En rakasta kehoani ja se on ihan ok

Kehopositiivisuuteen liitetään usein oman kehon rakastaminen ehdoitta vaikka se ei varsinaisesti kehopositiivisuuden määritelmään sisällykään. Kehopositiviisuus on ensisijaisesti ihmisoikeusliike marginaalistetuille kehoille, joihin en esim. itse keskiarvokehoni kanssa kuulu, joten olen liikkeessä ja aktivismissa mukana ns. allyna eli liittolaisena. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kehopositiivisuus

Oman kehon rakastamista ehdoitta peräänkuulutetaan silti eri medioissa paljonkin ja mielestäni tämä asettaa useimmille riman liian korkealle. Itse pystyn kyllä hyväksymään kehoni mutta en rakastamaan ehdoitta. Tämän blogin kuvauksessakin kerron, miten en laita tavoitteita kehon ulkonäölle mutta suorituskyvylle asetan. Ehdoitta rakastaminen tarkoittaisi sitä, että kykenisin rakastamaan kehoani myös huonon suortuskyvyn tilassa ja valehtelisin jos väittäisin, että näin on.

Mun on välillä vaikea hyväksyä sitä etten pysty moniinkaan kovin extremeihin kehollisiin suorituksiin, vaan melko kovallakin vaivannäöllä pääsen korkeintaan ihan ok peruskuntoon. Ja tilannehan ei helpotu, mitä vanhemmaksi tulen.

Blogi on alusta asti ollut myös HAES (Health At Every Size) -blogi, eli seuraa ideologiaa, jonka mukaan pyritään parempaan terveyteen joka koossa. Esim. kehopositiivisuuteen ei kuulu tätä terveyspyrkimystä, eikä se ole mikään ehto sille. Moni niputtaa BoPon ja HAESin samaan mutta niillä on juuri tämä ero. Ihminen voi toki kannattaa samanaikaisesti sekä HAESia ja BoPoa, ne eivät sulje toisiaan pois vaikka ovatkin eri asioita.

https://en.wikipedia.org/wiki/Health_at_Every_Size

Nykyisten ulkonäköpaineiden ja kauneusihanteiden ilmapiirissä on mielestäni jo saavutus, että pystyy olemaan vihaamatta kehoaan ja ulkonäköään. Hyväksyminen on jo siitä hieman eteenpäin ja kehon ehdoitta rakastaminen ihan hieno pyrkimys mutta monelle utopistinen saavuttaa.

Oppiminen on elinikäinen prosessi, jossa tärkeämpää on matka kuin päämäärä. Itse koitan opetella armollisemmaksi kehon suorityskyvyn suhteen.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen (en hyödy mainoksista enkä klikkauksista), joudutte vain kestämään.

Älä onnittele laihdutussaavutuksesta

Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, kuinka olen laihtunut viimeisen 12-13 vuoden aikana (2008 jälkeen) n. 25-30kg. Osa tulehduksellisen sairauden takia, osa selän kuntoutuksen sivutuotteena, osa kuntoilutavotteiden sivutuotteena ja osa dieettilaihduttamisesta luopumisen seurauksena.

Siitä huolimatta moni luki postauksen ”laihdutuskertomuksena” ja tuli onnittelemaan ”laihdutussaavutuksesta”. En tiedä miten on mahdollista ymmärtää kirjoitettu niin väärin. Ehkä jos viitsii lukea vain otsikon ja vetää loput johtopäätökset ja oletukset omasta hatusta.

En tiedä miten voisin asian selvemmin ilmaista, mutta laihtuminen ja laihduttaminen ovat eri asioita. Laihduttaminen on tarkoituksellista painonpudotusta eli toimintaa, jonka ensisijainen tarkoitus on tähdätä painon alenemiseen ja kehon koon pienenemiseen. Laihtumista taas voi tapahtua myös tahattomasti, esim. sairauden seurauksena.

