain otsikon ja vetää loput johtopäätökset ja oletukset omasta hatusta.

En tiedä miten voisin asian selvemmin ilmaista, mutta laihtuminen ja laihduttaminen ovat eri asioita. Laihduttaminen on tarkoituksellista painonpudotusta eli toimintaa, jonka ensisijainen tarkoitus on tähdätä painon alenemiseen ja kehon koon pienenemiseen. Laihtumista taas voi tapahtua myös tahattomasti, esim. sairauden seurauksena.

Koska mun tapauksessa on ollut kyse laihtumisesta, ei laihduttamisesta, pidän absurdina ja jopa tökerönä, että tullaan onnittelemaan ”laihdutussaavutuksesta”. Se kertoo kommentoijasta sen, kuinka pointtini on mennyt viuhuen ohi, eikä olla vaivauduttu perehtymään siihen, mitä laihtunut henkilö on laihtumisestaan kertonut.

Mun tapauksessa sairaudesta johtunut laihtuminen oli todella kivuliasta ja tuskallista. Kivut olivat pahimmillaan pahemmat kuin synnyttäminen. Jollain paino saattaa pudota esim. mielenterveysongelmien takia, lievien terveysongelmien takia tai kuolemanvakavien sairauksien takia, kuten syövän takia.

Jos et tiedä tai täysin ymmärrä, miksi joku on laihtunut, älä hyvä ihminen mene onnittelemaan laihdutussaavutuksesta. Laihdutussaavutuksesta voit onnitella, jos olet täysin varma, että kyse on tarkoituksellisesta painonpudotuksesta, eli siitä, että henkilö on tarkoituksella laihduttanut ensisijaisesti siksi, että haluaa olla pienempi ja kevyempi ja haluaa asiasta kehuja ja että laihtumisen taustalla ei ole syömishäiriötä.

Mun tapauksessa kyse ei ole vuoden 2012 jälkeen ollut siitä. 2008-2010 tein vielä ”pakko olla laihempi” -paniikkiliikkeitä, kunnes 2010-2013 välillä aloin oivaltaa mitä oikeasti haluan. Ja tuon jälkeen motiivini ei enää hetkeäkään ole ollut se, että kokisin tarvetta olla pienempi tai kevyempi. Tai se, että olisin kokenut lihavamman minäni huonommaksi kuin hoikemman minäni.

Minun 25-30kg painavammassa olotilassa ei ollut mitään vikaa. En näyttänyt mielestäni ulkonäöllisesti yhtään sen huonommalta kuin nytkään, eikä mikään sairauteni tai kehoni kivuliaampi tila johtunut lihavuudesta. Elämässäni v. 2000-2008 tapahtuneesta liikunnan vähentymisestä osittain ehkä johtui. Mutta olen täysin varma, että pelkästään liikunta ja lääketieteellinen- sekä fysioterapeuttinen hoito olisivat auttaneet kaikkiin kehoni ongelmiin, vaikken olisi laihtunut grammaakaan.

On fysiikan laki, että ihminen voi laihtua vain jos kulutus on isompaa kuin energiansaanti. On faktaa, että mun kulutus on 2008-2021 ollut energiansaatiin verrattuna huomattavasti suurempaa kuin 2000-2008. Liikunta on ollut oleellinen osa mun elämää aina, paitsi 2000-2008. Tähän on monia syitä, joista ei tässä sen enempää. Yksikään syistä ei ollut itsekurin puute tai laiskuus, eikä liikunta palannut elämääni itsekurin, minkään ryhtiliikkeen tai laihduttamisen takia.

Mä olen rakastanut liikuntaa aina. Mulla vaan oli elämässäni tuo ajanjakso 2000-08 jolloin fokus oli muualla monista eri syistä ja siksi lihoin. Ja mitä sitten? Se on vain elämää. Ajanjaksoja tulee ja menee. Joskus voi taas tulla eteen vastaava ajanjakso. Paino voi vaihdella, koska life happens. Juuri tästä syystä on absurdia onnitella ja ylistää jostain niin triviaalista asiasta, kuin painon putoamisesta.

Kuvissa liikuntaa aina rakastanut ihminen tekee rakastamaansa asiaa.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen (en hyödy mainoksista enkä klikkauksista), joudutte vain kestämään.

Tällä ruokavaliolla pysyt sairaalloisessa lihavuudessa Vol 2.

TW taas kaloreita. Yleisön pyynnöstä tein lisää havainnollisia ruokavalioesimerkkejä. Kuten edellisessä postauksessa, murran perinteisillä kalorilaskelmilla ja esimerkkiannoksilla myytin, jonka mukaan ihmisen tarvitsisi ahtaa sisäänsä jatkuvasti valtavia määriä roskaruokaa päästäkseen sairaalloiseen lihavuuteen ja pysyäkseen siellä.

