Privilege bias

Otsikon termille ei oikein ole hyvää suomennosta. Se voisi olla etuoikeutetun näkökulmaharha, kupla tai vääristymä. Se tarkoittaa sitä, että etuoikeutetussa asemassa oleva ei ymmärrä olevansa etuoikeutettu, eikä sellaisen asemaa, joka ei ole. Tämä voi olla esim. rikkaiden suhde köyhiin, miesten suhde naisiin, heterojen suhde seksuaalivähemmistöihin, hoikkien suhde lihaviin tai valkoihoisten suhde tummaihoisiin.

Usein esimerkiksi ihmetellään miksi lihavien haukkumisesta nostetaan meteliä mutta hoikkia ”saa” haukkua miten huvittaa.

Tehdään aluksi selväksi: kaikkien haukkuminen on väärin ja siksi myös hoikkien haukkuminen ei ole OK. Se on ihan yhtä huonoa käytöstä kuin lihavienkin haukkuminen ja jokainen normaalit käytöstavat omaava ihminen tajuaa, ettei mikään ulkonäköön perustuva nimittely ole oikein. Kuitenkin siinä missä lihavien haukkuminen, nimittely tms. on syrjintää, vastaava toiminta hoikkia kohtaan ei ole sitä. Kerron miksi.

Hoikkuus ja normaalipainoisuus on yhteiskunnassamme normi ja ihanne. Tämä muodostaa hoikkien ja lihavien välille valta-asetelman, jossa hoikalla on enemmän valtaa kuin lihavalla. Tämän takia lihaviin kohdistuu paljon mm. rakenteellista syrjintää, mitä hoikkiin ei kohdistu.

Rikkaille, valkoisille, hoikille, heteroille ja/tai miehille irvailu ei ole fiksua mutta se ei sisällä rakenteellista syrjintää samalla tavalla kuin irvailu köyhille, mustille, lihaville, seksuaalisille vähemmistöille tai naisille. Lyöminen henkisesti ja verbaalisesti on aina väärin mutta ylhäältä alaspäin lyöminen on enemmän väärin kuin alhaalta ylöspäin lyöminen.

Kun hoikka ihminen ihmettelee, miksi on ”sallitumpaa” haukkua hoikkia, hän ei tunnista silloin omaa etuoikeutettua asemaansa eikä osaa asettua toisen, vähemmän etuoikeutetun asemaan. Hoikkien haukkuminen on väärin ja huonoa käytöstä mutta syrjintää se ei ole niin kauan kuin yhteiskunta pitää hoikkuutta normina ja ihanteena.

Elämä on epäreilua eivätkä kaikki saa lähellekään samoja lähtökohtia. Saatat saada jo pelkästään geenilotossa huikean etulyöntiaseman muihin. Se, että pärjää elämässä paremmin etuoikeuksiensa ansiosta, ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, ainoastaan onnekkaamman. Ihminen vain on taipuvainen selittämään omaa menestystään pelkästään omaksi ansiokseen, eikä usein halua myöntää tuurin vaikutusta.

Toisen ihmisen köyhyys, alkoholismi, lihavuus, syrjäytyminen tai jopa sairaudet halutaan laittaa kokonaan tämän ihmisen omaksi syyksi, koska halutaan sulkea silmät muiden olosuhteiden vaikutukselta ja uskoa niin lujasti omaan erinomaisuuteen ja nostaa itseään vähemmän onnekkaiden yläpuolelle. Toki näihin kaikkiin asioihin vaikuttaa myös yksilön omat valinnat. Masentavan usein silti ei. Valtaosaa vankiloihin  päätyvistä on elämä potkinut päähän jo lapsuudesta asti. Huonot lähtökohdat eivät silti toki poista yksilön omaa vastuuta. Toisen vahingoittamiseen täytyy olla nollatoleranssi.

Minun olisi helppo tuomita pitkäaikaistyöttömät laiskoiksi, kouluttamattomat tyhmiksi, alkoholistit ja tupakoitsijat itsekurittomiksi luusereiksi vain siksi, että itselleni on ollut todella helppoa olla ilman päihteitä tai kouluttautua korkealle. En kuitenkaan kuvittele, että nämä asiat johtuvat poikkeuksellisesta mielenlujuudestani tai yleisestä erinomaisuudestani. Nämä johtuvat pitkälti tuurista, joka minulle on napsahtanut niin geeniloton kautta, kuin senkin, millaiseen yhteiskunnalliseen asemaan ja tilanteeseen olen sattunut syntymään.

