Motivaation ylläpysymisen salaisuus

Tammikuu on jo vuosia ollut kuntosalien ja liikuntakeskusten kiireisin kuukausi. Vuoden vaihtuessa iso joukko ihmisiä päättää aloittaa uuden elämän ja tehdä kuntoremontin. Tyypillisesti helmikuun lopulla saleilla on jo huomattavasti väljempää.

Miksi näin käy? Vaikka pyhästi vannotaan, että nyt elämä muuttuu, siihen ei lopulta pystytäkään kovin pitkäjännitteisesti. Sohva alkaa kutsua, aikataulut eivät natsaa ja flunssia alkaa tulla. Äkkiseltään voisi luulla, että syy tähän on itsekuri. Väitän kuitenkin, että motivaation saa pidettyä yllä jopa vuosia myös hyvin alhaisella, lähes olemattomalla itsekurilla. Itseasiassa liian hyvä itsekuri saattaa jopa olla motivaatiolle myrkkyä. Usein juuri itsekurin voimalla treeni on aloitettu aivan liian kovalla teholla. Ylimitoitetuista odotuksista tiputaan alas korkealta ja kovaa.

Liian kova teho ei vaikuta pelkästään siihen, että motivaatio ei pysy yllä, se vaikuttaa myös vastustuskykyyn niin, että alkaa tulla vähän väliä flunssia ja siihen ne treenit sitten tyssäävätkin. Ja elämäntapamuutos usein aloitetaan nimenomaan tammikuussa jolloin kaikki epidemiat jylläävät pahimmillaan. Alkuinnostuksen kourissa ihmiset eivät malta pysyä kipeinä pois salilta ja tartuttavat laitteiden kahvojen kautta muutkin.

Kroppa ei myöskään kestä liian kovaa alkua. Tulee huomattavasti helpommin revähdyksiä, nyrjähdyksiä ja muita kipuja, jotka ovat omia syömään motivaatiota tai jopa pysäyttämään uuden harrastuksen heti alkuunsa.

Itse olen harrastanut lähestulkoon koko elämäni liikuntaa. Viimeisin pidempi tauko säännöllisistä liikuntaharrastuksista oli 2007-2009 ilman mitään ihmeempää syytä ja sitten 2014-2016 raskauksien takia. Raskauksienkin aikana voi toki treenata, mikäli ne ovat helppoja, omani eivät olleet.

Salille palasin keväällä 2017, kun kuopus oli 1v. Sitä ennen olin käynyt säännöllisesti fysioterapiassa ja osteopaatilla vatsalihasten erkauman aiheuttaman lantion virheasennon ja selkäkipujen takia.

Oma oleellisin motivaationi liikkumiselle on ollut kivuton elämä. Tein valtavasti salapoliisin työtä vatsalihasten erkauman suhteen ja selvitin, mikä liikunta auttaa siihen ja mikä pahentaa tilannetta. Kahden vuoden selvittelyn jälkeen olen löytänyt hyvän kombon, millä kivut pysyvät hallinnassa. Treenejä en voi jättää väliin, koska kivut palaavat oitis.

Silti, vaikka tiedän, että treeneihin on pakko mennä, jos en halua kipuja, on sohvan kutsu todella kova. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja nautintokeskeinen. Miten tällainen ihminen saa silti itsensä säännöllisesti treeneihin? Salaisuuteni tähän on se, että asetan riman todella matalalle.

Joka viikko ennen salia tuntuu siltä, ettei yhtään huvita, ei vois vähempää kiinnostaa. Tiedän kuitenkin, että jos menen edes soutamaan vartiksi, saan elää selkäkivutonta elämää viikon. Laitan siis tavoitteekseni, että mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin soutaa vartti, vähän venytellä ja sit himaan. Lähes joka kerta päädyn tekemään soutamisen lisäksi aika kovatehoisen voimatreenin. En aina. Välillä ei vaan irtoa ja silloin soudan ja teen kevyemmän treenin. Sekin on ok, koska ylittää hulppeasti tavoitteeni.

Toinen mitä tällä hetkellä treenaan, on Hypopressive, se on vähän joogan ja pilateksen tyyppistä treeniä, joka keskittyy keskivartaloon ja siinä on todella ovela tekniikka. Siinä otetaan erilaisia asentoja, jännitetään vartalon muita lihaksia paitsi keskivartaloa ja luodaan erityisellä hengitystekniikalla ja hengityksen pidätyksellä alipaine vatsaan. Auttaa nimenomaan vatsalihasten erkaumaan. Mm. Schwarzenegger treenasi tällä tekniikalla keskivartalonsa kisakuntoon silloin kun kilpaili kehonrakennuksessa.