Kerrataan laskelmat: esimerkkihenkilömme on 165cm pitkä 40 vuotias toimistotyöläinen, joka harrastaa viikossa tunnin Hatha-joogaa ja lenkkeilee reippaasti kävellen yhteensä viikossa 3 tuntia. Eli liikkuu suositusten mukaisen määrän.

Hän olisi normaalipainossa (BMI alle 25) 68kg ja hän kuluttaisi päivässä 2025 kcal mainituilla liikuntamäärillä. (lähde https://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri/energiantarvelaskuri, laskurin lukemat perustuvat tilastollisiin keskiarvoihin. Niissä ei ole otettu huomioon mitään erikoistekijöitä esim. aineenvaihdunnassa.)

Sairaalloisessa lihavuudessa (BMI yli 40) henkilö olisi 110 kiloisena ja siinä painossa, samoilla liikuntamäärillä, hänen kulutuksensa olisi 2655 kcal vuorokaudessa.

Millainen määrä ruokaa on 2655 kcal / vrk? Alla on esimerkkiannokset kaikista päivän ruuista, joista tulee yhteensä tuo kalorimäärä. Tässä on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Lähde: FINELI / THL https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet)

HUHHUH MITÄ MÄSSÄILYÄ! Ilmankos näillä eväillä pysyy sairaalloisen lihavana. No ei. Todella terveellistä ja monipuolista ja suositusten mukaista ruokaa. Makrojakauma kohtuullinen 17% proteiinia, 3% kuitua, 41% hiilareita (hitaita hiilareita, ei lisättyä sokeria) ja 39% rasvaa, josta valtaosa pehmeitä rasvoja.

Mutta fakta on, että esimerkkihenkilömme, tavallinen toimistotyötä tekevä nainen päätyy tällä ruokavaliolla sairaalloiseen lihavuuteen mainitulla kulutuksella ja pysyy siellä. Lähestulkoon ihanteellisen terveellistä ruokaa syömällä, ilman herkun herkkua, suositusten mukaisella määrällä liikuntaa. (Okei naudanlihan terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä mut just nyt ei jääkaapista löynyt muutakaan niin tolla mentiin.)

Tietenkään kukaan ei syö täsmälleen samoja asioita joka päivä, joten oheinen kuva on keskiarvo esimerkkihenkilömme ruokavaliosta.

Vertailun vuoksi, tässä kuva 2025 kalorin päivittäisestä ruokavaliosta, jolla esimerkkihenkilömme pysyisi normaalipainossa eli BMI alle 25.

Huvittavinta on se, että tässä on paitsi huomattavasti vähemmän energiaa, tässä on myös melkein samat makrot kuin ylemmässä, makrojen laatu toki hyvin eri. Proteiinia on 16%, Hiilareita 41%, ne on toki nopeita hiilareita ja lisättyä sokeria, rasvaa 39% pääasiassa kovaa rasvaa ja kuitu on korvattu alkoholilla 4%

Kuidut ja suojaravinteet tuossa alemmassa loistavat poissaolollaan mutta ehkä nekin saa nykyään jostain purkista napsittua. En tiedä, kun en harrasta sellaista.

MUT HEI! Tällä ruokavaliolla meidän BMI 40 esimerkkihenkilö laihtuu varmasti normaalipainoon, koska kalorivaje syntyy. Ja niinhän se oli, että vain sillä BMI:llä on väliä terveyden kannalta… eiku?

Kaikki normaalipainoiset syövät terveellisesti pysytäkseen normaalipainossa MYTH BUSTED. Normaalipainossa voi hyvin pysyä syömällä kovaa rasvaa ja sokeria, kunhan energiamäärät ovat riittävän alhaiset. Ihan eri asia sitten mitä alempaa ruokavaliota syövän veriarvot ovat. Jollain voi olla ihan OK nekin, jos geenilotossa on käynyt tuuri.

Kumpikaan ruokavalio ei ole enemmän oikein tai väärin, jokainen saa syödä just kuten itseään sattuu huvittamaan. Ja terveellisyyskin riippuu siitä, miten se määritellään. Mutta se kaikenlainen oletusten vetäminen ihmisen elintavoista pelkän painon perusteella on huono homma.

Mediassa tuodaan ihan liikaa esiin ”olet mitä syöt” -tyyppistä kulmaa, jossa esitellään jonkun lihavan valtavia herkkuvuoria, joita hän on viikon aikana syönyt. Se luo vääränlaista mielikuvaa siitä, että lihavaksi päädytään aina vain sillä tavalla ja pahentaa lihaviin kohdistuvaa stigmaa ja oletuksia ja oletukset heikentävät avun tasoa, jota lihava voi saada.