Jospa siis välillä uskaltaisimme astua alas etuoikeutetun jalustaltamme ja harjoittaa empatiaa niitä kohtaan, joilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri. Empatiahan tarkoittaa samalle tasolle asettumista, ei siis hyysäämistä tai pään taputtelua, mitkä taas ovat ylhäältä alaspäin tapahtuvaa ei-tasavertaista toimintaa.

Asetutaan samalle tasolle ja kuunnellaan toista. Muuta ei tarvita.

Oheiset videot näyttävät konkreettisesti mitä tarkoittaa olla etuoikeutettu. Viimeisessä videossa havainnollistetaan hauskasti, mitä empatia tarkoittaa.

 

Mainokset

Kauhistelu on suurin terveysriski

Kaikki olemme nähneet kirkuvia otsikoita siitä kuinka paljon ihmisiä kuolee päihteisiin, lihavuuteen tai milloin mihinkin ongelmaan. On myös häkellyttävän yleistä ruotia toisten ihmisten painoa, ruokailu- tai juomatottumuksia. Myös ihmiset itse nimittelevät itseään mitä rujoimmilla ilmaisuilla aina läskikasasta luuseriin, laiskuriin tai mätisäkkiin.

Kaikki tämä nimittely ja kauhistelu on niin yleistä, että emme edes noteeraa sitä tai pidä mitenkään erikoisena. Joskus jopa ajattelemme, että ihminen, jolla on joku ongelma, täytyy ”ravistella” huomaamaan totuus. Kuvittelemme, että autamme ihmistä pakottamalla hänet ”katsomaan peiliin” ja olemalla heille ”rehellisiä”.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan kauhistelu ja negatiiviset asenteet aiheuttavat terveyshaittoja. Mitä enemmän jotain asiaa demonisoidaan, sitä suurempi ongelma siitä tulee. Tulipa kauhistelu sitten yhteiskunnan, median tai ihmisen itsensä puolelta, se on haitallista joka tapauksessa.

Itse ongelma voi olla mitä tahansa ylipainosta erilaisiin riippuvuuksiin, lopputulos on aina sama. Kauhistelu pahentaa ongelmaa. Ohessa tutkimusdataa mm. siitä miten esimerkiksi lihavuuteen liittyvät negatiiviset asenteet aiheuttavat lihavalle stigman, joka ihan fyysisesti ja mitattavasti huonontaa terveyttä.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/oby.21716/abstract

Media luo mielikuvaa lihavista makkaravuoria ja roskaruoka-annoksia ahmivina sohvaperunoina, jotka kuolevat lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin hetkenä minä hyvänsä. Takavuosina Helsingin Sanomilla oli juttusarja tai kampanja nimeltään läskisota. Silloin keksittiin toinen toistaan rajumpia otsikoita siitä, miten lihavat tekevät kovasti töitä pysyäkseen lihavina.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002659105.html

Paitsi otsikko, myös jutun kalorilaskelmat olivat harhaanjohtavia ja lihavuutta tarkoituksellisesti demonisoivia. En edelleenkään ymmärrä, miten lihavuuteen yleensä ymmärtäväisesti suhtautuva professori Mustajoki oltiin saatu juttuun poseeraamaan makkarakasojen äärelle.

Kirjoitin jo tuolloin kyseisestä lehtijutusta postauksen.

https://heftytraining.wordpress.com/?s=n%C3%A4in+meit%C3%A4+huijataan&submit=Haku

Hesarin läskisota on hiljalleen hiipunut ja lihavuuteen liittyvien juttujen kulma ei ole enää ollenkaan niin syyllistävä tai raflaava, kuin takavuosina. Mitään hyötyä kauhistelusta ei ollut. Suomalaisten lihavuus ei kääntynyt kirjoittelun ansiosta laskuun. Pahaa oloa se varmasti lisäsi. Hesari syyllistyi jutuillaan suoranaiseen shamingiin.

En tarkoita sitä, että lihavuutta tulisi alkaa ihannoimaan yhtään sen enempää kuin mitään muutakaan olomuotoa. Neutraali suhtautuminen riittää. Toki neutraalilla otsikoinnilla ei klikkauksia kerätä. Jos halutaan ihannoida jotain, ihannoidaan hyvää oloa ja terveyttä, terveellistä syömistä ja liikkumista. Jokaista pientäkin tekoa terveyden ja hyvinvoinnin eteen.

Positiivisuudella ja kannustamisella on paljon suurempi voima kuin kauhistelulla. Seuraavan kerran kun tekee mieli ”herätellä” jotakuta ongelmansa suhteen tai sättiä itseä itsekurin puutteesta, koita vaihteeksi ihan toista kulmaa: empatiaa.

