Nahkakahvakuulat ja paluu lomalta treeneihin

Lomat on lomailtu ja paluu arkeen sekä treeneihin on taas ajankohtaista. Oma lomani jäi taas kerran aika vähäiseksi ja säännöllisten liikuntaharrastusten ollessa kesätauolla, jäi liikkuminenkin aika olemattomaksi. Ipanoiden kanssa tuli lähinnä pulikoitua. Mutta en ota siitä paineita. Mitään raskasta en olisi muutenkaan edes saanut tehdä, kun kesän alussa oli tulehtuneen sappirakon poistoleikkaus. Ja 2kk liikuntakielto sen perään.

Treenitauon huomaa enimmäkseen selkä-lantio-hartiaseudun kipeytenä ja mistään muusta en treenaamisessa ole edes kiinnostunut, kuin toimintakyvystä. Vaikka vatsalihasteni erkauma ei tule enää ilman leikkausta palautumaan, on treenillä silti paljon tehtävissä kivunhallinnan ja toimintakyvyn suhteen.

Mun liikkumiseni kulmakivet ovat viikottainen voimatreeni, viikottain vaihteleva aerobinen, joka voi olla joskus tanssia, joskus pyöräilyä tai mikä tahansa ryhmäliikuntatunti mutta isoin kulmakivi on arkiaktiivisuus, jota tulee 2 ja 3 vuotiaiden kanssa väkisinkin.

Mun arkiaktiivisuus sisältää lähinnä nahkakahvakuulien 14kg & 16kg nostelua turvaistuimeen ja takas, sänkyyn ja takas, ostoskärryyn ja takas, syöttötuoliin ja takas plus ”äiti kanna mut en jaksa kävellä”… oletteko koskaan laskeneet, kuinka monta nostoa mahtuu vuorokauteen? Mulla tulee kymmeniä.

Pojathan toki osaa itsekin kiivetä sinne tuoliinsa tai turvaistuimeen mutta enimmäkseen se on kyllä sitä, että uhmaikäinen lapsi, joka kieltäytyy tekemästä mitään pyydettyä, vetää makaroniksi lattialle kiukuttelemaan, on pakko nostaa. Jos omat lapsesi ovat helpompia, voit pitää sen omana tietonasi.

Lapsissa on kyllä erojakin tuon suhteen, muistelen, että esikoista en olisi niin paljon joutunut nostelemaan mutta voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Mutta jos päivässä nostaa 14+16kg kuorman n. 10 kertaa, se tekee viikossa jo 70 toistoa eli raskaan ja  tehokkaan salitreenin tai kahvakuulatunnin verran. Sitten kun tämä hyötyliikunta jää parin vuoden päästä pois (5-6 vuotiaita ei tarvitse enää nostella), on melkein otettava sen tilalle yksi viikottainen treenikerta.

Sitten jää vielä se yksi kulmakivi, eli venyttely ja kehonhuolto. Pakko myöntää, että mulla jää helposti viikossa siihen 10min pikavenyttelyyn, jonka teen voimatreenin jälkeen. Aivan liian vähän, tätä pitää petrata.

Mitkä ovat sinun liikkumisesi kulmakivet? Mitä tarvitsee lisätä, mitä on riittävästi ja tuleeko hyötyliikuntaa myös mukaan?

 

 

 

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

 

Fustraa ja ysäri-tanssia

Kävin testaamassa Fustraa lähisalillani. Fustra tulee sanoista fusion functional training. Se on yksilöohjattua liikuntaa, jossa on vaikutteita pilateksesta ja monesta muusta funktionaalisen treenaamisen muodoista. Hyvin paljon kävimme läpi myös sellaisia liikkeitä, joita olen tehnyt aiemmin fysioterapiassa.

Fustra-treeni koostuu kolmesta osiosta, alun liikkuvuusosio, sitten tulee voimaosio ja lopuksi core-osio. Ennen treeniä lämmiteltiin crosstrainerilla ja ennen sitä tehtiin kartoitus, mitä treeniltä haen ja kerroin myös vatsalihasten erkaumasta ja lantion virheasennosta.

Koska Fustra on yksilöohjattua, siinä ohjaaja katsoo koko ajan vartalosi linjauksia ja niiden kanssa ollaan todella tarkkoja. Linjausten apuvälineinä käytetään joogasta ja pilateksestakin tuttuja palikoita. Liikkeet ovat helppoja mutta tehokkaita varsinkin kun ohjaaja katsoo koko ajan vieressä, että teet ne oikein, etkä fuskaa.

Omalla kohdalla moni liike oli sellainen, mitä olen tehnyt jo vuosia ja usein myös fysioterapeutin ohjaamana. Fustraa oli hyvä käydä kokeilemassa, jotta osaan taas kiinnittää huomiota kropan linjauksiin, kun teen noita liikkeitä itsenäisesti. En silti koe, että tarvitsisin viikottaista Fustra-ohjausta vaan teen mieluummin itse ja käyn ehkä välillä vain ”tarkastuttamassa” ohjaajalla linjaukset.

Fustra treenistä seuraavana päivänä oltiin tanssimassa Ääniwallissa ja siinä tulikin samalla monen tunnin hikijumpat. Yölläkin kuumuus oli niin kova, että vaatteista sai vääntää hikeä. Bileiden musa oli 90-luvulta, joten tyylikin oli sen mukainen. Puoliponnari ja kaikki. Ei sentään hiusdonitsilla.

Ilmoitus: blogissa olevat mainokset eivät ole bloigin sinne laittamia tai hyväksymiä. Valitettavasti en saa niitä pois kuin maksamalla ja sitä en tee, koska tämä blogi ei ole kaupallinen, enkä saa tämän kirjoittamisesta tuloja.

.

.

..

.

..

.

.

.

..

.

.

.,,

,

,

,

,,

,