Esim. tälle meidän lihavalle esimerkkihenkilölle olisi aivan turha sanoa vastaanotolla, että ”jätä herkut pois” jos hän ei kerran syö herkkuja ja jos ne herkut ei ole se syy miksi hän on päätynyt lihavaksi. Vääriin oletuksiin perustuvat neuvot turhauttavat. Ja todennäiköisesti jos esimerkkihenkilö vastaanotolla sanoisi, ettei syö hän herkkuja, häntä ei edes uskottaisi.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen, joudutte vain kestämään.

Kehonkoostumusmittauksen, kuntotestien ym. uusimmat tulokset

Nyt hiljattain mulle on tehty jos jonkinlaista tutkimusta ja testiä. mm. verikokeita, UKK lihaskuntotestiä ja InBody kehonkoostumusmittausta. Jälkimmäisissä oon käynyt jo 10 vuoden ajan säännöllisesti.

Kehonkoostumus eli impedanssi-laitteissa on isoja laitekohtaisia eroja, joten niitä käytettäessä on oleellista, että tehdään aina samalla laitteella, vakioiduissa olosuhteissa (mielellään aamulla paastossa, naisilla huomioidaan myös kierron ajankohta jne.) tällöin saadaan vertailukelpoista dataa henkilökohtaisesta kehityksestä eli esim. lihasmassan kasvusta.

Kävi ilmi, että UKK lihaskuntotestissä tulos oli edelleen erinomainen, oli sitä myös ennen sektioita ja vatsalihasten erkaumaa. Ts. erkauman ja vatsalihasten puukotusten aiheuttamat tuhot eivät ole aiheuttaneet merkittävää laskua mitattavassa lihaskunnossa.

Veriarvot olivat loistavat, kolesterolit, sokerit ym. mitattava terveys. Ainoa petrattava oli varastorauta, joka vaatii jatkuvaa valmisteen käyttöä.

Kehonkoostumusmittaus kertoi, että lihasmassaa on tullut reilu pari kiloa lisää 2 vuoden aikana (rasvaa lähtenyt sama määrä), joka on varsin hyvin siihen nähden, että erkauman jälkeen tuli rajoituksia moniinkin eri voimaliikkeisiin, esim. aiemmin vakiosettiin kuulunut mave oli jätettävä pois.

Voimantuoton kannalta vaurioituneet keskivartalon lihakset ovat haaste. Lihasmassaa on hulppeasti yli viitearvojen mutta pelkkä massan kasvu ei muutu merkittäväksi voimatasojen kasvuksi ilman keskivartalon vaurioiden korjaamista / korjaantumista.

Olen nyt hakenut ja saanut ko. asioihin apua kovan luokan asiantuntijoilta. Erkauman suhteen kuulemma Suomen parasta (ei toki halpaa). Joten näistä ilahduttavista tuloksista mennään vielä eteenpäin.

Niin ja jos joku synnyttänyt ei ole vielä kuullut vatsalihasten erkaumasta, niin ota nyt hyvä ihminen Google käteen ja ota asiasta selvää. Erään suomalaisen kirurgin sanoin ”ei ole olemassakaan 3 lasta synnyttänyttä naista, jonka vatsalihaksissa ei olisi erkaantumaa.

Se voi tulla jollekin jo yhdestäkin lapsesta. Kaksosraskauksissa tulee todennäköisesti ja lyhyillä ikäeroilla saatujen lasten suhteen riski myös isompi jne. Jos sulla on selkäkipuja, ne voi hyvin todennäköisesti johtua tästä. Jos näin niin hae ja vaadi apua.

Perusterveydenhuolto tunnetusti aika kökkö näissä jutuissa, esim. Suomessa ei rutiinisti jälkitarkastuksessa erkaumaa tutkita, se pitää itse osata kysyä ja selvittää.

Kuva on vuodelta 2013 eli ajalta ennen erkaumaa.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Koska tämä blogi ei ole kaupallinen, sen yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Terveellisilläkään elintavoilla ei aina laihdu

Trigger warning heti alkuun. Tämän postauksen tarkoitus on murtaa myytti, jonka mukaan lihavuus johtuu aina epäterveellisistä elintavoista. Myytin murtaminen vaatii mm. kalorien laskentaa ym. triggeröivää, eli lopeta lukeminen tähän, jos tiedät, että kalorit ovat sinulle vaikea aihe.

Määritellään ihan aluksi otsikon termi laihtuminen. Termin merkitys tässä kirjoituksessa on IWL eli Intentional weight loss eli tarkoituksellinen painonpudotus. Ja koska nykyterveydenhuollossa painonpudotukseksi lasketaan vain BMI:n aleneminen, ei kehonkoostumuksen paraneminen ilman painonpudotusta, käsittelemme nyt asiaa siis puhtaan painonpudotuksen ja kaloriteorian kautta, ottamatta huomioon kehonkoostumusta.

BMI:n käyttämisen mielekkyys on myös hyvin kyseenalaista monestakin syystä, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa. Tässä keskityn kalorilaskelmilla todistamaan, kuinka BMI voi pysyä lihavuudeksi määritellyissä lukemissa vaikka syöminen ja liikkuminen olisi täysin suositusten mukaista.

