Kipuja

Kävin eilen osteopaatilla ja nyt selkä on, jos mahdollista, vieläkin kipeämpi. Kaikki keinot on nyt otettu käyttöön: fysioterapia, hieronta, osteopatia ja tukivyö. Mutta mainittavaa iloa näistä mistään ei ole ollut. Lähestulkoon kaikissa asennoissa sattuu ja kipu valvottaa välillä öisinkin. Kipujen syistä kirjoitin edellisessä ja muutamassa aiemmassakin postauksesta. https://heftytraining.wordpress.com/2016/09/10/piiitkan-tauon-jalkeen/

Nyt viimeisen viikon ajan on tullut kannettua tavaraa ja lapsia kannan tietysti päivittäin muutenkin. Mun elämä on aina ollut sellaista, että jatkuvasti kannan jotain paikasta A paikkaan B ja siksi olisi ihan kiva, että selkä olisi kunnossa. Ja liikuntaakin olisi kiva vihdoin päästä harrastamaan, siis muutakin kuin fysioterapeutin määräämiä jumppaliikkeitä, joissa ei kauheasti oikeastaan edes liikuta mihinkään.

Tähän asti olen viettänyt varsin kivutonta elämää. Mulla ei ole usein päänsärkyjä ja lapsuudesta asti vaivannut refluksikin on valtaosin ollut ruokavaliolla ja satunnaisilla lääkkeillä hoidettavissa. Tosin nyt alkusyksystä sekin paheni vatsalaukun tulehdustilaksi asti mutta on tullut jo pikkuhiljaa parempaan kuntoon. Naisten vakiovitsaus eli kuukautiskivutkin ovat aina olleet tosi lievät, eikä migreenikään ole koskaan vaivannut.

Selkä sen sijaan ei ota parantuakseen. Sen kanssa on kärvistelty jo kaksi vuotta ja kärsivällisyys ei enää tahdo riittää. Istumatyöläisenä olen tosin tyytyväinen, että istuminen on vähiten kivulias asento. Blogia ei huvita kauheasti päivittää, kun mitään uutta ei ole juuri ollut, tätä samaa selkäkipua vain.

Mietin, että laittaisin kuvia niistä liikkeistä, joita fyssari on määrännyt tekemään. Mutta koska niistä ei ole mitenkään ihan huikeaa apua ole ollut, koen senkin vähän turhaksi.

Tätäkin kirjoittaessa teen syvien vatsalihasten pitoa, teen sitä nykyään kaupan kassajonossa, autolla ajaessa ja ihan joka välissä missä vaan pystyn. Lantionpohjalihakset on nekin treenattu jo kramppiin asti. Silti lantio on edelleen virheasennossa eikä muutosta parempaan näy.

Osteopaatti sanoi, että SI-nivelen alueella on mulla todella pahat jumit, jotka ovat tulleet pitkään jatkuneesta lantion virheasennosta. Siksi fyssarin määräämillä liikkeilläkään ei ole niin suurta vaikutusta, kuin voisi toivoa.

Mutta onneksi tämä selkäkipu on vain yksi pieni osa elämää ja ilonaiheita riittää kivuista huolimatta. Yksi niistä on tällä hetkellä kurpitsan satokausi, kurpitsalyhdyt, keitot- ja piirakat.

2014-10-17-3439

 

 

Piiitkän tauon jälkeen

Nyt pääsi vierähtämään blogitauko pitkäksi. Niin moni muu asia menee prioriteettilistalla tämän kirjoittamisen ohi, ettei vaan ole ollut aikaa. Mietin välillä, että lopetanko kokonaan, kun en ehdi kirjoittamaan mutta moni lukija varmaan jo tottunut harvaan postaustahtiin.

Mitä kuuluu siis nyt? Vatsalihasten erkauman ja siitä johtuvien selkäkipujen kanssa taistellaan edelleen. Olen käynyt nyt fyssarilla muutaman kuukauden. Sieltä tuli aluksi ihan väärät treeniohjeet, kunnes fyssari konsultoi Kätilöopiston kollegaansa asiassa. Nyt ollaan vihdoin oikeilla jäljillä.

Synttärilahjaksi toivoin myös hierontalahjakortteja ja niitä sain useammankin, samoin lahjakortteja osteopaatille. Näihin nyt siis aikoja varailemaan.

