Vuosi vaihtuu ja taas laihdutetaan

Vuodenvaihteen voi havaita taas siitä, kuinka facebookin newsfeed täyttyy laihdutusmainoksista. Sillä ja tällä ohjelmalla saat pudotettua kiloja tai kymmeniä. Hetkeäkään en epäile, etteikö saisi. Lähes millä tahansa keinolla saa kyllä painoa pudotettua, eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Itsekin olen pudottanut 20kg ainakin viisi kertaa. Jostain kumman syystä en kuitenkaan ole 100kg lähtöpainoa kevyempi, mikä on toisaalta hyvä, koska silloin olisin kuollut. Olen todistanut itselleni lukuisia kertoja, että pystyn elämään energiavajeessa kuukausia, joskus jopa vuosia.

Mutta en saa pidettyä pudotettua painoa pois kymmeniä vuosia, saati loppua elämääni. Tässä suhteessa kuulun 95% enemmistöön, koska vain 5% laihduttaneista pystyy pitämään pudotetun painon poissa pitkään tai jopa hautaan asti.

Toisaalta, ei se viisi prosenttia ihan toivoton ole. Kyllähän ihmiset lottoavatkin vaikka siinä on vielä paljon pienempi todennäköisyys onnistua. Tämän 5% toivonelättelyn ympärillä pyörii valtava bisnes.

Muutaman viikon valmennuspaketteja ja laihdutusohjelmia kaupataan taas apinan raivolla. Monet hankkivat samaa pakettia jo ties kuinka monetta kertaa, jospa se vaikka tällä kertaa toimisikin. Toiset kokeilevat jotain uutta. Kun vähärasvaiset ja vähähiillariset ohjelmat on kokeiltu, testataan seuraavaksi gluteenitonta, maidotonta tai raakavegaanista.

Eikä siinä mitään vikaa ole. Usein noista tuleekin hetkellisesti parempi ja energisempi olo, kunnes taas hiljalleen palataan vanhoihin tapoihin. Mutta elämän kai kuuluukin olla aaltoliikettä onnistumisten ja epäonnistumisten välillä.

Muutamaa uutta ohjelmaa on houkutellut itsekin kokeilla. Ei siksi, että uskoisin hetkeäkään niiden pysyvään vaikutukseen vaan ihan vain silkasta uteliaisuudesta. Että mikähän se tämän ohjelman jippo tällä kertaa on.

Mutta sitten en kuitenkaan viitsi alkaa taas kerran hämmentämään elimistöäni, se kun on pitkällä aikavälillä aina johtanut lähtötilannetta isompaan painoon. Itseäni laihdutus on lopulta vain lihottanut ja sitä riskiä en vaan enää voi ottaa. Vaikka kuinka alkaisin tällä kertaa ”tosissaan” ja ”viimeistä kertaa”, tiedän, että niin olen alkanut kaikilla edellisilläkin kerroilla.

Isoimman ja pitkäaikaisimman elämäntapamuutoksen olenkin tehnyt henkisellä tasolla jo muutama vuosi sitten. Sen elämänlaatua parantava vaikutus on ollut suurempi, kuin yhdenkään laihdutuskuurin. Olen oppinut olemaan rehellinen itselleni.

Kuva liittyy oleellisesti tämänhetkiseen ruokavaliooni.

2014-06-14-1942

Uusia uutisia ja vanhoja paljastuksia

Aloitin tämän blogin maaliskuussa 2013, joten ensi maaliskuussa tulee kolme vuotta täyteen. Alunperin oli tarkoitus pitää treeniblogia mutta sitten aiheet alkoivat pyöriä enemmän vartalopositiivisuuden ja yleisen hyvinvoinnin ympärillä.

Tämä elämänvaihe olisi puhtaalle treeniblogille ollut aivan älytön, koska olen valtaosan blogin olemassaoloajasta ollut raskaana ja muutenkin tiiviisti vauvaelämässä. Ekan kerran olin raskaana silloin, kun aloitin blogin eli maalis-toukokuun 2013. Se raskaus meni kesken.

Olin huonovointinen ja hyvin väsynyt silloin alkuraskaudesta mutta treenasin entiseen malliin. Treenaamalla ei toki keskenmenoa voi aiheuttaa mutta kyllä siitä sellainen fiilis jäi, että jos on todella väsynyt ja huonovointinen, kannattaisi suosiolla ottaa vähän iisimmin, eikä repiä viimeisillä voimillaan salilla mave-enkkoja.

Samaan syssyyn keskenmenon kanssa muutimme uuteen asuntoon ja aloimme remontoimaan sitä. Hakkasin kylppärin laattoja irti samalla, kun vuosin lammikoittain. Tätä kaikkea seurasi äärimmäisen raskas elämänvaihe, kun monta muutakin paskaa sattui osumaan tuulettimeen samalla kertaa. Meinasin lopettaa blogin siihen.

Mutta sitten asiat alkoivat selviämään ja vuodenvaihteessa 2013-14 raskauduin uudestaan. Tuolloin olin myös väsynyt ja pahoinvoiva mutta raskaus muuten sujui ihan hyvin loppuvaiheen hepatoosia lukuunottamatta ja terve lapsi syntyi syyskuun lopulla. Toisen raskauden aikana tajusin myös jättää raskaamman treenaamisen johonkin suotuisampaan elämänvaiheeseen.