Tekstissä lähdetään myös siitä faktasta, että paino putoaa aina kun energiansaanti on pienempää kuin energiankulutus.

Otetaan kuvitteellinen esimerkkitapaus (osa luvuista ja yksityiskohdista on omiani, osa ei).

40+ ikäinen, istumatyötä tekevä, liikuntaa harrastava ja suositusten mukaan syövä (lautasmalli 5 ateriaa päivässä) nainen, 172cm pitkä ja painaa 93kg, BMI 31 eli lasketaan lääketieteellisesti lihavaksi (5 kiloa kevyempänä eli 88 kiloisena hän olisi kategoriassa ”lievä ylipaino”).

Hänen energiansaantinsa kirjataan ylös jokaista murua myöten. Se on suhteellisen helppoa nykyään saatavissa olevilla nettilaskureilla, ruokapakkausten energiatiedoilla ja elintarvikevaa’alla.

Sitten lasketaan kulutus. Tässä törmätään heti ensimmäiseen ongelmaan. Netin energiantarvelaskurit ovat tilastoihin perustuvia arvioita kulutuksesta. Ne eivät pysty huomioimaan arviossa kehonkoostumusta tai vaikkapa NEATia (Non-exercise activity thermogenesis) eli tiedostamaton liikkuminen, joka sisältää mm. sen kuinka paljon pyörit unissasi tai vispaat jalkaasi palaverissa jne. Linkissä lisää asiasta https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12468415/

Joten valitaan kuvitteellisen henkilön energiankulutus valikosta. https://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri

Hänen vuorokausikulutuksensa olisi 1624kcal vuodelevossa,

Vaihtoehto ”kevyt työ, ei lainkaan vapaa-ajan aktiivisuutta” antaa 2111kcal ja ”kevyt työ, jonkin verran vapaa-ajan aktiivisuutta, antaa 2436kcal. Seuraava vaihtoehto vaatisikin sitten jo päivittäistä tunnin juoksulenkkiä kevyen työ lisäksi ja siinä kulutus olisi 3085kcal.

Valitaan siis tuo 2436kcal. Lasketaan vielä tarkemmin, kuinka paljon tämän henkilön vapaa-ajan aktiivisuus tarkalleen kuluttaisi.

Sovitaan, että hän liikkuu vähän enemmän kuin suositusten mukaan eli hän kävelee viikossa kohtalaisella vauhdilla 3h yht. 783kcal ja käy viikossa yht. 2h salilla harjoittelemalla kohtalaisella rasituksella 746kcal, kaikki liikunta viikossa yht. 1529 liikunnalla kulutettua kaloria, joka päivää kohden on 218kcal.

Näin laskettuna tuo 2436kcal vaatisi hieman enemmän liikuntaa, eli realistisempi kulutus hänelle olisi 2111kcal + liikunnan 218kcal = yht. 2329kcal vrk.

Ja sitten laitetaan esimerkkihenkilö syömään kulutuksensa mukaan. Tässä on kaikki, mitä hän normaalisti päivän aikana syö. Lautasmallin mukaisesti, yli 500g kasviksia, kuituja, vähärasvaista proteiinia, hyviä rasvoja ym. suositusten mukaisella rytmillä 5 ateriaa vuorokaudessa, eli aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ravinnon pienet mahdolliset puutteet esim. kalsiumissa tai muissa hivenaineissa tai vitamiineissa hän nappaa tabletista.

Nyt huomataan, että hupsis kaloreitahan onkin hieman yli kulutuksen. Kun kaloreita on hieman yli kulutuksen tämä lihavaksi luokiteltava, liikuntaa säännöllisesti harrastava ja säntillisen terveellisesti ja suositusten mukaisesti syövä ei laihdu, koska energiavajetta ei synny.

Kannattaa huomioida, että tämä ruokavalio ei sisällä mitään energiatiheitä, herkuiksi luokiteltavia ainesosia. Lisätyn sokerin määrä on näin ollen myös alhainen ja täysin suositusten mukainen. Ruokaa on esimerkissä kuitenkin runsaasti niin, että harvalle pääsee tällä määrällä nälkää syntymään.

Voidaan siis todeta, että tässä on lihava ihminen, joka elää täysin terveyssuositusten mukaan muttei laihdu vaan pysyy BMI 31:ssä. Mutta elintapojensa ansiosta todennäköisesti voi varsin hyvin ja on hyvin terve.

Nyt joku voisi todeta, että tuostahan saisi helposti kalorivajeen jättämällä pois vaikkapa pähkinät, leivän, perunan tms. Kyllä, niin voisi, mutta jos kaloreita ei lasketa vaan syödään esim. nälkä ja kylläisyyssignaalien mukaan, keho on taipuvainen pitämään energiansaannin täsmälleen samassa, missä kulutus on. Etenkin jos paino on set rangessa. Normaalipainoa korkeampaan set rangeen päätyy usein entiset jojottajat ja/tai syömishäiriöistä kärsineet.