Koska mun tapauksessa on ollut kyse laihtumisesta, ei laihduttamisesta, pidän absurdina ja jopa tökerönä, että tullaan onnittelemaan ”laihdutussaavutuksesta”. Se kertoo kommentoijasta sen, kuinka pointtini on mennyt viuhuen ohi, eikä olla vaivauduttu perehtymään siihen, mitä laihtunut henkilö on laihtumisestaan kertonut.

Mun tapauksessa sairaudesta johtunut laihtuminen oli todella kivuliasta ja tuskallista. Kivut olivat pahimmillaan pahemmat kuin synnyttäminen. Jollain paino saattaa pudota esim. mielenterveysongelmien takia, lievien terveysongelmien takia tai kuolemanvakavien sairauksien takia, kuten syövän takia.

Jos et tiedä tai täysin ymmärrä, miksi joku on laihtunut, älä hyvä ihminen mene onnittelemaan laihdutussaavutuksesta. Laihdutussaavutuksesta voit onnitella, jos olet täysin varma, että kyse on tarkoituksellisesta painonpudotuksesta, eli siitä, että henkilö on tarkoituksella laihduttanut ensisijaisesti siksi, että haluaa olla pienempi ja kevyempi ja haluaa asiasta kehuja ja että laihtumisen taustalla ei ole syömishäiriötä.

Mun tapauksessa kyse ei ole vuoden 2012 jälkeen ollut siitä. 2008-2010 tein vielä ”pakko olla laihempi” -paniikkiliikkeitä, kunnes 2010-2013 välillä aloin oivaltaa mitä oikeasti haluan. Ja tuon jälkeen motiivini ei enää hetkeäkään ole ollut se, että kokisin tarvetta olla pienempi tai kevyempi. Tai se, että olisin kokenut lihavamman minäni huonommaksi kuin hoikemman minäni.

Minun 25-30kg painavammassa olotilassa ei ollut mitään vikaa. En näyttänyt mielestäni ulkonäöllisesti yhtään sen huonommalta kuin nytkään, eikä mikään sairauteni tai kehoni kivuliaampi tila johtunut lihavuudesta. Elämässäni v. 2000-2008 tapahtuneesta liikunnan vähentymisestä osittain ehkä johtui. Mutta olen täysin varma, että pelkästään liikunta ja lääketieteellinen- sekä fysioterapeuttinen hoito olisivat auttaneet kaikkiin kehoni ongelmiin, vaikken olisi laihtunut grammaakaan.

On fysiikan laki, että ihminen voi laihtua vain jos kulutus on isompaa kuin energiansaanti. On faktaa, että mun kulutus on 2008-2021 ollut energiansaatiin verrattuna huomattavasti suurempaa kuin 2000-2008. Liikunta on ollut oleellinen osa mun elämää aina, paitsi 2000-2008. Tähän on monia syitä, joista ei tässä sen enempää. Yksikään syistä ei ollut itsekurin puute tai laiskuus, eikä liikunta palannut elämääni itsekurin, minkään ryhtiliikkeen tai laihduttamisen takia.

Mä olen rakastanut liikuntaa aina. Mulla vaan oli elämässäni tuo ajanjakso 2000-08 jolloin fokus oli muualla monista eri syistä ja siksi lihoin. Ja mitä sitten? Se on vain elämää. Ajanjaksoja tulee ja menee. Joskus voi taas tulla eteen vastaava ajanjakso. Paino voi vaihdella, koska life happens. Juuri tästä syystä on absurdia onnitella ja ylistää jostain niin triviaalista asiasta, kuin painon putoamisesta.

Kuvissa liikuntaa aina rakastanut ihminen tekee rakastamaansa asiaa.

.

.

.

.

.

.

Blogin yhteydessä olevat mainokset eivät ole blogin sinne laittamia tai hyväksymiä, eikä blogi saa niistä rahaa. En myöskään pysty ottamaan niitä pois tai estämään ilman lisäkuluja. Koska blogi ei ole millään tasolla kaupallinen (en hyödy mainoksista enkä klikkauksista), joudutte vain kestämään.