Ei kai taas kiivetä vuorenrinnettä?

Blogi palailee pikkuhiljaa kesätauolta. Sateista heinäkuuta lähdettiin pakoon automatkalle Eurooppaan ja sieltä palattuamme kesä tuli vihdoin myös Suomeen. Matkasta on jo kuukausi mutta en ole vielä kertonut siitä juuri mitään paria kuvapostausta lukuunottamatta.

Kiersimme siis Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Slovakiassa, Unkarissa, Itävallassa, Tsekeissä ja Saksassa. Ajomatkaa tuli yhteensä nelisentuhatta kilometriä, ajoimme .2-4h päivässä kohteesta toiseen, ja olimme jokaisessa kohteessa 1-2 päivää. Koko reissuun meni 2,5 viikkoa.

Paikkoihin ei ehdi ihan hirveän syvällisesti tuossa ajassa tutustumaan mutta road tripin idea mielestäni onkin vähän se, että maisema vaihtuu koko ajan. Sitten voi tehdä erikseen noihin paikkoihin vaikkapa pitkän viikonlopun mittaisia reissuja. Ja nyt saimme ainakin hyvän käsityksen, mihin mennään toistekin.

Olimme reissussa koko perhe eli minä, mies, teini ja vauva. Ajoitettiin ajot vauvan päikkäriaikaan iltapäiville, mikä toimi hyvin. Ja koska hellettä oli monessa paikassa jopa 37 astetta, päivän kuumimmat hetket oli hyvä istua ilmastoidussa autossa.

Linnoja ja historiallisia keskustoja nähtiin aika tavalla mutta käytiin myös pari luontokohdetta: Kuurin kynnäs ja Sutovon vesiputous Karpaattien vuoristossa. Kumpaankin kohteeseen oli vähän kiipeämistä ja noiden jälkeen teini kysyikin, että ”eihän me enää mennä kiipeämään mitään vuorenrinteitä?” Ei siis menty. Vauvan ja kamojen kantaminen toi tuohon tietty pientä lisähaastetta mutta onneksi ei olla rapakunnossa.

Mutta niihin vuorenrinteisiin. Kuurinkynnäs oli mahtava paikka! Meillä kävi hyvä tuuri sään suhteen. Kovalla helteellä, tai kaatosateella dyyneillä olisi ollut nihkeämpi patikoida. Käytiin tsekkaamassa siellä muutama uimaranta ja sitten ne varsinaiset dyynialueet, joissa on tarkkaan rajattu kävelyreitit.

Ensin sinne käveltiin parkkipaikalta lähtevää metsäpolkua, jonka jälkeen tuli tämmöinen lautapolku.IMG_3777

Sitten kun luultiin, että ollaan kohta perillä, lautapolku loppui ja piti tarpoa ylämäkeen pehmeässä hiekassa. Hyvä reisi-pakaratreeni, jos voin sanoa.

IMG_3788

Ajateltiin, että tuon mäennyppylän jälkeen nähdään jo meri, mutta mitä vielä, hiekkamäki vain jatkui!

IMG_3823

Lopulta pääsimme ylös ja sieltä näkyi meri kahteen suuntaan näin:

IMG_3792 IMG_3798

Vesiputouksen metsästys oli vähän samantyyppinen haaste. Polku alkoi suht helposti kuljettavana lenkkipolkuna, joka vaihtuikin sitten puolivälissä erittäin kivikkoiseksi rinteeksi.

Lopussa odotti kuitenkin tämä melkein 40m korkea luonnonvesiputous.

IMG_4210

Ennen varsinaista putousta oli pari tällaista rakennettua ”putousta”. Tuossa kuvassa (ton pikkuputouksen yläpuolella/takana) näkyy millaista kivikkoa pitkin käveltiin. Vaelluskengät olis olleet paras valinta mut eipä tajuttu tätä.

IMG_4188 IMG_4194

Tämmöisiä retkiä siis. Jalat oli aika pahoilla rakoilla noiden jälkeen. Vaikka matkat ei olleet pitkiä, väärä kenkävalinta teki tehtävänsä. Mutta oli se sen arvoista silti. Retkeily, ulkoilu, patikointi ja Urban Exploring ovatkin jo reilun vuoden aikana alkaneet kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Blogia seuranneet ovat ehkä huomanneetkin, että vähän ulkoilupainotteiseksi on mennyt ja niin varmaan menee vielä jonkin aikaa.