Jatketaan toisessa kirjoituksessa enemmän set rangesta ja vaikkapa metabolisesta adaptaatiosta, jotka auttavat laajemmin ymmärtämään sitä, miten mahdotonta yksilön on saada selville oikeaa kulutustaan ilman mittavia testejä laboratorio-olosuhteissa. Ja kun kulutusta ei tiedetä, ainoa keino laskea energiansaantia on IWL eli tarkoituksellinen painonpudotus, jonka voi toteuttaa monilla eri tavoilla esim. kaloreita laskemalla, pätkäpaastoamalla tai rajoittamalla tiettyjä ruoka-aineryhmiä esim. vähähiilihydraattisen ruokavalion muodossa.

Tietyissä tapauksissa intuitiivisella syömisellä on paino saattanut myös hiljalleen pudota mutta oman lähes 10 vuoden henkilökohtaisen kokemukseni mukaan intuitiivinen syöminen todennäköisimmin pitää ihmisen samassa painossa. Lihomisen ehkäisemiseen tai pysäyttämiseen toimii paremmin. Varsinaiseen laihduttamiseen (IWL) sitä ei ole edes nykymuodossaan (Tribole & Resch 4. painos) tarkoitettu.

IWL:n eli tarkoituksellisen painonpudotuksen ongelmista sitten toisessa postauksessa. Tällä erää todetaan, että myytti: terveellisesti elävä lihava laihtuu aina on BUSTED. Jos olet eri mieltä, näytä mulle laskelmat ja tutkimusviitteet. Tiedeuskovaisena en muuhun luota.

Vuoden päättömin dieetti -palkinto

Olen miettnyt, että Heftytraining voisi alkaa jakamaan vuosittaista vuoden päättömin dieetti palkintoa. Joka vuosi tulee joku uusi muotidieetti, johon porukka hurahtaa uskonnon lailla. Joskus oli kaalikeittodieettiä, näkkileipäkuuria ja lentoemäntädieettiä

Luulin, että olen muinaisina syömissekoilujen vuosinani kokeillut kaikki maailman hulluimmatkin dieetit mutta ilmeisesti en. Tutustuin hiljattain dieetteihin nimeltä Carnivore ja OMAD.

Carnivoressa syödään käytännössä vain eläimiä, eli ei mitään muuta kuin lihaa, kalaa, munia jne. OMAD dieetissa saa syödä mitä vaan, mutta siinä syödään vain kerran päivässä eli on ns. pätkäpaaston extreme muoto. Jos oikein hulluksi haluaa vetää, noi kaksi voi yhdistää ja syödä vain kerran päivässä vain eläimiä 😳

En tiedä voiko näitä kutsua edes dieeteiksi. Enemmänkin on kyse ohjeistetuista syömishäiriöistä.

Nuo kaksi dieettiä voisivat olla ehdolla Heftyrainingin vuoden 2020 päättömimmäksi dieetiksi. Voitais pitää vaikka äänestys ja vuoden lopussa virtuaalinen palkintojenjakogaala. Miltä kuulostais?

Jokainen yksilö saa toki syödä just kuten huvittaa. Jos sun juttusi on kerran päivässä syöminen tai pelkkien eläinten syöminen, anna palaa, en arvostele tai moralisoi sinua millään tavalla. En edes pelkkien eläinten syömisestä, koska joo, onhan se epäekologista, mutta sorrun eläinten syömiseen itsekin, joten mulla ei ole varaa moralisoida siitä asiasta ketään. Enemmän ihmettelen näiden dieettien keksijöitä ja sitä millä ihmeellä he selittävät näiden dieettien terveellisyyden.

Miten olis tämmönen ateria joka päivä mutta ei mitään muuta lisäksi? En lähde kokeilemaan.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

Ikuisesti aloittelija?

Koska en ole kisakireässä fitness-kunnossa ollut koskaan ja hoikkakin joskus vuosikausia sitten, tehdään ulkoisesta olemuksestani helposti johtopäätöksiä, että en ole harrastanut koskaan mitään liikuntaa ja lähinnä maannut elämäni vain sohvalla. 

Se huomaa esim. tilanteissa kun kerron olevani menossa salille, mua huonommin tunteva ihminen kommentoi heti: ”Ai säkin oot alkanut harrastamaan liikuntaa, hieno homma.” Noh, olen käynyt salilla säännöllisesti toistakymmentä vuotta mutta ei sitä vissiin sitten lasketa liikunnaksi, kun olemus ei ole muuttunut vastaamaan stereotyyppistä fitness-kroppaa. 