Selän lisäksi myös vatsa on vaivannut synnytyksestä lähtien mutta se on ihan oma stoorinsa. Lasten suhteen kävi uskomaton tuuri siinä, että nukkuvat yöt mutta ei siitä juuri ole iloa ollut, kun itse valvon omien kipujeni takia.

Mulla ei koskaan aiemmin ole ollut mitään selkäkipuja eikä juuri muitakaan kipuja kuten päänsärkyjä, migreenejä tms. Luulin, että mulla on jotenkin erityisen vahva selkä, kun ikinä ei mitään ongelmia vaikka istumatyötäkin olen ehtinyt toistakymmentä vuotta tekemään. Mutta sitten kun tarpeeksi monen asian summa osuu kohdalle, kamelinkin selkä katkeaa näemmä.

Erkauma-asiasta löytyy todella kirjavaa tietoa netistä ja jopa asiantuntijoilta. Fyssarikin laittoi lankuttamaan, no kyllähän se onnistui ihan reiluja pätkiäkin vielä, mutta teki hallaa niin selälle kuin erkaumallekin.

Kun erkauman tilasta ei meinattu saada kunnolla käsitystä, pyysin ultraamaan sen samalla, kun olin muiden vatsavaivojen takia ultrassa (etsittiin siis sappikiviä mutta niitä ei ollut). Ja sitten meni treenikin ihan uusiksi, kun todettiin, että kyllä siellä ihan selkeä erkauma on.

Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, havaittiin, että kontakti syviin vatsalihaksiin oli kadonnut. 2014  sektion jälkeen mulla ei ole juuri ollut alavatsassa tuntoa. Jotain hermoyhteyksiä siellä silloin leikkauksessa katkennut, joten nyt aluksi yritetään luoda uusi yhteys aivojen ja poikittaisen vatsalihaksen välille. Se on vähän kuin joutuisi opettelemaan uudestaan kävelemään, hidasta ja vaatii täyttä keskittymistä. Keskittyminen onkin sitten oma haasteensa pikkulapsiperheessä.

Kaikki muu treenaaminen on aikalailla katkolla niin kauan, kunnes jotain edistystä tapahtuu erkauman suhteen. Vesijuoksuvyön kävin ostamassa, koska se on yksi harvoista liikuntamuodoista, joita tämän vaivan kanssa voi harrastaa.

Että näin. Ehkä vaihdan väliaikaisesti blogin nimeksi HeftyKuntoutus.

Kuva on talvinen mutta jotenkin tuosta jäärailosta tulee tämä erkauma mieleen. Tämmöinen aasinsilta sitten.

IMG_0649

 

Video, jossa mun piti olla

Hesari pyysi mua useaan otteeseen osallistumaan tähän videoon mutta aikataulu- ja muista syistä en päässyt.

http://www.ruutu.fi/video/2638000

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1464323889275?ref=hs-art-luetuimmat-#1

Ne muut syyt tähän olivat, että videon kuvausajankohtana olin raskaana ja kärsin juuri silloin pahoinvoinnista, anemiasta ja liitoskivuista. Näiden lisäksi myös selkä ollut viimeiset 2 vuotta romuna raskauksien aiheuttaman vatsalihasten erkauman vuoksi.

Olisin niin halunnut olla mukana ja melkein lupauduinkin mutta peruin viimehetkellä, koska tajusin, että voin vammautua entistä pahemmin, jos lähden fyssarin ohjeiden vastaisesti videolle juoksemaan tai tekemään maastavetoa. Kaikki rankempi liikunta on multa kielletty, kunnes saan selän ja vatsalihasten erkauman kuntoutettua.

Video on kuitenkin hieno ja ajaa juuri sitä asiaa, mitä tällä blogillanikin ajan. Videon esikuva on tämä brittiläinen This girl can -kamppis, jonka olen linkannut useasti Heftyn Facebookiinkin.

Videon ideana on näyttää kunnon rehkimistä ja hikoilua. Sitä, että minkä ikäinen, kokoinen tai näköinen, voi tehdä sitä. Upea video ja etenkin videon viesti on hieno.

