Rauhallista Joulua!

Kärvistelen itse tässä vielä kuumeen ja flunssan kourissa, joten jouluvalmisteluja ei ole tänä vuonna ollut ollenkaan. Vanhempani tarjoavat joulupöydän. Itse en jouluruokailuun pysty osallistumaan vatsalaukun tulehduksen takia mutta tuleehan se joulu taas ensi vuonnakin uudestaan, että sikäli ei mikään valtava menetys.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet, niistä lisää myöhemmin.

Rauhallista joulua ja valoisaa vuotta 2017!

2014-12-25-4121

Jojoilua vai luonnollista painonvaihtelua?

Kaikki painonvaihtelu ei ole jojoilua. Jojoilulla tarkoitetaan nimenomaan jojo-laihduttamista, eli sitä, että pudotetaan, usein tiukalla laihdutuskuurilla tietty määrä kiloja ja sitten jollain aikavälillä saadaan kaikki kilot takaisin, usein korkojen kera.

Tilastojen kertoma karu totuus on, että 80-90% painonpudotuksesta on jojo-laihduttamista, koska vain hyvin pieni prosentti painonpudotuksesta on pysyvää. Yleensä tulokset eivät pysy edes vuotta.

Muista syistä tapahtuva painonvaihtelu ei ole jojottamista, ei silloinkaan vaikka vaihtelu olisi useita kymmeniä kiloja. Ihminen voi esimerkiksi erilaisten sairauksien takia lihoa tai laihtua kymmeniä kiloja, ilman, että olisi tarkoituksella laihdutettu.

Painonvaihtelua voi aiheuttaa lukuisat eri syyt. On täysin luonnollista, että on eri painossa:

  • Aamulla ja illalla
  • Talvella ja kesällä
  • Ennen kuukautisia, kuukautisten aikana ja kuukautisten jälkeen
  • Ennen ateriaa ja aterian jälkeen
  • Ennen treenejä ja treenien jälkeen
  • Ennen imetystä, imettäessä ja imetyksen loputtua
  • Ennen sairastamista, sairastaessa ja sairastamisen jälkeen
  • Ennen lääkitystä, lääkityksen aikana ja lääkityksen jälkeen
  • Ja niin edelleen…

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Painonvaihtelu on normaalia ja kuuluu elämään. Kehoa voi turvottaa tilapäisesti todella monet asiat, eikä silloin ole aina kyse lihomisesta. Esimerkiksi nainen saattaa näyttää yhdeksännellä kuulla raskaana olevalta esimerkiksi. ärtyvän suolen oireyhtymän, refluksin tai vaikka vatsalihasten erkauman takia. Syitä voi olla lukuisia muitakin.

Tämän takia pidän vaakaa täysin turhana kapistuksena. Se ei kerro onko kyseessä laihtuminen, lihominen vai luonnollinen painonvaihtelu. Asia selviää vain elintapojaan seuraamalla.

Linkitin Heftyn Facebook-sivuillekin YLE:n lanseeraaman hyvinvointi-indeksin:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/19/painoindeksi-romukoppaan-nyt-tulee-hyvinvointi-indeksi

Moni muukin taho on aiemmin jo laatinut erilaisia hyvinvointi-indeksejä mutta toivon todella, että YLE lyö tammikuussa alkavan ohjelmansa ”Vaakakapina” avulla ajatuksen läpi niin koko kansaan, kuin erityisesti terveydenhuoltoonkin.

Jos elintapoja seuraamalla selviää esimerkiksi, että aina talvisin tulee syötyä enemmän ja liikuttua vähemmän kuin kesällä ja on siksi joka talvi yhden vaatekoon isompi kuin kesällä, ei ole välttämättä syytä huoleen. Jos joka kesä se talven isompi vaatekoko vaihtuu taas pienemmäksi, pysyy pitkän aikavälin paino kuitenkin samana, vaihtelusta huolimatta.

Tällöin syksyisin tapahtuva painonnousu on luonnollista painonvaihtelua, ei lihomista, eikä edes jojottamista, ellei siihen liity tarkoituksellinen laihdutuskuuri. Pitkäjännitteistä painonhallintaakin voi harrastaa näin.

Ero jojo-laihduttamisen ja painonvaihtelun välillä on toiminnan pakonomaisuudessa ja kontrolloinnissa. Jos kesäisin yksinkertaisesti kevyempi ruoka maistuu paremmin ja ulkona tulee liikuttua enemmän, ei kyse ole silloin laihduttamisesta, eikä jojoilusta.