Hypopressivesta löytyy paljon tutoriaaleja YouTubesta mutta itse ymmärsin tekniikan vasta käytyäni muutaman kerran lähiohjauksessa. Suosittelen erityisesti vatsalihasten erkauman kuntoutukseen vaikka tekniikassa on myös asentoja, jotka eivät sovi erkaumalle. Perehtynyt ohjaaja neuvoo asiasta tarkemmin.

Takaisin motivaatioon. Ohjatut hypopressive-tunnit eivät ole ihan halpoja, joten se myös motivoi menemään treeneihin, koska pois jääminen ilman lääkärintodistusta olisi silkkaa rahanmenetystä. Omat treenini ovat säännöllisesti viikottain tapahtuvia, etukäteen maksettuja ja kalenteriin merkattuja. Niistä olen pois vain sairastamisten tai matkojen takia. Treenit ovat myös omaa aikaani, jota pienten lasten vanhemmilla on tunnetusti vähän.

Motivaatiota saan myös siitä, jos liikuntamuoto on erityisen hauska tai nautinnollinen esim. hot jooga talvipakkasilla tai pyöräily aurinkoisessa leudossa säässä tai tanssitunti, jossa on ihan törkeän hyvät musat. Olen hedonisti ja hyödynnän sitä sumeilematta treenejäni valitessani. Myös Hypopressive on varsin nautinnollista.

2009 kun palasin pitkän tauon jälkeen liikunnan pariin, aloitin lempeällä Hatha-joogalla. Sitä tehtyäni alkoi nälkä kasvaa syödessä ja vuosi treenitauon päättymisen jälkeen treenasin jo 6 kertaa viikossa eri lajeja, koska elämäntilanne salli sen silloin aikataulullisestikin. Nyt ei salli vielä mutta se päivä taas koittaa. Hyvää kannattaa odottaa.

Sellainen asenne, että oikeaa liikuntaa olisi vain hyperintensitycrossfittriathlonmaraton vähintään 5 kertaa viikossa, on varma kuolema motivaatiolle, etenkin jos lähtee sohvaperunatasolta. Oikeasti koiran ulos vieminenkin on liikuntaa. Lempeä alku ja rauhallinen, nautinnollinen eteneminen takaa sen, että liikunta muodossa tai toisessa jatkuu niin kauan, kuin jalka edes auttavasti nousee.

Kuva Biancaneve

 

.

.

.

.

.

.

Ps. Tuossa alla ja yllä näkyy satunnaisesti mainoksia. Ne eivät ole blogin laittamia tai hyväksymiä, eivätkä liity mitenkään blogin aiheisiin. Niiden poistamisesta pitäisi maksaa WordPressille, mitä en tee, koska kirjoitan blogia harrastuksekseni, en työkseni.

.

.

.

.

.

.

 

2 thoughts on “Motivaation ylläpysymisen salaisuus

  1. Mä en ole saanut kalenterissani pysymään mitään sellaista, mikä ei huvita. Kaikkea, siis ihan kaikkea, olen kyllä kokeillut. Periaatteessa tykkään esim. voimatreeneistä, mutta lähteminen on vastenmielistä.

    Sen sijaan palloilulajit ovat olleet kuvioissa kohta 30 vuotta. Ehkä kerran vuodessa väsyttää niin, että lähteminen on vaikeeta. Muuten toki väsyttää aina, mutta lähteminen on silti helppoa. Olen todella pettynyt, jos treenit peruuntuvat. Luulen, että tässä ollaan motivaation alkulähteillä: tekemisen pitää olla niin kivaa, että sitä odottaa into piukeena viikosta toiseen 🙂

    Tietenkin on selvää, että omalla harrastamisellani ei ”tavoitella mitään” eikä ”kehitytä”, mutta jos vaikka vähän kuntoa saisi ylläpidettyä, niin se on keski-ikäiselle jotain sekin.

  2. Vastaus tulee nyt melkein 2kk myöhässä (kertonee aktiivisuuteni tasosta tämän blogin parissa). Mutta hyvä pointteja kyllä. Mitä kivempaa tekeminen on, sitä helpompaa lähteä. Ja sama homma itellä, että en itekään tavoittele mitään muuta, kuin sitä, etten olisi jumissa ja kankea kuin rautakanki. Jos ihminen ei liiku, hän menettää nopeammin myös liikuntakyvyn. Ja ihan siinä pisteessä en halua vielä olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s