Mitä omalle kuntoutumiselleni tällä hetkellä siis kuuluu? Sain lääkäriltä taas lähetteen fyssarille. Lääkärin kannanotto oli, että mun kipujen syy ei todennäköisesti ole välilevynpullistuma vaan kipu on luultavasti lihasperäistä. Kun suorat vatsalihakset ovat revenneet, on keskivartalon tuki etupuolelta kadonnut ja alaselän lihakset joutuvat tekemään kaiken työn.

Todellakin toivon, että kipujen syy olisi tuo, eikä välilevynpullistuma, joka on vaikeampi kuntouttaa ja saattaa vaatia jopa leikkaushoitoa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Olen löytänyt hyvin tietoa, mitä ei saa tehdä, eli ei lankutuksia, ei istumaannousuja tai muita perinteisiä vatsalihasliikkeitä. Huonommin löytyy tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä. Fyssari suositteli vesijuoksua, selkä-joogaa tai selkä-pilatesta. Kaikkia jooga- tai pilatesliikkeitä ei siis voi lähteä suin päin tekemään, koska nekin sisältävät monesti noita liian rankkoja lankutustyyppisiä asentoja.

Ongelma on se, että vatsalihasten erkauman aiheuttamista ongelmista on alettu nyt vasta puhumaan enemmän ja aihealueen osaajia löytyy siksi vielä aika vähän. Virheellistä tietoa sen sijaan löytyy senkin edestä. Vaunulenkkejä esim. aika rutiinisti suositellaan mutta kun itse kävin edellisen raskauden jälkeen päivittäin vaunulenkillä monen kuukauden ajan, tuli selkä siitä vain kipeämmäksi. Enkä ihmettele: seisovissa asennoissa kaikki kropan kannattelu on pelkkien selkälihasten varassa.

Jotkut vannovat erilaisten tukiliivien nimeen, toisten mielestä ne taas hidastavat kuntoutumista. Hyvin ristiriitaista tietoa on asiaan liittyen tarjolla. Mutta tutkitaan ja hutkitaan ja laitan asiaan liittyviä linkkejä säännöllisesti myös Heftytrainingin Facebookiin.

 

Pattitilanteessa

Viime viikolla kävin hierojalla ja osteopaatilla selän tai oikeastaan lantion ongelmien takia. Mulla on aina ollut hyvässä kunnossa selkä, ei ikinä mitään ongelmia mutta loppuraskaudessa tapahtui jotain, mistä kipukierre alkoi.

Kaveri jo varoitteli välilevyn pullistumista sun muista ja kehotti käymään hierojalla ja osteopaatilla. Nyt on käyty, eikä kummastakaan ollut ainakaan nyt kertakäynnillä vielä kipuihin apua. Vaatii ehkä useamman käyntikerran.

Osteopaatti totesi, että mulla on aivan ”älytön” liikkuvuus, etenkin lantion alueella. Tämä ei tullut yllätyksenä, koska mulla on yliliikkuvat nivelet monessakin kohdassa. Normaalisti mulla on hyvä lihaksisto tukenut näitä yliliikkuvia niveliä mutta raskaudessa lantion alueen lihakset pääsivät revähtämään niin pahasti, ettei tukea ollut enää tarpeeksi ja näin yliliikkuva lantio pääsi niksahtamaan väärään asentoon.

Oleellista olisi saada keskivartalon ja lantion lihastuki takaisin ja sitä kautta lantion asento korjattua mutta keskivartalon lihaskuntoliikkeet, kuten lankku tai istumaannousu aiheuttavat kovaa kipua, samoin vakiolajini kahvakuula ja maastaveto.

Olen siis lievästi sanottuna pattitilanteessa.

Nyt kaivattaisiin siis vinkkejä hyvistä selkä- ja lantioystävällisistä liikkeistä. Etenkin jos kokemusta yliliikkuvista nivelistä ja niiden tuomista ongelmista. Kankean ihmisen jumppaliikkeistä ei tässä kohtaa ole juuri hyötyä, koska kaikenlaiset kierrot ja taivutukset sujuvat vähän liiankin hyvin. Jos tulee ideoita, saa linkata alle kommentteihin tai heftyn facebookiin.

https://www.facebook.com/Heftytraining?fref=ts

Riippumatossa mihinkään paikkaan ei satu mutta ihan ei viitsis koko kesää siinäkään köllöttää. Kivut eivät ikävä kyllä lepäämällä lähde mihinkään. Nyt olis siis hyvät neuvot kalliit.