Kun tiedostaa painonvaihtelunsa syyt, ei asiasta tarvitse ottaa niin valtavaa stressiä. Kun seuraa elintapojaan, on helpompi huomata, milloin vaatteet kiristävät nesteturvotuksen tai vaikkapa ilmavaivojen takia, milloin varsinaisen lihomisen takia.

Vaikka syynä olisikin elintavoista johtuva rasvamassan kertyminen, ei silloinkaan ole syytä alkaa painelemaan paniikkinappulaa ja alkaa hampaat irvessä laihdutuskuurille. Elintapojensa ja kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa kartoittaminen kyllä johtaa lopulta sylttytehtaalle. On paljon järkevämpää puuttua ongelman alkuperäisiin syihin kuin seurauksiin. Syyt saattavat olla unenpuutteessa, stressissä, itsetunnossa tai monessa muussa asiassa. Kilot ovat vain seurausta.

Vuosi vaihtuu ja on taas aika lupauksille. Haastan sinut lupaamaan, että ei mennä enää puuhun peppu edellä ja hyvinvoinnissa kiinnitetään jatkossa huomio kokonaisuuteen ja syihin, ei seurauksiin. Vain siten pääsemme kohti tasapainoisempaa elämää ja hyvinvointia.

Lempeää joulunodotusta!

2013-12-13-0701

 

 

 

Mitä lääkärit tekevät väärin

Terveydenhuollossa olisi todellakin parantamisen varaa monessakin suhteessa mutta etenkin ruokavalioon ja ravitsemukseen liittyvä tieto ja hoito on pahasti retuperällä.

Moni ylipainoinen kertoo, että kävi lääkärillä minkä vaivan takia tahansa, lääkäri käskee laihduttamaan, vaikka painolla ei olisi mitään tekemistä kyseisen vaivan takia. Itse en ole tätä kokenut, vaikka olen ollut 13 vuotta ylipainoinen.

Mutta lääkäri on kyllä ehdottanut laihduttamista vaivaan, johon sillä todistettavasti on apua. Omalla kohdallani vaiva oli kuitenkin myös silloin, kun olin hyvin hoikka ja toisaalta taas silloin, kun olin nykyistä pari kiloa painavampi, kyseistä vaivaa ei ollut niin pahana kuin nyt. Itselläni vaiva ei siis korreloi suoraan painon kanssa.

Mutta ruokavalion kanssa korreloi. Vaivani on krooninen refluksi. Se on synnynnäinen ja rakenteellinen, sen suhteen asialle on aika vähän tehtävissä mutta ruokavaliolla voi joko lisätä tai vähentää oireita. Minun oireeni pysyvät siedettävänä, kun syön maitotuotteita kuten jogurttia, rahkaa tai vaniljajäätelöä (suklaajäätelö tai suklaa missään muussakaan muodossa ei sovi). Iso osa kasviksista ja hedelmistä aiheuttaa tällä hetkellä pahoja oireita, kuten myös rasvainen kala, pähkinät, avokado ja omega3 kapselit. Eli suunnilleen kaikki terveellinen ruoka aiheuttaa tällä hetkellä kipua. Näissä on refluksikkojen kesken hyvin paljon yksilöllisiä eroja.

Se, että lääkäri vain ylimalkaisesti ehdottaa laihduttamista, antamatta mitään konkreettisia ohjeita siihen tai antamatta edes lähetettä ravitsemusterapeutille, jonka kanssa voisimme käydä läpi kinkkistä tilannettani ja ruokavaliotani, ei auta mitään eikä ketään. Jos asialle ei terveydenhuollossa voida tehdä mitään, miksi ottaa sitä edes puheeksi vastaanotolla?

Refluksini on synnynnäinen ja olen kärsinyt sen oireista n.20 vuotta, myös hoikkana. Olen saanut pidettyä sen kohtuullisesti aisoissa ruokavalion avulla mutta edellisten synnytysten (ja sen seurauksensa saatujen antibioottikuurien) jälkeen, sekään ei ole enää auttanut vaan oireet ovat räjähtäneet viimeisen puolen vuoden aikana käsiin.

Tunnen hyvin ruokavalion, jota vaivaani virallisissa lähteissä suositellaan, mutta nyt tilanteeni vaatisi erikoisosaamista. Lääkärikin totesi, että omahoitoni on hyvää ja mitään muuta ei ole enää tehtävissä paitsi se laihduttaminen. Kuitenkin laihduttaminen jo muutenkin rajoitetun ruokavalioni kanssa on erittäin haastavaa. Se on haastavaa silloinkin, kun mitään rajoituksia ei ole.

