Fysioterapiaa ja kinesioteippausta

Näillä on nyt viimeksi koitettu saada selkä-lantio aluetta kuntoon. Fyssari päivitteli samaa kuin osteopaattikin, yliliikkuvuuteni on niin älytöntä, että kun keskivartalon lihastuki on loppuraskaudesta venähtänyt, on lantio niksahtanut virheasentoon ja siitä kivut.

Työkaverini totesi tähän, että 40 ikävuoteen asti yliliikkuvista nivelistä on hyötyä ja sen jälkeen vain haittaa. Hän lienee ihan oikeassa. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että haitat ovat konkretisoituneet, vaikka en 40 ikävuoden rajapyykkiä olekaan vielä ylittänyt.

Miten tästä eteenpäin? Fysioterapeutti laittoi kinesioteipit alaselkään ja suositteli niiden käytön jatkamista. Sain myös jumppaohjeet ja suosituksen palata taas pilateksen pariin. Osteopaatti suositteli vesijuoksua. Kumpikin olivat sitä mieltä, että maastavedot täytyy nyt siirtää jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen, samoin juokseminen ja muu tärähtelevä liikunta. No, juoksija en ole koskaan ollutkaan, satunnaisia intervallilenkkejä lukuunottamatta. Mutta tanssitreeneistä täytyy ilmeisesti myös unohtaa nyt hyppelehtivät lajit, kuten House dancing ja moni muu.

Pilates on ollut mulle ihan ok oheislaji mutta en ole koskaan innostunut siitä tosissani. Siis samalla tavalla, kuin vaikka tanssista ja voimailusta. Se on vähän liian rauhallista luonteelleni. Sama vika joogan kanssa. Tykkään joo, mutta vastapainoksi tarvitsisin jotain vähemmän rauhallista. Ja juuri sellaiset lajit ovat nyt pannassa.

Koskaan aiemmin en ole ollut vastaavassa tilanteessa. Aina olen voinut harrastaa juuri sitä, mikä milloinkin on ollut kaikista kiinnostavinta. Mulla motivaatio liikkumiseen on aina tullut siitä, että joku laji on siinä vaiheessa ollut vaan siisteintä ikinä ja se on sitten vain vienyt mukanaan. Nyt pitäisi sitten motivoitua jostain kuntoutussyistä. Blaah, miten ankeaa ja mummoa.

Kuva ei varsinaisesti liity tapaukseen, paitsi mulle siitä tulee mieleen selkävaivat. Että sellainen aasinsilta tällä kertaa.IMG_3915