2015-05-30-4935

 

Joogakärpäsen kosto

Nyt onnistuttiin tekemään se, mistä edellisessä postauksessa haaveilin. Pääsin nimittäin livahtamaan vauvan päikkäriaikaan Ladylinen Hot joogaan. Edellisestä joogasta on varmaan melkein vuosi jo. Alkuraskaudesta oli tilauksessa Yoogaian nettitreenit mutta sitä tilausta ei tullut jatkettua raskauspahoinvoinnin ja massiivisen väsymyksen vuoksi.

Kuudennella kuulla oli vähän helpompaa ja siinä kohtaa kävin salilla ja tehtiin myös pitkiä pyörälenkkejä mutta sitten loppuraskaus alkoi olla liian tukalaa tehdä mitään muuta kuin kävelylenkkejä. Maha oli valtava ja sitten iski sama vaiva kuin ekassa raskaudessanikin eli raskaushepatoosi.

Hepatoosi on sappihappojen ja maksan toimintahäiriö loppuraskaudesta. Geneettinen juttu joka tulee 50-70% todennäköisyydellä joka raskaudessa jos on alttius sille. Siihen ei pysty vaikuttamaan mitenkään elintavoilla, koska johtuu siitä, että elimistö ei kestä raskauden hormonimuutoksia. Tämän vaivan omaavilta on kielletty siksi myös kaikki hormonaalinen ehkäisy. Hepatoosi aiheuttaa sietämätöntä koko vartalon kutinaa etenkin öisin ja pahimmillaan voi tappaa vauvan kohtuun. Vaiva on siis vakava ja vaatii yleensä sairaalahoitoa. Näin mullakin oli sekä tässä että ensimmäisessäkin raskaudessani.

Mutta vaikka raskaus ja synnytys olivat vaikeita, hepatoosi kuitenkin päättyy aina synnytykseen. Minä ja vauva ollaan perusterveitä ja voidaan nyt oikein mainiosti. Omia imetyksestä johtuvia selkävaivoja lukuunottamatta ei ole ollut isompia ongelmia. Vaikea raskaus ja synnytys ottavat toki silti veronsa ja lepoa tarvitaan enemmän kuin normaaleissa raskausissa. Olin kuitenkin jo ennen synnytystä valvonut hepatoosikutinoiden takia viikkokausia, joten synnytyksen jälkeen olin jo valmiiksi väsynyt. Ja pieni vauva tietysti valvottaa myös. Mutta se nyt on toki ihan normaalia.

Olin hieman kauhuissani, että miten jooga sujuu vielä kaiken tämän jälkeen. Oli pieni kynnys lähteä treeneihin, kun ajattelin, että keskivartalon hallinta on jo täysin menetetty. Pelkäsin, että mun treenistä tulee varsinainen joogakärpäsen kosto ja kaatuilen asanoista pitkin lattioita. Mutta ei se ollut ollenkaan niin kamalaa. Tasapainokin oli lähes ennallaan, mitä ihmettelen suuresti, koska raskaus löysyttää keskivartalon lihakset ja niiden palatuminen voi olla tosi hidastakin.

Nyt sen Yoogaian kyllä voisi tilata taas. Vauvan kanssa on helpointa joogata kotona ja Yoogaiassa on se hyvä puoli, että ohjaaja tulee netin kautta kotiisi. Ihan ässä vaihtoehto kaikille äitiyslomalaisille. Eilisen Hot joogan jälkeen lähti testaukseen myös pari heraproteiinijäätelöä: WheyHey vanilja ja suklaa. Oli ihan yllättävän hyviä! Hauska vaihtoehto palautusjuomalle ja terveellisempi vaihtoehto jäätelölle. 2015-01-07-4213 Näistä mikään ei ollut maksettu mainos, kuten ei yleensäkään tässä blogissa. Nekään mainokset mitä WordPress pyörittää tuossa alhaalla ei tuota  mulle mitään vaan mun pitäisi maksaa jotta pääsisin niistä eroon. Joten käyttäkää Adblockia jos häiritsee. Itseäni häiritsee myös.