Valtaosa laihdutuksista epäonnistuu. 80% laihduttaneista lihoo kaiken takaisin vuodessa. Kyllä VUODESSA. Mitä tapahtuu lopuille 20%lle? Hekin ennemmin tai myöhemmin lihovat kaiken takaisin, useimmat korkojen kera. Vain pienen pieni prosentti pitää laihdutetut kilot pois hautaan asti. He ovat säännön vahvistavia poikkeuksia.

Onko millään muulla hoidolla niin huonoa hoitovastetta kuin lahduttamisella? Ja miksi näin huonoa, tehotonta tai jopa haitallista hoitoa kenellekään edes suositellaan? Etenkin kun monen ihmisen lihominen on saanut alkunsa nimenomaan toistuvasta laihduttamisesta.

Omassa ja monen muun tapauksessa ruokavaliomuutos ja liikunnan lisääminen auttaa. Ne auttavat, vaikkei laihtuisi grammaakaan. Miksei korosteta tätä? Omat elintapani ovat melko hyvät jo nyt, en juo enkä polta, eikä ruokavalioni ole aivan retuperällä. Siinä on silti parannettavaa ja hiottavaa.

Pitäisi myös päästä liikkumaan enemmän, mikä on selän takia tällä hetkellä vaikeaa. Ja kirsikkana kakun päällä: pitäisi saada nukkua. Itse en ole nukkunut kunnolla kolmeen vuoteen, johtuen osittain selästä, osittain pienistä lapsista ja hyvin isolta osalta pahentuneesta refluksista.

Yölliset kipukohtaukset saattavat kestää nykyään 4-10h ja niihin ei auta mikään lääke, niksi tai toimenpide, joita refluksikoille suositellaan (oikeasti tekisi mieleni motata jokaista, joka tulee sössöttämään itsestäänselvyyksiä sängyn päädyn nostamisesta tms. kai mä ne nyt tiedän, kun olen tätä koko ikäni sairastanut.)

Miten kukaan, joka ei ole nukkunut kolmeen vuoteen, pystyy tsemppaamaan ruokavalion ja liikunnan suhteen? Nukkuminen tulee kuntoon sitten, kun lapset ovat isompia ja kivut eivät pidä öitä hereillä. Olen siis melkoisessa noidankehässä. En nuku, koska kivut ja kivuille ei jaksa tehdä tarpeeksi, koska en nuku.

Sitkeänä sissinä en tästä toki lannistu ja elämä velvollisuuksineen hoidetaan kuten aina ennenkin. Olen niitä ihmisiä, joka seisoo vaikka tikun nokassa ja hoitaa homman kotiin niin työn, kuin perheenkin osalta, vaikka olisi pää kainalossa.

Mitä olen nyt tehnyt? Vakiojuttujen lisäksi olen alkanut pitämään ruoka- ja oirepäiväkirjaa. Olen tarkentanut oirepäiväkirjan perusteella ruokavaliota. Mutta en laihduta, mikäli sillä tarkoitetaan vaa’alla käymistä ja makroravinteiden / kalorien laskemista tai vartalon mittojen mittaamista. Siihen en ryhdy. Se on aivan turhaa ja johtaisi vain isompiin ongelmiin painon jojotteluineen.

Miksi lääkäri ei antanut konkreettisia ohjeita, vaikkapa juuri ruoka- ja oirepäiväkirjan pitämistä? Tai kysynyt, pidänkö sellaista jo. Varmaankin siksi, että lääkäri ei ole ravitsemusterapeutti, eikä yleislääkäri edes koulutuksensa puolesta tiedä ravitsemuksesta ja ruokavaliosta samalla tavalla, kuin ravitsemusterapeutti. Kun jonkun alan tai alueen osaamista ei ole, miksi lähteä edes kommentoimaan tai neuvomaan jotain ylimalkaista? Ihan sama olisi sitten vaan sanoa, että hei tsemppiä sulle, jos ei ole mitään relevanttia ja konkreettista annettavaa.

En menetä silti toivoani. Koitan pienin askelin saada terveyteni kuntoon ja olen kiitollinen niistä harvoista, edes kohtuullisesti nukutusta, kivuttomasta yöstä. Kaikki eivät silti ole niin sitkeitä, sisukkaita ja omatoimisia. Silloin voi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta nähdä valoa tunnelin päässä.

IMG_5814