Tai kun postaan someen tanssitunnista, kommentti on ”Ai sulla on kuntoprojekti menossa.” Noh, enhän mä olekaan tanssinut kuin 36 vuotta mutta jos en ole huudellut siitä somessa tai joka käänteessä, sitä ei ilmeisesti ole tapahtunut. Tiedättehän sen vitsin: Mistä tunnistat triahtlonistin / maratoonarin / crossfittaajan / etc.? Hän kyllä kertoo sinulle. Eli jos et jatkuvasti kuuluta kaikille liikuntaharrastuksistasi, ota selfieitä liikuntapaikoilla ym. sitä ei ole tapahtunut. Pics or didn’t happen.

Mä en juuri koskaan ota kuvia itsestäni liikuntapaikoilla, joten ainoat kuvat missä teen jotain liikunnallista, on erinäisistä lehtiartikkeleista joissa on kirjoitettu siitä, että harrastan liikuntaa ilman laihtumistavoitetta tai oikeastaan ilman mitään muutakaan tavoitetta.

Onhan se nyt aikamoinen shokkiuutinen, että joku ei-hoikka ihminen ei ole asettanut laihtumista tärkeimmäksi elämäntehtäväkseen. Ja mitä se sellainen liikunta edes on jos ei saman tien laihduta kymmeniä kiloja tai tähdätä joihinkin kisoihin? Varmaan käy vaan istuskelemassa niissä laitteissa. News flash: liikuntaa voi harrastaa ihan vaan huvin vuoksi.

Silti vain tavoitteellisuutta arvostetaan. Mulla on ollut elämässäni paljon tavoitteita ja olen saavuttanut paljon. Olen perusluonteeltani suorittajatyyppi. Se, että tarkoituksella en aseta tavoitteita liikkumiselleni, on osoitus ennen kaikkea itselleni siitä, että elämän ei ole pakko olla pelkkiä tavoitteita ja saavutuksia. On ihan tervettä tehdä asioita myös intuitiivisesti: ilman jatkuvaa suunnittelua, laskemista ja tavoitteiden asettamista.

Kuva HS

 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja.

 

Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Väärin laihduttu vol.2

Toukokuu ehti vierähtää ilman ainuttakaan postausta mutta nyt on taas asiaa. Olin viikonloppuna sappileikkauksessa. Kuten olen useasti kertonut, minulla oli jokaisessa raskaudessa hepatogestoosi, eli sapen ja maksan toimintahäiriö, geneettinen vika joka on n.1%lla kaikista naisista. Nuo hepatogestoosit altistavat sappivavoille ja mitä useampia niitä on ollut, sen pahempi.

Itselläni alkoi sappivaivat kuopuksen syntymän jälkeen. Kovia vatsakipukohtauksia tuli säännöllisesti. Moni ruoka aiheutti kipuja, joten jouduin rajoittamaan syömisiäni oireita helpottaakseni. Ruokien rajoittaminen on johtanut painon putoamiseen, en ole mitenkään yrittänyt laihduttaa.

Sappivaivojen lisäksi mulla on refluksi ja IBS, joten melkoinen vatsavaivojen värisuora. Sukuvika. Nuo aiheuttavat sitten vielä omat ruokarajoitteensa. Ruokavaliosta huolimatta sappeni tulehtui ja se piti leikkauksella poistaa.

Sairaalassa lääkäri taas kerran mainitsi laihtumisen tärkeydestä ja kerroin hänelle, että olen kyllä laihtunut mutta oireeni vain pahenivat. Lääkäri ei sanonut tähän mitään. Myöskään laihdutuskehotusten lisäksi ei kysytty aiemmasta painonhallintahistoriasta eikä annettu mitään ohjeita laihduttamiseen.

Lääkärit on vain määrätty papukaijamaisesti jankuttamaan laihduttamisen tärkeydestä mutta mitään konkreettista apua ja neuvoa siihen ei saa. He sanovat myös, että jo 5-10% painonpudotuksella on merkittäviä terveysvaikutuksia mutta sitten kun olet laihtunut yli 10% ja siitä on seurannut terveyskatastrofi, he edelleen jankuttavat, että laihduttaa pitäisi vieläkin. Lähtee vähän pohja pois tältä 5-10% pudotuskehotukselta, kun se ei sitten kuitenkaan riitä, ellet ole sen jälkeen BMI alle 25.

Kaikista eniten pielessä ylipainon hoidossa on se, että kehotetaan laihduttamaan muttei anneta siihen mitään eväitä tai työkaluja. Oletetaan, että kaikkihan nyt tietävät miten laihdutetaan: syö vähemmän, liiku enemmän. Mutta tämähän ohje on oikeasti aivan väärä ja saa ihmiset pikemminkin lihomaan. Omakin ylipainoni ensisijainen syy on ollut vääränlainen laihduttaminen.

Nykymuodossaan lihavuuden hoito menee vähän niin kuin näin:

”Hei sun pitäis nyt opetella toi kiinan kieli.”

