Itsetunnosta

Viimeaikoina on blogattu paljon itsetunnosta ja Veera kirjoitti hienosti asiasta näin:

”Olen realisti ja minulla on täysi ymmärrys siitä miten kaukana ns. yleisistä länsimaisista kauneusihanteista olen, mutta se ei estä minua olemasta tyytyväinen itseeni. Mulla on naama päässä ja vartalo joka toimii, mistä tässä pitäisi kitistä ja olla surullinen? Ai siitä, että on isompi maha kuin monella muulla? Tai siitä, että takamukseni on hyllyvämpi kuin jollain toisella? Vai siitä, että maailmassa on ihmisiä joita mun ulkonäkö ei miellytä?”

http://www.menaiset.fi/blogit/tyylia_metsastamassa/onko_pakko_olla_ikuinen_laihduttaja

Tää oli todella hyvin kirjoitettu ja pisti miettimään. Itseäni ei haittaa myöskään yhtään se, että maailmassa on ihmisiä, joita mun ulkonäkö ei miellytä. Kaikki ei voi tykätä kaikesta, eikä tarvitsekaan. Jos ei tykkää, riittää ihan normaalit käytöstavat ”Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei tarvitse sanoa mitään.”

Mutta sillä on väliä kuka sanoo. Jonkun random ohikulkijan kommentit menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta mitä läheisempi ihminen on, sitä kovemmin sanomiset kolahtavat.

Itselläni on tähän lähes 40 vuoden ikään mennessä ehtinyt olemaan usampikin kumppani, poikaystävä tai vastaava, joten kaikenlaista on ehtinyt kuulemaan. Vielä vuosienkin takaa muistaa parhaimmat kommentit – ja pahimmat.

Kun olin nuori ja hoikka, yksi poikaystävä etsi normaalipainoisesta vartalostani läskiä suurennuslasin kanssa, eikä rintavarustuskaan tainnut silloin hoikimpina vuosina olla joidenkin mielestä riittävän iso.

Parisuhteessa ihminen on henkisesti kaikkein paljaimmillaan ja siksi myös haavoittuvimmillaan. Kun ihminen, jonka pitäisi tykätä susta kaikkein eniten, arvostelee ulkonäköä, se jättää syvät arvet itsetuntoon. Itsetunto tarvitsee korjautuakseen viisi positiivista kokemusta yhtä negatiivista kohti. Niin suuri voima lähisuhteessa tapahtuvalla arvostelulla on.

Joskus olin laihana liian muodoton ja joskus taas on ollut olematon ylähuuli, hampaat vinksin vonksin tai rumat meikit. Kaikenlaista olen saanut kuulla. Kaikki kumppanit onneksi eivät arvostelleet ulkonäköä, jotkut eivät ikinä ja parhaat kehut taas muistan sanasta sanaan. Yksi kauneimmista on jäänyt hyvin mieleen. Hän sanoi joskus kauan kauan sitten näin:

”Mä näin susta unta viime yönä, sä makasit mustassa samettisessa huoneessa alasti, taustalla soi pehmeä jazz. Sä makasit valokeilassa ja katosta putoili valkoisia höyheniä sun tummille hiuksilles ja iholles.”

Se suhde päättyi ihan muihin syihin, kuin kehujen puutteeseen. Mutta vielä tänäkin päivänä mieltä lämmittää, että joku on joskus ajatellut musta noin. Ja vaikka viisi positiivista kehua normaalisti kumoaisi yhden negatiivisen, voin sanoa, että tämä yksi kaunein on kumonnut ainakin sata.

Kuva ei liity tapaukseen, ainoastaan vuodenaikaan.

2014-05-17-1635

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s