2015-01-10-4220

 

Lihavuuden ihannointi

Säännöllisin väliajoin fitnessblogeissa ihmetellään, miksi jotkut fanittavat lihavia ihmisiä, esim. plus-koon malleja tai muita lihavia julkkiksia. Heidän mielestään lihavien ihmisten fanittaminen tarkoittaa sitä, että ihannoidaan epäterveellisiä elämäntapoja.

Itse en näe asiaa näin. Mielestäni ihmiset näissä tapauksissa pääsääntöisesti ihannoivat lihavan ihmisen itsetuntoa, asennetta, tyyliä tai jotain muuta kuin itse lihavuutta. Toki joukossa voi olla ihmisiä, jotka ihannoivat epäterveellisiä elämäntapoja tai itse lihavuuttakin, meitä on moneen junaan, joku voi ihannoita tupakointia tai huumeidenkäyttöäkin mutta harvemmin onneksi.

Tämä on vähän sama asia kuin väittäisi, että kaikki, jotka tykkäävät Snoop Dogin musiikista, kannattavat ja ihannoivat huumeidenkäyttöä. Itse näen asian niin, että voi ihan hyvin tykätä ko. artistin musiikista ja persoonasta, vaikkei olisikaan tämän kanssa samaa mieltä huumeidenkäytöstä.

Itse plus-kokoisena kannustan ihmisiä terveellisiin elämäntapoihin, vaikken niitä itse aina noudattaisikaan. Vaikka itselläni ei ole ylipainon aiheuttamia sairauksia, joku muu voisi minun elintavoillani sairastua vakavastikin, joten en mainosta sellaisia asioita, joista voisi olla jollekin haittaa. Liikunnan puolella olen yrittänyt antaa positiivista esimerkkiä siihen, että liikkuminen kannattaa aina ja että ylipainoinenkin voi saavuttaa varsin hyvän kunnon.

Ravintoneuvoja sen sijaan en anna, koska omat ruokailutottumukseni eivät ole niin moitteettomat, että olisin oikea henkilö siihen. Ei ne nyt mitenkään katastrofaalisetkaan ole, en esimerkiksi ole mikään roskaruuan tai karkin ystävä vaan pikemminkin laadukkaan ruuan ystävä ja kulinaristi. Mutta myös gourmet-ruuassa voi olla välillä liikaa rasvaa tai sokeria, joiden kanssa pitäisi terveyden vuoksi olla tarkempana kuin mitä itse olen.

Tiedostan toki riskit, kuten kuka tahansa muukin joka punnitsee nautinnon ja sen aiheuttaman riskin välistä suhdetta vaakakupeissaan. Jokainen aikuinen ihminen on kuitenkin itse vastuussa terveydestään ja päättää, mitä elämällään tekee. En arvostele tai tuomitse myöskään tupakoitsijoita vaikken itse poltakaan, niin kauan kun kukaan ei oman nenäni eteen tule savuttamaan esim. kesken ruokailuhetkeni, minulle on ihan sama kuinka paljon joku haluaa omia keuhkojaan tervata.

En myöskään koe, että julkisella paikalla tupakoiva ihminen mainostaisi epäterveellistä tapaansa tai hakisi sille erityistä hyväksyntää. Tupakoitsija voi kuitenkin muuten olla mainio tyyppi ja keskityn diggailemaan sitä puolta mieluummin, kuin käyttäisin energiaani hänen huonon elintapansa arvostelemiseen tai paheksumiseen.

Sama logiikka pätee mielestäni myös lihavien julkkisten/blogistien/mallien/mediapersoonien fanittamiseen. Näen, että siinä ihannoidaan ihmistä itsessään, persoonaa ja muita ominaisuuksia, ennemmin kuin ihmisen lihavuutta tai elintapoja. Ihminen ei ole vai ulkomuotonsa tai elintapojensa summa, meissä jokaisessa on niin paljon muitakin puolia, mistä tykätä.

Esteettiset mieltymykset ovat myös hyvin moninaisia. Kaikki eivät innostu yleisistä kauneuskäsityksistä vaan hyvin monenlaiselle ulkonäkötyypille löytyy faninsa. Niin myös lihaville. Kauneuden voi käsittää hyvin monilla eri tavoilla, eikä sekään välttämättä liity mitenkään siihen, mitä mieltä on jonkun elintavoista.

Kuva ei liity tapaukseen.

IMG_0875