”Okei, oisko jotain kurssia tai muuta opetusta”

”Ei ole. Pärjäile! Moi Moooi!”

Kaikki lihavuustutkijat tietävät missä ongelman ydin on, mutta miksi heidän tieto-taitoaan ei edelleenkään saada jalkautettua lääkärikuntaan? Jos on kiire, lääkäreillä voisi olla edes vaikka painonhallintatalon esite (nettipohjainen lihavuustutkijoiden kehittämä painonhallintajärjestelmä, joska löytyy paljon ilmaisia ohjeita mutta varsinaiseen neuvontaan tarvitaan lääkärin lähete).

https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta

Itselläni on edelleen refluksin ja IBSin takia ruokarajoitteita, joten saattaa olla, että laihdun niiden takia hiljalleen edelleen. Jos pitäisi alkaa ihan laihduttamalla laihduttamaan, menisi yhtälö niin monimutkaiseksi, että tuskin olisi koulutetulle ravitsemusterapeutillekaan ihan helppo nakki. Siitä huolimatta ravitsemukseen liittyvästä ammattiavusta olisi itselleni ja monelle muullekin hyötyä.

Pelkkä papukaijamainen kehoitus laihduttamiseen on vain todella turhauttavaa, uskon, että se on sitä lääkäreille itselleenkin. He itsekin sanovat nykyään, että heidät on määrätty mainitsemaan ylipainosta kaikille, joilla sitä vähääkään on. En vaan näe, mikä tämän jankutuksen teho todellisuudessa on, kun tilastot kertovat karua kieltään siitä, että kansakunta lihoo edelleen.

Aletaanko niitä hyvän painonhallinnan työkaluja antamaan vasta sitten kun puolet kansasta on jo sairaalloisen lihavia vai eikö koskaan? Jotain pitäisi tapahtua ja pian.

Kehitys alkaa tyytyväisyydestä

Moni ehkä tietää sanonnan ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”. Siinä on ajatuksena, että itseensä ja tekemisiinsä tyytyväinen ei koe enää mitään kehittämisen tarvetta ja jää lepäilemään laakereilleen. Omasta mielestäni kyseinen sanonta on täyttä tuubaa.

Itseensä tyytymätön tai jopa itseään inhoava voi piiskatata itsevihansa vallassa itsestään jonkin aikaa tuloksia mutta usein syyllisyydessä ja negatiivisissa tunteissa kieriskely on henkisesti niin kuluttavaa, että positiivinen kehitys tyssää melko nopeasti. Itseensä tyytymätön harvoin myöskään uskoo itseensä ja omiin voimavaroihinsa.

Sen sijaan itseensä positiivisesti tai edes neutraalisti suhtautuva ajattelee, että olen ihan ok tyyppi ja juuri siksi haluan itselleni hyviä asioita ja pystyn kyllä kehittymään. Itseensä ja omiin voimavaroihinsa uskova tietää, että halutessaan pystyy muuttamaan omaa toimintaansa.

Pitkäjännitteinen elintapojen kohentaminen vaatii kokonaisvaltaista elämänhallintaa ja asennetta, joka kantaa pitkälle, ei vain projektin, kuurin tai muun väliaikaisen toiminnan yli. Itseensä peruspositiivisesti suhtautuvalla riittää sitkeyttä, se ei lopu ensimmäiseen takapakkiin, eikä edes pidempään huonompaan jaksoon.

Tyytyväinen ymmärtää, että vastoinkäymisiä ja muita turhauttavia tilanteita tulee ja menee, ne eivät kestä loputtomiin. ”This too shall pass” ajattelee perustyytyväinen, kun kakka osuu silloin tällöin tuulettimeen.

Kaiken ytimessä on se, että pitää itseään arvokkaana juuri sellaisena kuin on. Perustyytyväinen tietää, ettei hänen tarvitse muuttaa itsessään mitään, etenkään ketään muuta varten. Mutta kun kokee olevansa arvokas ja hyvä sellaisenaan, miksei voisi silti myös kehittää itseään, ihan vaan koska mä voin.

Ei tehdä siitä numeroa

Herkut ja etenkin sokeriset sellaiset jakavat ihmisiä voimakkaasti eri leireihin. Toisen ääripään mielestä sokeri on koviin huumeisiin verrattavissa oleva aine, joka pitäisi lailla kieltää. Toisen ääripään mielestä elämä on nautintoja varten ja näitä nautintoja, kuten sokerisia herkkuja, pitää saada mm. mainostaa rajoituksetta.

Tutkimusten mukaan tähän, kuten moneen muuhunkaan asiaan ei ole yksiselitteistä vastausta. Toisaalta herkkujen demonisointi antaa herkuille kielletyn hedelmän aseman, joka saattaa lisätä niiden houkuttelevuutta entisestään. Toisaalta on myös tutkimusdataa siitä, miten se, että näemme koko ajan ympärillämme kuvia herkuista mm. mainosten muodossa, lisää herkkuhimoa ja aiheuttaa tarpeettomia nälkäsignaaleja.