Sitten alkoikin ympärivuorokautisen imettämisen aika, jota kesti monta kuukautta. Tänä aikana sain selkäni pahasti jumiin ja kaiken vauvanhoidolta liikenevän ajan käytin työntekoon. Kesällä 2015 alkoi imetys harvenemaan ja sitten heinäkuussa olinkin taas uudestaan raskaana

Kyllä, luit oikein, olen taas raskaana ja vauva syntyy 2016 maaliskuun lopulla. Sitten kun blogi on 3v. vanha, olen sen historian aikana ollut yhteensä melkein 2 vuotta raskaana ja imettänyt melkein vuoden ja sen lisäksi toipunut synnytyksistä ja keskenmenosta.

Että pidä näillä spekseillä nyt sitten jotain treeniblogia! No, onneksi kirjoitettavaa asiaa on ollut muistakin aiheista ja on näitä joku tässä vuosien saatossa käynyt lukemassakin, että ehkä tämä aiheen vierestä kirjoittaminen ei ole niin haitannut. Harvasta postaustahdista on tosin valitettu mutta näillä mennään.

Nyt näyttää siltä, että meikäläisen seuraava rankemman ja intensiivisemmän treenaamisen kausi tulee sijoittumaan jonnekin 2020-luvulle. Että jos joku on ollut pettynyt, kun tässä blogissa käsitellään aika vähän itse treenaamista, niin sori siitä.

Hyvin on ollut pullat uunissa.

IMG_2814

 

 

Ylistys omalle kropalle

Naistenlehdissä usein kerrotaan, miten tulisi korostaa vartalonsa parhaita puolia, arvostaa kauneuttaan ja ulkonäköään. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta miksi keskittyä vain vartalon ulkonäköön, kun paljon kiinnostavampaa on se, mitä kropalla pystyy tekemään.

Niinpä haastan nyt jokaisen miettimään ja listaamaan niitä asioita, joista itse tykkää omassa vartalossaan ja nimenomaan sen toiminnassa, ei ulkonäössä. Unohdetaan nyt siis ne pitkät sääret ja muut länsimaiset kauneusihanteet ja keskitytään oleelliseen.

Oma listani on tässä:

-Mun kroppa on hyvä palautumaan. Oli sitten kysymys isosta leikkauksesta tai vaikeasta synnytyksestä, olen päässyt jalkeille ja palautunut toimintakykyiseksi nopeasti. Kudostyyppini on helposti elpyvää laatua.

-Olen vahva. Pystyn nostamaan ja liikuttamaan tarvittaessa lähes 100 kiloista ihmistä, aktiivisella treenillä varmasti painavampaakin. Saan melko helposti lisättyä voimaa ja kerättyä lihasmassaa.

-Hyvä peruskunto. Pitkienkin treenitaukojen jälkeen pystyn aina palauttamaan kuntoni entiselle tasolleen kohtuullisessa ajassa. Niin kestävyyden kuin lihaskunnonkin. Elämään on mahtunut aktiivisia jaksoja ja suvantovaiheita, eikä suvantovaiheissa ole koskaan tuntunut siltä, että hyvä kunto olisi menetetty lopullisesti. Sieltä on noustu niin monta kertaa, että asiaa ei tarvise enää epäillä.

-Notkeus. Vaikka yliliikkuvista nivelistä on haittaakin, on silti monessa suhteessa ihan kiva olla notkea. Liikkuvuudesta on paljon apua monessa lajissa.

-Koordinaatiokyky. Olen tanssinut yli 30 vuotta on/off. Tanssi, rytmitaju ja koordinaatiokyky ovat verissä, vaikka harrastuksen aktiivisimmista päivistä olisi aikaakin. Myös laskettelusuksilla pääsen mäet kaatumatta vaikka tätäkin lajia tulee harrastettua ehkä kerran kolmessa vuodessa. Asiat pysyvät lihasmuistissa yllättävän pitkään.

-Pystyn imettämään. Ei se mitään helppoa ollut mutta kuitenkin mahtavaa, että oma kroppa pystyy tuottamaan lapselle sellaista superfoodia.

-Olen perusterve. Refluksia ja muita pikkuvikoja lukuunottamatta olen pääsääntöisesti terve ja hyvinvoiva ihminen.

Tässä ne mitkä ensimmäisenä tulivat mieleen. Millainen sinun listasi olisi? Mistä jutuista olet tyytyväinen ja kiitollinen oman kroppasi toimintakyvyssä?

Asiaa kannattaa miettiä, koska meillä on vain tämä yksi elämä ja yksi kroppa. Se on tarkoitettu toimimaan ja tekemään asioita, eikä näyttelykappaleeksi. Arvosta sitä, mikä siinä toimii hyvin nyt. Jonain päivänä, kun olemme vanhempia, sen toimintakyky ei ole enää niin itsestäänselvää. Haluanko silloin havaita, että koko elämä meni kropan ulkonäköä ja muita epäoleellisuuksia murehtiessa, kun olisin voinut olla kiitollinen ja ihan fiiliksissä niin monista tärkeämmistäkin asioista.

IMG_1373