Ladylinellä kävin, koska siellä oli avoimien ovien päivät. Normaalisti käytän lähisalejani, koska kotini lähellä on kolme kaupungin salia ja ne on hyvin edullisia. Ladylinen valtti on kuitenkin noi hot tunnit, mistä tykkään kovasti ja yritän aina napata tarjouksia jotta pääsen välillä myös noille tunneille. Etenkin näin talvisin tykkään niistä. Kylmänkankeat lihakset vetreytyvät paremmin siellä lämpimässä huoneessa. Kommentoikaahan alle tai facebookiin, onko joogakärpänen puraissut tai kostanut ja millä tavalla.

Siinä maha missä painitaan

Maha, tuo ihmisen rakastetuin ja vihatuin ruumiinosa. Tissit on käsitelty, nyt on vatsan vuoro. Suurin osa meistä suomalaisista on keskivartalolihavia joten varmasti aika moni on törmännyt ongelmaan: maha on tiellä treenatessa. Itseasiassa ei tarvitse edes olla valtavan ylipainoinen mutta jos makkaroita on kertynyt nimenomaan vyötärölle, ne ovat usein joogassa ja venyttelyssä tiellä. Tai sitten voi olla vaan niin turvoksissa, että maha pullottaa kuin olisi ilmapallo nielaistu. Activia auttaa tai sitten ei.

Tilastojen http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/ohjelmat/kansallinen_lihavuusohjelma_2012_2015/luvut/yleisyys_suomessa   valossa oletan, että valtaosa suomalaisista on jonkun tuon tyyppisen ongelman kanssa paininut joskus. Mahan tiellä oleminen tulee etenkin joogassa ja venyttelyssä mutta myös juoksussa hölskyvä maha on ihan yhtä kamalan tuntuinen kuin hölskyvät tissitkin. Pömpöttävä maha myös muuttaa ihmisen painopistettä, mikä hankaloittaa esim. tanssia. Pirueteissa on vaikeampi pysyä pystyssä. Itseasiassa painopistettä muuttaa myös iso ahteri mutta palataan siihen sitten joskus myöhemmin.

Joogan suhteen meille vastauksen antaa taas Lotta kuurtokoski Moolasta: ”Kaikkia asanoita voi modifioida. Jos vatsa on tiellä, avataan jalkoja enemmän auki.” Kokeilin tätä itse esimerkiksi lapsen lepoasennossa (nyt en virallista asanan nimeä osaa tähän antaa) ja se on todellakin niin, että selälle tulee heti paljon parempi asento, kun jalkoja vähän avaa.

Tanssin suhteen en keksi muuta lääkettä kuin kehittää keskivartalon syviä lihaksia. Joogaharjoitus auttaa tähän toki mutta sitten voi tehdä ihan myös perinteistä lankkua. Erilaiset core- ja tasapainoharjoitukset kahvakuulan kanssa tai ilman ovat omia lemppareitani.

Laihduttaminen toki auttaa ongelmaan tiettyyn pisteeseen asti mutta kuten kaikki tiedämme: rasvaa ei voi polttaa paikallisesti. Tällöin käy yleensä niin, että jos ihonalaista rasvaa on eniten juuri vatsassa, se myös lähtee sieltä viimeisenä (viskeraalirasva lähtee ensin). Vyötärölihava ihminen joutuisi käytännössä laihduttamaan itsensä hyvin pieneen rasvaprosenttiin ja siltikin sinne vyötärölle saattaa makkaraa jäädä. Missään muualla ei mitään rasvaa, mutta mahassa silti snadi pömppä. Omakohtaistakin kokemusta tästä on.

Tästä syystä olen itse katsonut parhaaksi vaihtoehdoksi pitää lihaskunto hyvänä. Kun on vahvat lihakset, ei niiden päällä oleva rasvakaan ole niin ongelmallinen. Kukka Laaksoa mukaillen: tarvitsen voimaa enemmän kuin laihuutta. Tai laajemmin: tarvitsen hyvää kuntoa enemmän kuin laihuutta.

Tässä lankkua kyynärpäiden varassa ja käsien varassa. Itse suosin ensimmäistä. Ei joudu ranteet niin lujille. Teen yleensä minuutin pätkiä tuota muutaman kerran. 2 minuuttiakin onnistuu jos haluan mennä irvistelyn puolelle.

venyttely 002

Pahoittelut urpoista ilmeistä

venyttely 003