Tässä ensin Mustajoen näkemys:

http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/15/duo12373

”Useimmiten ensimmäinen aistihavainto ruuasta on sen näkeminen. Pelkkä näkeminen lisää todennäköisyyttä maittavien ja tiheäenergiaisten ruokien syömiseen (52). Esimerkiksi pöydällä olevasta läpinäkyvästä makeisrasiasta syödään 67 % enemmän kuin läpinäkymättömästä rasiasta (53).

Ruuan näkeminen tuo sen ajatuksiin. Jokaisella kerralla näkeminen ei johda syömiseen, mutta mitä useammin ruokaa ajatellaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se johtaa syömiseen. Taustalla saattaa olla myös fysiologisia mekanismeja, sillä herkullisen ruuan näkemisen (ja tuoksun) on todettu lisäävän nälän tunnetta ja syljen eritystä (44).”

Ja Fogelholmin näkemys:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/ravinto/professorin-5-teesia-makeanhimosta-sokeri-ei-ole-uusi-tupakka

”– Ravitsemustutkijana minua häiritsee yhden ruoka-aineen demonisointi. Se voi viedä huomion pois kokonaiskuvasta.

Erityisesti Fogelholmia häiritsee, kun sokeri asetetaan samalla viivalle tupakan kanssa.

– Ei sokeri ole uusi tupakka, kuten sanotaan. Tupakka on sellainen myrkky, että niitä ei voi verrata samana päivänäkään. Se on naurettavaa. Jos ihmisellä olisi nämä kaksi vaihtoehtoa, niin ehdottamasti sanoisin, että syö vain sokeria ja jätä tupakka.

Sokeri ei ole terveydelle hyödyllistä, ja suomalaisten pitäisi vähentää sen käyttöä jonkun verran, mutta ei ole järkeä ottaa silmätikuksi yhtä ruoka-ainetta.”

Näiden kahden tutkimuslinjan perusteella voisi päätellä, että kansanterveydellisesti optimaalisinta olisi mahdollisimman neutraali ja kiihkoton suhtautuminen sokeriin ja herkkuihin. Niiden mainonnan rajoittamisesta saattaa olla hyötyä, mutta samalla voisi olla hyödyllistä myös välttää niiden demonisointia.

Joustavaan ja normaaliin ruokasuhteeseen kuuluu se, että herkkuja voi syödä hyvällä omallatunnolla ja nauttien mutta myös se, että niitä ei tarvitse ahmia huonoon oloon asti niin, kuin olisi maailman viimeisimmät herkut kyseessä. Tai varsinkaan niin, että herkuilla täytetään jotain henkistä tyhjiötä, joka vaatisi ihan muunlaista paikkaamista.

Joustavan ja ongelmattoman ruokasuhteen omaava ihminen ei himoitse jatkuvasti herkkuja eikä ajattele niiden syömistä koko ajan vaan hyvin satunnaisesti. Tähän ei tarvita minkäänlaista itsekuria silloin, kun niitä ei vaan yksinkertaisesti tee mieli kohtuutta enempää.

Kun suhde herkkuihin ja sokeriin on neutraali ja kiihkoton, ne eivät aiheuta suurempia tunteita suuntaan jos toiseenkaan, ei niiden syömisestä tai syömättömyydestäkään todennäköisesti muodostu ongelmaa.

Toisaalta ihmiset elävät elämäänsä hyvin eri tavoilla. Jotkut kokevat elävänsä täysillä vain silloin kun menevät ääripäästä toiseen, syvimmästä kuilusta korkeimpaan huippuun. Toiset taas tuntevat mukavimmaksi leppoisan ja turvallisen keskitien. Perisuomalainen ”ei tehrä siitä numeroa” -asenne voi toimia monilla mutta monille se tuntuu siltä, kuin jäisi elämää elämättä. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, mikä on oikea tai väärä tapa.

Tässä asiassa ei ole yksiä ainoita totuuksia.

TIEDOKSI: BLOGISSA PYÖRIVÄT MAINOKSET EIVÄT OLE BLOGIN LAITTAMIA, EIKÄ BLOGI SAA NIISTÄ RAHAA. PÄINVASTOIN BLOGIN PITÄISI MAKSAA WORDPRESSILLE SAADAKSEEN MAINOKSET POIS JA KOSKA KYSEESSÄ EI OLE KAUPALLINEN BLOGI, NIIDEN POISTOSTA EI OLE AIKOMUSTA MAKSAA WORDPRESSILLE. BLOGI SANOUTUU IRTI KAIKISTA BLOGIN OHESSA OLEVISTA MAINOKSISTA JA NIIDEN VIESTEISTÄ.