Fysioterapiaa ja kinesioteippausta

Näillä on nyt viimeksi koitettu saada selkä-lantio aluetta kuntoon. Fyssari päivitteli samaa kuin osteopaattikin, yliliikkuvuuteni on niin älytöntä, että kun keskivartalon lihastuki on loppuraskaudesta venähtänyt, on lantio niksahtanut virheasentoon ja siitä kivut.

Työkaverini totesi tähän, että 40 ikävuoteen asti yliliikkuvista nivelistä on hyötyä ja sen jälkeen vain haittaa. Hän lienee ihan oikeassa. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että haitat ovat konkretisoituneet, vaikka en 40 ikävuoden rajapyykkiä olekaan vielä ylittänyt.

Miten tästä eteenpäin? Fysioterapeutti laittoi kinesioteipit alaselkään ja suositteli niiden käytön jatkamista. Sain myös jumppaohjeet ja suosituksen palata taas pilateksen pariin. Osteopaatti suositteli vesijuoksua. Kumpikin olivat sitä mieltä, että maastavedot täytyy nyt siirtää jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen, samoin juokseminen ja muu tärähtelevä liikunta. No, juoksija en ole koskaan ollutkaan, satunnaisia intervallilenkkejä lukuunottamatta. Mutta tanssitreeneistä täytyy ilmeisesti myös unohtaa nyt hyppelehtivät lajit, kuten House dancing ja moni muu.

Pilates on ollut mulle ihan ok oheislaji mutta en ole koskaan innostunut siitä tosissani. Siis samalla tavalla, kuin vaikka tanssista ja voimailusta. Se on vähän liian rauhallista luonteelleni. Sama vika joogan kanssa. Tykkään joo, mutta vastapainoksi tarvitsisin jotain vähemmän rauhallista. Ja juuri sellaiset lajit ovat nyt pannassa.

Koskaan aiemmin en ole ollut vastaavassa tilanteessa. Aina olen voinut harrastaa juuri sitä, mikä milloinkin on ollut kaikista kiinnostavinta. Mulla motivaatio liikkumiseen on aina tullut siitä, että joku laji on siinä vaiheessa ollut vaan siisteintä ikinä ja se on sitten vain vienyt mukanaan. Nyt pitäisi sitten motivoitua jostain kuntoutussyistä. Blaah, miten ankeaa ja mummoa.

Kuva ei varsinaisesti liity tapaukseen, paitsi mulle siitä tulee mieleen selkävaivat. Että sellainen aasinsilta tällä kertaa.IMG_3915

 

Mainokset

2 thoughts on “Fysioterapiaa ja kinesioteippausta

  1. Kannattaa innostua siitä Pilateksesta oikeesti. Mun yliliikkuva lantioni on parantunut huimasti neljän vuoden harrastamisen ansiosta. Lisäksi käyn kans salilla ja fillaroimassa tai kävelylenkeillä. Pilateksessakin saa pikkuhiljaa vauhtia ja melkoisen hien päälle, kun ensiksi oppii kunnon pidon sinne keskivartaloon. Alku tietty on harjottelua ja junnaamista. Mä oon nauttinut Stottin reformer-pilateksesta, jossa liikkeet tehdään sellasella keskiaikaiselta kidutuslaitteelta näyttävällä ”kelkalla”, useimmiten selinmakuulla. Jousien avulla vastusta saa säädeltyä. Treeni tosiaan muuttuu fyysisemmäksi sen myötä, kun hallinta kasvaa ja samanaikaisesti se lantionseutu elpyy. Ystävällisin terveisin Susu ja kiitos hyvästä blogistasi. 🙂

    • Kiitos! 🙂 Tuota kelkkahommaa en ole kokeillutkaan, kuulostaa mielenkiintoiselta! Ja se on ihan totta, että yliliikkuvat hyötyvät pilateksesta paljon. Se junnaaminen tässä nimenomaan just hiertää, kun en ole kovin kärsivällinen ihminen. Pilates vaatii sellaista mielentilaa, että jaksaa sitkeästi hioa liikkeitä. Jostain pitäs nyt löytää se mielentila.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s